Valmisteluja

Juhannusyö Ängholmissa

Jaden odotus on loppusuoralla, viikon sisällä pitäisi pentujen olla jo maailmassa. Koiran tiineyden arvioidaan kestävän 58–63 päivää, mutta laskutapa ei ole aivan tarkka, jos nartulle ei ole tehty progesteronimääritystä. Aikaisemmat penikoimiset ovat tapahtuneet 60.–61. päivä. Jadella on tänään keskiviikkona meneillään 55. päivä eli h-hetki on tosi lähellä. Synnytyksen lähestymistä voi arvioida nartun ruumiinlämmön mittauksella, sillä noin 24 tuntia ennen synnytystä se laskee alle 37 C ja heti kun nousu alkaa, voidaan odotella supistusten alkamista.  

Tänään Jade oli röntgenissä ja kuvassa näkyi varmasti kuusi selkärankaa, saattaa jopa olla seitsemäs ranka hieman piilossa. Koiran kohtu on kaksihaarainen ja pennut ovat haaroissa kuin helminauhassa ja siksi röntgenkuvan tarkka arvio on aina hieman epävarma. Joka tapauksessa valmistaudun suureen pentueen syntymiseen. Jadea hellitään nyt herkuilla, se saa syödä niin paljon kuin haluaa kerätäkseen voimia synnytykseen ja imetykseen. Keitin sille broilerinjauhelihaa, lisäsin siihen kermaviiliä ja pentunappuloita. Ruokakuppi tyhjeni nopeasti ja Isla-mamma seurasi kateellisena vierestä. Olen myös tilannut Royal Canin Starter ruokaa sekä Baby Dog -milkiä siltä varalta, että maitoa ei tule tarpeeksi.

Pentuhuoneessa on jo pentulaatikko valmiina ja asennamme pian kameran striimausta varten. Jaden emännän apteekista on tulossa imualustoja ja täällä keräilen vilttejä ja pyyhkeitä synnytyksen avuksi. Olen laatinut "neuvolalomakkeen" jolla voidaan seurata pennun vaiheita syntymästä lähtien. 

Juhannusta vietettiin eri paikkakunnilla, me olimme Korppoon saaristossa juniorin vieraana ja Jade oli oman perheen kanssa Jäppilässä. Sää suosi juhlijoita molemmissa paikoissa, mutta tästä eteenpäin ei olisi haitaksi, vaikka helle hieman hellittäisi. No, ainakaan pennut eivät tarvitse lämpölamppua eikä lämpöalustaa. 

Isla ja Hedy vilvoittelevat rantakalliolla

Jade veneilee Jäppilässä

Hedy-mummo neuvoo Jadea pentulaatikossa

Siellä!

Vaihtelevia kelejä

Perhepotretin onnistuminen on aina yhtä vaikeaa. Hedy 11 v, Jade 3 v ja Isla 6 v

 

Runsas viikko sitten ulkoiluun tarvittiin fleece ja kuoritakki, nyt etsitään vaatekaapista vilpoisinta asua. Mökkiviikko Kemijärvellä oli silti hieno, koleus oli vain pukeutumisasia. Kullerot niityllä, laulujoutsenpari laiturin edessä ja koko yön taivaalla pysyvä aurinko tuottavat aivan erityisen luontoelämyksen. 

Espoon kotiin palattuamme haimme Jaden meille hoitoon, kun isäntäväki oli työ- ja loma-asioissa toisaalla. Jade on pyöristynyt näkyvästi eivätkä tutut riehuntaleikit enää maistuneet. Enimmäkseen se lepäili ja ehkä se myös hieman ikävöi kotiväkeä, vaikka se niin usein vierailee meillä. Ruoka ei edes oikein maistunut, mutta houkuttelin sitä herkuilla syömään. Jade syö nyt erityistä odottavien koirien ruokaa. Tällä viikolla se sai myös madotuslääkityksen, joka suositellaan annettavaksi tiineyden 42. päivänä. Ajoitus johtuu siitä, että tiineyden 40. päivänä suolinkaisen ja hakamadon toukat lähtevät liikkeelle ja infektoivat syntymättömät pennut istukan kautta. Madotus toistetaan 3 viikkoa synnytyksen jälkeen ja silloin myös pennut saavat häätöhoidon. Ensi viikolla vien Jaden röntgeniin ja silloin saadaan lähes 100-prosenttinen varmuus pentujen lukumäärästä. Samalla se saa myös herpes-rokotuksen, millä varmistetaan, etteivät pennut saa herpestartuntaa. Herpestä ei ole varmuudella emokoirassa, mutta rokotus on hyödyllinen varotoimenpide. Ensi viikolla alan myös valmistella pentuhuonetta. Teemme koiravaihdon pojan perheen kanssa, Jade tulee meille ja Isla-mamma muuttaa heille. Hedy saa jäädä mummoksi kotiin.

