torstaina, marraskuuta 17, 2011

Ihminen häärää, luonto säätää


Vaikka vaikeaa on, yritän sopeutua ajatukseen, että pentuja ei synny joulukuussa. Vein Ginan ultrattavaksi tiistaina, ja pahat aavistukset saivat vahvistuksen. Vaikka kuinka etsittiin, kohdusta ei löytynyt yhtäkään pallukkaa. Osasin jo hieman varautua pettymykseen, sillä paria päivää aikaisemmin Elias tutki Ginan palpoimalla mahaa, eikä löytänyt minkäänlaista viitettä kohdun suurentumisesta. Aiemmin oli näyttänyt jo lupaavalta, kun Ginan nisät olivat selvästi suurentuneet ja ruokahalu kasvanut. Ne merkit kuuluvat myös valeraskauteen, joten ei pidä tuudittautua väärään luuloon, ennenkuin selkeitä todisteita kohdun suurentumisesta on havaittavissa. 

Tänään keskustelin Ginasta eläinlääkäri/gynekologi Merja Dahlbomin kanssa, ja hän arveli kuitenkin astutusajankohdan olleen liian myöhäisen. Juoksu on saattanut alkaa meiltä ihmisiltä huomaamatta jo joitakin päiviä ennen vuodon huomaamista, ja siten laskimme väärin astutusajankohdan. Toisaalta Ginan juoksu saattoi olla epätäydellinen, ja sen torjuva suhtautuminen urokseen vahvistaa epäilystä väärästä ajankohdasta. Nyt katsomme eteenpäin ja suunnittelemme astuttamista kevään juoksusta, jota odotetaan helmi-huhtikuussa. Silloin otetaan ensimmäin hormooninäyte jo heti  juoksun alussa, jotta voidaan seurata tilanteen kehittymistä.
Elämä siis jatkuu koiraharrastusten parissa entiseen malliin ja nyt yritän keskittyä Finan kanssa treenaamiseen ja kisaamiseen. Tansanian matkan jälkeen kisat menivät aivan penkin alle ja olin taas heittämässä hanskoja tiskiin. Toissa viikolla tarjosin Finaa Niinu Linnan ohjattavaksi ja hän otti haasteen innolla vastaan. Vaikka yhteisiä treenejä ei ollut ollenkaan, Fina toimi kerrassaan upeasti Niinun ohjauksessa. Yleisö ehti jo hurrata puhtaasta radasta ja voitosta, kun viimeisellä hyppyesteellä Finan takatassut hipaisivat rimaa pudottaen sen. Videosta katsottuna Finan askelmerkit pettivät , ei mitään muuta syytä löytynyt yllättävälle virheelle. Viime lauantaina Liedon kisoissa ilmassa oli taas positiivisia ajatuksia, sillä saavutimme hienon 0-tuloksen. Nyt voisin myös jatkaa Ginan treenaamista, kun vauvalomaa ei olekaan tiedossa. 

Tänään iltapäivällä menemme Sporttikoirahallille Niinun treeneihin, huomen aamulla klo 7 Annen kanssa samaan paikkaan omatoimitreeneihin ja lauantaina Lohjalle kisoihin. Agility addiktoi, mutta se on vaaratonta, hauskaa ja terveellistä huumetta.

Nämä tansanialaiset koirat eivät tiedä mitään agilityn huumasta. Omistajia järkyttäisi myös rahasumma, jonka käytämme harjoitteluun ja kisaamiseen. Entäpä koiranruoka- ja tarvikehyllyt marketeissa? Nämä koirat eivät syö valikoituja koiranruokia, vaan syövät mitä löytävät tai saavat ihmisten jäljiltä ruanrippeitä.





keskiviikkona, marraskuuta 02, 2011

Lupaavaa


Kotimatkalla Juvanmalmin treeneistä poikkesin Laaksolahteen katsastamaan Ginaa, ja tietty myös tapaamaan Riston perhettä. Kun käänsin autoa parkkipaikalle, Gina pyörähti vierelle. Se oli juuri päästetty takapihalle, mutta auton äänen kuullessaan oli päässyt jostain aidankolosta ulos. Kilpajuoksu Riston ja Ginan välillä siis jatkuu; mies korjaa aitaa ja Gina näyttää, missä vielä on koiran mentävä aukko. Voi sitä riemua, kun Fina ja Gina tapasivat. Äiti ja tytär pyörivät hyrränä, juoksivat kehää ja Gina loikki sohvan selkänojan yli kuin aitajuoksija. Kun vihdoin sain Ginan rauhoittumaan, tutkin nisät ja vatsanympäryksen, ja ainakin kuvittelin näkeväni  jo merkkejä raskaudesta. Kolmas viikko on meneillään, mutta vasta viidennellä viikolla vien sen ultraan ja sitten saadaan 100 %:nen varmuus, kelluuko kohdussa pallukoita. Finalla ultrassa näkyi viisi, mutta pentuja syntyikin kuusi.

Sunnuntaina palasimme kahden viikon safarilta Tansaniasta. Matka oli elämys, eikä mikään löhöloma. Yövyimme osan ajasta teltoissa, matkustimme luonnonpuistoissa pitkiä matkoja kuoppaisilla ja pölyisillä teillä jeepissä, jonka jousista ei ollut tietoakaan. On huimaa kuulla yöllä teltan lähettyvillä leijonien karjuvan ja virtahepojen puhkuvan. Savannilla antiloopit, seeprat, kirahvit, puhvelit ja norsut laiduntavat kuin Eedenin puutarhassa ja sateenkaaren väriset linnut lentelevät puissa. Hienoa, että Tansania on pystynyt säilyttämään laajat luonnonpuistot, mm. Seregetin ja Ngorongoron ja antamaan villieläimille luonnolliset elinolosuhteet.  Liikuimme myös paljon alueilla, missä maasait elävät paimentolaisina. Siellä punakaapuiset paimenpojat kaitsivat lehmälaumoja heinäaroilla ja naiset keräsivät polttopuita ja heinäpaaleja. 

Kotona koiralaumaa hoiti kokenut dogsitter Milka. On aina vain helpompaa lähteä matkoille, kun tietää Milkan pärjäävän mainiosti koirien kanssa ja pitävän hyvää huolta talosta. Mukana oli Milkan oman cotton tulear, pikku-Fiina. Se otti taas haltuunsa lauman johtajuuden ja piti Eevin ja Finan tiukassa komennossa. Ne eivät edes uskaltaneet syödä, jos pikku-Fiina oli keittiössä. Kerran iso-Fina oli yrittänyt vallata Milkan petin, mutta pikku-Fiina rähähti ja syntyi vähältä-piti-tilanne. Lenkeillä kaikki kolme kuitenkin kulkivat nätisti remmeissä ja tutkivat kuonot yhdessä hajuviestejä.

Maasai-paimen koiranpennun kanssa


Maasai-kylässä





Maasai-koira päivälevolla


Leijona päivälevolla



Tämä norsu päätti kävellä auton edellä tiellä