Juhlia huolista huolimatta

Eilen vietimme Sari-miniän syntymäpäiviä hauskalla teemalla. Lähes 30 vieraan joukossa ainakin puolet henkilöistä olivat horoskooppimerkiltään jousimiehiä. Pohdittiin, onko horoskooppimerkin ansiota, että juuri nämä ihmiset ovat löytäneet toisensa vai onko syntymäaika johtunut muista syistä. Jousimiehen elämä on saanut alkunsa kevään korvalla, ehkäpä luonnon herääminen on saanut myös rakkauden toimet heräämään. Myös meidän perheessä juhlitaan joulukuun alussa, sille ensimmäiselle viikolle osuu jopa kolme syntymäpäivää.

Tein juuri työlistan alkavalle joulunalusviikolle. Vaikka meidän perheessä jouluvalmistelut ovat tänä vuonna melko vaatimattomat, haluan kuitenkin ylläpitää joitain perinteitä ja rakentaa esim. piparkakkutalon. Vietämme jouluaaton Riston perheen luona tutulla talkooperiaatteella. Kukin perhe valmistaa osan tarjottavista ruoista, ja siten isäntäväen ei tarvitse nääntyä ison joukon joulutarjoilun vuoksi. Olemme aika tehokas tiimi, ja valmistelut ja kannamme yhdessä pöytään tarjoilut.

Kirjoittaminen on ollut tauolla monesta syystä, mutta pääasiassa siihe on vaikuttanut myös Eliaksen sairastuminen. Jouduin pari viikkoa sitten viemään hänet Jorvin päivystykseen sekavuuden ja tasapaino-ongelmien vuoksi. Päivystyskäynnin tulos oli, että lääkäri lähetti hänet kotiin ja sanoi ettei mitään hälyttävää löytynyt. Pyynnöstäni lääkäri suostui sentään ottamaan verikokeet, jotta nähtäisiin onko niissä jotain poikkeavaa. Illalla lääkäri soitti kotiin ja sanoi että tulokset olivat normaalit. Kun aamulla mies oli entistä heikommassa kunnossa, tarkistin Kanta-sivustosta päivystyskäynnin tutkimukset. Vastoin lääkärin vastausta huomasin, että natrium-arvo oli hälyttävän alhainen. Vein miehen uudestaan Jorviin, missä hänet otettiin hätätapauksena sisään. Viikon hoitojakson aikana natriumarvo koheni sen verran, että hänet kotiutettiin. Kunto on vielä hatara ja muistista on kadonnut täysin viikon tapahtumat. Vieläkin kylmää ajatus, että jos olisimme odottaneet päivääkään kauemmin, Elias ei olisi enää kanssamme. Lääkäri on saanut  huomautuksen ja aiomme myös tehdä ilmoituksen hoitovirheestä.

Kiitän lukijoita menneestä vuodesta ja toivotan oikein hyvää ja rauhallista jouluanaikaa sekä voimia uudelle vuodelle !

Hedy ja ensi lumi

Punatakkien aamulenkki

Joululeipuri

Joulukalenterissa oikea kuva

Pihan kasvojen kohotus

Runsas vuosi sitten aloitettu pihaprojekti on saatu päätökseen. Kesällä 2017 päätimme, että jaamme tontin kahteen osaan ja myymme takapihan osan. Asia ei ollutkaan niin yksinkertainen kuin oletimme. Tilaksi merkitty alue piti ensiksi rekisteröidä tontiksi. Koska nykyisen rakennuksen asuinneliöt vievät liian paljon rakennusoikeutta, toisen osan voi vain myydä hallinnanjakosopimuksella, ei siis lohkoa erilliseksi tontiksi. Ei ollut oikein helppo ymmärtää näitä rakennusoikeuden kiemuroita, mutta oli vain uskottava, että näin Espoon kaupungin rakennusmääräykset ovat. Arkkitehti laski tarkalleen nykyisen rakennuksen asuinpinta-alan, jonka jälkeen toisessa rakennuksessa saa olla vain 101 asuinneliötä. Seitsemänkymmentäluvulla rakennetussa talossamme jopa takkahuone ja uima-allashuone lasketaan asuintilaksi, koska niissä on niin paljon ikkunapintaa. Joka tapauksessa tontin osalle löytyi halukas ostaja ja kaupat tehtiin elokuun lopulla. Saamme naapuriksi iranilaistaustaisen perheen, jossa 10-vuotias poika. Perhe on tullut Suomeen jo 1990-luvulla, he ovat Suomen kansalaisia ja töissä täällä. Mukavan tuntuisia ihmisiä, en usko että meidän naapurisopu on vaarassa.

