Valokuvamallit

Lauantai sujui voittopuolisesti koirien parissa, laskeskelin käyttäneeni päivästä 9 tuntia koirien kanssa touhuamiseen. Aamupäivällä AST:in kentällä suoritettiin koirakuvausta ensi vuoden kalenteria varten. Pyrimme saamaan siihen mahdollisimman monta rotua, joten tietenkin staffin täytyy olla yksi niistä. Tuntui juhlavalta kun 3 ammattilaista oli ympärillä kuvaamassa, kun suoritimme näytösluonteisesti eri esteitä. Hullunkurinen tilanne syntyi, kun Eeviä kuvattiin renkaan läpi hypyssä. Oletin sen hyppäävän läpi ilman, että juoksen vierellä. Eipä Eevi hypännytkään, vaan kun pysähdyin renkaan kohdalla, se lopetti hyppyliidon samantien ja putosi mahalleen renkaan päälle. Hyvä osoitus staffin salamannopeasta reagoinnista. Vuoroamme odotellessa Kaisa lupautui kuvaamaan Finaa ja Eeviä nettisivujen päivitystä varten, ja tulokset (pienen manipulaation jälkeen) ovat nyt sivuillani. Harjoittelin taas Photoshopin tasojen käyttöä ja onnistuin sijoittamaan Finan Kälkäjän hiekkarannalle.

Valokuvauksen jälkeen kävin kääntymässä kotona ja valmistin nopeasti lounaan perheelle. Ehdin seurata hetken, kun poika asensi hyllytasoa TV:n oheislaitteille ja sitten taas lähdin ajelemaan koirat takaluukussa seuraavaan aktiviteettiin. Kyseessä olivat JAU:n 2-osaiset agilitykilpailut Haarajoella. Olin optimistinen ja luottavainen, että nyt onnistumme tekemään virheettömät radat. Pettymys oli suuri kun meidät hylättiin molemmilla kierroksilla. Ensimmäinen rata alkoikin hienosti ja virheettömästi, kunnes minä tollo sekosin radan kuvioissa ja ohjasin Eevin väärälle esteelle. Olin rataan tutustuessani aluksi lukenut estejärjestyksen väärin, ja niinpä tiukan paikan tullen juuri sillä kohdalla tuli täydellinen black out. Hävetti ihan hurjasti niin alkeellinen virhe. Toiselle radalle lähdössä Eevi ei halunnut pysyä paikallaan ja jouduin korjaamaan sen asentoa. Lopulta se karkasi lähtöesteen sivulta, ja kun asetin sen takaisin lähtöpaikalle, meidät hylättiin saman tien. Olisihan minun täytynyt tietää, että karkaustilanteessa koira vain ohjataan takaisin suorittamaan lähtöeste ja se saa siitä kieltovirheen. Niin typeriä virheitä, että yölläkin heräsin niitä harmittelemaan. Tällaista meidän etenemisemme agilityssa on, yksi askel eteenpäin ja sitten taas kaksi taakse!

Finan luoksetulovarmuus on heikentynyt varsinkin jännittävissä tilanteissa. Kun se näkee ohikulkevia lapsia tai mielenkiintoisen koiran, se juoksee tervehtimään kielloista huolimatta. Eilen juoksulenkillä Hannusjärven poluilla, se huomasi sivupolulla äidin ja pienen lapsen ja ryntäsi heidän luokseen. Luoksekutsut kaikuivat kuuroille korville ja niin se iloisena juoksi hyppimään äidin päälle. Hän oli onneksi napannut lapsen syliinsä, niin ettei Fina päässyt hyppelemään lasta kohti. Pyysin kovasti anteeksi ja selittelin pennun käyttäytymistä ja toivoin ettei näille ulkoilijoille olisi syntynyt pahaa traumaa hyppelevästä koiranpennustani. Olemme joutuneet paikkaamaan pihan aitausta aukottomaksi ja metsälenkeillä täytyy olla tarkkana, ettei Fina pääse karkailemaan toisten ulkoilijoiden luokse.

