Vaihtoehtoja hiihtämiselle

Hiihtolomaa vietetään tänä vuonna nurmien vihertäessä ja lintujen viserryksessä. Oi näitä aikoja! Kaihoten muistelen parin vuoden takaista hiihtolomaa, kun kaksosten kanssa hiihdettiin Puolarmetsän laduilla, vähän eksyttiinkin kuin latuverkosto oli niin laaja. Roy, Werner ja Henrik ovat taas Tammitiellä hiihtolomaa viettämässä ja nyt on pitänyt kehitellä uudenlaisia liikuntamuotoja, kun luistelu, hiihto eikä laskettelu onnistu. Maanantaina otin heidät mukaan treenikentälle ja siellä juostiin koirien kanssa Hurtta ja Stara –ohjelman innoittamana. Ihan hämmästelin, miten hyvin sekä Eevi että Fina kuuntelivat nuoria ja aloittelevia ohjaajia. Werner ilmoitti, että lopettaa 15-vuotiaana jalkapallon ja salibandyn ja aloittaa agilityn. Lupasin pojille, että saavat osallistua joskus oman seuran möllikisoihin.

Finalle ilmaantui jo ensimmäinen sulhanen norkoilemaan tontin reunalle. Pieni valkoinen poika, vähän vaikeasti tunnistettava rotu, nosteli terhakkaasti jalkaa ojan penkalla. Eevi haukkui ikkunassa tuohtuneena, ja Fina vikisi sen kuuloisena että olisi mielellään mennyt moikkaamaan. Olen teroittanut pojille, että ulko-ovi täytyy pitää nyt tiukasti kiinni, eikä koiria saa päästää valvomatta pihalle.

Eevi ja Fina ovat onnellisia, kun niilläkin on nyt paljon vaihtoehtoja. Sohvalla on mukava lököillä poikien seurana kun Disney-kanavalta tulee piirrettyjä. Metsässä saa tehdä ylimääräisiä kierroksia poikien leikkiessä vakoilemista. Lämpöisiä sänkyjä on useampia ja lenkkareita kuljettavaksi löytyy vähän joka huoneesta.

Palatakseni vielä hiihtoloman vaihtoehtoisohjelmaan tutustuin tiistaina HopLop-seikkailumaailmaan. Maksoin pojat sisään ja istahdin itse kahvilaan kirjoittelemaan kannettavalla. Olin valmistautunut pitkäveteiseen odotteluun . Kun siinä sivussa seurailin pienien ja vähän isompienkin kieppumista laitteissa, hämmästelin millainen meno ja ja vilske siellä oli. Melu oli melkoinen, jopa korvasuojia oli tarjolla. Ilmeistä on että seikkailumaailmalle on kysyntää, sillä väkeä lappasi sisään jatkuvana virtana. Kaksi tuntia vierähti yllättävän nopeasti ja poikien arvio paikasta oli kiitettävä.

Tällä hetkellä he ovat pelaamassa tennistä Eliaksen kanssa ja iltapäivällä vien heidät katsomaan Asterix-elokuvaa. Mitähän huomenna keksittäisiin tehdä?

PS. Jatkokertomus tekniikan ihmeistä jatkuu. Tänään olen kunnostautunut "korjaamalla" astianpesukoneen. Se oli pessyt huonosti jo viikkojen ajan, välillä ohjelma on jäänyt junnaamaan paikoilleen kunnes eilen pysähtyi kokonaan. Kaivoin ohjekirjan esiin ja löysin ohjeen, että pitäisi oikoa vedenottoletkun mutkat ja siivilä. Tyhjäsin allaskaapin, liikuttelin letkua ja vedin suoremmaksi. Se oli siinä, ensimmäinen puhtoinen astianpesu todisteena vian korjaamisesta. Samalla tuli siivottua allaskaappikin.

Kevätsiivous

Odottamaton auringonpaiste paljasti tänään nurkkiin kertyneet pölykasat, mutta minä aloitin kevätsiivouksen jo maanantaina imuroimalla pöytäkoneen keskusyksikön sisutan. En tosiaankaan ole siivoushullu, mutta joskus pölynimuri palkitsee käyttäjän suurenmoisesti. Tietokoneeni oli oikkullut käynnistyksen yhteydessä jo muutaman kuukauden ajan ilmoittaen viestin: CPU is unworkable, check softmenu. Olen kuitenkin saanut sen käynnistymään F1-näppäimellä ja niin tilanne on jatkunut kunnes maanantaina tuli täydellinen stoppi. Kylmä hiki nousi niskaan kun muistelin mitä kaikkea en ollut varmuustallentanut. En ainakaan edellisen päivän koko työurakkaa: jäsenrekisterin luomista, saatekirjeiden kirjoittamista ym. ym. Soitin tuttavalle tietokoneosaajalle ja pähkäilimme yhdessä vian syytä. Hän ehdotti että kokeilisin, ovatko kaikki piuhat keskusyksikön sisällä kunnolla kiinni. Avasin siis laatikon, totesin että mitään näkyvää ei ollut irti, mutta kokeilin kaikkia liittimiä ja piuhoja. Lisäksi imuroin pölyt ja lopuksi suljin laatikon seinämät paikoilleen. Käynnistin koneen ja simsalabim! Ei yhtään herjaa ruudulla ja kaikki toimii nyt entistä sutjakammin. Oliko vian aiheuttaja pöly vai oliko jotain hieman irrallaan jäi ratkaisemattomaksi. Ainakin minulla on nyt pölyistä puhdas keskusyksikkö.

