maanantaina, kesäkuuta 18, 2018

Kesä tuli

Juhannusta odotellaan huonoin sääentein. Hellesäiden jälkeen on luvassa sadetta, kylmää ja myrskyä. Suku kokoontuu tänä juhannuksena Korppoon saaristoon Jukan mökille, missä sisätilat ovat varsin rajoitetut. Sadesään varalle on hankittu partyteltta, mutta sen kuljettaminen ei ole ihan pikku juttu, painoa melkein 50 kg ja pituutta 2 m. Katsotaan ja odotellaan vielä pari päivää ja toivotaan, että matalapainerintama vaihtaakin suuntaa.

Kohti Kemijärveä

Sillä aikaa kun Etelä-Suomessa on nautittu tai kärvistelty helteisessä säässä, me olemme pohjoisessa pukeutuneet kuin talvisäähän. Aluksi Kemijärven mökillä lämpötila pysytteli alle kymmenen asteen tienoilla ja räntääkin satoi.






Jatkoimme Lemmenjoelle patikoimaan ja olimme oikein tyytyväisiä, kun ei sentään satanut. Joinakin öinä oli pakkasta, mutta päivällä pärjäsi hyvin noin 10 asteen säässä. Pipot päässä, käsineet kädessä, lämpökerrasto alla ja goretexiä päällä oli hyvä asuvalinta. Saimme kokea kevään oikeastaan kaksi kertaa uudelleen, ensin Kemijärvellä ja sitten Tunturi-Lapissa. Kevään värit ovat siellä aivan upeat, niin heleän vihreät.

Patikkaretken aikana Hedy ja Isla olivat hoidossa naapurikylässä, viime kesältä tutussa paikassa. Olemme tutustuneet mukavaan perheeseen ja parasta on, että voimme luottaa heidän koiranhoitotaitoihinsa. Perheessä on Islan ikäinen ajokoira, saksanseisoja ja havannese sekä pari kissaa. Lapsia on neljä, mutta Sanna-äiti ei parista lisäkoirasta johtuvaa työmäärää kauhistele. Päinvastoin, sain matkan aikana viestejä, miten hyvin koirien kanssa menee ja kuinka onnellisiä he ovat, kun saavat hoitaa meidän kilttejä koiria. Ihan silmä kostui viestejä lukiessani.


Vaivaiskoivut vihertävät ja lumiläiskiä Joenkielisen rinteellä
Muistelomatka kullakaivaja Kudinoffin kämpälle. Täällä ollaan vierailtu pari kertaa ja kuunneltu huimia tarinoita


Kaksi päivää meidän retken jälkeen täältä löytyi 250 g kultahippu


Päikkärit maastossa

Takaisin mökillä saatiin kuvata laulujoutsenparin vierailu laiturin vierellä

Pihaniityn kultaa
Hedy vietti 6-vuotispäivää jängällä kirmaillen
 
Kotiinlähtöpäivänä Isla ja Hedy asettautuivat jo aamulla auton boksiin. 

tiistaina, toukokuuta 01, 2018

Juhlimiset aiheita


Hedy nauttii keväästä ja toivottaa lukijoille Hyvää Vappua!
Vuosipäivä on vakava juttu

Saadaanko me ihan oikeasti syödä tämä?
Isla Ihanainen vietti menneellä viikolla 1-vuotispäiväänsä. Mieleen muistuu vuodentakaiset surulliset päivät, jotka yksi yllättävä puhelinsoitto valaisi: "Sinulle on syntynyt pentu Jyväskylässä". Vain paria viikkoa aikaisemmin Fina oli saanut diagnoosin keuhkofibroosista ja oli vain päivien kysymys, milloin se päästettäisiin pois sateenkaarisillalle. Kortisonin avulla Fina sai kuitenkin runsaan kuukauden kohtuullisen hyvää lisäaikaa, vaikka suru ja ahdistus mielessä katselin sen hiipumista. Isla haettiin kotiin juhannuksen alla ja vaikka se ei täytä koskaan Finan paikkaa, se on silti ihana täydennys koiralaumassa. Hedy on kasvanut vastuulliseski "isosiskoksi" ja pitää huolta Islasta hellästi, Se edelleen joka aamu nuolee Isla pään ja pikkutyttö lekottelee nautiskellen ketarat kohti kattoa.





Islan match-show tulos punaisten 2. sija

Yksivuotispäivänään Isla pääsi rallytoko-kurssille ja parin kierroksen jälkeen tuntui jo yhteinen askel löytyvän. Vaikka en ryhtyisikään aktiivisesti harrastamaan lajia, siinä on paljon hyödyllisiä liikkeitä, joita voimme harjoitella kotioloissa. Isla aloittaa myös agilitytreenit tällä viikolla. Nyt sen pitää itsenäistyä omissa treeneissä ilman Hedyn mallia ja tukea.
Treenien jälkeen parasta on leikki pellolla

Viime viikolla saimme harvinaisen vieraan, kun Hedyn poika Kutt Virosta tuli kylään. Kutt on kaunis staffipoika ja myös käytökseltään esimerkillinen. Isla ja Kutt löysivät toisensa heti, mutta Hedy emostaffin tyyliin yritti komennella poikaa. Kutt ymmärsi  hyvin koirakieltä, ei säikkynyt eikä alistunut, vaan haki edelleen hyväksymistä emoltaan.

Of Greenline James Dean eli Kutt

Hedy on kulkenut kanssani kisoissa melko ahkerasti ja vaikka se on osannut hankalatkin kuviot, aina radalta on tullut jokin virhe, joka on pudottanut tulosta. Sunnuntaina vihdoin teimme täysosuman ja saimme puhtaan radan sekä oikeuden siirtyä 2-luokkaan. Todellinen työvoitto tämä suoritus oli, sillä uskoisin että harva agilityharrastaja on jaksanut tehdä näin paljon työtä tulosten eteen. Ilo on sitä suurempi, kun vihdoin saa palkkion puurtamisesta. Hedy on aivan mahtava ja saa kentän laidalta paljon kehuja liikkumisestaan. Ensi viikolla starttaamme sitten 2-luokassa ja siellä taas tavoitteena on saada kolme puhdasta rataa, jotka oikeuttavat luokkanousuun.

Seuraavaksi 2-luokassa

Kisamenestystä on ollut myös perheen ihmislasten piirissä. Olin seuraamassa pojanpojan judokilpailuja ja pieni ylpeys röyhisti rintaa kun nuorimies kiipesi palkintokorokkeelle vastaanottamaan kultamitalin. Suuri judotapahtuma oli minulle mielenkiintoinen ja uusi kokemus. Niin paljon nuoria ja vanhempiakin ottelijoita valkoisissa judotakeissaan "painimassa", harjoittelemassa ja ottelemassa oli vaikuttava näky.

Kultamitalipoika





lauantaina, maaliskuuta 31, 2018

Kuvat kertovat enemmän kuin ......

Talviloma Piilopirtillä 18. - 28.3.2018

Makuuhytissä nukutaan rauhallisesti Rovaniemelle asti
Soppelan tiellä Suomu jo horisontissa

Mökkimaisemaa jaksaa aina ihailla


Hiihtolenkkikaverit

Hedy poikkesi ladulta
Yritys omille reiteille ei kannattanut

Timantteja hangella
Tykkylunta Suomun huipulla

Isla tykkää porontaljasta

Voitto tuli myös Lapin lomalle

Isla oppi kulkemaan parven portaissa

sunnuntaina, maaliskuuta 04, 2018

Sitkeys palkitaan

Voittajafiilis sijoituksella 2.
 Pienet askeleet kerrallaan ollaan Hedyn kanssa edistytty agilityn vaativissa taidoissa. Hedy kyllä taitaa vaikeatkin kiemurat, mutta sen "fobianappi" pitäisi kisatilanteessa saada laitettua off-asentoon. Pienenä pentuna koettu hyppyesteen kaatuminen on jättänyt niin vahvan muistijäljen, että joka treeni- tai kisakerta saa sen aluksi stressaamaan. Kun se pääsee radalle, tilanne rauhoittuu. viikkoa sitten treeneissä Niinu-kouluttaja totesi, että nyt puhumme yhteistä kieltä Hedyn kanssa. Toisin sanoen Hedy ei pelkää enää välikohtausta radalla ja minä osaan käsitellä koiraa rauhallisesti. Yksi huomio on, että radalla minun pitää olla valtavan innostava sen sijaan, että käskyttäisin Hedyä tiukasti. Tämän pitkän johdannon jälkeen on hauska kertoa, että viime viikolla saimme täysosuman eli teimme kaksi puhdasta rataa. Nyt tarvitaan vain yhdeltä radalta 0-tulos ja pääsemme siirtymään 2-luokkaan. Totta puhuen, en vielä viime syksynä olisi uskonut, että koskaan onnistuisimme edes hyväksytyn radan suorittamisessa. Kyllä me tuuletettiin onnistuneen suorituksen jälkeen, minä hihkuin ja Hedy hyppeli aivan villinä.


Isla on kasvamassa aikuiseksi, 10 kuukauden ikä tuli täyteen viime viikolla ja juoksut alkoivat saman tien. Suuri helpotus on, että se antaa kiltisti pukea suojahousut ja myös suostuu pitämään niitä. Hedy oli juoksun aikoihin aivan toivoton, kilpailimme siitä kuinka kauan housut pysyvät jalassa. Juoksun jälkeen narttu yleensä muuttu hieman aikuisemmaksi, mutta myös ulkomuoto saa vahvistusta. Jos kehitys etenee suotuisasti, saattaa Isla saada sulhasen runsaan vuoden kuluttua.

Potretin Gina 9 kk ja tämän päivän Gina 9 v
H-pentue täytti maaliskuun 1. päivä yhdeksän vuotta. Ginassa ikä näkyy kuonokarvojen harmaantumisena, mutta vauhti ja leikkisyys on tallella. Se on määrätietoinen staffirouva, joka käyttää hurmausvoimaansa hyväkseen ja lisää siihen hieman röyhkeyttäkin. Edelleen Gina mahtuu hyvin meidän laumaamme, sillä Hedy hyväksyy Ginan ja Islan leikit.

Penkkariasuinen Henrik ja epäilevä Gina












Tänään meillä on riehuttu oikein olan takaa ja palauduttu viime viikon sairastelusta. Kennelyskä iski ensin Islaan ja parin päivän kuluttua Hedyyn. Koiran yskiminen kuulostaa ihmisen korvaan melko rajulta, ja Isla jopa pelkäsi Hedyn röhkimistä. Ehkä se luuli yskää murinaksi. Tauti oli näköjään nopeasti hellittävää lajia, sillä kolmen päivää sairastettuaan molemmat ovat nyt oireettomia. Silti ne ovat vielä karanteenissa ja treeneissä on nyt parin viikon tauko.




Digijärkkäriharjoitelmia Hedystä




Jos Costa Rican matkakertomus kiinnostaa, tästä linkistä pääsee lukemaan tarinani, jonka kirjoitin Anywhere.com-matkanjärjestäjän pyynnöstä:

lauantaina, helmikuuta 10, 2018

Kevättä kohti

Fina ja Hedy elävät muistoissa Aino Pikkusaaren valokuvanäyttelyssä
Tammikuussa tuudittauduin jo uskoon, että elämme Keski-Eurooppalaista talvea pihaniityn vihertäessä. Vaikka pidän talvesta ja lumesta, todistelin itselleni miten helppoa on, kun ei tarvitse tehdä lumitöitä eikä pukeutua paksuihin talvitamineisiin. Kun maisema yllättäen sai valkoisen peitteen, räpsin ihastuksissani kuvia koiralenkeillä ja pihamaalla. Nyt on jo vireillä hiihtolenkki, jos vain talvi kestää vielä ensi viikon. Pari vuotta sitten olin lähdössä aamulla hiihtämään, mutta yöllä tuli suojakeli, joka vei kaiken lumen. Viime talven hiihdot taas jäivät vähäiseksi, kun nilkka murtui helmikuun liukkailla.
Isla tammikuisessa metsässä






Uuden vuoden myötä aloitin myös uuden koiraharrastuksen eli Dobo-kurssin Hedyn kanssa. Viiden kerran alkeiskurssilla ehdimme harjoitella pallon päällä tasapainoilua, tasapainolaudan käyttöä ja erilaisia hyödyllisiä veryttely- ja venyttelyliikkeitä. Erityisen mukavaa oli, että ohjaajakin sai venytellä ja harjoittaa tasapainoa. Kotona on hyvä jatkaa opittujen liikkeiden tekoa.



Isla on päässyt tuuraamaa pari kertaa Niinun treeneihin ja niissä treeneissä on ollut iloa ja menomeininki. Isla on mahtavan hyvä oppija ja innokas tekijä. Perjantai-aamutreeneissä se on päässyt Ginan tilalle ja Anne Saviojan opeissa ollaan edistytty aivan mainiosti.





Kisakalenterissa on nykyisin melkein vain Hedyn 1-luokan kisoja, Gina on valitettavasti joutunut syrjään. Kun viime syksynä Hedy vielä karkasi radalta, jos siellä oli keinu, nykyisin se suorittaa kaikki esteet tasavertaisesti. Nyt ongelmaa tuottaa kontaktiesteiden alastulot, sillä kun vauhtia on tullut mukaan menoon, on myös kiire hypätä esteeltä alas. Monet kisakaverit ovat kysyneet, mitä olen oikein tehnyt Hedyn kanssa, kun siitä on tullut niin reipas ratakoira. Olen vastannut vain, että olen "siedättänyt" sitä, toisin sanoen vienyt kerta kerran jälkeen radalle ja kiittänyt ja palkinnut sitä runsaasti. Nyt tehdään töitä yhdessä iloisella mielellä ja toivottavasti edetään kohta ylempiin luokkiin.


Talven myötä tulivat lumileikit




Lupaus keväästä

Voitto kävi kylässä ja kovalla työllä mahduttiin samaan tuoliin kuvauksen ajaksi 

tiistaina, joulukuuta 19, 2017

Matkaterveisiä

Kaksi kuukautta on hujahtanut kuin pari viikkoa. En ollut uskoa silmiäni kun näin että edellinen blogin päivitys on 24.10. Silloin kommentoin Islan puolivuotisikää ja nyt se on pari päivää vaille 8 kuukautta. Ehkä tytössä on huomattavissa aikuistumista, mutta edelleen saa olla tarkkana sen tekemisistä ja korjata pienten tuhojen jälkiä. Se on kyllä sisäsiisti, mutta jostain syystä silloin tällöin ilmaantuu "merkkauslätäkkö" johonkin nurkkaan. Saattaa olla että se on vain ilopissa tai sitten paikassa on hajua edellisestä lätäköstä, vaikka siivottukin täällä on. Tavaroiden kanssa saa olla tarkkana, sillä Islan mielestä kaikki, mihin se yltää, on sallittua purtavaa. Kovin vakavia vaurioita ei ole syntynyt, vain joissakin kengänkoroissa on puremajälkiä, tai lattialle pudonneen pipon tupsu on kadonnut. Äsken menin tutkimaan, mitä se rouskutteli eteisen lattialla. Olin pudottanut lattialle liivatelehtipussin, ja ne läpinäkyvät lehdet tuntuivat olevan suurta herkkua. Eilen toimme sisälle joulukuusen ja äsken huomasin, että valojohtoa oli vedetty irti. Onneksi ei sentään purtu rikki.

Palasimme viime viikolla palasimme Costa Ricasta ja matkan aikana koiranhoitajina olivat Werner ja Susanna. Onneksi Whatsap toimi reaaliajassa ja sain annettua vastauksia Wernerin kysymyksiin. Oli "huimaa" saada myös kuva Islan ripuliläjästä kysymyksen kera, miten koiraa pitä hoitaa. Elias oli jättänyt esille lääkkeitä, mm. Tylosinia, mutta Werner ei saanut syötettyä sitä Islalle. Seuraava viesti olikin, että "Islan kakka on nyt normaali" ja olin NIIN helpottunut. Ilmeisesti Isla oli hieman stressaantunut tai sitten ahminut liikaa ruokaa, mitään muuta syytä vatsaoireilulle ei löytynyt. Werner myös ilmoitti, että ruoka on loppu ja käskin hänen mennä ostamaan tiliini samaa ruokaa, mitä oli ollut kotona. Hän teki työtä käskettyä, mutta otti vahingossa 15 kg penturuokapussin. Onneksi vaihto onnistui.

Pienistä huolista huolimatta nautimme Costa Rican matkasta suuresti. Retkeilimme sademetsässä ja näimme villieläimiä oikeassa ympäristössä. Tulivuorialueella kylvimme kuumissa lähteissä ja ihailimme auringonlaskua tulivuoren taa. Tyynenmeren rannalla kahlasimme valtavissa tyrskyissä, mutta uiminen olisi vahvojen merivirtojen vuoksi ollut riski. Kävelimme viidakon läpi autiolle hiekkarannalle, ihmettelimme taskurapujen vilinää ja keräsimme kauniita simpukan kuoria. Ahmimme joka aterialla makeita hedelmiä, ananasta, mangoa, banaaneja ja papaijaa. Eilen ostin Prismasta Costa Rican banaaneja ja ananasta, mutta samaa makeutta ei niissä ollut. Costa Rican ekologisuus teki vaikutuksen, hanavettä saattoi juoda ja kaikkialla näki ohjeita ekologiseen elämään. Näimme paljon koiria, jotka kulkivat vapaina, mutta olivat ilmeisesti kotikoiria, useimmilla panta kaulassa. Koirat saattoivat tulla ravintolaan, kulkea mukana rannalla tai oleilla keskellä tietä. Kerran taksimme väisti kahta tiellä päikkäreillä makaavaa koiraa, toinen retkotti autuaana selällään.
Kotiinpaluu lumimyrskyssä oli melkoinen shokki, varsinkin kun Finnair ei ollut pystynyt hoitamaan matkustajaliikennettä kunnolla. Matkalaukut saapuivat vasta seuraavana päivänä, mutta likaisia vaatteita ei ollut kiire saada pyykkiin.

Nyt rauhoitumme joulun viettoon kotona, Joulupöytään katetaan kahdeksan lautasta ja jaloissa pyörii kolme staffia. Joulupukki taitaa jättää lahjat vain portin pieleen, ei tarvitse tulla sisään kysymään onko täällä kilttejä lapsia.

Toivotan lukijoilleni koiravahvistuksineen oikein hyvää ja rauhallista joulua ja onnekasta uutta vuotta!
Hedy ihmettelee, miksi puu on tuotu sisään.


Tortuguero village sadekauden jälkeen

Opas on löytänyt erikoisen linnun

Arenal tulivuori

Nokkakarhu
Ihana hotelli sademetsän keskellä

Archo Beach, salainen ranta

tiistaina, lokakuuta 24, 2017

Puolivuotias murkku

Isla täyttää tänään kuusi kuukautta. Olemme tunteneet toisemme tosin jo kuusi kuukautta ja kolme viikkoa, sillä tapasimme ensimmäisen kerran Osmolassa, Zesiro-kennelissä kun se oli viisiviikkoinen. Pallerosta on kehittynyt kaunis staffineito, jolla kaikki strategiset asiat, kuten hampaat, korvat, häntä ja turkki ovat mallillaan. Se on jo melkein Hedyn korkuinen, mutta hoikka ja kapoinen. Paino lähentelee myös aikuisen staffin mittaa, mutta jotenkin mittasuhteet ovat oudot; jalat korkeat, selkä kapea ja pitkä sekä pää hento. Kun vielä odotellaan toinen puoli vuotta, Isla näyttää mistä staffitytöt on tehty.

Pennun käytös on myös muuttunut aikuisemmaksi, vaikka toisaalta myös uhmaikää on havaittavissa. Isla tottelee hienosti ja oppii hetkessä uusia asioita, hyviä ja vähemmän hyviä. Metsässä se saa juosta vapaana, mutta tulee heti luokse kutsusta. Se selvästi nauttii, kun se kytketään taluttimeen tien varressa. Elämässä pitää olla rutiineja, se näyttää ajattelevan. Eilen illan suussa etsin kotona Islaa, mutta se ei vastannut kutsuun. Avasin ulko-oven ja jostain pimeästä pihan nurkasta se juoksi iloisena luokseni. Se oli livahtanut ulos Eliaksen viedessä roskia, eikä kukaan huomannut karkulaista. Portit olivat auki, mutta Isla oli pysytellyt etupihalla jotain touhuamassa. Onneksi sen pannassa on yhteystiedot, jos se olisi innostunut lähtemään omille retkilleen.

Viikonloppuna olimme Pyryn ja Annan kanssa Virossa kylpylälomalla ja kotona koiria hoitivat Henrik ja Aleksandra. Gina pääsi mukaan Hedyn ja Islan kaveriksi. Varoittelin hoitajia hieman siltä varalta, että Hedy olisi mustasukkainen Islasta. Koirat käyttäytyivät hienosti, hallitsivat koirakielen täydellisesti. Kun Gina leikki Islan kanssa, Hedy seurasi omalta pediltään ja kun oli Hedyn vuoro, Gina pysyi sivussa. Isla sai kerrankin leikkiä sydämen kyllyydestä. Hienoa myös, että kahdeksanvuotiaalta Ginalta löytyy vielä leikkimieltä.

Isla, Gina ja Hedy
Mitä te oikein hulluttelette, Isla ihmettelee.
Olenhan söpö

Harjoiteltiin poseeraamista
Hannusmetsän kukkulan kuninkaat
Anna oli mukana hakemassa Islaa, ystävyys pysyy