sunnuntaina, elokuuta 25, 2013

Askartelua




Kun Hedy oli täyttänyt vuoden kesäkuun puolessa välissä, arvelin että se ei enää kokeilisi hampaitaan huonekaluihin, ei pissaisi matoille, ei maistelisi saunan lauteita eikä pesuhuoneen vesiputkia. Otin lehtiön ja kynän ja aloitin kierroksen talossa. Jokaisessa huoneessa silmäilin kriittisesti ympärille ja merkitsin muistiin korjattavat kohdat. Merkintöjä syntyi lähes kolmekymmentä. Huh, huh, onpa pikku staffityttö ollut melkoisen aikaansaava. Osa tuhoista oli saanut jo alkunsa Finan pentuaikana, Hedy oli vain jatkanut työstämistä. Ostin rautakaupasta puumassaa, Multifill-täyteainetta, erilaisia ja –värisiä maaleja, pensseleitä, hiekkapaperia ja liimaa. Korjaustöiden aloitus tekeytyi mielessäni pari kuukautta, kunnes toissa viikolla otin ns. härkää sarvista. Kun pääsin alkuun ja aloin nähdä työn tuloksia, innostus valtasi minut ja taisin lopulta korjata muutakin kuin vain Hedyn jälkiä. Jopa eteisen kulunut kynnys sai makeoverin betonimaalin avulla. Amatöörientisöijäksi tein mielestäni hyvää jälkeä, ja varmaan oppisin taitavaksi tekijäksi, jos jatkaisin harrasteluani. Puhtaat ja raikkaat matot on myös levitetty lattioille.

Vanhan tuolin kulmat ovat olleet herkullista nakerreltavaa
Puumassa ja maalaus tekivät vanhasta tuolista uuden vanhan
Arkussa olikin jo enemmän korjattavaa
Hedyn hampaanjäljet peitelty
Hedy on ollut ensimmäistä kertaa yökylässä yksin, kun Riston perhe otti sen mukaansa Jäppilään. Gina vuorostaan tuli meille yökylään, kun olin ilmoittanut sen lauantaiksi oman seuran agilitykilpailuihin. Vain lahjattomat treenaa pätee Ginaan, sillä kolmeen kuukauteen se ei ole käynytkään agilitykentällä. Siihen suhteutettuna sen kisat sujuivat hienosti. Ensimmäisellä radalla tuli vain yksi virhe, keppien loppuosassa. Toisella radalla tuli usea kieltovirhe, joista sitten tuli hylkäys. Kuitenkin meno oli niin lennokasta, että jopa tuomari kehui Ginaa. Ilmoitin Ginan nyt talvitreeneihin, sillä noita luontaisia taitoja kannattaa kyllä jalostaa ja samalla saada yhteistyöhön varmuutta. Raportti Jäppilästä tuli sunnuntaiaamuna ja siihen mennessä Hedy oli jyrsinyt superlonpatjan palasiksi. Oli kuulemma vanha huono patja. Tänään tuli multimediaviesti, missä Hedy istuu pöydällä kun Risto editoi läppärillä valokuvia. Ei meillä sentään koirat istu pöydällä. Kun tänä iltana vaihdamme koirat takaisin, saattaa olla että tarvitaan yhden vuorokauden lepo ennen kuin viikonlopun stressi on saatu karistettua pois.

Alla video Ginan kisaradasta



Lopuksi vielä jatkoa Elisa-tarinalle. Reklamaatioon tuli lopulta vastaus, jossa pahoiteltiin tapahtunutta. Luvattiin myös hyvittää heinäkuun matkapuhelinlasku (aika jolloin puhelimet eivät toimineet) sekä puolet seuraavasta laajakaistamaksusta. Seuraavalla viikolla tuli sitten elokuun matkapuhelinlasku, jossa yllättäen oli 10 euro lisä maksuhuomautuksesta. Kun soitin asiakaspalveluun, kävi ilmi että huomautus koski hyvitettävää laskua. Maksu luvattiin poistaa seuraavassa laskussa. Seuraavana päivänä tuli postissa sekä huomautuslasku että muistutus (hyvityslaskusta). Siis ensin laskutetaan, sitten huomautetaan. Laskussa oli myös 18 euroa asiointipuheluista, jotka olin joutunut käymään kun samaan sopimukseen kuuluva maksupääte oli viallinen. Summa luvattiin myös hyvittää seuraavassa laskussa. Täytyypä syynätä tuo tuleva lasku tarkkaan ja katsoa että luvatut hyvitykset on hoidettu. Elisa ei tosin maksa ajasta, jonka olen käyttänyt puheluihin, virheellisten toimitusten tarkastamiseen ja laskujen oikaisemiseen.