Hedy miettii, minne uskaltaa tehdä asiat

Fina on mukana

Takapihan myynnin yhteydessä päätimme, että etupihasta tehdään viihtyisä oleskelupaikka. Yhteydenotto Pihanne-yritykseen tapahtui myös vuosi sitten. Suunnitteluluonnoksen saimme alkukeväästä ja työt alkoivat elokuussa. Nyt piha on ollut valmiina pari viikkoa. Koskaan täällä asuessamme ei pihatöitä ole tehty näin perusteellisesti ja viimeistellysti. Nyt odotamme innokkaina ensi kevättä, että pääsemme nauttimaan pihan kukoistuksesta, grillailemaan ja viihtymään. Kun naapuri aloittaa rakennustyöt, koirien ulkoilu siirtyy etupihalle, joka tosin on paljon pienempi kuin aikaisempi kirmailualue. Tukevasti rakennetut aita ja portit, ja koirat voi päästää nyt turvallisesti etupihalle.

Syksyn remonttitöiden aikana ehdimme jopa reissata Kiinassa. Henrik ja Aleksandra olivat koiravahteina ja huolettomina kiertelimme Etelä-Kiinan ihanissa maisemissa. Asensin puhelimeen VPN:n ja niin some-yhteydenpito kotiinpäin onnistui ongelmitta. Miten ihmeessä onkaan ennen pärjätty ilman Whatsappia? Sen avulla saimme Kiinaan jopa tärkeän kopion Eliaksen vanhasta passista, jota tarvittiin junalippujen lunastamiseen.

Elokuussa ehdimme Hedyn kanssa korkata agilityn 3. luokan ja heti ensimmäisessä kisassa tuli 0-tulos. Sitten taas on ollut pitkä tauko, mutta eilen ehdimme kisaamaan Kirkkonummelle. Hyppyradalta saimme 0-tuloksen hiuksenhienolla yliajalla, mutta muut radat hyllytettiin. Treenaamattomuus näkyy siinä, etten osaa oikein ennakoida Hedyn vauhtia ja suuntia. Tällä viikolla aloitetaan treenit ja sitten taas saadaan varmuutta tekemiseen.

Kuvasatoa

Etelä-Kiinasta

Kävelyretkellä Li-joen rannalla

Kalligrafia opissa -mehän osataan!

Pyöräretkellä kuvaustauko

Longjin 2000-vuotta vanhoja riisiterasseja

Sitten kun jalat väsyvät, kulku onnistuu näin

Kemijärvi toisen kerran

Kemijärvi Kotavaaran näkötornista nähtynä

 

Sunnuntaiaamun rauhaa mökin kuistilta nähtynä

Katsoin pitkän ennusteen säätilaa ennen Kemijärvelle, Piilopirtille lähtöä. Lämmintä keliä oli luvassa mutta pakkasimme silti varmuuden vuoksi mukaan kevyttoppatakit ja fleece-jakut. Muutama vuosi sitten kotiin lähtiessä saimme pakata laukkuun käyttämättömät hellevaatteet. Nyt taitaa käydä niin, että käyttämättä jäävät toppatakit. Aluksi naureskelimme hellevaroituksille, oli kerrassaan juhlaa syödä kesäkeittiössä, uida monta kertaa päivässä ja löhöillä aurinkotuolissa. Nyt runsaan viikon jälkeen etsimme varjoa ja tuulenhenkäystä mökin seinustalta, uimme pari tunnin välein ja vedämme verhot kauniin järvimaiseman eteen.  Kun mittari näyttää varjossa 32 astetta, auringonpaisteessa on reilusti yli 40 astetta. Ilta-aurinko porottaa mökin kuistille klo 23 asti, joten varjoa ei tahdo löytyä. Emme silti valita, tämä on pitkästä aikaa oikea kesä. Hedy ja Isla pärjäävät lämmöstä huolimatta hyvin ja jaksavat kirmailla pihaniityllä. Hedy lähtee uimaan, kun sille heittää kepin, mutta Isla pitää kantaa veteen. Ehkä se hiljalleen oppii luottamaan veden kantamaan.