Isla räjäytti palkintopöydän ja sai 1., 2. ja 3. palkinnon helteisissä agilitykisoissa. 

Hedy täytti viime viikolla 11 vuotta ja kyllähän ikä alkaa näkyä kuonon harmaantumisessa. Muuten se on vireä mummokoira, mutta kuulo ei ole enää aivan terävin. Keittiössä saa kutsua sitä syömään useamman kerran. Hedyn emo Gina on nyt 14 vuotta ja 4 kuukautta eikä vauhdissa ole suurtakaan eroa nuoruuden päiviin. Toivotaan että saamme pitää nämä kainalokaverit vielä pitkään mukana matkassa. 

Gina ja Jade pääsivät ensimmäiselle veneretkelle Jäppilässä

Kevät encore

 

Perinteistä poiketen jätämme tänä kesänä keskikesän lomailun Kemijärven mökillä väliin. Syynä tähän on Jade, jonka pentuja odotamme juuri heinäkuun alkuviikolla. Matka pohjoiseen kesän alussa ei ole ollenkaan huono idea. Kevät on parhaimmillaan, koivuissa on vielä hennot vihreät lehdet. Pihamaalla kukkivat villit kullerot ja nurmi on syvän vehreänä. Hyttysistä ei ole tietoakaan, osaksi viileän ilman vuoksi mutta myös aika navakan tuulen ansiosta. Isla ja Hedy istuvat mökin portailla ja värisyttävät kirsua uusien hajujen perään. Tänä aamuna laiturin edessä uiskenteli laulujoutsenpari, varmaan sama joka viime syksynä hoivasi täällä neljää harmaata poikastaan. 

Kullero ja korvasieni -koira Hedy

Toissa päivänä kiersimme lähistön hakkuualueita korvasieniä etsimässä. Löytyihän niitä vihdoin, onneksi viiden kilometrin lenkki ei ollut aivan turha. Pientä jännitystäkin saatiin, kun Hedy nappasi kannon päältä kaksi korvasientä ja ymmärtääksemme söi ne. Mökillä työnsin sen kurkkuun suolasta ja vedestä tehdyn pienen pallon ja se juoksi melkein heti oksentamaan. Tutkin oksennukset tarkkaan, mutta niistä löytyi vain muutamia korvasienen paloja. Lääkekaapista löytyi vielä lääkehiiltä ja seuraavaksi Hedy-paran kurkkuun työnnettii kolme hiilikapselia. Nyt parin päivän päästä se on aivan kunnossa, eikä missään vaiheessa ilmennyt myrkytysoireita. Korvasienen myrkky gyromitriini aiheutta munuais- ja hermovaurioita ja ainoa myrkytyksen esto niin eläimillä kuin ihmisillä on vatsan tyhjennys.

Kotona pojan perheen luona tuleva mamma Jade voi hyvin ja alkaa jo pyöristyä vatsan kohdalta. Se saa nyt erityisruokaa kantaville nartuille ja ensi viikolla ensimmäisen madotuksen. Perhe on hieman huolissaan Jade hyppimisestä sohvalle ja alas, mutta rauhoitin heitä sanomalla että koira saa elää normaalisti mutta ei sille ole hyväksi mikään ylen määräinen rasitus. Ensi viikolla kun palaamme, Jade tulee meille asumaan ja sitten voidaan jo alkaa järjestää pentuhuonetta.

Meidän koirat ovat aivan mainioita reissustaffeja. Junamatka makuuvaunussa Pasilasta Kemijärvelle sujui taas rennosti, ne pötköttivät sängyllä rauhassa siihen asti, kunnes juna pysähtyi pääteasemalla. Koirien kanssa on aina niin sosiaalista matkustaa, useat ihmiset pysähtyvät juttelemaan ja tervehtimään koiria. Jos minulla ei olisi taluttimen päässä koiria, turkin kukaan näistä sanoisi sanaakaan. 

Heti perillä huomattiin renkaan olevan tyhjä. Kun ei ole vararengasta eikä paikkaustarvikkeita, piti auto hinata Kemijärven keskustaan korjaamolle.

Korvasieniä pitkän etsinnän jälkeen 

Metsälenkit ovat parasta