Jäykkäjalkaiset

Piilopirtin pihalla kiertää toisiaan kaksi jäykkäjalkaista staffia. Nuoremmalla on suussa puruluu, jota vanhempi katsoo kuin omaansa. Röyhkeästi nuorempi asettautuu rappujen eteen jäystämään luuta ja vanhempi istahtaa parin metrin päähän evvk-elein.

Mökillä on vietetty nyt pari päivää ja jostain tavaroiden seasta löytyi tuo kiistakapula, vanha puruluu. Heitin sen nurmikolle, mutta ei Eevi eikä Fina näyttänyt olevan kiinnostunut siitä. Eilen istuin portailla Eevi kainalossani kun se yhtäkkiä säntäsi aidanvierustalle ja rähähti. Siellä oli Fina kaivamassa esiin Eevin piilottamaa luuta (sitä eilen tarjoamaani), mutta emon komennosta se pudotti löydön suustaan ja lakosi maahan. En ole tainnut koskaan nähdä Finaa niin nöyränä emonsa edessä. Se kiemurteli kuin mato, korvat päähän liimautuneena ja silmät pälyillen. Tänään olen useaan otteeseen ihmetellyt, mitä Fina on ollut näkevinään ikkunasta, se on tuijottanut portin suuntaan korvat pystyssä ja pää nykien. Hetki sitten huomasin Finan jäystävän Eevin omimaa luuta auton taakse piiloutuneena. Eevi kulki aidan vierellä kuin aarteensa kadottanut, mutta haistoi sitten Finan auton takaa. Tarkkailin koirien liikkeitä valmiina puuttumaan kiistaan, jos tappelu näyttäisi olevan tulollaan.  Viisaat eläimet ratkaisivat kiistan ilman ihmisen apua ja nyt Eevi pureskelee luuta pihanurmikolla ja Fina makaa tässä vieressäni.

Porot ovat käyneet jo tervehtimässä ja olin taas iloinen ja helpottunut koirien suhtautumisesta outoihin vieraisiin. Eevi juoksi kymmenisen metriä poroja kohti ja sanoi: “Räy, räyh“. Fina jämähti paikoilleen, värisytti kirsua ja tuijotti tiiviisti vierailijoita.

Viime käynnin jälkeen mökki on käynyt läpi melkoisen mullistuksen, mutta vain uusi puhdas lattia kertoo siitä.  Talvella sattuneen vesivaurion vuoksi lattiat ja keittiön kaapistot on purettu, pohjaa on kuivattu ja desinfioitu. Kun kerran korjattiin, kannatti miettiä materiaaleja uusiksi ja niin lattia sai valkoisen Osmo Color — kuultokäsittelyn ja kylpyhuoneen laatat uuden värin. Kun kaikki irtaimisto oli pitänyt siirtää pois, takaisin laitto antoi tilaisuuden inventoida tarpeellisen ja tarpeettoman tavaran määrää. Vuosien aikana nurkkiin on keräytynyt monenlaista roipetta ja nyt kasaan lastin kuljetettavaksi joko kirpputorille tai kaatopaikalle.

Etelän hellelukemat ovat vaihtuneet alle 20 asteen lukemiin ja viileää sadettakin on saatu. Siirtyminen äärilämpötilasta toiseen taisi olla liian kova rasitus minulle, sillä sairastuin heti tänne tultuamme kuumeiseen flunssaan. Tänään on kuume laskenut ja hengitystiet alkavat aueta. Mielikin on virkeämpi, siitä osoituksena blogin päivittäminen.

Koiranvaihtopäivät

Miten sama aika tuntuu joskus niin eri pituiselta? Viikon seitsemän päivää vilahtavat usein ohi niin nopeasti, että ihmettelee miten taas on maanantai. Mennyt viikko kuului taas sellaisiin aikaihmeisiin, että täytyy vain päivitellä miten paljon seitsemän päivän aikana on ehtinyt tapahtua. Tasan viikko sitten Tammitie 1:een marssi neljä rivakkaa rakennusmiestä. Viiden päivän kuluttua talon etusivu oli maalattu, räystäät käsitelty panssarimaalilla, osa ikkunakarmeista uusittu ja maalattu sekä takapihan kivetys ja portaat korjattu. Me lähdimme pois remontin jaloista ja matkasimme Tampereen Rosendahliin viettämään sporttista viikonloppua. Elias harrasti tennistä niin livenä kuin tv-ruudun kautta ja minä koirien kanssa agilityä Teivon raviradalla. Agirotu oli taas koonnut satapäin lajin harrastajia kokoon. Raviradan nurmikentän neljällä agilityradalla pyöri non stoppina kisoja, kuulutus pauhasi ja koirat haukkuivat. Helle kärvensi nurmikentän, punasi ihon ja sai silmät kirvelemään hikinoroista. Olisiko ollut helteen syytä, kun Finan ja minun yhteistyö ei sujunut parhaalla tavalla, saimme hyllytyksen lähes kaikilta radoilta. Joukkueviestissä tuli sentään hyvitystä, kun Finan jälkeläinen Heka teki 0-radan ja alokasjoukkue sijoittui kolmanneksi. Mieltä lämmitti nähdä omien kasvattien kisaavan eri joukkueissa, Eevi, Iitu, Fina ja Heka. Poika oli kunnostautunut myös edellisenä päivänä näyttelyssä, saanut Erin ja sijoittunut 3.:ksi. Iloinen yllätys oli, kun Sagan omistajat Annariina ja Klas ilmestyivät paikalle ja kertoivat mukavia kuulumisia jälkeläisen edesottamuksista.

Maanantaina vietimme Riston ja Mikan perheiden kanssa kesäiltaa pihalla grilliruokaa nauttien. Grillin käynnistyksessä oli ollut erinäisiä mutkia, koko aamupäivä meni uusia asennuksia tehden. Ruoka saatiin kuitenkin kypsennettyä, se oli maukasta ja sitä oli riittävästi. Finan agilityhyppytelineet ja pujottelukepit innostivat pojat kehittelemään ihmisagilityä.  Kilpailuviettiä näytti olevan myös isoissa pojissa, ja henkeä pidätellen seurasimme heidän uhkarohkeita loikkiaan nurmella.Taisi jokin yhteentörmäyskin sattua, sillä loppu illasta joku pienemmistä pojista makasi nurmella ja tuhersi itkua.

Kotiin lähdön aikaan Henrik ehdotti, että Salonen saisi tulla heille ja Gina jäisi meille. Salonen on Eevin uusi lempinimi. Kun Eeviä kutsutaan usein tankiksi, nimi muuntui Saloseksi juoksija tankki-Salosen mukaan. Eevi lähti innokkaana mukaan, mutta Gina makaili aluksi hämillään eteisessä ja tunsi ehkä tulleensa hylätyksi. Alakuloa ei kestänyt kauaa ja nyt äiti ja tytär kulkevat yhdessä niin ulkona kuin sisällä. Gina on kehittynyt upeasti, eikä pentuajan kujeita tarvitse enää varoa.

Tänään sain palsamia Agirodun hyllyputkelle. Hau Openin virallisissa 3-luokan kisoissa teimme Finan kanssa 0-radan ja sijoituimme viidensiksi. Ehkä uusi lupaava alku on edessä (miettii toiveikas optimisti).