Käpy

Eevi ja Fina ihailevat Pyynikin maisemia

Käpyhulluudesta täytyy osata myös hyötyä. Useissa syksyn agilitykisoissa 0-tulos on jäänyt saavuttamatta Finan tekemien kontaktivirheiden vuoksi. Mittani täyttyi Lohjan kisoissa, kun Fina syöksyi puomin yli sellaisella vauhdilla, että törmäsi lähtöhyppyyn, kaatoi  ajanottotelineen ja sai alaleukaansa nirhamia. Pähkäilin miten saisin sen menohuumaa hillityksi ja päätin kokeilla taikasanaa ”käpy”. Metsälenkeillä sana toimii sähköiskun tavoin, Fina jättää jopa kiihkeimmän kepinraastamisen ja säntää luokseni, kun huudan tuon sanan. Treeneissä ja epävirallisissa kisoissa kokeilin uutta menetelmää, mutta en ollut oikein varma sen toimimisesta. Nyt olen. Viime sunnuntain piirimestaruusjoukkuekisassa teimme 0-radan, kun Fina juoksi hillitysti kontaktipinnat alas asti. Toissapäiväisissä kisoissa Tampereella toisto vahvisti asian, ja kisakirjaan merkittiin taas 0-rata. Kontaktien yli olisi voinut jopa mennä vauhdikkaammin, nyt Finaa sai oikein kutsua astumaan alas. Nyt keräilen metsälenkeillä taskut täyteen kuusenkäpyjä, ja kisaan valmistuessamme näytän sille kävyn ja kisan jälkeen annan aarteen palkinnoksi.

Viime viikon hyppykisassa oli kunnon draaman ainekset.Kun maalin saavuttuamme yleisö huusi ja taputti villisti, kuuluttaja onnitteli,oli pakko uskoa että 0-rata oli suoritettu. Olin jättänyt Finan istumaan lähtöviivalle, kävellyt kolmannen esteen taakse ja kääntynyt antamaan sille Tule-käskyn. Koiraa ei näkynyt missään, ihmeissäni pyörähdin  paikallani  ja havaitsin sen jalkojeni vieressä. Ohjasin Finan hypyn yli ja loppuradan teimme yhteistyötä onnistunein seurauksin. Katsojat kertoivat Finan lähteneen liikkeelle hieman empien, aivan kuin tietäen, että omatoimisuus ei nyt ole ihan luvallista, mutta hypänneen ensimmäiset esteet oikeassa järjestyksessä. Fina taisi tuumata, että osaa radan ilman ohjaajaakin.

Huvin, kulttuurin ja koirakilpailun yhdistäminen Tampereella onnistui mainiosti. Aloitimme katsomalla Chicago-musikaalin ja taisin päästä svengaavan musiikin ansiosta lennokkaaseen agilitytunnelmaan. Autossa vaihdoin pikkumustan verkkareihin ja siirryin agilityohjaajan rooliin. Yövyimme Rosendahlissa, jonka sijainti on ihanteellinen myös koiria ajatellen. Aamupäivän patikoimme Pyynikin harjulla ja ihastelimme syksyisen kauniita maisemia ja reippailijoiden runsasta määrää. Koska kisat alkoivat vasta iltapäivällä, päätimme täyttää odotusajan kulttuurilla. Kello 12 seisoimme odottamassa Emil Aaltosen museon ovien avautumista. Sitten ajoimme Mariankadun toiseen päähän ja kävelimme Amurin tehdaskortteli-museoon. Matkalla kisapaikalle Hervantaan pysähdyimme vielä Finlayson alueelle ja teimme kierroksen Vapriikin monissa näyttelyhalleissa. Sen jälkeen jalkani ilmoittivat, että nyt on tehty tarpeeksi museokävelyä, halusivat päästä jo juoksemaan agilitykentälle. Molemmilla sunnuntain radoilla tuli hylkäys, toisella tosin kuvittelin jo 0-radan olevan varmistettu kunnes Fina hyppäsi (tai minä ohjasin) toiseksi viimeisen hypyn väärältä puolelta.  Hylkäyksetkin voivat olla hyviä suorituksia, ja olin erinomaisen tyytyväinen näihin ratoihin. Käpy toimi ja Fina kulki kuin unelma. Itselläni oli todellinen flow päällä.

Ahmatti

Kesä ja syksy vääntävät kättä, ja eilen jo näytti siltä että syksy vie voiton. Vielä maanantaina kesä näytti olevan vahvoilla, aurinko ja parinkymmenen asteen lämpötila pakotti kuorimaan vaatekerroksia keveämmäksi. Punkkivaara ei vielä ole ohi, sillä pari päivää sitten poistin Eeviltä melkoisen mötikän kaulasta ja eilen Finalta pienemmän otsasta. Vaikka kesän lämpö tuntuu mukavalta, toivon viilenevän sään jähmettävän Hannusmetsän käärmeet, jotta uskaltaisimme käyttää taas suosikkipolkuamme. Aamulenkeillä kuljen taas ylimääräinen muovipussi taskussa, sillä kuivasta kesästä huolimatta karvarouskut, haperot ja tatit työntävät lakkinsa esiin sammalikoissa. Silmä kovana etsin myös ensimmäisiä suppilovahveroita.

Omenasadon säilöntä on kiihkeimmillään. Olemme kiikuttaneet laatikoittain omenia Mr Fruitin tuoremehupuristamolle ja nyt epäilemme, jaksammeko talven aikana juoda kaiken omenamehun. Se on kyllä tänä vuonna erityisen maukasta, ja on taatusti luomua, mutta joku päivä voi tulla ikävä Tropicana-juicea.

