Valoa ja pimeyttä

Elias kaivoi tänään kirkasvalolampun esiin ja asetteli sen keittiön pöytätasolle. En ole aivan vakuuttunut lampun piristävästä vaikutuksesta, mutta ainakin lehden luku on miellyttävää kirkkaassa valossa. Viime viikolla nautimme aidosta valohoidosta Turkin loistavan auringon alla. Syksy oli jo viilentänyt sään 30 asteeseen, mutta meille suomalaisille sää tuntui vieläkin helteiseltä. Paikallinen opas tosin sanoi, että on jo niin kylmä ettei hän tarkene mennä uimaan. Matka oli jokavuotinen Espoon tennisseuran järjestämä pelimatka, jolle osallistui parisenkymmentä eritasoista ja -ikäistä tennisfania. Rantaelämästä emme ehtineet nauttia paljoakaan, sillä jo klo 9 alkoivat keltaiset pallot lennellä hotellin kuudella tenniskentällä. Kello 17 raahustimme jäykin jaloin hotellin terassille nauttimaan virvokkeita ja analysoimaan päivän pelejä. Innostuin taas kovasti tenniksestä ja mietin että hyvää pelivirettä kannattaisi pitää yllä kotimaassakin.

Suljetun hotellialueemme sisällä oli kissojen valtakunta. Kun istui ravintola terassilla illallisella, kaiteen reunalle saattoi hypätä kaunis tummaraitainen kissa, joka tuijotti arvioiden lautasella olevaa kalaa. Jos kaunokainen totesi tuijottamisen olevan turhaa eli aterioitsijan kovasydämiseksi, se loikkasi sulavasti puutarhan vehreyteen. Henkilökunta ei tehnyt elettäkään kissojen hätistelemiseksi. Koiria sen sijaan näkyi vain vähän, basaarin myyjän vierellä saattoi nukkua epämääräisen rotuinen koira, tai Rooman aikaisen historiallisen nähtävyyden portilla otti päiväunia tunnistamatonta rotua oleva haukku. Ehkä koirat saivat syödäkseen tarpeeksi kun niiden ei tarvinnut norkoilla ihmisten perässä. Seurueeseemme kuuluva Eviran johtaja päivitteli ihmisten intoa salakuljettaa eläimiä, varsinkin koiria Suomeen. Hän kertoi melko tuoreesta tapauksesta, missä Intiasta oli salakuljetettu pieni söpö koira. Koira muuttui Suomessa vihaiseksi ja ehti purra viittä ihmistä, joista osa lapsia. Koiran tutkinut ensimmäinen eläinlääkäri ei todennut siinä mitään vikaa, mutta toinen osasi tehdä oikean diagnoosin raivotaudista. Onneksi, sillä pureman saaneet ihmiset saivat aivan viime tipassa vastalääkityksen. Jos oltaisiin oltu pari päivää myöhässä, he olisivat kokeneet hirvittävän tuskallisen kuoleman.

St Nicolaoksen kirkon vartijat

Matkan aikana Eevi ja Fina olivat Riston perheen hoivissa ja Gina oli aivan hullaantunut saatuaan leikkiseuraa. Hieman arvelutti, miten villiä menoa kolme staffia saisi aikaan Orapihlajatiellä, mutta melko hyvin viikko oli sujunut. Ulkoiluttaminen tosin oli ollut työlästä, kun Gina ei vielä osaa kävellä kauniisti hihnassa, Fina osaa mutta ei aina halua ja Eevi taas saattaa pysähtyä itsepintaisesti haistelemaan jotain mielenkiintoista viestiä. Ensimmäinen päivä kotona Tammitiellä oli levoton, kun koirat vahtivat meitä herkeämättä ja pelkkä vaatekaapin oven avaaminen merkkasi niille lupausta ulkoilusta.



Näin hellää heräämishoitoa sai Edi, jolta on juuri poistettu pallit. Kesäkuun blogissa kerroin Hämeenlinnan sukulaisten vierailusta ja Edi-koiran seksihurjailusta Ginan perässä. Näin Edille nyt kävi, ylenpalttinen kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen tyrehdytettiin kastraation keinoin.

