torstaina, joulukuuta 22, 2011

Joulutouhuja


Joulupukki vain kurkistaa ikkunasta

Minulla on keittiöapulaisia, jotka siivoavat lattian heti kun sinne murusia putoilee, esipesevät astianpesukoneeseen laitetut astiat ja  nuolevat taikinakulhon kiiltävän puhtaaksi. Nyt joulunalusviikolla apulaisilla on ollut paljon tehtävää, ja ne ovat seuranneet tarkasti keittiön ääniä. Kun piparkakkutaikinan kaulinta hidastui, Eevi ja Fina riensivät työpöydän vierelle odottamaan rippeitä. Pyöritin taikinasta pienet pallot, jotka hotkaistiin niin vauhdikkaasti, että sormenpäät olivat mennä mukana. Taitaa jo apulaisia kiireet väsyttää, kun  päiväunet ovat vahtimisen lomassa jääneet lyhyiksi. Olin ihmeissäni,  kun äsken kaavin kermavaahdon rippeet kulhosta, eikä mistään kuulunut tassujen rapinaa. Huutaessani   ”Nuolemaan!”, Fina tassutteli keittiöön unisen näköisenä, mutta virkosi nähdessään vatkainkulhon.

Vaihteeksi taas valmistamme kotia joulukuntoon, sillä Riston perhe on tulossa viettämään aattoa. Eevi ja Fina tietty ilahtuvat, kun saavat kaverikseen Ginan.  Joulupukkia ei sentään tarvitse tilata, sillä poikien pukkiusko on lakannut jo vuosia sitten. Olen kaivellut kaapeista joulukoristeita, ja tehnyt löytöjä. En muistanutkaan, että olin ostanut viime joulun jälkeisistä alennusmyynneistä erilaisia joulukoristeita ja kynttelikköjä. 
 
Joulukuusi on jo pystytetty olohuoneeseen, ja tuoksuttaa jouluista tunnelmaa. Eevi ja Fina eivät enää ihmettele olohuoneeseen tuotua puuta,  ovat jo niin tottuneet isäntäväen joskus omituisiin mieltymyksiin.Tänä vuonna meillä on täydellinen joulukuusi, niin kaunis ja tasapainoinen, ettei se tarvitsisi ollenkaan koristeita. Kätevästi kuusen toimitti  kotiovelle lähistöllä asuva KuusiMatti (ei naapurin Matti), joka kasvattaa niitä omassa metsässään.  Hän on Joulupuuseura Ry:n jäsen, joten luotettavuus on varmaan sitä kautta taattu.
Tänään vielä menemme Finan kanssa treeneihin Sporttikoirahallille, mutta sitten pidämme parin viikon joulutauon. Kisataukokin taitaa olla tulollaan, sillä arvelen Finan kiiman alkavan tammikuussa. Pitäisiköhän Gina ottaa meille siksi ajaksi, sillä usein nartut ”tartuttavat” kiiman toisiinsa. Tauko on siksikin paikallaan, sillä olemme viime kuussa kisanneet melkein joka viikonloppu. Mukavia tuloksia on ilmaantunut kisakirjaan, viisi 0-tulosta, joissa myös tuplanolla. 

Toivotan oikein hyvää joulua ja 
menestyksellistä vuotta 2012
kaikille lukijoille ja karvakuonoille!

Klikkaamalla oheista linkkiä, näet videonpätkän perheemme joulutouhuista.


keskiviikkona, joulukuuta 07, 2011

Juhlaviikot

Joulukuun juhlaviikot ovat meneillään ja syntymäpäiviä on juhlittu niin perheen kesken kuin koko Suomen kansan parissa. Itsenäisyyspäivän vietto on meillä kovin hillitty juhla. Kaduilla ei näy riemuitsevia kansanjoukkoja eikä karnevaalitunnelmaa kuten esimerkiksi Norjassa vastaavassa juhlassa. Siellä ihmiset pukeutuvat kansallispukuihin ja kerääntyvät ulos juhlimaan sankoin joukoin.  Eilen illalla koirien kanssa kävelyllä ollessani saatoin vain todeta, että kynttilät ikkunoilla ja television sininen hohde kertoivat juhlakansan istuvan kotona ja tuijottava ruudusta valittujen juhlijoiden marssia presidentin kättelyyn.

