Ohi on!

Olen taas vaihtanut sänkyyn puhtaat lakanat, ja nyt ne myös pysyvät puhtaina kohtuullisen ajan. Edellisten viikkojen aikana Hedy on pitänyt huolen siitä, että lakanat ovat menneet vaihtoon jopa päivittäin. Hedyn juoksut olivat odotettavissa kun astutuksesta oli kulunut runsas kuusi kuukautta. Toivoin että se nyt jo olisi suostunut pitämään suojahousuja, mutta housuralli jatkui entiseen tapaan. Se kyllä antoi pukea ne sovinnolla, mutta heti kun käänsin selkäni, housut olivat poissa. Lopulta kyllästyin taisteluun ja päädyin vain pesemään lattioita ja petivaatteita. Lyhytkarvaisen koiran tiputtelu on melko runsasta, kun turkki ei suodata vuotoa yhtään. Juoksusotkuista saan vain syyttää itseäni, kun annan koirien tulla sänkyyn, mutta se valinta on tehty jo pentuiässä.

Tänään voisi melkein sanoa, että syksy on paras vuodenaika. Aurinko lämmittää mukavasti, ei liian kuumasti, luonto ilakoi väreissä, eikä metsässä tarvitse pelätä käärmeitä eikä kohta punkkejakaan. Koirat napsivat metsässä edelleen mustikoita, vaikka mielestäni varvut näyttävät aivan tyhjiltä. Kuivan ja kauniin syksyn ainoa varjopuoli on, että lupaava sienikausi on toistaiseksi päättynyt. Ei edes roskasieniä nouse pintaan ja ne muutamat yritteliäät suppilovahverot ovat jo valmiiksi kuivuneita. Jos ensi viikolla tulee luvattua sadetta, suppilot varmaan virkoavat ja sato saatta uudistua. Toissa viikonloppuna saimme Ristolta ja Sarilta kutsun tulla veneretkelle saaristoon sieniä ja puolukoita poimimaan. Laitoimme eväät valmiiksi, pakkasimme poimurit ja sienikorit ja odotimme Haukilahden rannassa, että Risto hakisi veneen. Saaristoretki ei toteutunutkaan, sillä veneen sähköt olivat poissa ja hytti täynnä vettä. Poika oli ollut tyttöystävän kanssa veneilemässä, ja retken päätteeksi hän oli unohtanut sähköt päälle ja kajuutan ikkunan auki. Ajoimme autolla Linloon, söimme eväät rantakalliolla ja kiertelimme saaren poluilla melkein eksyksiin asti. Viime sunnuntaina sitten uusimme yrityksen ja rantauduimme onnekkaasti Pentalan saaren laituriin. Nautimme hyvät eväät kuohuviinin kera, mutta saalista emme saaneet nimeksikään. Ihanan kaunis iltapäivä, pitkä kävely saaren poluilla ja raikas meri-ilma oli iltapäivän saldo, vaikka korit olivat tyhjillään.

Yksinäinen tatti

Pentalan laiturilla sienipiirakkaa ja kuohuviiniä

Gina kukkulankuningatar

Pentalan saaressa on lampi

Kuivattuja omenia

Sadonkorjuu omalla tontilla alkaa olla päätöksessä. Vanha omenapuu intoutui taas kantamaan hedelmää oksat notkuen. Varastossa on  20 litraa omenamehua ja jääkaapissa "Maailman parasta omenahilloa" lukemattomia purkkeja. Omenapiirakoita on syöty viikottain ja viimeisin säilöntäidea syntyi kun kokeilin kuivatusta. Terveellisiä, maukkaista snacksejä syntyi vähällä vaivalla.

