Jäähyväiset Eeville

Of Greenline Elegant Evelyn - Eevi 18.10.1999 - 12.6.2015

Yli puoli vuotta olen yrittänyt valmistaa itseäni hetkeen, jolloin Eevin aika olisi lähteä joukostamme. Kun hetki koitti runsas kaksi viikkoa sitten, ei mikään valmistautuminen näyttänyt riittävän. Vaikka ymmärsin, että Eevi ei lähtenyt päivääkään liian aikaisin, eikä päivääkään liian myöhään, luopuminen oli katkeraa, suru suunnaton. 

Olimme matkanneet Kemijärven mökillemme ja junamatka sujui hienosti myös Eevin osalta. Mökin pihalle päästyään Eevi aivan villiintyi jälleennäkemisen riemusta. Se kulki pihalla tutkien tuttuja paikkoja ja haistellen porojen jälkiä aivan kuin hyvästellen mökkiympäristön. Kaksi päivää Eevin riemua riitti, mutta kolmantena aamuna sen voimat uupuivat, se tuskin jaksoi enää pysyä jaloillaan. Odotimme ihmettä tapahtuvan vuorokauden ajan, mutta kun Eevi tuntui tuskaiselta ja väsyneeltä, oli aika päästää se ikiuneen. Se sai lepopaikan kulleroiden mökkiniityltä kulleroiden kukkiessa ympärillä. 

Eevi jäi muistoihin erikoisen terhakkaana ja persoonallisena koirana. Jo sen syntymä aiheutti pienen shokin, kun en osannut odottaa että Dixien pennut olisivat valkokirjavia. Mielessä kävi jopa ajatus, että naapurin dalmatialainen olisi käynyt vieraisilla. Kun kerroin näistä ihmeellisistä ”väriviallisista” pennuista uroksen omistajalle, Thealle, hän onnitteli minua harvinaisista pied-pennuista. Pied-määritelmä tarkoittaa, että valkoisessa turkissa on ruskeita ja mustia läikkiä. Muistan kun pohdin tuttavan kanssa, minkä pennun jättäisin itselleni, ja hän suositteli ottamaan Eevin, joka oli kun posliinikoira. Joku onkin sanonut Eevistä, että se on maailman kaunein staffi.

Kyynelten sokaisemana olen tavaillut ystävien osanottoja ja tällaisia muisteluja Eevistä.

”Tuntuu kuin vasta äsken ihastelimme Eevi-pennun harvinaista väritystä Pedersin maneesilla. Ja oliko se Eevi, joka nielaisi sen silmäneulan?”

”Ihanainen Eevi, paljon hyviä muistoja ihmisille ja koirille”

”Eevi oli ensimmäinen staffi, jonka opin tuntemaan. Mukavat muistot jäi”

”Vastahan se Eevi kirmaili nuoruuden innolla agilityradoilla.”

”Rakkauden hinta on suru...vähitellen lempeästi väistyy jättäen Eevistä ihanat muistot ainiaaksi”

”Pysyvän tassunjäljen jätit sydämeen”

”Mahtava koira. Eevin elämä jatkuu Finassa, Ginassa ja Hedyssä”

”Tulen muistamaan Eevin hurjat agilityradat. Eevi oli minun salarakas, hyviä ratoja siellä sateenkaarella.”

”Eevi oli mahtava koira ja sai elää hienon koiran elämän, joka toivottavasti jatkuu ikuisilla kulleroniityillä”

Kommenteista päätellen Eevi oli aivan erityinen koira, se huomattiin, sitä ihailtiin ja sitä muistellaan. Eevi elää niin kauan kuin muistamme sitä.

Nettisivuillani voit lukea ”Silmäneula”-tarinan. Löydät sen valikosta Staffitarinoita nimellä Staffi vai fakiiri. http://www.kolumbus.fi/westerpet/

Jäähyväiset pihapuulle

Jos minulta olisi kysytty hallitusneuvottelujen aikaan, mihin leikkauksia pitäisi kohdentaa, olisin vastannut: ”Byrokratiaan”. Nimenomaan julkisen hallinnon turhanpäiväiseen lupamenettelyihin, anomiseen, selvitysten laatimiseen ja näyttöjen antamiseen. Asia konkretisoitui kohdallamme siihen, kun lainkuuliaisina kansalaisina anoimme lupaa talon nurkalla kasvavan suuren tammen kaatamiseen. Tammi haluttiin kaataa, koska sen valtava juuristo ulottui jo talomme alle ja lehvästö peitti kolmasosan katosta ja sammaloitti sen.

Kaatolupa kuitenkin evättiin kaupungin teknisessä virastossa maisemallisten näkökohtien vuoksi. Haitoilla kuten sadevesiputkien tukkeutumisella ja rakenteiden sammaloitumisella ei ollut merkitystä.  Tarkensimme anomusta pyytämällä lausuntoa Puunhoitajien yhdistykseltä. Paikalle saapunut arboristi tutki tammen perinpohjaisesti ja totesi puun vaaralliseksi, koska oksien haarakohdasta löytyi sienen lahottamaa runkoa. Täydensimme sitten hakemusta ammattilaisen antamalla lausunnolla ja kuvilla. Viikkojen kuluttua posti toi otteen rakennuslautakunnan kokouspöytäkirjasta, jossa ilmoitettiin luvan hyväksynnästä. Ennen kaatoa pitäisi kuitenkin hyväksyttää työnjohtaja sekä työn valvoja. Tammi seisoi vielä tukevasti paikoillaan mutta lausunnoista oli jo jouduttu maksamaan 550 euroa. Koska syksy oli lupaviidakon vuoksi edennyt pitkälle, päätimme siirtää kaadon keväälle. Toukokuussa ilmoitimme lautakunnalle kaatotyön suorittavan arboristin nimen, mutta pelkkä ilmoitus ei näköjään riittänyt. Piti täyttää oikea lomake ja lähettää se toiseen instanssiin. Hakemusta ei kuitenkaan voinut käsitellä, ennen kuin arboristi lähettäisi lautakunnalle koulu- ja työtodistukset. Ryhdyimme kuitenkin sovittuna päivänä töihin, ilman lupaa. Kun puusta oli enää kanto jäljellä ja rungon osat oli kuljetettu pois, saimme rakennusvirastolta postitse luvan kaadon hyväksymisestä.. Työn suorittajalle maksoimme toisen viisisataa euroa, vaikka hän olisi ansainnut kyllä koko summan prosessin vaativimman työn suorittamisesta. Kun maksettujen summien lisäksi laskee virkailijoiden palkan papereiden pyörittämisestä, kokoustamisesta ja lausuntojen antamisesta, puunkaadolle tulee huima hinta. Prosessin aikana kävi kyllä useasti mielessä kansalaistottelemattomuus

 

Arboristi Sanna aloittamassa tammen oksien karsintaa

Tarkasti oksat pudotettiin maahan eikä mitään rikkoutunut

Toinen haara oli ontto

 

Runko siististi paloina

 

 

Eevi suhteuttaa kannon kokoa

Kukkaistyttö Hedy osallistui töihin pusuttelemalla talkoolaisia