Hotelli sijaitsi Vladimirskijin aukiolla
Eremitaasi


Tsaarin valtaistuinta ihmettelemässä
Juniorin ja omaa syntymäpäivää vietimme perheen kesken Pietarissa. Matka alkoi jännittävissä merkeissä, sillä klo 7 jälkeen Jukka soitti Salosta ja kertoi junamatkan keskeytyneen radalle pudonneiden kiskojen vuoksi. Allegro lähtisi Helsingistä klo 9 ja kun perhe matkasi ryhmäviisumilla, ei Jukan perhe pystyisi enää tulemaan myöhäisemmällä junavuorolla. Käskin hänen ottaa taksin ja ajaa suoraan Tikkurilan asemalle. Taksiasemalla oli ollut melkein käsirysy, kun muilla matkustajilla oli myös kiire jatkaa matkaan. Kurkottelimme jännittyneinä Allegron ikkunoista Tikkurilan asemalla ja huoahdimme helpotuksesta, kun näimme Jukan perheineen kipuamassa junaa. Pietari ei hellinyt meitä sään puolesta, sillä rämmimme räntäsateessa pitkin Nevski Prospektia kohti nähtävyyksiä. Onneksi ravintoloissa oli lämmin tunnelma, herkullista ruokaa, paikallisia esiintyjiä ja myös oman perheen esityksiä. Saimme vain aavistuksen siitä, miten kaunista kaupungissa olisi kesällä. Kun matka kestää vain 3,5 tuntia ja Allegron kyydissä on mukava matkustaa, taidamme suunnitella pian uutta kesäistä retkeä  itänaapuriin.

Eevi ja Fina pääsivät matkan ajaksi Sirkan ja Markun vierihoitoon. Heti auton oven auettua ne ryntäsivät ”hoitolan” ovelle ja tervehtivät isäntäväkeä omaan persoonalliseen tapaansa. Eevi tosin on ikääntyessään tullut minusta riippuvaiseksi ja yritti lähteä mukaani takaisin kotiin. Ensimmäisenä päivänä se oli laittanut stopin päälle heti aamukävelyn alussa ja voisin kuvitella, että se halusi odottaa minun paluutani.  Ikävä lientyi kuulemma pian ja seuraavana päivänä lenkkeiltiin jo oikein reippaasti.

Gina oli viety hoitoon ystäväperheen luo, missä 12-vuotias tytär otti vastuun huolenpidosta. He olivat nukkuneet yhdessä, leikkineet, opetelleet temppuja ja ulkoilleet. Tytär oli toivonut, ettei Risto jaksaisi hakea Ginaa kotiin heti kotiinpaluuiltana, jotta hän olisi saanut nukkua sen kanssa vielä yhden yön. Vanhemmat kehuivat jalostustyöni edistymistä nimenomaan staffin luonteen suhteen. He muistavat vielä Riston ja Sarin edesmenneen Dixien, Ginan isoisoäidin, joka oli kiltti mutta supervilkas staffi.

torstaina, marraskuuta 17, 2011

Ihminen häärää, luonto säätää


Vaikka vaikeaa on, yritän sopeutua ajatukseen, että pentuja ei synny joulukuussa. Vein Ginan ultrattavaksi tiistaina, ja pahat aavistukset saivat vahvistuksen. Vaikka kuinka etsittiin, kohdusta ei löytynyt yhtäkään pallukkaa. Osasin jo hieman varautua pettymykseen, sillä paria päivää aikaisemmin Elias tutki Ginan palpoimalla mahaa, eikä löytänyt minkäänlaista viitettä kohdun suurentumisesta. Aiemmin oli näyttänyt jo lupaavalta, kun Ginan nisät olivat selvästi suurentuneet ja ruokahalu kasvanut. Ne merkit kuuluvat myös valeraskauteen, joten ei pidä tuudittautua väärään luuloon, ennenkuin selkeitä todisteita kohdun suurentumisesta on havaittavissa. 

