sunnuntaina, helmikuuta 03, 2013

Luistoa leukaperissä ja suksissa



Ennen elokuviin lähtöä eilisiltana varmistimme, että kaappien ovet ovat kiinni, suljimme työhuoneen oven ja tarkistimme eteistilat siltä varalta, ettei mitään Hedyn hampaita houkuttelevaa olisi esillä. Iltamyöhällä kotiin palatessamme kaikki näytti olevan järjestyksessä ja pedeistä kömpi unisia koiria meitä tervehtimään. Iltapissalle piti joukkoa oikein hätistellä, mieluummin olisi unia jatkettu lämpöisessä makkarissa.
Aamulla huomasin Eevin mässyttävän jotain, samoin Fina jauhoi mälliä suussaan ja Hedy leikki pienellä tahmealla metallipyörykällä. Koirien suun kaivelu tuotti tulokseksi sinitarraa muistuttavia klönttejä, ja aina kuin olin saanut yhdeltä mällin pois, toinen mässytteli vieressä. Kun sinikirjavalta räsymatolta löytyi enemmänkin tahmeita möykkyjä,  alkoi palapeli täydentyä. Joku koirista (Hedy?) oli napannut eteisen pöydältä suksivoidepurkin, sinistä  -3  ͦ- 10  ͦ-kelille tarkoitettua,  ja sen maistelussa ja analysoinnissa oli ilta sujunut ilmeisen mukavasti. Osa metallikuoresta ja pohjalevy löytyivät myös, joten ei tarvinne pelätä suolistohaavereita. 

Tarinan alku juontui eilisaamulle, kun lähdimme hyvän kelin innoittamina hiihtolenkille. Meillä molemmilla on uudet sukset, perinteiset, siis voitelua tarvitsevat. Itse en vaadi suksilta ehdotonta pitoa ja maksimaalista luistoa, pääasia että hiihto sujuu normaalisti sujutellen. Elias taas hermostuu vähäisemmästäkin lipsumisesta, ja varustautuu hiihtolenkille aina hiihtovoide ja levityssieni taskussaan. Lenkiltä palattuamme, hän jätti voidetarvikkeet eteisen pöydälle, mistä levityssieni joutui Hedyn hampaisiin jo aiemmin päivällä.
Hiihtolenkillä keskuspuiston jyrkät nousut ja laskut sujuivat mallikkaasti, mutta kotiin tullessa sain hurjan tällin otsaani. Kun koirat ryntäsivät ovelle vastaan, päätin kerrankin olla jämäkkä ja vaatia niitä istumaan ja odottamaan kunnes avaan oven. Kyllähän ne lopulta istuivat, mutta vain pari sekuntia ja hyppäsivät sitten kolmen voimin ovea vastaa. Oven karmi osui otsaani ja minä näin tähtiä. Ei edes jääpussi auttanut, vaan nyt otsassani komeilee iso sininen kuhmu. 

Fina on ollut tämän viikon juoksukaranteenissa, sillä erään aamulenkin jälkeen se ontui vasenta etujalkaa. Eliaksen tutkimuksissa ei aluksi löytynyt mitään selvää kipukohtaa, mutta viikon edetessä kipu kohdentui tassuun. Oletettu diagnoosi on, että sesamluu  (pieni luu jänteen sisällä), oli kipeytynyt . Se saattaa joskus murtua kovassa liikunnassa, kuten vinttikoirilla juoksukilpailuissa. Koska Finan liikkuminen on taas normaalia, ilmeisesti murtumaa ei syntynyt.  Yleensä sesamluun murtuma paranee itsestään ajan kanssa, mutta joskus sitä yritetään leikata, mutta operaation onnistuminen on epävarmaa.
                  
Finan 7-vuotiskekkerit

Kun isomummu pääsee osuuksille, nuorimman on parasta odottaa

Seitsemän vuoden ikä vakavoittaa ja harmaat kuonokarvat tuovat olemukseen arvokkuutta



Ei kommentteja: