Vilskettä mökillä

Hedy ajaa porot pois pihalta

Joululahjaksi annoimme Wernerille, Roylle ja Henrikille matkan Piilopirtille ja  tämä joululahjaoptio käytettiin  kuluneella viikolla. Oli mukavaa olla osallisena joululahjan toteutumisessa, vaikka jouduin kyllä seisomaan hellan ääressä kauhan varressa melko tovin. Kolmen teini-ikäisen pojan ruokahalu on pohjaton. Poikien saapuessa tänne vierailulla olivat Jukka Pyryn, Annan ja Voitto-parsonin kanssa. Ruokapöydän ääreen piti jo kantaa lisätuoleja, jotta kaikki yhdeksän mahtuivat aterioimaan. Reipasta henkeä ja iloista mieltä riitti, vaikka sää antoi runsaasti toivomisen varaa. Sadetta tihutteli ja lämpömittari kipusi tuskin 15 asteeseen, joten ohjelma rajoittui paljolti sisällä istumiseen ja pelien pelaamiseen. Kaapista kaivettiin esiin Blokus, shakki ja Carsonne. Pelattiin myös seiskaa pelikorteilla ja sään salliessa mölkkyä ulkona. Voitto-parson sai meihin liikettä kun juoksimme sen perässä porojahdissa. Heti ensimmäisenä päivänä se ryntäsi poron hajun perään ja palasi kotiin toinen tassu vertavuotavana. Eliaksella oli kuitenkin ompeluvälineet mukana ja niin Voitto sai tassunsa korjattua 3 tikillä. Lähtöpäivänä Voitto teki hieman pitemmän jahtikierroksen ja piti meitä runsaan tunnin jännityksessä. Juuri kun olin kirjoittamassa nettiin katoamisilmoitusta, huomasin että se seisoo kuistilla pyytäen päästä sisään. Jukka oli kyllä hankkinut Voitolle gps-paikantimen, mutta se osoittautui vialliseksi eikä latautunut.

Huonosta säästä huolimatta olemme retkeilleet paljon. Jo viime kesänä havittelimme Riisitunturin vaellusta, mutta luovuimme siitä, koska Eevin hoidon järjestäminen osoittautui hankalaksi. Nyt toteutimme yhden yön ja kahden päivän pituisen minivaelluksen kolmen sukupolven ja kolmen koiran tiiminä. Kuin ihmeen kaupalla lähtöpäivänä pilvet hälvenivät ja saimme nauttia maisemista kirkkaassa säässä. Kun illan suussa pystytimme leirin Soilun laavulle, olimme jo melko väsyneitä, sillä patikointia oli kertynyt lähes 15 km. Poronkäristys ja muusi maistuivat, vaikka suola oli unohtunut pakata mukaan. Koiria ei tarvinnut kahdesti pyytää telttaan, ne käpertyivät makuualustoille heti kun kamppeet oli saatu sisään.

 Jukan perheen lähdettyä retkeilimme Wernerin, Royn ja Henrikin kanssa. Yksi päivä vierähti Kiutakönkäällä koskimaisemia ihaillen ja toinen Sallan Kalliojärvelle patikoiden. Pojat ainakin vaikuttivat innostuneilta tai sitten he olivat kovin vieraskoreita. Lomaviikon lopuksi Risto saapui Ginan kanssa ja ehdimme vielä kiivetä Suomulle ja patikoida alas kiertotietä. Kolme staffia otti patikoinnin kertoimilla, niiden matkamittari olisi varmaan näyttänyt kolme kertaa pitemmän matkan kuin meillä ihmisillä.

 Viikonloppuna olin tuomaroimassa Koillislapin Kennelkerhon match-showta Kemijärvellä. Säätiedotus lupasi kurjaa säätä, mutta onneksi sadepilvet kiersivät kisapaikan. Paikalle oli saapunut odotettua enemmän koiria ja rotukirjo oli suuri. Vaikka kyseessä oli leikkimielinen näyttely, koirien esittäjät tekivät hyvää työtä ja tuomari sai olla tarkkana arvostelussa. Valitsin näyttelyn kauneimmaksi koiraksi basenjin tietämättä että sama koira oli voittanut myös edellisenä vuonna.

 Aamuvarhain Risto pakkasi kamppeet, pojat ja koirat autoonsa ja nyt mökissä on ihmeen hiljaista ja siistiä, vain koirien vieno kuorsaus kuuluu sohvalta. Ylihuomiseksi on ostettu junaliput ja alamme valmistella mökkiä talvikuntoon. Kuten koko Suomessa, kesälomasää on ollut oikullinen ja poikkeuksellinen. Emme ole käyneet Kemijärven hienoilla uimarannoilla, emme paistaneet muurinpohjalettuja, emmekä nauttineet kesäkeittiössä aterioinnista eikä auringonlaskuista. Marjakausi on vasta tulollaan, mutta tänään sentään poimin piirakkamarjat. Erilainen ja rento loma on melkein takana ja on mukava taas palata Espoon kotiin.

Hedy vahtii rinkkoja



Hedy ja Voitto valmiina uuteen patikkapäivään 

Hedy

Retki päättyi Noukavaaraan

Salmiojan kurulla isojen  poikien kanssa

Kalliojärvi