Tänään keskustelin Ginasta eläinlääkäri/gynekologi Merja Dahlbomin kanssa, ja hän arveli kuitenkin astutusajankohdan olleen liian myöhäisen. Juoksu on saattanut alkaa meiltä ihmisiltä huomaamatta jo joitakin päiviä ennen vuodon huomaamista, ja siten laskimme väärin astutusajankohdan. Toisaalta Ginan juoksu saattoi olla epätäydellinen, ja sen torjuva suhtautuminen urokseen vahvistaa epäilystä väärästä ajankohdasta. Nyt katsomme eteenpäin ja suunnittelemme astuttamista kevään juoksusta, jota odotetaan helmi-huhtikuussa. Silloin otetaan ensimmäin hormooninäyte jo heti  juoksun alussa, jotta voidaan seurata tilanteen kehittymistä.
Elämä siis jatkuu koiraharrastusten parissa entiseen malliin ja nyt yritän keskittyä Finan kanssa treenaamiseen ja kisaamiseen. Tansanian matkan jälkeen kisat menivät aivan penkin alle ja olin taas heittämässä hanskoja tiskiin. Toissa viikolla tarjosin Finaa Niinu Linnan ohjattavaksi ja hän otti haasteen innolla vastaan. Vaikka yhteisiä treenejä ei ollut ollenkaan, Fina toimi kerrassaan upeasti Niinun ohjauksessa. Yleisö ehti jo hurrata puhtaasta radasta ja voitosta, kun viimeisellä hyppyesteellä Finan takatassut hipaisivat rimaa pudottaen sen. Videosta katsottuna Finan askelmerkit pettivät , ei mitään muuta syytä löytynyt yllättävälle virheelle. Viime lauantaina Liedon kisoissa ilmassa oli taas positiivisia ajatuksia, sillä saavutimme hienon 0-tuloksen. Nyt voisin myös jatkaa Ginan treenaamista, kun vauvalomaa ei olekaan tiedossa. 

Tänään iltapäivällä menemme Sporttikoirahallille Niinun treeneihin, huomen aamulla klo 7 Annen kanssa samaan paikkaan omatoimitreeneihin ja lauantaina Lohjalle kisoihin. Agility addiktoi, mutta se on vaaratonta, hauskaa ja terveellistä huumetta.

Nämä tansanialaiset koirat eivät tiedä mitään agilityn huumasta. Omistajia järkyttäisi myös rahasumma, jonka käytämme harjoitteluun ja kisaamiseen. Entäpä koiranruoka- ja tarvikehyllyt marketeissa? Nämä koirat eivät syö valikoituja koiranruokia, vaan syövät mitä löytävät tai saavat ihmisten jäljiltä ruanrippeitä.





keskiviikkona, marraskuuta 02, 2011

Lupaavaa


Kotimatkalla Juvanmalmin treeneistä poikkesin Laaksolahteen katsastamaan Ginaa, ja tietty myös tapaamaan Riston perhettä. Kun käänsin autoa parkkipaikalle, Gina pyörähti vierelle. Se oli juuri päästetty takapihalle, mutta auton äänen kuullessaan oli päässyt jostain aidankolosta ulos. Kilpajuoksu Riston ja Ginan välillä siis jatkuu; mies korjaa aitaa ja Gina näyttää, missä vielä on koiran mentävä aukko. Voi sitä riemua, kun Fina ja Gina tapasivat. Äiti ja tytär pyörivät hyrränä, juoksivat kehää ja Gina loikki sohvan selkänojan yli kuin aitajuoksija. Kun vihdoin sain Ginan rauhoittumaan, tutkin nisät ja vatsanympäryksen, ja ainakin kuvittelin näkeväni  jo merkkejä raskaudesta. Kolmas viikko on meneillään, mutta vasta viidennellä viikolla vien sen ultraan ja sitten saadaan 100 %:nen varmuus, kelluuko kohdussa pallukoita. Finalla ultrassa näkyi viisi, mutta pentuja syntyikin kuusi.

