Gina kisaradalla

Ginan virallinen kisaura on nyt korkattu, ja kaksi kilpailua on jo takana. Vaikka kisakokemusta on rutkasti, ensimmäinen kisa alokkaan kanssa oli hurjan jännittävä. Ginaa jännitti myös, kun piti selvitä reissusta ihan yksin ilman äiti-Finan tukea. Jo matkata kasvattajan autolla Hyvinkäälle oli niin stressaava, että pahoinvointi yllätti. Kisahallin melske, kisakavereiden haukut, tuomarin vihellykset ja kaiuttimien pauhu sai ensikertalaisen laittamaan tassut tanaan jo ovella. Gina kuitenkin asettui lähtöviivalle hienosti odottamaan lähtölupaa. Pari ensimmäistä hyppyä sujuivat lennokkaasti, mutta kun piti sujahtaa mustaan mutkapussiin, epäusko valtasi kisakaverin. Kun vielä ohjaaja seisoi suuaukon edessä, ei Ginan mielestä putkeen voinut kerta kaikkiaan mennä. Ei, vaikka ohjaaja kuinka maanitteli. Hylkäyshän siitä tuli, mutta onneksi saatiin rata suorittaa loppuun harjoituksenomaisesti. Se sujuikin putkiongelman jälkeen virheettömästi ja suoritus antoi jo lupauksen tulevasta. Toinen rata kisattiin viime lauantaina, eikä siinä enää putket kiusanneet. Puhdas eli 0-rata oli aivan hilkulla, vain ohjaajan huolimaton linjaus veti Ginan hieman ohi estelinjan ja siitä kirjattiin viisi virhepistettä. Kerrassaan lupaavaa yhteistyötä, ja nyt tutkiskelen jo innokkaana ykkösluokkien tulevien kisojen aikatauluja.

Samaisena lauantaina Fina osallistui 3-luokan kisaan, mutta keskeytin suorituksen puomikontaktilta loikkauksen vuoksi. Olisi ehkä kannattanut jatkaa, sillä olisimme voineet voittaa kisan virheestä huolimatta. Kisasta nimittäin ei tullut yhtään tulosta. Ei me kisaajat nyt noin huonoja olleet, kyllä tuomarin ratasuunnitelmassa olisi ollut harkinnan paikka. Nyt Finalla on pakollinen kisatauko, sillä se aloitti juoksut viikonloppuna. Saamme kuitenkin treenata ainakin joissain halleissa, kun Finalle puetaan pöksyt jalkaan.

Pitkä ja sitkeä flunssa on haitannut omaa liikuntaa, mutta nyt tuntuisi kuiva yskä hellittävän. Eilen osallistuin seuran järjestämään juoksutekniikkakouluun ja se oli samalla hyvä kuntotesti. Jos olisin tiennyt, miten rankka harjoitus se oli, en ehkä olisi uskaltautunut mukaan. Jälkeenpäin oli mahdottoman hyvä mieli, aivan kuin olisin tehnyt urotyön itselleni. Teimme lähtöspurtteja makuulta tai istuma-asennosta nousten, spurttasimme sivujuoksua eri suuntiin, pujottelimme vauhtia kiihdyttäen ja teimme punnerruksia juoksun välillä. Melkoiset sulkeiset.  En hengästynyt kovinkaan pahasti, jalat toimivat ikään nähden hyvin eivätkä menneet maitohapoille, siis positiivisen mielialan tuottavat sulkeiset.

Kisareissulla tuli tehtyä hankintoja eli ostin Finalle uuden manttelin. Se on huovutettua villaa, erinomaisen hyvin muotoiltu ja joustava. Villaan ei lumi tartu kovin pahasti ja villa kuivuu nopeasti. Merkittävä  parannus fleecemantteliin, joka kerää lunta vatsakappaleen alle ja kastuu märäksi lenkin aikana. Eeville on jo luvattu uusi villamantteli.

Rutiinit

Rutiinit ovat tärkeitä, kunhan ne eivät hallitse koko elämää. Ne jäsentävät sopivasti niin kaksijalkaisten kuin nelijalkaisten päivän. Aamurutiinit ovat meidän perheessä ehkä säännöllisimmät, vain pientä joustoa tilanteiden vaatiessa syntyy. Aamuherätyksestä pitää huolen Eevi, heti kun se vain havaitsee isännän tai emännän tahdonvaltaisen liikkeen sängyssä. Eevi nukkuu yönsä omassa petissä, mutta aamupainit isäntäväen kanssa sängyssä ovat päivän ensimmäinen liikuntasuoritus. Fina jatkaisi nukkumista peiton alla, mutta kun herätys on tehty, se nappaa lähimmän kengän ja hyppää takaisin sänkyyn. Isäntäväen nukkuminen on tämän jälkeen mahdotonta. Fina pomput eri puolille kehoa herättävät ihan varmasti. 

Kun ihmiset on saatu jalkeille, koirat palaavat nukkumaan kumpikin omaan petiinsä.  Ihmiset yrittävät päästä päivänsyrjään kiinni omien aamurutiinien avulla. Jäsenten vetreäksi venyttely, suihku ja pukeutuminen sujuvat kuin ohjelmoituna.  Aamiaisen ja lehdenluvun aikana koirista ei ole tietoakaan, mutta viimeisten sivujen lukemisen aikana ne ilmaantuvat keittiöön. Arvelen että ne laskevat sivujen kääntöjä tai päättelevät kahvikupin hidastuvasta liikkeestä, että aamiainen on päättymässä, ja valmistautuminen aamulenkille alkamassa. Omiin ruokakuppeihin laitettuun ruokaan päin ne eivät edes katso.  Eevi aloittaa korvia riipovan haukun ja juoksee eteisessä edestakaisin. Välillä se käy nappaamassa suullisen ruokaa yrittäen rauhoittaa kiihkoaan. Fina seuraa varjona perässä, mutta onneksi äänettömänä. Kun Eevi on saanut komennuksen päätökseen ja laumansa pihalle, se on tyytyväinen ja hiljainen.

Metsälenkin alkupäässä koirat pääsevät vapaaksi ja heti alkajaisiksi ne juoksevat kilpaa tietyn kuusen alle. Fina etsii kävyn ja Eevi pyörii ympärillä. Kun kävelyä on jatkunut jonkun aikaa, ja koirat ovat hoitaneet asiansa, Eevin mielestä on keppiprojektin aika. Se haukahtaa pari kertaa ja Fina alkaa juoksennella ympäriinsä tähystäen sopivaa puuta. Se saattaa kokeilla yhtä, mutta hylätä sen liian helppona tapauksena. Kun oikea haaste löytyy, molemmat käyvät kimppuun kuin pahinta vihollista murjoen. Väliin suuruudenhulluus yllättää, kuten eilisellä lenkillä: