Kärvistelyä

Helle sumentaa ajattelukyvyn ja vaimentaa toimintakyvyn. Pitäisi jaksaa miettiä, mitä pakkaa viikonloppulaukkuun ja mitä 4 viikon Lapin matkalle. Hiki nousee pintaan jo pelkästä ajatuksesta. Lauantaina ja sunnuntaina osallistun Eevin kanssa Agirotu-tapahtumaan Turengissa. Sinne matkaa myös valtava määrä agilityharrastajia kaikkialta Suomesta, viimeisimmän tiedon mukaan viikonloppuna kisoissa starttaa 743 kilpailijaa. Siellä me kaikki hikoilemme lähes 30 asteen helteessä, yritämme menestyä kilparadalla ja samalla välttyä lämpöhalvaukselta. Sunnuntai-iltana senioreiden SM-kilpailun jälkeen jatkamme matkaa Janakkalasta kohti Kemijärveä. Maanantai-iltana toivottavasti jo savusaunaa lämpiää ja pääsemme pulahtamaan Kemijärven vilvoittaviin aaltoihin.

Eilisellä saaristoretkellä helle ei vaivannut sopivasti säätä viilentävän merituulen puhaltaessa. Illalla kylläkin iho punoitti ja kuumotti, vaikka olin yrittänyt suojautua isokertoimisella aurinkovoiteella. Matkasimme Riston veneellä pienelle ulkosaarelle, jonne leiriydyimme syömään, uimaan ja lekottelemaan. Fina pääsi mukaan ensimmäiselle venematkalleen ja jälleen tämä uskomaton staffityttö osoitti sopeutuvaisuutensa käyttäytyen kuin se olisi ennenkin matkustanut moottoriveneellä. Jälleennäkeminen Dixien kanssa oli riemuisa ja saaressa koirat kahlasivat peräkanaa rantavedessä, juoksivat kallioilla tai vahtivat poikien uintia.


Henrik leikkii koirien kanssa

Päiväkirjani jää nyt tauolle, sillä Suomen takamailla datasiirto gprs-yhteydellä on tuskastuttavan hidasta (ja kallistakin). Elokuun 7. päivä on posti ja HS siirretty tulemaan taas Tammitielle, joten eivätköhän asukkaatkin palaa siihen mennessä.

Kesä on....

-kun päivä alkaa virkistävällä uinnilla lumpeenkukkien koristelemassa järvessä
-kun yökasteen raikas ruoho kutittaa paljaita jalkopohjia
-kun käki kukkuu jossain metsän reunassa
-kun koirat yrittävät pyydystää kaislanruokoja rantavedestä
-kun polun varrelta voi poimia kypsän ahomansikan suuhunsa
-kun polun varrella kukkivat päivänkakkarat, harakankellot, valkomatarat ja ketoneilikat
-kun aamukahvin saa juoda terassilla hyvien ystävien seurassa
-kun osaa vain olla ja nauttia näistä ja monista muista pienistä asioista.

Viikonloppu vierähti tuttavaperheen kesälomaparatiisissa Heinolan takana ja koolla oli joukko eläinlääkäreitä puoliskoineen. Koirille vierailu oli erityisen virikkellinen, sillä Leena Saionmaa toi mukanaan kaksi koiraansa. Toinen koira on n. 12-vuotias x-rotuinen narttu Bella ja toinen 7-vuotias labbisuros Alfi. Se on koulutettu opas, joka joutui ennenaikaiselle eläkkeelle vaikean iho-ongelman vuoksi. Nyt ihotautien erikoiseläinlääkärin hoivissa sen turkki oli huomiotaherättävän kiiltävä ja tuuhea. Aluksi olin varuillani koiriemme käytöksen suhteen, sillä epäilin Eevin ärhentelevän, jos koiravieraat yrittäisivät tehdä tuttavuutta. Iloinen yllätys olikin, että kaikki koirat käyttäytyivät mallikelpoisesti, vaikka pyörivät vapaina meidän ihmisten ympärillä ja jaloissa. Bella kylläkin väliin näytti sievästi hampaitaan Finalle, joka melko röykeästi yritti napsia sen kuonokarvoja. Sen sijaan kärsivällisen ja lempeän Alfi-herran kanssa Fina sai peuhata mielin määrin. Se tunki välillä melkein päänsä Alfin suureen kitaan ja näykki sitä kielestä ja huulista. Alfi vain ravisteli päätään ja yritti päästä herhiläisestä eroon. Näin tuli todistettua se, että kun koirat ovat vapaina, ilman että taluttimen päässä on emäntä/isäntä, jota ehkä pitäisi jopa suojella, ne eivät yleensä suin päin lähde rähinöimään vieraille koirille. Ne ilmoittavat eleillään ja asennoillaan uudelle koiratuttavalle, kiinnostaako seurustelu ja valitsevat kulkureittinsä ja paikkansa sen mukaisesti.

Neron isännältä tuli viestiä, että pojalla on havaittavissa uhmaikäoireita. Samoin olemme todennet Finan rohkaistuneen kokeilemaan rajojaan. Pöydälta voi hävitä leipäkori, laukusta makkaraostos tai kylpyhuoneesta lattiakaivon kansi. Kiellot eivät tepsi enää yhtä tehokkaasti, nyt täytyy äänensävyä terästää ja käskyjä tehostaa. Edelleen pyrin palkitsemaan Finaa runsaasti, kun se lopettaa ei-toivotun toiminnan, ja olen ollut huomaavinani jopa positiivista tulosta. Uusin opittu asia on Odota-käsky, joka varsinkin auton takaluukun avauksessa on hyodyllinen ja samalla turvatoimenpide.