Suutarille hommia

Vein perjantaina suutarille kassillisen kenkiä näytille ja kysyin epävarmasti, voisiko näille tehdä mitään. Avulias suutaripoika sanoi, että kyllä kengät voi korjata, vaikkei niistä ihan entisen veroisia tulekaan. Juhlapiikkarit, jotka Fina
oli pureskellut muodottomiksi, olin heittänyt toivottomana roskakoriin. Kyseessä oli Finan viimeisimmät kenkätuhot, jotka olivat syntyneet torstai-iltana kun olimme kaupungilla katsomassa steppiesitystä. Kenkien pureskelun lisäksi se oli vetänyt
vaatekaapista pari huivia sekä syönyt rottinkisen ruokakorin kannen. Nyt tavarat olivat olleet paikoillaan kaapeissa, mutta se oli osannut avata sekä vaatekaapin oven että eteisen liukuoven. Seuraavana aamuna lähdin Reporankaan ostamaan Finalle puruleluja, jotta pureminen kohdistuisi luvallisiin asioihin. Kun tutkin ja mietin lelujen toimivuutta, huomasin hämmästyksekseni, että monissa leluissa oli varoitus, ettei koiraa saa jättää valvomatta leikkimään leluilla. Sehän vasta vaikeaa olisi, eli pitäisi seurata koko ajan vieressä kun koira leikkii purulelulla. Sellaiset lelut saivat jäädä hyllylle. Kassiini keräytyi n. puolen metrin pituinen puruluu, joitakin ns. hodaripuruluita, vetonarupallo ja pehmolelu. Fina tutki tuomisiani innokkaana ja valitsi aluksi vetolelun. Sen pallo sai heti kyytiä ja palaset ovat nyt roskakorissa. Pitkä puruluu on jo lyhentynyt melko lailla ja hodarit ovat vain tynkiä. Pehmolelu on säilynyt ehjänä ja eikä Finalla näytä olevan halua repiä sitä rikki, vaikka se varmaan kävisi hetkessä. Perjantai-yönä saapuessamme ilotulitusretkeltä Helsingistä, kotona ei ollut syöty mitään luvatonta. Eevi on tietenkin avustanut Finaa puruluiden syönnissä.

















Lauantaina Finan veli Nero tuli käymään näytille ja seurustelemaan siskon kanssa. Se on hyvin kehittynyt ja jo selvästi miehekäs staffinuori, jolla on sopusuhtainen kroppa ja kaunis pää. Luonne on iloinen ja reipas ja käytös mallikelpoinen. Leikkiminen Finan kanssa oli riemullista, sisarukset ovat tasavertaisia ja hyvähermoisia, vaikka paini oli melko rajua ja varmaan välillä vähän sattuikin. Eevi sen sijaan yritti ojentaa ja komentaa poikaansa, niin kuin äidit yleensä tapaavat.

Olin jo melko masentunut huonosta agilitymenestyksestämme ja alistunut ajatukseen, että emme Eevin kanssa etene koskaan 3. luokkaan. Sunnuntain kisoissa nousu-nolla oli hiuskarvan päässä eli pitkän ja vaativan radan 3. viimeisellä esteellä rima putosi ja melkein varmalta näyttävä puhdas tulos muuttui 5 pisteen virheeksi. Ihanneaika alittui ja sijoituimme tuloksella 1. sijalle. Muutin lähtöstrategiaa siten, että kun laitoin Eevin istumaan, sanoin ”odota” ja lähdin eteenpäin katsomatta koiraan. Se jäi kuin jäikin odottamaan ja lähti vasta käskystäni ja totteli hienosti ohjeitani. Pujottelu ja kontaktien otot menivät upeasti ja valitettava riman putoaminenkin johtui oikeastaan pienestä sähläämisestä (ohjaajan) edellisellä muuriesteellä. Onnistunut radalle lähtö johtui varmaan siitä, että jämäkästi jätin koiran paikoilleen, enkä anellut sitä odottamaan. Eevi oli ihmeissään, kun emäntä ei esittänytkään kaikkia hermostuttavia kuvioitaan ja liikkeitään, sen sijaan antoi selkeän käskyn odottaa. Ehkäpä tämä tästä!

Taas sandaalit!

