Kolmen kopla

On ihmeen hiljainen hetki talossa, jopa tietokoneen näppäimistön ääni tuntuu kolinalta. Eurosport on hiljennyt hetkeksi, yksikään kodinkone ei piippaa ja isäntä, Eevi sekä Fina ovat päikkäreillä pitkän aamulenkin jälkeen. Ikkunasta tulviva auringon ja lumen hohto melkein sattuu silmiin.  Miksi ei hiihtolomalla voinut olla tällaista säätä? Uskaltauduin hiihtoladulle päivänä, jolloin pakkasta oli vain -15 astetta, silloinkin pakattuna toppavaatteisiin kuin Michelin-mies. Eilinen hiihto viiden asteen pakkasessa oli juhlaa, sukset luistivat eikä nenänpää jäätynyt.  

Kylmän sään vuoksi kolmen koiran ulkoiluttaminenkin supistui minimilenkkeihin. Energiaa olisi mieluusti saanut purkaa metsässä pitempäänkin, mutta ulkoiluttajat jäätyivät. Koirat kyllä kompensoivat lenkin lyhyyttä hurjilla keppileikeillä ja hetken hurmassa taisi palelukin unohtua. Gina ei oikein päässyt keppileikkien juoneen mukaan, se hyppi Finan ja Eevin päällä ja antoi lisäpontta Finan voimaharjoittelulle. Jos metsässä olisi samaan aikaan kulkenut muita ulkoilijoita, he olisivat takuulla paenneet hirmuista ärinää, arvellen ehkä että karhu on lähistöllä. Viikon aikana koirien yhteiselo rauhoittui ja mielessä kävi jo ajatus, että kolme koiraa mahtuisi hyvin talouteemme. Sänkyynkin mahduttiin hyvin, nyt kun meillä on uudet leveät sängyt. Järjestys oli kuitenkin tarkka: Fina ylimpänä kainalossani, Gina käpertyneenä lonkkataipeeseen ja Eevi jalkopäässä. Se haluaa nukkua rauhassa, hieman erillään muista.

Tämä ranka ei kauaa pysynyt pystyssä

Mummo vastaan tytär ja tyttärentytär

Gina peesaa Finan selässä

Eevin leikkuuhaavat ovat parantuneet hyvin, niitä tuskin enää huomaa. Erikoiset vaivat saivat jatkoa, kun keskiviikon aamuhalailussa havaitsin Eevin korvan kuumottavan. Tarkempi tutkimus paljasti, että sillä oli ns. verikorva eli otheamatoma.  Siinä verta kertyy korvalehden ihon ja ruston väliin niin että koko korvalehti pullottaa, korva kuumottaa ja saattaa olla kipeä. Eevi ei kuitenkaan ollut huomaavinaan vaivaa, eikä Elias kiirehtinyt hoitotoimenpiteitä. Vaivan aiheuttajana voi olla ulkoinen kolhu tai vaikkapa korvien voimakas ravistaminen. Tässä tilanteessa syy löytyy ilmeisesti keppien riuhtomisesta. Eilen Eevi pääsi taas hoitopöydälle ja vingahti vain vähän, kun Elias työnsi paksun neulan korvaan ja tyhjensi veren.  Toinen vingahdus kuului, kun Elias pisti neulalla kortisonia korvalehteen. Kun Eevi  nostettiin alas pöydältä, se sai huimat kehut ja palkinnoksi siankorvan (!), jonka Gina nappasi sen suusta.

Kuu, pakkanen ja hiihtoloma

Kumpi äiti, kumpi tytär?

Lähivuorokaudet koettelevat takuulla isäntäväen hermoja. Ylienerginen Gina on haettu meille hoitoon Riston perheen hiihtoloman ajaksi, ja koiraparka yrittää ensimmäisen päivän aikana ottaa kaiken irti kyläilystä. Kun olohuoneen sohvalla yksi koira ilmoittaa ulkoilevasta koirakosta, kaksi muuta ryntäävät kynnet parketilla sutien mukaan haukkukuoroon. Puruluut saavat kyytiä, kun  aina se kaverin luu on parempi.   Metsäpolulla treenataan pukkihyppelyä, kun toisen ohi pääsee vain yläkautta. Männynkarahka katkeaa silmänräpäyksessä ja kolmet leuat kiskovat keppiä sellaisessa hurmassa, etteivät enää takuuhoukuttelut (lumi, nami, käpy) tehoa.  Yöstä on tulossa levoton, tiedän jo nyt että vatsani päälle harrastetaan kenguruhyppyjä. Ehkä Finan energiaylijäämä tulee purettua ennen huomisia agilitykisoja, ja onnistumme suorittamaan hallitut kisaradat.