Sunnuntaina palasimme kahden viikon safarilta Tansaniasta. Matka oli elämys, eikä mikään löhöloma. Yövyimme osan ajasta teltoissa, matkustimme luonnonpuistoissa pitkiä matkoja kuoppaisilla ja pölyisillä teillä jeepissä, jonka jousista ei ollut tietoakaan. On huimaa kuulla yöllä teltan lähettyvillä leijonien karjuvan ja virtahepojen puhkuvan. Savannilla antiloopit, seeprat, kirahvit, puhvelit ja norsut laiduntavat kuin Eedenin puutarhassa ja sateenkaaren väriset linnut lentelevät puissa. Hienoa, että Tansania on pystynyt säilyttämään laajat luonnonpuistot, mm. Seregetin ja Ngorongoron ja antamaan villieläimille luonnolliset elinolosuhteet.  Liikuimme myös paljon alueilla, missä maasait elävät paimentolaisina. Siellä punakaapuiset paimenpojat kaitsivat lehmälaumoja heinäaroilla ja naiset keräsivät polttopuita ja heinäpaaleja. 

Kotona koiralaumaa hoiti kokenut dogsitter Milka. On aina vain helpompaa lähteä matkoille, kun tietää Milkan pärjäävän mainiosti koirien kanssa ja pitävän hyvää huolta talosta. Mukana oli Milkan oman cotton tulear, pikku-Fiina. Se otti taas haltuunsa lauman johtajuuden ja piti Eevin ja Finan tiukassa komennossa. Ne eivät edes uskaltaneet syödä, jos pikku-Fiina oli keittiössä. Kerran iso-Fina oli yrittänyt vallata Milkan petin, mutta pikku-Fiina rähähti ja syntyi vähältä-piti-tilanne. Lenkeillä kaikki kolme kuitenkin kulkivat nätisti remmeissä ja tutkivat kuonot yhdessä hajuviestejä.

Maasai-paimen koiranpennun kanssa


Maasai-kylässä





Maasai-koira päivälevolla


Leijona päivälevolla



Tämä norsu päätti kävellä auton edellä tiellä




lauantaina, lokakuuta 15, 2011

Gina ja Andy


Gina-neiti sai kasvattajaan vipinää eilen, perjantaina. Vielä juoksun alkaessa olin huolestunut, ehtisinkö astuttaa sen lauantaina ennen matkoille lähtöä. Gina oli tuotu jo Tammitielle odottelemaan ja torstaina Elias otti siitä verinäytteen progesteronimääritystä varten. Meneillään oli laskujemme mukaan kiiman 10. päivä eli sovelias hetki katsoa, miten progesteronitaso on noussut. Kun sähköpostiin tuli perjantaina puolen päivän aikaan laboratorion tulos, menivät aikataulut uusiksi. Ginan progesteroni oli 14,5 ja suositeltu astutusaika olisi jo, kun arvo on 5 – 10. Soitin saman tien Heidi Dahlbomille, joka on maamme ainoa ns. koiragynekologi. Hän oli matkalla mökille, mutta ehti neuvoa miten pitäisi toimia. Nyt olisi vielä hyvä aika yrittää astutusta, mutta huomiseen eli lauantaihin sitä ei voisi enää siirtää. Jos astutus ei luonnollisella tavalla onnistuisi, pitäisi mennä hänen klinikalleen Mäntsälään keinosiemennykseen. Soitin seuraavaksi sinne varaamaan alustavan ajan ja sitten pakkasin autoon Finan, hieman varusteita ja eväitä ja lähdin ajamaan kohti Thean taloa Sipoon Nikkilässä.