Se käy silmänräpäyksessä, nimittäin Finalta sandaalin koron syönti. Tänään iltapäivällä tultuani kotiin potkaisin sandaalit eteisen lattialle ja vein ostokset keittiöön. Hetken touhuilun jälkeen palasin eteiseen ja havaitsin Finan pureskelevan toista sandaaliani. Tempaisin sen pois, huusin hyi, hyi ja ei, ei, ei, mutta tuskin Fina ymmärsi tehneensä mitään väärin. Tajusin itsekin, että vika oli minussa, joka olin jättänyt kengät keskelle eteisen lattiaa. Nämä olivat siis kesän toiset Finan syömät sandaalit, melko kalliitkin, ja niissä oli jo yhdet Finan hampaanjäljet. Nyt toinen korko on purtu sälöille, enkä usko taitavimmankaan suutarin osaavan korjata sitä. Tarinan opetus oli, että tavarat ja vaatekappaleet pitää heti laittaa oikeille paikoilleen, muuten Fina syö ne.

On Finasta hyvääkin kerrottavaa. Olimme tänään ensimmäisissä penturyhmän agilitytreeneissä ja Fina hämmästytti niin omistajan kuin opettajankin nopealla oppimisellaan ja rohkeudellaan. Se osasi jäädä esteen eteen istumaan ja odottamaan käskyä, se oppi menemään putken läpi, hyppäämään usean hyppyesteen sarjan ja hypyn renkaan läpi. Kun harjoittelimme lyhyttä suoraa putken läpi menoa, se lopulta pinkaisi mutkalla olevalle putkelle ja juoksi sen läpi täysillä. Aivan kuin se olisi halunnut esittää, ettei tarvitse harjoitella liian helppoja kuvioita, kun osaan jo vaativatkin. Treenien hauskuutta lisäsi se, että koolla oli 5 nuorta koiraa, joiden kanssa sai tauolla leikkiä. Varsinkin kelpie-poika Kent hurmasi Finan tai sitten Fina hurmasi sen, sillä ne olivat kuin rakastavaiset ja leikkivät aivan hurmiossa. Odotettavissa on monia ihania treeni-iltoja.

Meidän perhe on siirtynyt kesän aikana digiaikaan hankkimalla jopa kolme digiboxia. Digiaikamme alkoi Piilopirtillä, jonne hankimme helppokäyttöisen peruslaitteen. Kun scart-johto ja antenni oli yhdistetty TV:hen, laite toimi kyllä oikein, mutta ilmoitti kuvaruudussa "Ei signaalia". Soitin Digi-infoon, josta käskettiin tarkistaa, onko antenni suunnattu Pyhätunturia kohti. Kompassin ja kartan avulla totesimme suunnan olevan oikean. Soitto Kemijärven kodinkoneliikkeeseen paljasti, että meillä ei ehkä ole oikeanlaista antennia. Tilasimme antennin vaihdon, jonka jälkeen digikanavat kyllä näkyivät, mutta tv-kuva on sen verran vinossa että tekstistä puuttuu ensimmäinen kirjain. Työ ja uusi antenni maksoivat 2,5 kertaa enemmän kuin itse laite. Emme jaksaneet enää ottaa yhteyttä laitteen asentajaan ja tyydyimme vaillinaiseen kuvaan. Tammitien asunnon päätelkkariin hankimme monipuolisen tallentavan boksin ja vierashuoneen pieneen telkkariin peruslaitteen. Kun päätelkkariin on nyt yhdistetty digiboxi, DVD-, satelliitti-, VCR- ja kotiteatterivahvistinlaite, johtosekamelska on melkoinen. Asennuksessa kaikki johdot löysivät kuitenkin oikean paikkansa, mutta satelliittilähettimen ja DVD:n kuva alkoi vieriä. Pikkutelkkarissa kuvaruutu taas jakautui 4 osaan. Soitin taas kerran digi-infoon ja sain ohjeeksi tarkista johtojen liitännät. Vaihtelin scart-johtoja, yritin tiukentaa niiden liitäntöjä enkä itsekään tiedä, minkä toimenpiteen ansiosta kuvat vihdoin suostuivat näyttäytymään moitteettomina. Pöydällä on nyt rivistö kapuloita ja laitteen myyjän mielestä mielemme pysyy virkeänä, kun pohdimme mitä kapulaa mihinkin laitteeseen käytetään. Mielestäni mieli enemmänkin kiristyy, kun sitä oikeaa ei heti löydy tai ei tiedä millä kapulalla ääntä säädetään.