Viime viikolla liityin Finan kanssa seuramme toko-ryhmään ja innostuin taas lajista kovasti. Finalla oli vanhat opit muistissa ja uudet asiat se oppi kertaheitolla. Suurempi työ on saada minut oppimaan käskyt ja ohjeet, mutta eiköhän yhteistyömme kehity kun harjoittelemme ahkerasti. Sain paljon aktivointi-ideoita, joista uskoisin olevan hyötyä myös agilitykentällä. Nyt muuten tiedän, miksi Eevi ei agilityskisoissa kestänyt odottaa lähtöpaikalla. Tuima tuijotukseni stressasi sitä niin paljon, että sen oli pakko ponkaista radalle.

Eräänä iltana katselin Victoria Stillwellin Koiran käytöskoulu -ohjelmaa, missä selvitettiin perheen viiden mopsin käytösongelmia. Kuten useimmiten, ongelma on siellä ihmisten puolella ja niin tässäkin perheessä. Koirat tappelivat, riitelivät ruoasta, purivat omistajia, jotka puolestaan riitelivät hoitokäytännöistä. Siksi koirien ruokailu oli mahdoton näytelmä, muutama sai ruokansa keittiössä ja yksi jopa häkissä autotallissa. Olen kyllä kuullut, että usean koiran perheessä ruokailu saattaa aiheuttaa kähinöitä ja siksi ruoka tarjoillaan eri aikoihin tai ainakin keittiön eri nurkissa. Meillä ei tähän päivään asti ole ruoasta riidelty. Fina on nopea ja rohkea ja napsii myös Eevin nenän edestä makupalat. Toisaalta Eevi on ahmatti ja kun oma ruokakuppi on puhtaaksi nuoltu, se siirtyy Finan kupille. Yritän hoikistaa Eeviä ja lihottaa Finaa, mutta huonolla menestyksellä. Eevi syö puolitoista annosta ja saa kaksinkertaisen annoksen Nutrolinia, oman Senior-öljyn lisäksi.

Näin se menee

Paluumuuttajat

Paluu pääkaupunkiseudulle toi melkoisen vaihdoksen mökkiläisen kiireettömään päivärytmiin. Aamu-uinnit, koirien lenkittäminen vaaran laelle, marjojen poiminta ja savusaunan lämmitys on nyt tallennettu kesämuistojen arkistoon.

Tammitiellä meitä odotti karrelle palanut piha, ruskeana törröttävät koristekasvit ja kellastuneet marjapensaat. Tämä oli ensimmäinen kesä kun emme saaneet kerättyä marjan marjaa. Liekö asialla olleet rastaat vai paahtava aurinko, mutta lupaavista raakiletertuista ei ollut mitään jäljellä. Sisällä talossa ihmettelimme valkoisia läikkiä lattialla, pöydillä, huonekaluilla. Niiden aiheuttajat, kaksi kottaraista löytyivät alakerrasta kuolleina. Ennen matkansa päättymistä ne olivat hädissään törmäilleet ikkunoihin, ruiskauttaneet ulosteitaan ympäriinsä ja lopulta kai nääntyneet nälkään ja janoon.

Hiljalleen kaikki on saatu taas kuntoon, sisätilat siivottu, Lapin retkillä rähjäytyneet vaatteet pesty ja lintujen jätökset hinkattu irti. Pihan kasvit ovat juoneet ahnaasti taivaalta tulevaa vettä ja toipuvat hiljalleen. Omenat ovat punertuneet ja paisuneet syötäviksi. Piirakkataikina saa nyt täytteekseen mustikoiden sijasta omenalohkoja. Omenasoseen valmistus on työlistalla ja ensi viikolla teemme retken Mr. Fruitin tiloihin Kilossa,  tilauksessa omenatuoremehua.

Piilopirtin pihapiiristä oli ihan mukavaa palata ihmisvilinään, surffailla liikenteessä ja tungeksia kaupoissa. Räisälän kyläkauppa lopetti toimintansa heinäkuussa ja havaitsimme että hyvin pärjää pienelläkin ruokavarastolla. Impulssiostoksiakaan ei tule tehtyä, ei synny tarpeita kun ei näe tarjolla olevia tavaroita.

Myös liikuntaharrastus on palannut city-muottiin. Patikoinnin sijasta surffailen kuntosalin, tanssisalin ja agilitykentän välillä. Kuluneen viikon liikuntakiintiö on täyttynyt; zumbaa, poweria, steppiä ja agilitytreenejä. Viikonloppuna kisaamme Purinalla kahtena päivänä yhteensä 4 kisassa. Kahdet kisat olemme jo käyneet ja tuloksena oli ilahduttava puhdas rata eli 0.

Pari viikkoa sitten Eevin sisko Minttu kävi tarkastuksessa ja ilahduin kovasti kasvatin näkemisestä. Ikä on jo harmaannuttanut Mintun kuonoa, mutta katse oli vireä ja jalat samanlaiset vieterit kuin Eevillä. Siskokset saivat tutustua toisiinsa pihalla hihnan päässä, mutta suurta sisarusrakkautta ei kyllä ollut ilmassa.

 

Rapuja syötiin koko perheen voimalla viikko sitten.

Pyry pohti ilmiötä ja kysyi: "Onko rapujuhlat samanlainen perintö kuin joulu".