Remodeling

Luin äskettäin jonkun sisustuslehden pääkirjoituksen, jossa ylistettiin syksyä. On helpotus kun ei enää tarvitse hellepäivän jälkeen pyöriä hikisenä sängyssään. On mukava pukeutua taas villapaitaan tai syksyn uutuusvaatteisiin. Hiipivä pimeys peittää armollisesti pölyt ja likaiset ikkunat ja kynttilänvalo luo tunnelmaa. Syksy innostaa uusimaan sisustusta ja hankkimaan uusia laitteita ja tekstiilejä. Osittain totta meilläkin, sillä tarkenemme nukkua oikein hyvin höyhenpeittojen alla vaikka makuuhuoneessa on nipin napin 19 lämpöastetta. Suihku 35-asteisessa vedessä värisyttää, mutta fleece ja pitkät kalsarit palauttavat lämmön kroppaan. Kyllä syksyllä on oikein mukava uudistaa kotia, mutta minulle olisi riittänyt keittiön hiiriremontti ja sen seurauksena muutamat uushankinnat. Keittiöstä alkoi kuitenkin remonttien ketjureaktio joka toivottavasti saa päätöksen tällä viikolla.

Viime viikolla suihkuvesi oli oudon viileää ja syykin löytyi pannuhuoneen pysähtyneestä öljypolttimesta. Huoltomies saatiin paikalle parin päivän viiveellä toteamaan, ettei polttimessa ole vikaa. Ongelma onkin lämmitysöljyn syötössä, ja nyt odottelemme tällaiseen vikaan erikoistunutta huoltomiestä. Ehkä keskiviikkoiltana, ehkä torstaina tai sitten perjantaina….. Miten sattuikaan, että syksyn ensimmäiset pakkaset osuivat samaan aikaan.

Kun keittiön uudistamisen seurauksena arkkupakastin siirrettiin eteishalliin odottamaan poiskuljetusta, oli pohjat luotu jo seuraavalle remontille. Vaikka pakastin oli sulatettu, siitä oli tihkunut vettä parketille. Aamulla kauhistelimme pystyparketin palikoita, jotka olivat auenneet kuin kukan terälehdet. Taitava parkettimies pystyi kuitenkin hiomaan ja paikkakorjaamaan parketin ja hengähdimme helpotuksesta, kun kotivakuutus korvasi vaurion ilman omavastuuosuutta. Parin päivän päästä korjattu parketti aaltoili taas, mutta nyt lievemmin. Soitto parkettiliikkeeseen, uusi hionta ja lakkaus ja nyt palikat ovat pysyneet tasaisesti paikoillaan.

Hiottuun ja lakattuun parkettiin suhtautuu hieman kuin uuteen autoon. Ensimmäiset naarmut kirvelevät kunnes niitä kertyy niin paljon, ettei lukua voi enää pitää. Eilen peitin eteisen lattiat tiiviisti matoilla, koska en halunnut koirankynsien kuviointia virheettömälle lakkapinnalle. Gina oli tulossa kyläilemään ja tiesin että koko illan kolme staffia juosta reuhtoisi edestakaisin kynnet lattiasta vauhtia kuopien. Varautuminen ei toden totta ollut turhaa ja loppuillasta Gina makasi sammakkoasennossa olohuoneen matolla kieli suupielestä retkottaen. Gina on nyt äitinsä korkuinen, mutta selästä hieman kapoisempi. Sillä on vahvat reidet ja voimakas pää ja uskon sen kehittyvän muodokkaaksi ja tasapainoiseksi staffineidoksi. Murrosikä on rohkaissut tyttöä kokeilemaan rajoja, mutta Sari ja Risto kertovat hymyssäsuin miten Tempur-patjasta on lähtenyt kulma tai sohvan päällisessä on raapimajäljet. Gina on niin suloinen!

Muuten, otsikko on amerikanenglantia ja tarkoittaa remonttia. Korvissani se kuulostaa suomalaista vastinettaan paljon tyylikkäämmältä, aivan kuin vähän uusittaisiin paikkoja ja hankittaisiin jotain uutta.


Eevin päiväunet