Helliä leikkejä

Hedy on päässyt mukaan keppileikkiin. Huomaa Finan suuvärkki.

 Ihmettelin Eevin ja Hedyn hellyydenpurkausta, kun näin niiden nuolevan Finan kylkeä ja selkää. Hieman myöhemmin nenääni kantautui pistävän äklö haju, joka leijui Finan perässä. Se oli aamulenkillä hajustanut itsensä jossain Hannusmetsän notkelmassa ja nyt sen kylkikarvat sojottivat tönkköinä jostain mönjästä. Saman se sai komennuksen pesuhuoneeseen suihkuun, mutta vaikka turkki on hierottu shampoolla ja hoitoaineella, haju leijailee ilmassa edelleen.

Nyt kun Hedy on saanut vahvistusrokotuksen se saa vapaasti kulkea isojen koirien kanssa lenkillä ja koiratapahtumissa. Metsässä se on jo kovin itsenäinen ja juoksentelee omilla reiteillään syöden mustikoita ja jyrsien keppejä. Vielä toistaiseksi se tulee hienosti kutsusta luokse, mutta varmaan suurelta osin namipalkinnon toivossa. Hihnassa kulkiessaan se on alkanut vetää, ja nyt täytyy pikaisesti aloittaa seuraamisharjoitukset. Kotona elämä sujuu myös hyvin, päivä- ja yörytmi on selkeä, eikä lätäkköjä ilmaannu lattialle yön aikana. Sisäsiisteys on vaihtelevaa, pääosin se tekee asiansa ulos, mutta sieltä täältä sisätiloista löytyy vielä pieniä lätäköitä. Onneksi sillä on määrätyt paikat liruttelulle, joten yritän levitellä imeytysalustoja niihin kohtiin. Hedyn maailma on laajentunut myös ylöspäin, ja se taitaa olla aikamoinen gasellin äiti-Ginan tapaan. Matalilta pöydiltä ei mikään ole enää turvassa ja pääsee se tuolin avulla korkeillekin pöydille.

Eilen meillä oli sisarustapaaminen vahvistusrokotuksen merkeissä. Paikalle pääsivät kaikki muut paitsi Ismo Tampereelta. Kovasti kaikki pennut ovat kasvaneet ja painoerot ovat tasaantuneet. Kun neljä pentua paini pihalla, oli melkein vaikea erottaa kuka on kukin. Leikin tiimellyksessä otettiin mittaa kaverista ja erotuomaria tarvittiin useaan kertaan. Sitten taas juostiin ja leikittiin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen pitänyt Hedyä melko vilkkaana, mutta pikku-Milli taitaakin olla joukon vauhdikkain pentu.  Meillä Hedy saa purettua energiaa Finan ja Eevin kanssa peuhatessaan, joten taidamme päästä hieman helpommalla kuin yhden pennun perheet.

On ollut rankat paperihommat

Gina oli perjantaina kylässä ja silloin saivat Fina ja Eevi jäädä rannalle. Hedy ja Gina olivat kuin transsissa, ne juoksivat, painivat ja näykkivät hellästi toisiaan. Välillä levättiin sammakkoasennossa ja sitten taas jatkettiin. Hedy oli väsynyt vielä seuraavana päivänä. Sunnuntain sadepäivänä kisasin Ginan kanssa oman seuran kilpailuissa. Ensimmäisessä kisassa saimme hylkäyksen, mutta toisessa sijoituimme kolmansiksi. Puhdas rata oli hiuskarvan varassa, ts, keinun alastulon viimeistelyssä. Gina taitaa olla luonnonlahjakkuus, sillä olen harjoitellut sen kanssa vain satunnaisesti kesän aikana. Nyt innostuin ilmoittamaan sen jo kahteen seuraavan viikon kisaan, mutta täytyisi myös ehtiä treenaamaan sitä ennen.

Taas yhdessä

Perhekuva

  

The party is over! Työtuolini vieressä makaa reporankana Hedy, jonka sisarustapaaminen on täysin uuvuttanut. Tälle päivälle oli sovittu ensimmäinen rokotus ja sen tiimoilta saataisiin koko sisaruslauma kokoon. Kaikki pennut olivat oikein reippaita ja hyväkuntoisia sekä käyttäytyivät hienosti hoitopöydällä. Elias tutki silmät ja korvat, kuunteli kuunteli sydämen ja keuhkot sekä mittasi painon. Penikkatautirokote sujahti nahan alle niin kepeästi, ettei kukaan edes huomannut piikitystä.

Edellisen vuorokauden rankkasade oli tauonnut sekä aurinko tullut esiin, ja kyllä kelpasi pienten staffilasten temmeltää takapihalla. Alkuun piti hieman tutkailla tilannetta ja miettiä, voisiko siskon tai veljen kanssa leikkiä, mutta pian löytyi yhteinen sävel. Leikit yltyivät välillä niin rajuiksi painiotteluiksi, että ihmisten piti toimia erotuomareina. Olin järjestänyt hieman ohjelmaakin, mutta oli melkein mahdotonta saada villikot rauhoittumaan ja keskittymään tehtäviin. Ensiksi oli tarjolla nakinsyöntikilpailu, mutta nakinpalat katosivat sellaisella vauhdilla kaikista kupeista, ettei kameraa ehtinyt laukaista eikä nopeinta ahmijaa osattu päätellä. Toinen ohjelmanumero oli luokse tulo omistajan käskystä, mutta taisi sekin kisa jäädä ratkaisemattomaksi. Kolmanneksi oli Talent-kisa eli kukin pentu sai omistajan ohjaamana näyttää, mitä oli tähän ikään mennessä oppinut. Into osasi mennä maahan, kunhan oli useamman pyynnön jälkeen rauhoittunut kuuntelemaan emäntäänsä. Milli ja Ismo osasivat hienosti luokse tulon ja Urho osasi istua ja antaa tassun. Hedy oli harjoitellut putken läpi juoksua ja malttoi näyttää taidon muille. Ostin IKEA:sta lasten leikkiputken, ja siitä on tullut oikein mieleinen touhuväline. Eevi ja Fina pääsivät myös mukaan, vaikka aluksi pelkäsin niiden komentavan pentuja liian rajusti. Reippaat pennut osasivat käytössäännöt ja kestivät hyvin vanhojen leidien äänekkäätkin ojennukset. Varsinkin Milli ihastui Eeviin ja yritti liehitellä sitä kaikin keinoin. Eevi tosin ei ollut lahjottavissa ja istahti lopulta selin koko laumaan.

Hedyn ruusukorvat tulollaan, oikea on jo hieman noussut

Hedy on sopeutunut hyvin Espoon kotiin lähes kuukauden mökkireissun jälkeen. Täällä on paljon enemmän tilaa, mutta myös paljon enemmän vahdittavaa. Se on ehtinyt tutkia kirjahyllyä ja valinnut Jane Austenin Pride and Prejudice –kirjan maisteltavaksi. Eilen se pääsi olohuoneeseen vieraiden kanssa ja aamulla löysin lattialta revityn palan sohvan aluskangasta. Piuhaviidakko tietokonepöydän alla on houkutteleva ja pelkään pahoin, että joku päivä unohdan sulkea oven perässäni. Pissalammikoita löytyy sieltä sun täältä, mutta jos ehdin kiikuttaa sen tarpeeksi usein ulos, sisälätäkköjä on vähemmän. Pelkään, että villikkoaika on vasta tulossa ja sitä seuraa riiviöaika. Mutta Hedylle ei voi olla vihainen, on se niin suloinen ja viisaskin.