Kesäkeittiön avajaiset

Hedy

 Olemme taas osallistuneet paikallisiin tapahtumiin. Viime lauantaina vietettiin naapurikylän, Soppelan rantakalajuhlia. Sinne pitää aina mennä vähintään paistettujen muikkujen takia, mutta hauska on myös seurata iloisten ihmisten tapaamisia ja kuunnella paikallisen orkesterin soittamaa humppaa.

 

Rantakalajuhlassa tarjottiin myös lettuja

 Eilen lähdimme Kursun koiramarkkinoille, missä oli myös match show. Isla pääsi esittelemään sulojaan ja se sijoittui hienosti punaisten aikuisten toiseksi. Toimme hieman epätavallista rotukirjoa näyttelyyn, sillä suurin osa koirista oli joko metsästys- tai paimenkoiria

.Poroja ei ole näkynyt kovin paljoa, ilmeisesti sen vuoksi, ettei niiden tarvitse tulla sääskiä pakoon avoimille paikoille. Tänään kuitenkin yksinäinen vaadin tuli pihanurmikolle ilmeisesti hyvän heinäaterian toivossa. Hedy ajoi sen pois, vain portille asti. Isla juoksi häntä koipien välissä kuistille ja haukkui kimeästi turvallisen välimatkan päästä. Muistissa on vielä edelliset ”porokoiramme” Cessi ja Cindy. Niitä saatiin monesti henki kurkussa odotella jopa vuorokauden verran porojahdin jäljiltä.

Vaikka omalta laiturilta pääsee uimaan, tarjoavat Kemijärven monet hiekkarannat uimaelämyksiä. Löysimme taas ”uuden” rannan Kälkäjän länsipuolelta. Matala ranta houkutteli jopa Islan kahlaamaan, Hedy polskutteli jo ihan vapaasti ilman keppihoukutusta.

Oma biitsi

Kesä tuli

Juhannusta odotellaan huonoin sääentein. Hellesäiden jälkeen on luvassa sadetta, kylmää ja myrskyä. Suku kokoontuu tänä juhannuksena Korppoon saaristoon Jukan mökille, missä sisätilat ovat varsin rajoitetut. Sadesään varalle on hankittu partyteltta, mutta sen kuljettaminen ei ole ihan pikku juttu, painoa melkein 50 kg ja pituutta 2 m. Katsotaan ja odotellaan vielä pari päivää ja toivotaan, että matalapainerintama vaihtaakin suuntaa.

Kohti Kemijärveä

Sillä aikaa kun Etelä-Suomessa on nautittu tai kärvistelty helteisessä säässä, me olemme pohjoisessa pukeutuneet kuin talvisäähän. Aluksi Kemijärven mökillä lämpötila pysytteli alle kymmenen asteen tienoilla ja räntääkin satoi.






Jatkoimme Lemmenjoelle patikoimaan ja olimme oikein tyytyväisiä, kun ei sentään satanut. Joinakin öinä oli pakkasta, mutta päivällä pärjäsi hyvin noin 10 asteen säässä. Pipot päässä, käsineet kädessä, lämpökerrasto alla ja goretexiä päällä oli hyvä asuvalinta. Saimme kokea kevään oikeastaan kaksi kertaa uudelleen, ensin Kemijärvellä ja sitten Tunturi-Lapissa. Kevään värit ovat siellä aivan upeat, niin heleän vihreät.

Patikkaretken aikana Hedy ja Isla olivat hoidossa naapurikylässä, viime kesältä tutussa paikassa. Olemme tutustuneet mukavaan perheeseen ja parasta on, että voimme luottaa heidän koiranhoitotaitoihinsa. Perheessä on Islan ikäinen ajokoira, saksanseisoja ja havannese sekä pari kissaa. Lapsia on neljä, mutta Sanna-äiti ei parista lisäkoirasta johtuvaa työmäärää kauhistele. Päinvastoin, sain matkan aikana viestejä, miten hyvin koirien kanssa menee ja kuinka onnellisiä he ovat, kun saavat hoitaa meidän kilttejä koiria. Ihan silmä kostui viestejä lukiessani.