 Katsotaan täyttyykö vastedes Elisan lupaus "Toivomme, että voimme jatkossa palvella teitä odotustenne mukaisesti" toteutuu.



perjantaina, elokuuta 09, 2013

Hellettä pohjoisessa ja etelässä


Ailigaksen riviera Kemijärvellä


Neljän viikon lomasää Kemijärvellä oli keskimäärin oikein kesäinen. Kun puolet ajasta päivälämpö pysytteli 12 asteen paikkeilla, ja lopun aikaa hipoi jopa 30 astetta, keskiarvo oli noin 20 astetta. Päällimmäiseksi muistiin jäivät retket Kemijärven hienoille uimarannoille ja leppeät illat kuistilla auringon painuessa myöhään vaarojen taa. 
Tyyni järvenselkä ja auringonlasku vaarojen taakse puolen yön maissa on niin sykähdyttävä näky, että sitä ei koskaan lakkaa ihailemasta.

Lämmin sää edisti Finan uimaharjoittelua ja se uskaltautui yhä kauemmaksi veteen lelun perään. Se olisi jatkanut pulikoimista loputtomiin ja siksi uimalelu piti piilottaa välillä. Eevi ui maltillisesti muutaman metrin, mutta Hedy kasteli nipin napin varpaansa rantavedessä. Pohdin jo olisiko Finasta vesipelastuskoiraksi, sillä niin rohkeasti se syöksyi veteen. Muutaman kerran sain sen houkuteltua jopa hyppäämään laiturilta.

Vaikka mökin nimi on Piilopirtti, tien sinne löytävät helposti niin sukulaiset kuin ystävät. Parhaimmillaan muona vahvuus oli seitsemän ihmistä ja neljä koiraa. Roy ja Werner (15 ja 15) matkustivat elämänsä ensimmäisen kerran junalla ilman vanhempien tukea ja turvaa. Kemijärven asemalla hieman huolestuimme, kun kaikki matkustajat näyttivät jo tulleen ulos, mutta poikia ei vain näkynyt. Lopulta Elias kävi herättelemässä pojat makuuvaunusta. Pojat pitivät huolta ruokahankinnoista, sillä heti ensimmäisenä iltana uistimeen tarttui 4,5 kilon hauki. Sen perkaaminen oli melkoinen urakka, siihen tarvittiin jo järeämpiä aseita kuin pelkkä fileerausveitsi. Pojat osallistuivat myös Räisälän hauenuistelukisaan, mutta parikiloinen saalis ei tuottanut kärkipään sijoitusta.

Ensimmäisen illan saalis, hauki 4,5 kg
Paria päivää myöhemmin saimme vieraaksi Jukan, Pyryn, Annan ja Voitto-parsonin. Jukka ja Pyry pakkasivat retkeilyvarusteet ja kanootin autoon ja lähtivät edelleen Oulankajoelle yöretkelle. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä, sillä kanootti juuttui koskissa kiviin veden vähyyden vuoksi ja siksi retki piti lyhentää puoleen. Jukan kalastusvälineet unohtuivat lounaspaikalle ja niin retken toinen tärkeä osa meni mönkään. Seuraavana aamuna haimme heidät Oulankajoen kanjonista ja kannoimme kanootin metsän kautta autolle.

Anna aamulenkillä staffityttöjen ja parsonpojan kanssa
Puolivuotias Voitto on kehittynyt reippaaksi ja tottelevaiseksi koiraksi. Se muisti hyvin lauman järjestyksen; Eevin hännänalusta ei saa haistella, Finalle pitää alistua, mutta Hedyn kanssa voi leikkiä mielin määrin. Kun tilanne kävi kovin jännittäväksi, Voitto painui talon alle tarkkailuasemiin eikä tullut pois, vaikka nameilla houkuteltiin. Porot kiinnostivat sitä kovasti, ja korvat lukkiutuivat jopa Jukan käskyille, kun aidan takana piti tutkia poron jälkiä.





Hedyn ja Voiton painit