Perinteistä poiketen jätämme tänä kesänä keskikesän lomailun Kemijärven mökillä väliin. Syynä tähän on Jade, jonka pentuja odotamme juuri heinäkuun alkuviikolla. Matka pohjoiseen kesän alussa ei ole ollenkaan huono idea. Kevät on parhaimmillaan, koivuissa on vielä hennot vihreät lehdet. Pihamaalla kukkivat villit kullerot ja nurmi on syvän vehreänä. Hyttysistä ei ole tietoakaan, osaksi viileän ilman vuoksi mutta myös aika navakan tuulen ansiosta. Isla ja Hedy istuvat mökin portailla ja värisyttävät kirsua uusien hajujen perään. Tänä aamuna laiturin edessä uiskenteli laulujoutsenpari, varmaan sama joka viime syksynä hoivasi täällä neljää harmaata poikastaan.
 |
| Kullero ja korvasieni -koira Hedy |
Toissa päivänä kiersimme lähistön hakkuualueita korvasieniä etsimässä. Löytyihän niitä vihdoin, onneksi viiden kilometrin lenkki ei ollut aivan turha. Pientä jännitystäkin saatiin, kun Hedy nappasi kannon päältä kaksi korvasientä ja ymmärtääksemme söi ne. Mökillä työnsin sen kurkkuun suolasta ja vedestä tehdyn pienen pallon ja se juoksi melkein heti oksentamaan. Tutkin oksennukset tarkkaan, mutta niistä löytyi vain muutamia korvasienen paloja. Lääkekaapista löytyi vielä lääkehiiltä ja seuraavaksi Hedy-paran kurkkuun työnnettii kolme hiilikapselia. Nyt parin päivän päästä se on aivan kunnossa, eikä missään vaiheessa ilmennyt myrkytysoireita. Korvasienen myrkky gyromitriini aiheutta munuais- ja hermovaurioita ja ainoa myrkytyksen esto niin eläimillä kuin ihmisillä on vatsan tyhjennys.
Kotona pojan perheen luona tuleva mamma Jade voi hyvin ja alkaa jo pyöristyä vatsan kohdalta. Se saa nyt erityisruokaa kantaville nartuille ja ensi viikolla ensimmäisen madotuksen. Perhe on hieman huolissaan Jade hyppimisestä sohvalle ja alas, mutta rauhoitin heitä sanomalla että koira saa elää normaalisti mutta ei sille ole hyväksi mikään ylen määräinen rasitus. Ensi viikolla kun palaamme, Jade tulee meille asumaan ja sitten voidaan jo alkaa järjestää pentuhuonetta.
Meidän koirat ovat aivan mainioita reissustaffeja. Junamatka makuuvaunussa Pasilasta Kemijärvelle sujui taas rennosti, ne pötköttivät sängyllä rauhassa siihen asti, kunnes juna pysähtyi pääteasemalla. Koirien kanssa on aina niin sosiaalista matkustaa, useat ihmiset pysähtyvät juttelemaan ja tervehtimään koiria. Jos minulla ei olisi taluttimen päässä koiria, turkin kukaan näistä sanoisi sanaakaan.
 |
 |
| Korvasieniä pitkän etsinnän jälkeen |
 |
| Metsälenkit ovat parasta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti