lauantaina, joulukuuta 22, 2012

Joulun valmistelua



Joululeipomisiin kuuluu vanhaa ja uutta, perittyä ja matkamuistoja sekä jotain uutta. Kaivan esiin Kodin keittotaidon ja valmistan kodin perintönä brysselinleipiä ja kanelimuroleipiä sekä pipareita. Piparkakku talo on oikeastaan vanha kirkko, jonka mallin olen ottanut talteen jostain ruotsalaisesta lehdestä.  Kona Inn Bananabread on muisto USA:n ajoilta ja saaristolaisleipä ihan vaan Hesarin ruokasivuilta. Osan leivonnaisista annan joululahjaksi. ” Leipomisapuna” minulla on ollut Hedy, joka laulaa jalkojen ääressä kuin kanarialintu. Oikeastaan se kerjää kaikkea mahdollista keittiössä, kunhan vaan kuulee rapistelua ja kaapimista. Kaikki koirat saivat maistiaiseksi viimeiset rippeet piparitaikinaa ja myös taikinakulhon nuoleminen kuuluu ohjelmaan. Eevin kuulossa ei ole mitään vikaa, silloin kun kutsu nuolemaan käy. Tosin Kenwoodin kulhoon ei mahdu kuin kaksi nuolevaa kuonoa kerralla, mutta ihmeen sävyisästi koirat vuorottelevat.

Lahjojen pakkauksessa Hedy on myös nopea apulainen. Kun hetkeksi jätin lattialle Ginan emännälle tarkoitetun kynttelikön, se ehti jo silputa pakkauksen kulmaa. Onneksi vastaanottaja ymmärtää tälläisen kauneusvirheen päälle. Lahjapapereiden rullat se nappaa vikkelästi ja juoksee jyrsimään niitä meiltä huomaamattomaan paikkaan. Pohdin jo miten jouluilta sujuu eli miten suojaudumme tältä salamasilppurilta. Ehkä ohjelmaa on niin paljon, että Hedyn huomio kiinnittyy muualle kuin papereiden silppuamiseen. Vietämme nimittäin aaton Ginan perheen luona, jolloin kuuden aikuisen ja viiden lapsen lisäksi joukossa hyörii neljä staffia.
Metsurit taas töissä, Hedy aputyttönä

Hienoa että meillä on vaihteeksi valkoinen joulu ja saamme nauttia lumileikeistä ja talviurheilusta. Toivotan kaikille lukijoille oikein hauskaa ja rentoa joulujuhlaa!








Oheisesta linkistä pääset katsomaan miten hauskaa meillä on.


http://www.jibjab.com/view/LqQkGb2zQ_SXe90TLPPVAg

lauantaina, joulukuuta 15, 2012

Puoli vuotta

Hedy 6 kk
On Hedyssä ja Finassa jotain samaa näköä. Anova ilme johtuu siitä, että kuvaajalla on kalkkunaleikettä hyppysissän.
Päikkärit isomummun kanssa
Hedy taisi pitää nimitystä Kakkakone niin pahana, että se rupesi viime blogin julkaisun jälkeen hoitamaan isojen koirien tapaan asioimisen ulkotiloissa. Satunnaisia vahinkoja vielä tapahtuu, mutta melkein voisi sanoa, että se on nyt sisäsiisti. Tarkkana pitää kuitenkin olla ja ymmärtää pienistä viesteistä, että se pyytää ulos. Tilastojen mukaan koira oppii sisäsiistiksi kuuden kuukauden iässä ja eilen tuo rajapyykki siis saavutettiin.

Puolivuotispäivän kunniaksi on tyttö mitattu ja kuvattu. Nyt se on Finan korkuinen eli 37 cm, eikä saisi enää kasvaa ylöspäin. Sen sijaan leveyttä saisi tulla lisää, sillä se painaa vain 12,8 kiloa ja näyttää olevan vain yhtä jalkaa. Hampaat ovat komean valkoiset, mutta toinen kulmuri taitaa jäädä hieman liian sisään. Jos se vain kasvaisi millin verran ulos, se osuisi oikeaan väliin. Odotellaan ja toivotaan vielä kulmurin oikenemista. Hedyn puruhalut ovat kovat ja hampaiden jälki tuhoisaa. Tuolille jätetyt vaatteet ovat helppoja saaliita, samoin naulakon kenkätelineen kengät. Pitäisi siis aina laittaa vaatteet paikoilleen kaappeihin ja naulakon ovi kiinni. Eilen hain suutarista mokkanilkkurit, joiden korot Hedy oli kuorinut. Suutarilla oli oiva keino ehostamiseen eli hän poisti nahkapinnan kokonaan ja maalasi alla olevan muovipinnan mustaksi nahkaa jäljitellen. Siistiltä näyttää. Ostin myös mokanpuhdistusainetta, millä yritän saada nilkkureiden pinnasta Hedyn kuolajäljet poistettua. Voi meidän touhukasta Hedyä!  Se pitää myös emännän touhukkaana ja laittaa sen noukkimaan lattialta paperisilppua ja täytevanua, juoksuttamaan kenkiä suutariin ja oikomaan mattoja.

Viime sunnuntaina sukuloimme Tikkurilassa ja otimme Hedyn mukaan tutustumaan perheen salukipoikiin, neljävuotiaaseen Romeoon ja vuoden ikäiseen Indyyn. Kun Hedyllä ei ollut vanhempien koirien muodostamaa turvajoukkoa, se oli aluksi melko hädissään. Romeo jätti sen rauhaan, kun huomasi ettei yhteistyöstä tule mitään. Indy sen sijaan yritti parhaansa hurmatakseen staffineidon. Hedy linnoittautui meidän kainaloomme sohvalle, mutta se ei estänyt Indyn lähentelyjä. Parin tunnin vierailun lopuksi Hedy oli jo hieman sulanut ja mutta varmaan toiset pari tuntia olisi tarvittu, että se olisi uskaltautunut lattialle leikkimään. Jos staffit ovat vilkkaita ja hyppiviä, salukit vievät voiton ulottuvuudessaan. Glögilaseista piti pitää tiukasti kiinni, eikä joulutorttua saanut hetkeksikään unohtaa sohvapöydälle.

Uljas Indy tuijottaa Hedyä
 



 

 

lauantaina, joulukuuta 01, 2012

Kakkakone



Hedy syö melko hyvin, mutta epäilen että ravinnosta suurin osa ei ehdi ollenkaan imeytyä. Sen suoli toimii niin ahkerasti, että sisään menevän ravinnon ja ulostulevan jätöksen välillä on epäsuhta. Tänä aamuna vahtasin, että se varmasti kyykistyi asioilleen pihan nurkalla ja myös sai jotain aikaiseksi. Puolen tunnin kuluttua alakerrasta löytyi lämmin kasa ja vielä tunnin kuluttua toinen. Siinä välissä Hedy oli syönyt puolikkaan kipollisen ruokaa. Eräänä päivänä laskin, että puoleen päivään mennessä se oli tehnyt kuusi läjää, joista pari aamulenkillä, pari pihalle ja pari alakertaan.  Lätäkköjä sisältä löytyy enää harvoin, mutta nämä kakkakasat saavat isäntäväen nenät nirpalle ja hermot kireälle. Hedy sentään käyttää alakerran pesuhuonetta käymälänään, niin ettei meidän tarvitse joka askeleella pelätä astuvamme kakkaläjään. Sisäsiistiksi oppiminen varmaan viivästyy, nyt kun pihalla on korkeat kinokset, eikä Hedy tahdo millään löytää sopivaa paikkaa asioilleen.

Hedyn kulmurit kasvavat ja samalla kasvattajan huoli kasvaa. Vasen kulmuri työntyy kyllä oikeaan paikkaan, mutta oikea kääntyy huolestuttavasti taakse niin, ettei se löydä paikkaansa oikeassa välissä. Hedy on jo alkanut väistellä lähentelyäni, kun se pelkää että sujautan taas kuminauhalenkin sen kulmuriin. Usko vetämisen tehoon alkaa hiipua, mutta aion kiskoa kulmuria vielä niin kauan kun se on kasvussa. Jos se jää sisään ja työntyy ikeneen, ei auta muu kuin kääntyä koirahammaslääkärin puoleen. Yleensä tällaisessa tapauksessa kulmurin kärki katkaistaan ja hammas juurihoidetaan, ja omistajan lompakko laihtuu melkoisesti. 

Näin hienosti Hedy antaa vetää kulmuria - Fina osallistuu vieressä

Viime kerralla kirjoitin pentujen murrosiän lähestymisestä, mutta nyt huomaan että ainakin meillä se on jo saapunut. Viikon aikana Hedy on jyrsinyt kahden talvikenkäparin ja yhden korkkariparin korot. Tänään se jäi kotiin muiden koirien kanssa vain pariksi tunniksi, mutta sillä aikaa se oli avannut vaatekaappini oven ja kiskonut vaatteita ja kenkiä ulos. Juhlakenkien korot se oli jyrsinyt niin pahasti, ettei edes suutaria kannata konsultoida. Talvikenkien kanssa olen vielä toiveikas. Uudet hampaat tarvitsevat haasteita, mutta kyllä talossa riittäisi puruluita työstettäväksi. Kaikki emännän vaatteet ja tarvikkeet ovat paljon mielenkiintoisempia. Makuualustalta keräilen omia vaatteitani, jotka se kiskonut tuolin karmilta. Ei siis pidä jättää mitään esille eikä kaappien ovia raolleen. En tiedä uskoisinko, mutta juuri eilen Sari-miniä, siis Ginan emäntä sanoi, ettei Gina ole syönyt yksiäkään kenkiä pentuikäisenä. Sarilla kyllä olisi mielenkiintoinen kokoelma jyrsittäväksi, sillä hän omistaa ainakin puolen tusinaa korkkareita.

Olisiko kosto siitä, kun vietin illan Orionin kokkareissa ja jätin Hedyn kotiin Finan ja Eevin kanssa