Virallisesti Greenline-staffeja

Pienen staffipennun viikkoon mahtuu monta tärkeää asiaa. Tällä viikolla kukin pentu on saanut virallisen todistuksen syntymästään eli rekisterikirjan. Kennelliiton Omakoira-järjestelmä toimii hienosti ja takana ovat ajat, jolloin rekisterikirjoja odoteltiin kuukausikaupalla. Tällä kertaa rekisteröintiin meni vain vajaa viikko. Tein pentueilmoituksen netissä, jonka jälkeen Elias kirjasi niinikään nettiin kunkin pennun kohdalle mikrosirutunnisteen. Uroksen omistaja täytti tahollaan astutustodistuksen, ja sitten tarvittiin vain klikkaus. Maksu hoitui myös virtuaalisesti, ja ainoa konkreettinen vaihe oli Kennelliiton lähettämä kirjekuori rekisterikirjoineen. Ehkäpä rekisterikirja myös muuttu pian elektroniseksi ja se voidaan esittää vaikka kännykän näytössä kuten elektroninen lentolippu.

Kuuden viikon merkkipaalun kunniaksi pennuille tehtiin myös mani/pedikyyri. Nyt eivät enää tavalliset kynsisakset riittäneet, vaan avuksi tarvittiin jo kunnon kynsileikkurit. Hienosti kaikki antoivat leikata kynnet, tosin valitsin ajankohdaksi juuri päiväunien ajan ja sylissä istui uneliaan rauhallinen pentu. Kolmas matokuuri nautittiin eilen, ja ainakin jätöksistä päätellen loishäätö on tehonnut. Jos pennulla olisi matoja, sen turkki olisi kiilloton, maha pullottaisi ja ulosteessa saattaisi nähdä noita inhottavia loisia. Valitettavasti kaikilla pennuilla on lähtökohtaisesti matoja, sillä toukat aktivoituvat kantavan emon suolistossa ja siirtyvät imetettävään maitoon. Säännöllisellä madotuksella saadaan estettyä että toukat eivät aktivoidu.

Gina lähti kotiin maanantaina, sillä Riston perhe lähti lomailemaan useaksi viikoksi Itä-Suomeen. Eevi palasi kotiin ja pennut ovat ihmeissään, kun näiltä ”vanhoilta rouvilta” ei heru maitoa. Ne vain ärähtävät kun pikkuiset ryntäävät vatsan alle. Eevi välttelee pentuja, mutta Finan olotila on kaksijakoinen. Se on kiinnostunut, mutta varuillaan eikä suostu leikkimään. Lähentymistä on havaittavissa ja varmaan viikon sisällä jo leikitään. Nyt kun säät ovat parantuneet, pennut ovat saaneet olla ulkona iltapäivisin. Olen myös päästänyt ne juoksemaan valvotusti pentuhuoneen ulkopuolella, ja se vasta lystiä on. Ehkä ei enää hetken kuluttua, sillä nyt jo matot lähtevät liikkeelle, johdot  irtoavat ja kengät saavat kyytiä.

Fina näytti miten kepillä leikitään

Tunnistusnauhat ovat leikkien tiimellyksessä irroneet. 

Vain Into on tunnistettavissa, muut ehkä Ismo, Hedy ja takana Milli

Reviiri laajenee

Vielä riittää maitoa

 Maailmanvalloitus alkaa siitä, kun pentu ensimmäistä kertaa hyppää ulos pentulaatikosta. Tänä aamuna Hedy oppi tekniikan. Yli ei päässyt punnertamalla, mutta kun otti vauhtia, pääsi laidan yli kiepahtaen. Hieman myöhemmin lattialla oli myös Urho, mutta sen tekniikasta en päässyt selville. Into, Ismo ja Milli kiljuivat kateellisena laatikon sisällä, ja mutta annan niiden itse löytää keinon, miten päästä yli. Pennut pääsevät kyllä usean kerran päivässä juoksemaan ja leikkimään laatikon ulkopuolelle ja myös sopivalla säällä ulos nurmikolle. Vaikka pyrin pitämään työhuoneen (pentuhuoneen) ovea kiinni, pari kertaa olen jo yllättänyt karkulaisen eteisestä. Varotoimenpiteenä olemme tänään asentaneet verkkoaidan porraskuilun ympärille.

Tytöt syövät kilpaa

Kun pennut saavat juosta vapaasti työhuoneessa, ne osoittavat jo selkeitä eroja kiinnostuksen kohteissa ja leikeissä. Urho suuntasi kulun aina tietokonepöydän alla olevaan johtoviidakkoon, mutta nyt on alue eristetty aidalla. Ismoa kiinnostaa lehtiteline ja lehtien vetäminen ulos. Into jyrsii ja kiskoo lattialla olevaa koria ja Milli etsii jännittäviä nurkkia, joista voi tehdä yllätyshyökkäyksiä. Hedy hössöttää edestakaisin ja taitaa olla joukon vilkkain. Haastetta siinä meille kerrakseen. Kun ruokailun jälkeen on urheiltu puolisen tuntia, väsy tulee silmään ja pullerot lysähtävät makaamaan kuin tainnutusiskun saaneena. 