Kun Andy päästettiin Ginan luo, vastaanotto ei ollut lainkaan suopea. Gina rähähti, juoksi karkuun tai istahti maahan. Andy oli hämillään, katseli Theaa kuin kysyen, mitä mä teen väärin kun tyttö ei tykkää. Ei auttanut Ginan lepyttely, ei houkuttelu eikä maanittelu. Se ei kerta kaikkiaan ollut kiinnostunut Andyn lähentelystä. Toisaalta Andy yritti liehitellä morsiota  lakkaamatta, mikä oli merkkinä kiiman oikea-aikaisuudesta. Totesimme normaalin astutuksen olevan epätodennäköisen, ja ilmoitin Mäntsälään tulostamme. Takaluukun häkkiin pakattiin haluton morsio, sen viereen pääsi kiihkeä sulhanen ja etupenkeille kiipesivät epäonnistuneet astutusavustajat. 
Mäntsälässä hommat sujuivat kokeneen ammattilaisen hoidossa nopsasti. Andyn sperma oli näytteen mukaan vahvaa ja Ginan paikat näyttivät terveiltä. Kateetterilla syötettiin koko annos suoraan sen kohtuun ja hyvän odotusonnen toivotuksin lähdimme takaisin kohti Sipoota. Kun illan hämärtyessä ajelin kohti Espoota, takakontin häkissä nukkui väsynyt morsio. Ajuri söi pastilleja ja  pinnisteli hereillä, ettei astutusmatka päätyisi ojaan. 
Andy katsoo haikeana kotiin palaavan morsion perään.
Gina  jäi omaan kotiinsa ja pyysin Riston perhettä huolehtimaan sen voinnista erityisen hyvin.  Kun huomenaamulla koneemme nousee ilmaan ja suuntaa kohti Tansaniaa, unohdan hetkeksi koira-asiat ja keskityn safarin anteihin.

tiistaina, lokakuuta 04, 2011

Ylä- ja alamäkeä

Pihapiirin ruskaa

Kyllä minä niin mieleni pahoitin à la Tuomas Kyrö runsas viikko sitten Hau:n kisoissa. Nyt naurattaakin moinen mielenpahoitus, mutta agility rassaa välillä sekä fyysisesti että henkisesti.  Kun tietää ohjanneensa koiraansa tökerösti ja joutunut hylätyksi kisaradalla, ei tunnu hyvältä ihan maaliviivan tuntumassa  saada puolitutun besserwisserin kommentteja ohjaustekniikasta. Kotiin ajellessani mietin, että olisiko tässä jo paikka tajuta, että agility on tarkoitettu nopeakinttuisille ja nopeaälyisille nuorille ihmisille, joiden koira on opetettu tulkitsemaan oikein jokaista ohjausliikettä radalla. No, yön yli nukuttuani lueskelin jo kisa-aikatauluja ja mietin missä kisattaisiin seuraavaksi.

Balsamia haavoille saatiinkin jo seuraavana viikonloppuna, kun saavutimme kaksi 0-rataa, tosin eri kisoissa joten tuplasta ei ollut kyse. Kun vielä jälkimmäisen kisan jälkeen tuomari tuli onnittelemaan hyvästä suorituksestsa ja kehumaan erityisesti Finan kontakteja, mieliala hyppäsi huimiin korkeuksiin. Näin siis agility koukuttaa.  Ei koskaan voi olla varma, että nyt osaa ja onnistu, Lisäksi taustalla on ainainen usko siihen suureen voittoon.