Fina on löytänyt uuden Tv-lempiohjelman eli Hurtta ja Staran. Katsoin sitä ensimmäisen kerran viime sunnuntaina ja Fina istui vieressäni tuijottaen herkeämättä ruutua. Välillä se haukotteli aivan kuin sitä olisi nolottanut jonkun esiintyjän hölmöily, mutta välillä se juoksi nuuskimaan ruutua aivan kuin haluten mukaan kisaamaan. En saanut vielä selville, kuka on sen suosikki mutta ainakin Lyyti sai sen erityisen innokaasti katselemaan.

Finan juoksu alkoi tänään ja nyt suunnittelemme jo syksyn pennutusta. Jos juoksuvälit pysyvät vakiona, voisi astutus olla jo elokuun alussa, pentuja toivottavasti maailmassa lokakuun alussa ja uusia onnellisia pennunomistajia marras- joulukuun vaihteessa.

Terve!

Fina on terve ainakin silmien ja lonkkien osalta. Olimme Mevet-eläinlääkäriasemalla silmätarkastuksessa ja lonkkakuvauksessa ja niiden osalta kaikki on hyvin. Silmät ovat terveet ja lonkat saivat arvosanan B = melkein terveet. A on täysin virheettömien lonkkien arvosana ja aikoinaan Cessi ja Dixie täyttivät tuon täydellisyyden kriteerin. Sain itse olla mukana kun Pelle Axelsson tarkisti kuvia ja näin, miten vajaan millimetrin syvyinen pyöristymä lonkkaluun päässä antaa arvioksi B. Jos lonkkaluun reuna olisi aivan suora jatke lantioluulle, lonkka olisi ns. normaali. Pääasia on että lonkkien rakenne on terve ja nyt tiedän, että Finaa voi huoletta hypyttää agilityesteillä. Lonkkien perinnöllisyydestä ei tosin ole taetta. Vaikka näinkin pitkään on tehty pakollisia lonkkakuvauksia, ei huonoja lonkkia ole saatu rodusta pois kitkettyä. Perinnöllisten tautien varalta on kuitenkin syytä tehdä vielä L-2-HGA-tutkimus, jotta voidaan sulkea pois aineenvaihdunnan häiriöstä johtuva sairaus, joka aiheuttaa neurologisia oireita. Testi tehdään DNA-tutkimuksena Englannissa, mutta näyte otetaan Suomessa joko verestä tai posken limakalvoilta. Putkilo tai pumpulipuikko lähetetään englantilaiseen laboratorioon samalla kun pulitetaan etukäteen 63 £ eli runsaat 84 euroa. Siihen lisättynä Suomessa otettu näyte ja postikulut nostavat operaation yli 100 euroon. Oli mielenkiintoista seurata miten Fina käyttäytyi ensimmäisellä "oikealla" eläinlääkärikäynnillä. Jouduimme odottamaan melko kauan ja odotushuoneessa oli paljon asiakkaita. Muut koirat veuhtoivat, vinkuivat ja haukkuivat, Fina sen sijaan istui sylissäni arvokkaasti ja katseli kanssani TV:tä. Kun se pääsi tutkimushuoneen pöydälle, se hyppäsi hoitajan kaulaan ja muiskautti kunnon pusut. Seuraavaksi oli vuorossa Pelle Axelsson. Molemmat nauroivat, että tässä on taas niin tyypillinen staffi, avoin ja ylettömän ystävällinen. Sunnuntaina kisasimme Purinalla Hau:n kisoissa lähes koko päivän. Ensin Finalla oli kaksi rataa, joista hyppyradalla tuli hylkäys ohjaajan eli minun virheeni takia. Agilityradalta saimme tuloksen, mutta roimasti virheitä. Hyvä silti, sillä yli 33 kisaajasta vain 12 sai edes tuloksen vaikealta radalta. Eevi sen sijaan pääsi palkintosijoille eli kolmanneksi jännittävässä ja vaativassa kisassa. Se sai keinulta yhden virheen (lensi taas kuin siivet selässä), mutta suoritus oli muuten laadukas ja saimmekin paljon kiitosta jopa tuomarilta. Lähdössä sanoin Eeville, että jos et nyt käyttäydy radalla kunnolla, tämä on viimeinen kisamme. Eevi päätti näyttää, mitä se osaa ja niinpä se juoksi melkein kauko-ohjattuna radan läpi, minä vain perässä huutelin ohjeita. En tiedä kuuliko se vai osasiko lukea numeroita, mutta oikein kaikki meni. Siltäkin radalta hylättiin suurin osa kilpailijoista. Lataan tähän videon ratasuorituksesta, kun vihdoin olen oppinut kopioimaan leikkeitä videokamerastani. Se on melko suuri ja lataaminen voi kestää kauan.