Leikit on tältä erää leikitty

 Tänä aamuna saattelimme Jukan perheen lentokentälle vievään taksiin ja toivottelimme hyvää matkaan Bostoniin. Vanhempien sapattivapaa kestää tosin vain noin viisi kuukautta, joten kovin haikeita jäähyväisiä ei tarvinnut antaa. Viime sanoikseen Pyry sopersi, että hänelle tulee kauhea ikävä Finaa. Samaan hengenvetoon Anna että kotiinpaluun jälkeen perheeseen on luvattu hankkia koira. Mielenkiintoista nähdä, millaisen kaverin meidän staffitytöt saavat.

Merkityt

Neljäs viikko pentujen elämässä on ollut jännittävä ja hieman pelottavakin. Juoksuharjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja pentulaatikossa viilletellään nyt nurkasta nurkkaan. Kiipeilyharjoitukset paljastavat, että maailmaa on myös pentulaatikon ulkopuolella. Ruokavalio on monipuolistunut, sillä emonmaidon lisäksi tarjolla on jauhelihalla ja kermaviilillä höystettyä riisivelliä. Siskojen ja veljien kanssa leikitään, painitaan ja jo hieman nahistellaan. Kun leikki yltyy oikein räyhäksi, Gina-emo tulee erottamaan riitapukarit toisistaan. Suuhun on kasvanut piranha-piikit ja niitä kokeillaan pentulaatikon kulmiin, aluspaperiin ja leluihin. Muutto alakerran vierashuoneesta emännän työhuoneeseen on tuonut tervetullutta vaihtelua elämään. Nyt pennut ovat keskellä toimintaa, näkevät ja kuulevat, mitä emo, Fina-mummo ja isäntäväki touhustelevat. Emäntä ei malta jättää kameraa käsistään, kun pennut ovat niin kuvauksellisia uudessa valoisassa ympäristössä. Viikon suurin ja mieltä järkyttävin tapahtuma oli kuitenkin tunnistusmerkintä eli mikrosirun pistäminen niskan vasemmalle puolelle. Nimenantotilaisuudessa pennut saivat viralliset nimet, ja rekisteröinti on valmis suoritettavaksi online-toimenpiteenä.

Matkalla merkittäviksi

Of Greenline Indian Tomahawk

Of Greenline In The Air (vaal. sininen)

Of Greenline In This Moment

Of Greenline In The Mood

Of Greenline In Due Time

Ruokarosvo

Gina tuli äsken keittiössä suussaan puolikas korvapuusti. Pahaa aavistaen menin tarkistamaan vadin, johon oli latonut viisi korvapuustia. Olin nostanut sen kaiken lisäksi työpöydän leipälaatikon päälle, jotta Gina ei pääsisi korvapuusteihin käsiksi. Jäljellä oli vain yksi korvapuusti. Kun alkuviikolla leivoin pojanpojille raparperimuffinsseja, tarjosin heille heti aluksi maistiaiset. Loput oli tarkoitus herkutella iltasella. Ginan mielestä muffinssit piti syödä heti lämpimänä, ja illalla pöydältä löytyi tyhjä vuoka. Seuraavana päivänä leivoin uuden satsin, mutta en vieläkään osannut varoa ruokarosvoa. Kiiltävän puhtaaksi nuoltu muffinssivuoka löytyi kauppareissun jälkeen olohuoneen lattialta. Seuraavana päivänä Gina söi pöydältä kaalilaatikon, sitä seuraavana työpöydälle jäähtymään jätetyn suppilovahveropiirakan. Siinä koeteltiin jo emännän hermoja, sillä piirakka oli tarkoitettu kohta saapuville vieraille. Vaikka kuinka yritimme pitää ruokarosvoa silmällä ja sulkea keittiön ovet, se pääsi aina jollakin tavoin keittiön. Eilen yllätin sen keittiön työpöydältä, missä se yritti ujuttaa sivuun broilerinmaksamuhennoksen päällä oleva kantta. Gina varmaan on koko ajan nälissään, kun pennut imevät sen aivan luurangoksi. Sen ruokakuppia täytetään kyllä pitkin päivää, mutta ihmisten ruokapöydässä taitaa olla maittavampaa tarjottavaa. Pennuista taitaa tulla kulinaristeja, kun ne saavat emon maidossa maistella paljon erilaisia ruoka-aineita.

Tänään kolmeviikkoiset pennut ovat saaneet ensimmäisen makuelämyksen kiinteästä ruoasta. Aloitin ruokinnan tarjoamalla jokaisella sormenpään kokoisella nokareen raakaa jauhelihaa. Kaikki maistelivat uutta ruokaa innolla. Asteittain lisään kiinteän ruoan määrää ja siten Ginan imetys voi vastaavasti vähentyä. Toivottavasti myös ruokarosvoilu jää sitten vähemmälle.

Pennut juoksentelevat jo melko vakaasti, vaikka välillä jalat pettävät ja kuperkeikka vie eteenpäin. Jo parin päivän ajan ne ovat tapailleet leikkejä painimatsien kautta. Hampaat alkavat työntyä ikenien läpi ja työkaluja pitää tietty testata. Ne maistelevat milloin toistensa korvia, milloin pentulaatikon rakenteita.  Kunhan kävely tulee varmemmaksi, vien ne päivisin ulkoaitaukseen, missä ne saavat tutkia ruohomattoa ja jopa kaivella maata.

Kokenut koirankasvattaja Riitta kävi katsomassa katrasta ja piti pennuista paljon. Olen kovin mielissäni arviosta, että tämä olisi paras pentueeni.  No, ainakin pennut ovat reippaita, jänteviä ja sopusuhtaisia.

Tässä video leikeistä. Gina käväisee välillä laatikossa ja antaa vain maistiaiset.