Talossa on kovin hiljaista nyt, kun Gina palasi viikon vierailun jälkeen Laaksolahden kotiin. Koirien ulkoilutukset tuntuvat löysäilyltä, Eevi ja Fina juoksevat vierellä ja hakevat kuin muodon vuoksi jonkun kepin revittäväksi. Olimme luvanneet helpottaa Riston perheen arkea, kun isäntä oli viikon matkoilla ja emännällä oli kiireinen työviikko. Vaikka pojat mielellään hoitavat ja ulkoiluttavat Ginaa, ei heille voi täysin luovuttaa vastuuta  siitä. Lisäksi kaikilla pojilla on viikko täynnä urheiluohjelmaa, viidet harjoitukset ja viikonloppuna usein turnauksia.

Tänä aamuna sain viestin Sarilta, että Ginan juoksu on vihdoin  alkanut. Kylläpä neito edelleen pitää meitä jännityksessä . Olen  lupautunut hoitamaan astutuksen, mutta nyt jännitämme milloin h-hetki olisi käsillä. Lähdemme nimittäin vajaan kahden viikon kuluttua Tansaniaan, ja kiiman pitäisi kehittyä huippuunsa ennen sitä. Toisaalta jos Gina seuraa emonsa jälkiä, astutuspäivä olisi juuri ennen matkaa. Jos se siirtyy, uskon kuitenkin että apuvoimia on värvättävissä.

sunnuntaina, syyskuuta 18, 2011

Lain rikkojat

Rikoimme tänään, kuten lähes jokaisena päivänä järjestyslain 8. luvun säännöksiä. Olimme nimittäin sienessä Kirkkonummella ja annoimme Eevin ja Finan juosta metsässä vapaana. Koirat olivat kyllä välittömästi kytkettävissä, jonka osoitimme todeksi kohdatessamme muita sienestäjiä. Lupa vapaana pitämiseen olisi pitänyt pyytää metsän omistajalta, mutta sunnuntaisena aamuna omistajan selvittäminen olisi osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi. Sen sijaan tiedän, että Hannusjärven metsä, jossa ulkoilemme päivittäin, on Helsingin kaupungin omistuksessa. En taida kysyä kaupungilta lupaa, vaan rikon tulevaisuudessakin tietoisesti lakia kuten varmaan lukuisat muut koiran ulkoiluttajat sillä alueella. 

Olimme jo luovuttamassa ja palaamassa kotiin tyhjien sienikorien kanssa, kun päätimme vielä katsastaa metsän tien toisella puolella. Sieltä löytyi sieniparatiisi, suppilovahveroita, kantarelleja, herkkutatteja, akansieniä ja orakkaita. Käsittämätöntä, että sienisato saattoi vaihdella niin suuresti samalla alueella. Rinkuloin karttaan alueen jotta tiedän seuraavalla kerralla suunnistaa suoraan sienien pariin. Metsässä kännykkään lataamani Sports Tracker ohjelma on oivat apuväline suunnistamisessa. Se piirtää karttapohjalle kulkemani reitin ja merkkaa pysähdykset ja jopa valokuvaamiset. Otin kuvan suppilovahveropaikasta ja seuraavalla kerralla yritän löytää se ohjelman avulla.  Illalliseksi paistoin herkkutatit ja akansienet sipulin kanssa öljyssä, ja nostin seoksen leipäviipaleille avokadoviipaleiden viereen. Nokare majoneesia kruunasi makusinfonia.

Ginan kesäkauden treenit päättyvät ensi viikolla, mutta toivottavasti se sitten pääsee aloittelemaan mammalomaa. Vieläkään ei juoksu ole alkanut, mutta veikkaisin sen kuitenkin olevan tulossa lähiviikkoina. Osallistuimme Ginan kanssa epävirallisiin agilitykisoihin Ojangolla ja hienosti meillä meni. Gina kuunteli ohjeita hienosti ja sujahteli putkiin, kuten oli tarkoituskin. Radan loppupäässä se sai kaksi kieltoa esteen ohi juoksemisesta, mutta sijoittui kuitenkin seitsemänneksi. Viime viikolla oli treeniryhmän kisat, ja niissä Gina oli ylivoimainen voittaja. 

