Olen kuljettanut Hedyä mukana Fina ja Ginan agilitytreeneissä,
jotta se voisi tottua treeniympäristöön ja pystyisi hiljalleen vapautumaan
fobiastaan. Perjantaiaamuisin, kun treenaan Kirsi Lappalaisen ja Anne Saviojan
kanssa, se on saanut lopussa osallistua ns. rallatteluradalle. Siinä tehdään
vain hyppyjä ja putkia, ei korjata mahdollisia virheitä sekä kutsutaan koiraa
nimeltä. Olen myös käynyt omalla kentällä rallattelemassa Hedyn kanssa ja on
ollut mukava nähdä, miten tekemisen ilo on kasvanut kerta kerralta. Kun KKK
järjesti epäviralliset kisat, joissa oli myös supermölli-rata, päätin kokeilla pystynkö
siirtämään Hedyn iloisen suorittamisen vieraaseen halliympäristöön. Kun asetin Hedyn
lähtölinjalle, se juoksi omin päin kentälle ja hyppäsi lopulta toimitsijan
syliin. Kannoin sen takaisin lähtöviivalle ja sitten saimmekin suoritettua koko
20 esteen radan yhteistoimin loppuun. Toisella kierroksella Hedy pysyi lähdössä
ja ratasuoritus oli jo oikeaa agilityä, vain muutama kieltovirhe ja lopussa hylkäys
putkeen pujahtamisen vuoksi. Nyt ruvetaan treenaamaan jo hieman
tavoitteellisesti ja tähyillään seuraavia epävirallisia kisoja. Koiralla kahden
vuoden ikä on selkeä rajapyykki. Kun pentuaika on lopullisesti takana, koiran itsetunto
kasvaa ja yhteistyö ihmisen kanssa vahvistuu.
Viime blogikirjoituksen jälkeen Eevin elämässä on ollut haasteita.
Kolmisen viikkoa sitten se oli oudon levoton, ei halunnut mennä maaten ja pyysi
useasti ulos. Viikonloppuna Riston perheen tultua illalliselle ihmettelimme,
kun nuoremmat koirat kulkivat Eevin perässä ja nuuhkivat sen hännänalusta.
Lopulta Elias tutki Eevin hännänaluksen ja löysi peräaukon vierestä ison
muhkuran, ilmeisen kasvaimen. Tarkempi tutkimus saisi jäädä seuraavaan aamuun. Näinkö
pian tilanne muuttuikin, mietin yöllä, huomenna olisi jäähyväisten aika. Koska
kasvaimen leikkaus olisi ollut vanhalle koiralle liian rasittava toimenpide, Eevin
nukuttaminen olisi ollut armeliain vaihtoehto. Maanantaiaamun metsälenkin
jälkeen Eevi sai kevyen rauhoituksen ja Elias tutki möykkyä tarkemmin. Se
osoittautui anaalirauhasessa olevaksi mätäpaiseeksi, joka olikin jo puhjennut.
Siinä oli selitys toisten koirien intensiivisele nuuhkimiselle. Leikkausta ei
tarvittu, hoito oli yksinkertainen: anaalirauhasen tyhjennys,
antibioottinesteen työntäminen rauhaseen sekä suullinen antibioottikuuri. Kun
Eevi oli selvinnyt nukutuspöpperöstä, se liikkui jo paljon paremmin kuin ennen.
Paise takapuolessa oli ollut ilmeisen kivulias ja takajalkojen liikuttaminen
tuskaista. Voi, kun koira olisi osannut kertoa kivusta, olisimme hoitaneet
vaivan ennen kuin se yltyi noin pahaksi. Olin ehtinyt tilata Eeville myös
osteopaatin, kun arvelin heikkojen takajalkojen johtuvan lihasjumeista. Kyllähän
niitäkin löytyi, mutta mätäpaiseen parantuminen ja osteopaatin käsittely
yhdessä paransivat Eevin liikkumista silminnähtävästi. Kun suljimme hoitopaikan
ulko-oven, Eevi intoutui ketterään hölkkään. Nyt se ravaa rapuissa
turvallisesti, kun takajaloissa on taas voimaa.
 |
| Eevi sai uuden kaulapannan tervehtymisen kunniaksi. | | Tässä todiste reippailusta eilisellä suppisretkellä |
|
Tammitien tietyömaa etenee etanavauhtia. Meidät on blokattu
niin, että joudumme ajamaan tontille tietyömaan läpi. Vastapäisen ojan
kaivuussa tuli vastaan kallio, ja nyt työt seisovat odottaen räjäytystä. Syvän
kaivannon vuoksi peruuttaminen tontilta ulos vaatii tarkkuutta, ja ehdin jo
kolhia etupuskuria portin tolppaan kun vahtasin niin tarkkaan peruutustilaa.
Joku, ehkä minä, on myös kolhinut pihan valopylvästä. Viime viikon
töppäilysaldo oli niin suuri, että mietin jo autoilun lopettamista kokonaan.
Perjantaina sain 60 euron sakon, kun unohdin käydä maksamassa parkkilipun. Heti
kauppaan päästyäni muistin sen, jätin ostokset kesken ja juoksin takaisin parkkihalliin.
Maksoin paikoitusmaksun ja vein lipun autolle vain todetakseni että 60 euron
sakkolappu oli jo isketty tuulilasiin.
 |
| Tammitien työmaa jatkuu, jatkuu...... |
 |
| jatkuu.... |
 |
| Pihalle ajo on tästä mahdotonta |
|