Tietoliikenneongelmia

Laajakaistayhteys tietokoneeltani on jo keväästä asti oikutellut, välillä yhteys on toiminut moitteettomasti, mutta usein se on kadonnut kokonaan. Viime viikolla yhteys katkesi lopullisesti ja otin yhteyttä operaattorin vikapalveluun. Puhelussa käytiin läpi kaikki mahdolliset viat, jotka osaisin korjata itse, mutta kun olin jo kokeillut ne, luvattiin lähettää korjaaja paikalle. Hän totesi modeemin olevan ”sekaisin” ja kun kotona oli toinen samanlainen modeemi hyllyssä, se asennettiin. Yhteys alkoi taas toimia, mutta WLAN oikutteli eikä päästänyt verkkoon kannettavaa eikä puhelinta. Soitin taas vikailmoitukseen, josta vain todettiin, että vika on meidän asetuksissamme ja niiden korjaus pitäisi hoitaa itse. Vaadin kuitenkin uuden modeemin toimittamista (sopimuksessa on vuokramodeemi). Sen saavuttua aloin vaihtaa kaapeleita, ja silloin selvisi ongelmien oikea syy. DSL-kaapeli oli melkein poikki, samoin yhteyskaapeli reitittimeen. Nyt muistin, että pennut olivat eräänä yönä päässeet ulos työhuoneen aitauksesta ja pienet hampaat olivat tietenkin maistelleet ihania kaapelijohtoja. Hyvä, ettei korjaaja huomannut rikkinäistä johtoa, sillä silloin olisin joutunut maksamaan korjauksen omasta pussista, kun syy oli itse aiheutettu. Kävin ostamassa uuden kaapelin reitittimeen ja nyt kaikki verkot ovat pystyssä.

Johdonpurijariiviöt kävivät vahvistusrokotuksilla kolme viikkoa sitten. Eläinlääkärin tutkimuksen ja rokotusten jälkeen leikittiin taas takapihalla. Oli ilo nähdä reippaat ja hyvin kehittyneet pennut kirmailemassa pitkin ja poikin. Hedy oli innoissaan eikä aina osannut valita, kenen kanssa leikkisi. Isomummu Fina pääsi myös pihalle, mutta sen hermot eivät kestäneet pentujen rajuja leikkejä. Hedy oli myös hieman mustasukkainen Finalle, joten isomummu joutui karanteeniin. Viron poika Kutt ei ymmärrettävästi päässyt mukaan, mutta isäntäperheeltä on tullut kuvia, joissa Kutt poseeraa onnellisen näköisenä mukavan näköisessä kodissa.

Kuvien ottaminen vastaanotolla ja pihalla oli haasteellista, eikä yhtään kunnon kuvaa jäänyt kameraani. Väreissä ruskea tulee esiin liian voimakkaasti, luonnossa pentujen turkit ovat mukavan brindlejä.

Koda

Primi

Uuno

Jedi

 Viikonloppuna pidimme taas perinteiset  rapukestit perheen kesken ja talo täyttyi äänistä, laulusta ja koirien haukunnasta. Ginan lisäksi Voitto-poika tuli Turusta ja niinpä kekkereiden pääluku oli 14 ihmistä ja 4 koiraa. Sunnuntaina Voitto jäi meille hoitoon perheen lähtiessä Linnanmäelle. Voitto vahti oman perheen tavaroita, eikä malttanut tulla edes ulos meidän kanssamme. Poimimme omenoita ja omat koirat pyörivät vierellä. Sisälle tultuani en kuitenkaan löytänyt Voittoa mistään. Juoksin ympäri taloa ja pihaa ja kutsuin Voittoa. Pahin pelko oli, että se on huomaamattamme tullut ulos ja lähtenyt rusakon perään. Hetken kuluttua ovikello soi ja naapuri seisoi siellä Voitto sylissään. Se oli kuitenkin tullut ulos ja livahtanut aidan läpi naapurin tontille grillaustuoksujen houkuttamana. Naapuri oli soittanut kaulapannassa olevaan puhelinnumeroon ja pelästyttänyt tietenkin Jukan. Helpotus oli suuri, kun Voitto olikin vain kuokkimassa naapurin grillikesteillä eikä metsästämässä pupuja.

Anna ja koirakaverit. Fina inhoaa kuvaamista ja siirtyi heti kameran nähtyään sivuun