Videopätkässä on Ginan seuramestaruuskisa, missä vielä ohjausongelmia. Videon valoitus on heikko iltahämärän ja sateen vuoksi. 



Fina on päässyt taas juoksun ja jalkavaivan jälkeen kisakentille. Menestyskäyrä noudattelee pörssikäyrää, välillä kipuaa ylös ja välillä putoaa rajusti alas. Yksi 0-tulos on saavutettu, mutta monta hylättyä tulosta myös. Nyt meillä näyttää olevan putkiongelma, nimenomaan sen väärän pään ongelma. Fina tekee valinnan liian nopeasti, tai minä annan vinkin liian hitaasti. Eilisissä piirimestaruuskisoissa saimme kolme hylättyä tulosta, ja kaikissa syynä oli Finan sujahtaminen putken väärään päähän.

torstaina, elokuuta 25, 2011

Sulhoa odotellessa


Sulho on valittu, mutta Gina-neito pihtailee. Juoksua odotettiin jo elokuun puolessa välissä, mutta vielä ei ole merkkejäkään sen tulosta. Äiti-Fina sen sijaan kulkee housut jalassa, vaikka pentujen teko ei ole suunnitelmissakaan. Juuri nyt on kriittiset päivät meneillään ja ovet pidetään tiukasti lukossa. Gina on kuluvalla viikolla vieraillut meillä tiuhasti, ottaa toivottavasti mallia äidistään ja kehittää itselleen juoksun. Saman talouden nartut tosiaan voivat matkia toisiaan ja kehittää juoksun samaan aikaan. Jopa nunnaluostareissa on havaittu kuukautisten ”tarttuminen” samoissa asuintiloissa olevien naisten kesken. Huomenna viemme Eevin ja Finan vuorostaan Ginan luo yökylään, sitten taas Gina tulee meille poikien kanssa yökylään. Jospa hormoonit yltyvät kehittämään juoksun.

Sulhoehdokas on englantilainen herrasmies, Andy nimeltään. Kävimme tervehtimässä  nuorukaista, ja se vakuutti meidät sekä komealla ulkomuodollaan että hillityllä käytöksellään. Vaikka talossa oli vieraita, se ei hyppinyt eikä reuhtonut kuten omat staffini, vaan teki tuttavuutta uteliaan innokkaasti. Kyllä ulkomuodolla on merkitystä, mutta tärkeimpänä jalostuksessa pidän kuitenkin hyvää luonnetta ja terveyttä. Silti vaikka kuinka tutkailee taustoja ja miettii sukupuita, luonto saattaa tehdä tepposet ja yhdistellä perintötekijöitä mielensä mukaan.
Gina 

Fina on ollut treenitauolla lievän ontumisen vuoksi. Kyseessä on rasitusvamma, joka syntyi kesällä lasten palloleikeistä. En tajunnut lopettaa leikkejä ajoissa, ja Finahan ei omaehtoisesti luovuta. Lapsista oli hauskaa kun Fina loikki kuin heinäsirkka korkeassa heinikossa pallon perässä aina uudelleen ja uudelleen.
Gina jatkoi treenejä nyt elokuun alusta, kun palailimme pohjoisesta. Se oli varmaan heinäkuun ajan miettinyt agilityn perusteita ja tuli sitten treenien alkaessa näyttämään osaamistaan. Nyt sujuvat valssit, takaaleikkaukset ja twistit. Se irtoaa esteillä sopivan vauhdikkaasti ja kuuntelee tarkasti ohjeita. Innokkaasti se myös näyttää kontaktiosaamistaan puomilla ja A-esteellä, mutta ohjaajan pitää muistaa olla johdonmukainen ja tarkka. Pujottelun se  on jo oivaltanut, mutta omatoimista suorittamista vielä odotellaan. Ensi viikolla se pääsee näyttämään taitojaan seuramme mestaruuskisojen mölliluokassa.