Vaivaiskoivut vihertävät ja lumiläiskiä Joenkielisen rinteellä

Muistelomatka kullakaivaja Kudinoffin kämpälle. Täällä ollaan vierailtu pari kertaa ja kuunneltu huimia tarinoita

Kaksi päivää meidän retken jälkeen täältä löytyi 250 g kultahippu

Päikkärit maastossa

Takaisin mökillä saatiin kuvata laulujoutsenparin vierailu laiturin vierellä

Pihaniityn kultaa

Hedy vietti 6-vuotispäivää jängällä kirmaillen

 

Kotiinlähtöpäivänä Isla ja Hedy asettautuivat jo aamulla auton boksiin. 

Juhlimiset aiheita

Hedy nauttii keväästä ja toivottaa lukijoille Hyvää Vappua!

Vuosipäivä on vakava juttu

Saadaanko me ihan oikeasti syödä tämä?

Isla Ihanainen vietti menneellä viikolla 1-vuotispäiväänsä. Mieleen muistuu vuodentakaiset surulliset päivät, jotka yksi yllättävä puhelinsoitto valaisi: "Sinulle on syntynyt pentu Jyväskylässä". Vain paria viikkoa aikaisemmin Fina oli saanut diagnoosin keuhkofibroosista ja oli vain päivien kysymys, milloin se päästettäisiin pois sateenkaarisillalle. Kortisonin avulla Fina sai kuitenkin runsaan kuukauden kohtuullisen hyvää lisäaikaa, vaikka suru ja ahdistus mielessä katselin sen hiipumista. Isla haettiin kotiin juhannuksen alla ja vaikka se ei täytä koskaan Finan paikkaa, se on silti ihana täydennys koiralaumassa. Hedy on kasvanut vastuulliseski "isosiskoksi" ja pitää huolta Islasta hellästi, Se edelleen joka aamu nuolee Isla pään ja pikkutyttö lekottelee nautiskellen ketarat kohti kattoa.

Islan match-show tulos punaisten 2. sija

Yksivuotispäivänään Isla pääsi rallytoko-kurssille ja parin kierroksen jälkeen tuntui jo yhteinen askel löytyvän. Vaikka en ryhtyisikään aktiivisesti harrastamaan lajia, siinä on paljon hyödyllisiä liikkeitä, joita voimme harjoitella kotioloissa. Isla aloittaa myös agilitytreenit tällä viikolla. Nyt sen pitää itsenäistyä omissa treeneissä ilman Hedyn mallia ja tukea.

Treenien jälkeen parasta on leikki pellolla

Viime viikolla saimme harvinaisen vieraan, kun Hedyn poika Kutt Virosta tuli kylään. Kutt on kaunis staffipoika ja myös käytökseltään esimerkillinen. Isla ja Kutt löysivät toisensa heti, mutta Hedy emostaffin tyyliin yritti komennella poikaa. Kutt ymmärsi  hyvin koirakieltä, ei säikkynyt eikä alistunut, vaan haki edelleen hyväksymistä emoltaan.

Of Greenline James Dean eli Kutt

Hedy on kulkenut kanssani kisoissa melko ahkerasti ja vaikka se on osannut hankalatkin kuviot, aina radalta on tullut jokin virhe, joka on pudottanut tulosta. Sunnuntaina vihdoin teimme täysosuman ja saimme puhtaan radan sekä oikeuden siirtyä 2-luokkaan. Todellinen työvoitto tämä suoritus oli, sillä uskoisin että harva agilityharrastaja on jaksanut tehdä näin paljon työtä tulosten eteen. Ilo on sitä suurempi, kun vihdoin saa palkkion puurtamisesta. Hedy on aivan mahtava ja saa kentän laidalta paljon kehuja liikkumisestaan. Ensi viikolla starttaamme sitten 2-luokassa ja siellä taas tavoitteena on saada kolme puhdasta rataa, jotka oikeuttavat luokkanousuun.

Seuraavaksi 2-luokassa

Kisamenestystä on ollut myös perheen ihmislasten piirissä. Olin seuraamassa pojanpojan judokilpailuja ja pieni ylpeys röyhisti rintaa kun nuorimies kiipesi palkintokorokkeelle vastaanottamaan kultamitalin. Suuri judotapahtuma oli minulle mielenkiintoinen ja uusi kokemus. Niin paljon nuoria ja vanhempiakin ottelijoita valkoisissa judotakeissaan "painimassa", harjoittelemassa ja ottelemassa oli vaikuttava näky.