Pari viikkoa sitten Eevi pääsi Eliaksen hoitopöydälle ottamaan päivänokosia. Rauhoituksen syynä oli pari rinnassa pullistelevaa lipoomaa eli rasvapattia, jotka päätettiin operoida pois. Lipoomat ovat yleensä hyvänlaatuisia, ja siksi emme olleet pitäneet kiirettä niiden poistamisessa. Nyt näytti kuitenkin siltä että kaulassa oleva patti oli alkanut kasvaa ja halusin sen ja toisen pienemmän poistettavaksi. Eevi toipui rauhoituksesta nopeasti, ja tuntui kuin se ei edes olisi huomannut rinnan leikkaushaavoja. Seuraavana päivänä metsälenkillä meno oli taas entisellään ja piti  kieltää keppien repiminen haavojen aukeamisen pelossa.

Juustonkeltainen kuu tuijottaa työhuoneen ikkunasta ja pakkanen kiristyy taas. Vaikka talvisää on silmälle kaunis ja hiihtäjälle suopea, pakkanen kiristää hermojamme. Piilopirtille on huomenna menossa tuttavaperhe, ja mökin lämmitys reistailee. Mökillä  on ympärivuotinen ylläpitolämpö, mutta nyt kun lämpö piti nostaa normaaliksi, patterit eivät lämminneet. Kun ulkona paukkuu lähes 40 asteen pakkanen, mökin sisällä on tuskin lämpöasteita. Pidetään peukkuja kuitenkin, että sähkömiehen käynti tuotti tulosta ja vieraita on huomenna lämmin mökki odottamassa. 

Junamatkustajat kiroavat aikataulujen pettämistä, mutta oma Turun matkani viikolla oli lähes minuutilleen aikataulussa. Ikkunapaikaltani katselin lumoutuneena ohikiitävää sinivalkoista maisemaa enkä malttanut edes koskea matkalukemiseen. Minut oli kutsuttu Jukan luoksen tuuraamaan lastenvahtia, sillä Anna on satuttanut jalkansa laskettelumäessä, eikä pysty kävelemään. Lääkäri epäilee sääriluussa hiusmurtumaa, mutta vaurio on niin pieni ettei röntgenkuva edes paljasta sitä. Tyttö ei kuitenkaan  suostu astumaan jalalla, vaan konttaa nelivetona tai konkkaa yhdellä jalalla. Meillä oli oikein mukavaa pelatessa ja leikkiessä, mutta Anna  oli pettynyt kun en tuonut Eeviä ja Finaa mukanani.

Aika rientää

Hoen kulunutta sanontaa:  ”Miten  aika rientää!”  Meidän Fina-pentu täytti juuri 5 vuotta, enkä millään tahdo uskoa  että se on jo keski-ikäinen aikuinen koira. Toisaalta kun Finan pennut ovat jo lähes kaksivuotiaita, ja kun vertaa nykykuvia kolmen  vuoden takaisiin, on pakko myöntää että aika on rientänyt. Kaikilla koiran ikävaiheilla on hyvät puolensa; pentu on suloinen riiviö, kaksivuotias jo mukavan tottelevainen, viisivuotias omistajan ajatuksen jatke ja yksitoistavuotias persoonallinen jäärä. Fina ei ole menettänyt leikkisyyttään eikä loputonta innostuneisuutta, mutta  iän karttuminen on tuonut malttia ja kuuliaisuutta. Hoen myös  itselleni, että koira ei ajattele eikä toimi niin kuin ihminen, mutta Fina on ehkä poikkeus. En silti jaksaisi opettaa sille yli tuhatta sanaa, kuten eräs amerikkalainen sosiologian professori bordercollielleen.  

Hetki sitten liikutuin lähes kyyneliin Finan käytöksestä. Eeviltä oli juuri operoitu pari lipoomaa rinnasta ja se oli nostettu petiinsä heräilemään. Fina asettui makuulle Eevin viereen. Se makasi aivan liikkumatta,  vain pieni värinä  lihaksissa kertoi ahdistuksesta. Se ei yrittänyt nuuhkia tai nuolla Eevin haavoja, se vain osoitti hiljaista myötätuntoa. - Eevin rinnassa ja kaulassa olevia lipoomia on tarkkailtu vuoden verran, mutta Elias ei ole pitänyt leikkausta kiireellisenä, kun patit eivät ole suurentuneet. Nyt kuitenkin näytti siltä, että kaulan lipooma alkoi kasvaa, ja tänään sitten Eevi rauhoitettiin ja nostettiin leikkauspöydälle. Kaulasta poistettiin isompi patti ja rintalastan kohdalta pienempi. Vanhoille koirille ilmaantuu lipoomia eli rasvakasvaimia melko tyypillisesti, mutta ne  ovat yleensä hyvänlaatuisia.

Nyt Eevi  on jo käynyt keittiössä maistelemassa herkkupaloja ja lipaisemassa vettä. Emäntä  voi huokaista helpotuksesta, kun operaatio on onnellisesti takana ja iäkäs koira on selvinnyt rauhoituksesta hyvin.  Tiedän että kaikissa toimenpiteissä on riskinsä, vaikka lähtökohdat olisivat kuinka hyvät.

Fina herkutteli syntymäpäivänään tonnikalatoffeella. Sen resepti on Kuvagallerian sivuilla. Lahjaksi saatu pehmolelu sai kyytiä, alle minuutissa oli korvat revitty irti ja saumat repsottivat.