Koillismaan kuulumisia

Porovahti. Hännän asento kertoo jännityksestä

Kymmenen päivää mökkielämää Napapiirin pohjoispuolella on muuttanut vuorokausirytmin täysin, niin ihmisten kuin koirien kohdalla. Aurinko paistaa (silloin kun paistaa) kuistille vielä klo 23, ja aamuisin pitää tarkistaa kellosta aika, kun liikenne ja tienrakennusmelu eivät kerro päivän alkaneen. Porot käyskentelevät pihaniityllä kuin kotieläimet, eivätkä Fina ja Hedy enää jaksa edes haukkua niitä. Tämän aamuisella lenkillä teimme koukkauksen lähisuolle tarkistaaksemme hillatilanteen. Onneksi taskussa oli edes yksi pieni muovipussi, sillä hilloja olikin mättäät keltaisenaan. Ne ovat jo melkein ylikypsiä, joten tulevat päivät vietämme enimmäkseen suomättäillä keikkuen.

Matka tänne alkoi hieman erikoisesti, sillä junaliikenteessä oli häiriöitä. Lastattuamme Pasilassa auton junaan, meille ilmoitettiin, että tulee taksikuljetus Tikkurilan asemalle, mistä matkustajat poimitaan mukaan. Pakkauduimme koirien ja reppujen kanssa täpötäyteen taksiin, seikkailimme Tikkurilassa rakennustyömaan läpi asemalle ja odottelimme junaa lähes tunnin. Hedy ja Fina selvisivät seikkailusta rauhallisesti ja herättivät asemalla enemmän myötätuntoa kuin tuskastuneet ihmismatkustajat.

Luontoon!

Annan kanssa kannattaa olla kaveri lounastauolla

Heti lomaviikon alkajaisiksi lähdimme parin päivän vaellukselle Luosto-Pyhätunturin reitille. Mukana olivat myös lapsenlapset Pyry (11) ja Anna (8). Yllättävän paljon tavaraa tarvittiin vain kahden päivän telttavaellukselle. Ensimmäiselle päivälle tuli enemmän matkaa kuin olimme suunnitelleet, ja leiripaikalla oli väsynyttä väkeä. Kun teltta oli saatu pystyyn, vaatteet vaihdettu ja ruokaa vatsassa, olo oli taas mitä mainioin. Koirat kuorsasivat makuupussien sisässä, kun pelasimme jo perinteisen telttaseiskan.

Rinkkavahdit Peurakeron laella

Takaisin mökillä teimme veneretken Kälkäjän hiekkarannalle, ja sinne koiratkin pääsivät mukaan. Hedy villiintyi lasten uimaleikeistä ja löysi uimisen ilon. Se polski rantavedessä ja teki uimakierroksia lasten ympärillä. Fina suostuu uimaan vaan, jos sille heitetään lelu.Runsaat kaksi viikkoa vielä Piilopirtillä, ja sitten juna tuo meidät takaisin etelään. Kaikenlaista pientä kunnostusta ja touhua riittää marjanpoiminnan lisäksi, mutta kaikki tehdään omilla ehdoin. Kun mökillä on mukavuudet ja tavallisimmat kodinkoneet, arki sujuu kohtalaisen normaalisti.  Koirilla voi olla totuttelemista kaupunkielämään, sillä ne saavat olla täällä vapaina kytkemättä, eivätkä ne myöskään tapaa lajitovereitaan. 

Anna ja Hedy ovat erottamattomat

Kälkäjän uimarannalle pääsevät Hedy ja Fina mukaan

Villit vesileikit

 

Liikkeellä

Eteisen lattialla lojuu kasseja, joita on viime viikkoina pakattu ja purettu vuoronperään. Pakkausrumba alkoi kaksi viikkoa sitten, kun valmistauduimme lähtemään Nastolaan agilityn SM-kisoihin. Majoituimme Finan, Ginan ja Hedyn kanssa Vierumäen Scandic-hotelliin, josta oli vajaan puolen tunnin matka kisapaikalle. Hotelli oli oikein koiraystävällinen ja respassa annettiin jopa isot froteepyyhkeet koiria varten. Ulkoilumaastot olivat mitä mainioimmat kunhan vaan sade olisi loppunut. Nastolasta jatkoimme Jäppilään, Sarin ja Riston lomakohteeseen, minne Gina jätettiin vihdoin oman perheen hoteisiin. Viivyimme siellä vuorokauden ja ehdimme tehdä pitkät metsälenkit, saunoa ja nauttia herkullisista aterioista. Kotona purettiin vain osa tavaroista ja toisaalta täydennettiin varastoa juhannusmatkaa varten. Nyt matkattiin aivan toiseen suuntaan eli Turun saaristoon Jukan kesämökille. Eilen illalla palasimme Heinolasta ystävien luota ja vajaan viikon kuluttua on edessä matka omaan kesäparatiisiin Kemijärven rannalle. Laukut eteisessä saavat Hedyn ja Finan varuilleen, sillä ne yrittävät päätellä pakkaustoimista, onko kyseessä sellainen matka, mille ne otetaan koiat mukaan vai ei. Heinolaan ne eivät voineet tulla, sillä isäntäväellä oli hoidossaan kaksi marsua, jotka pelkäävät koiria. Onneksi meillä ei ole puutetta koiravahdeista, Werner ja Susanna varasivat tämän hoitovuoron.

 Palaan vielä parin viikon takaisiin SM-agilitykisoihin. Tuhansia koiria ohjaajineen oli kerääntynyt Nastolan urheilukeskukseen ja tunnelma oli iloisen koiramainen. Tunnelmaa tosin latisti sitkeä sade, joka sai kisakentät tulvimaan ja ratasuorituksesta tuli lätäkköjuoksua. Ensimmäisen päivän joukkuekisassa taistelimme Ginan kanssa oikein tosissamme ja saimme hyväksytyn tuloksen. Niinpä jJoukkue oli jo sijoittunut melko korkealle ja odotukset olivat sen mukaiset, kun ankkuripari lähti radalle. Henkeä pidätellen seurasimme heidän virheetöntä suoritustaan, kunnes kolmanneksi viimeisellä esteellä koira hyppäsi esteen väärin päin ja suoritus hylättiin, eikä joukkueemme saanut tulosta. Yksilökisojen vaativalla karsintaradalla Ginalle tuli rimanpudotus jo alkuvaiheessa, eikä finaaliin ollut enää mahdollisuuksia. Loppujen lopuksi tuli myös hylkäys väärinpäin hypätystä esteestä, joten melko surkea suoritus se oli meiltä oikein surkeassa kelissä.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

SM-kisojen juoksualusta oli haasteellinen

Äiti ja tytär, Gina ja Hedy, Scandicissa

Tytär ja äiti, Gina ja Fina Jäppilässä

Fina ja Hedy varmistavat että juhannusmatkalle ei lähdetä ilman niitä

Fina vahtii Annan petshop-leikkejä Houtskärin Ängholmenissa

Voitto ja Hedy mahtuvat syömään yhteisestä kupista

Fina haluaa Fatboyn

Hedyn juhannusmietteet hiipuvan kokon vierellä