Kultamitalipoika

Kuvat kertovat enemmän kuin ......

Talviloma Piilopirtillä 18. - 28.3.2018

Makuuhytissä nukutaan rauhallisesti Rovaniemelle asti

Soppelan tiellä Suomu jo horisontissa

Mökkimaisemaa jaksaa aina ihailla

Hiihtolenkkikaverit

Hedy poikkesi ladulta

Yritys omille reiteille ei kannattanut

Timantteja hangella

Tykkylunta Suomun huipulla

Isla tykkää porontaljasta

Voitto tuli myös Lapin lomalle

Isla oppi kulkemaan parven portaissa

Sitkeys palkitaan

Voittajafiilis sijoituksella 2.

 Pienet askeleet kerrallaan ollaan Hedyn kanssa edistytty agilityn vaativissa taidoissa. Hedy kyllä taitaa vaikeatkin kiemurat, mutta sen "fobianappi" pitäisi kisatilanteessa saada laitettua off-asentoon. Pienenä pentuna koettu hyppyesteen kaatuminen on jättänyt niin vahvan muistijäljen, että joka treeni- tai kisakerta saa sen aluksi stressaamaan. Kun se pääsee radalle, tilanne rauhoittuu. viikkoa sitten treeneissä Niinu-kouluttaja totesi, että nyt puhumme yhteistä kieltä Hedyn kanssa. Toisin sanoen Hedy ei pelkää enää välikohtausta radalla ja minä osaan käsitellä koiraa rauhallisesti. Yksi huomio on, että radalla minun pitää olla valtavan innostava sen sijaan, että käskyttäisin Hedyä tiukasti. Tämän pitkän johdannon jälkeen on hauska kertoa, että viime viikolla saimme täysosuman eli teimme kaksi puhdasta rataa. Nyt tarvitaan vain yhdeltä radalta 0-tulos ja pääsemme siirtymään 2-luokkaan. Totta puhuen, en vielä viime syksynä olisi uskonut, että koskaan onnistuisimme edes hyväksytyn radan suorittamisessa. Kyllä me tuuletettiin onnistuneen suorituksen jälkeen, minä hihkuin ja Hedy hyppeli aivan villinä.


Isla on kasvamassa aikuiseksi, 10 kuukauden ikä tuli täyteen viime viikolla ja juoksut alkoivat saman tien. Suuri helpotus on, että se antaa kiltisti pukea suojahousut ja myös suostuu pitämään niitä. Hedy oli juoksun aikoihin aivan toivoton, kilpailimme siitä kuinka kauan housut pysyvät jalassa. Juoksun jälkeen narttu yleensä muuttu hieman aikuisemmaksi, mutta myös ulkomuoto saa vahvistusta. Jos kehitys etenee suotuisasti, saattaa Isla saada sulhasen runsaan vuoden kuluttua.

Potretin Gina 9 kk ja tämän päivän Gina 9 v

H-pentue täytti maaliskuun 1. päivä yhdeksän vuotta. Ginassa ikä näkyy kuonokarvojen harmaantumisena, mutta vauhti ja leikkisyys on tallella. Se on määrätietoinen staffirouva, joka käyttää hurmausvoimaansa hyväkseen ja lisää siihen hieman röyhkeyttäkin. Edelleen Gina mahtuu hyvin meidän laumaamme, sillä Hedy hyväksyy Ginan ja Islan leikit.

Penkkariasuinen Henrik ja epäilevä Gina

Tänään meillä on riehuttu oikein olan takaa ja palauduttu viime viikon sairastelusta. Kennelyskä iski ensin Islaan ja parin päivän kuluttua Hedyyn. Koiran yskiminen kuulostaa ihmisen korvaan melko rajulta, ja Isla jopa pelkäsi Hedyn röhkimistä. Ehkä se luuli yskää murinaksi. Tauti oli näköjään nopeasti hellittävää lajia, sillä kolmen päivää sairastettuaan molemmat ovat nyt oireettomia. Silti ne ovat vielä karanteenissa ja treeneissä on nyt parin viikon tauko.

Digijärkkäriharjoitelmia Hedystä

Jos Costa Rican matkakertomus kiinnostaa, tästä linkistä pääsee lukemaan tarinani, jonka kirjoitin Anywhere.com-matkanjärjestäjän pyynnöstä:

: https://www.anywhere.com/blog/into-the-rainforest-client-story/