Uhmaikäinen kokeilee rajojaan

Kotiinpaluu kuivuuden runtelemaan Espooseen oli melkoinen järkytys. Alkukesästä komeasti kukkineet ja runsaan lehdistön kasvattaneet syreenit olivat kuivuneet ruskeiksi rangoiksi ja viinimarjat surkastuneet rusinoiksi. Enää ei kannata edes yrittää kastella pihan kasveja ja nurmikkoa, mutta toivottavasti juurissa on vielä jäljellä elinvoimaa ensi kasvukautta ajatellen. Maanantaina olin toimitsijana AST:in kilpailuissa, ja kuivuuttaan pölisevä hiekka oli lähes tukahduttaa meidät kentän laidalla työskentelevät. Lisäksi ilmaa sumensi vielä Venäjän puolelta tuleva metsäpalojen savusumu. Maisema oli lähes aavemainen illan hämärtyessä ja punertavan kuun noustessa taivaanrannalta.

Minun kesääni on mahtunut melkoisia säätilaeroja. Samaan aikaan kun Etelä-Suomessa heinäkuussa hikoiltiin yli 30 asteen helteessä, vaelsin Kebnekaisella jäätiköllä ja illalla lumisade rapisi teltan kattoon. Piilopirtillä elokuun alussa eräänä aamuna en ollut uskoa silmiäni, kun keittiön ikkunan ulkolämpömittari näytti pakkasasteita. Viikonloppuna kotimatkalla Tampereella lämpöä oli reippaat 31 astetta.

Eevi ja Fina olivat riemuissaan kotiinpaluusta ja tutkivat kodin nurkat tarkkaan. Aivan kuin lapset ne olivat innoissaan löytäessään taas vanhat lelut ja kieriessään matoilla. Alkuinnostuksen jälkeen ne näyttävät kyllä vähän pitkästyneiltä, kun eivät pääse vapaasti kulkemaan ulos ja sisään. En enää luota Finan pihalla pysymiseen ja siksi ulko-ovi pidetään toistaiseksi tiukasti lukossa. Finan vahvat ja moitteettomat hampaat tarvitsevat nyt paljon tekemistä, niille ei enää näytä riittävän koiranruoan rouskuttelu eiväkä puruluut. Olen jo korvannut rahallisesti kahden miniän sandaalit ja itselläni on kesän toinen sandaalipari menossa, niissäkin Finan hampaanjäljet koroissa. Juuri nyt meillä on oikein herkullinen kokoelma kenkiä eteisessä, nimittäin Royn, Wernerin ja Henrikin jalkapallokengät, lenkkarit ja sandaalit. Yritämme pitää eteiskaapin ovea kiinni, mutta heti kun se jää raolleen Fina käy nappaamassa pienen maukkaan hikisen kengän maisteltavaksi. Saimme viestiä Finan velipojalta, joka on maistellut kodin seiniä. Eevi söi tämän ikäisenä ompeluneulan, joten kannattaa olla tarkkana, ettei jätä sopimattomia esineitä koiran kuonon ulottuville. Se söi myös peräkkäin kahdet silmälasini ja kokeili silloin melko lailla kiukun hallintakykyäni.

Pehmeä ja palkitseva koulutusote vaatii uskoa ja kärsivällisyyttä. Silti pieniä edistysaskeleita Finan käytöksessä on havaittavissa, esim. kävely vetämättä sujuu ajoittain, pureminen loppuu käskystä ja hyppiminen saattaa pysähtyä istumiseksi. Kaikkein vaikeinta on olla johdonmukainen, sillä omalle koiralla antaa niin helposti myönnytyksiä ja siitä taas seuraa, että koira kokeilee rajojaan kerta kerran jälkeen.

Lomatunnelmissa

Aurinko säteilee Kemijärven tyyneen pintaan korkealta ja kirkkaasti, vaikka kello on jo lähes 21.00. Yöllä lämpömittari oli nollassa, mutta päivällä aurinko on lämmittänyt sään miellyttävästi runsaaseen 20 asteeseen. Verrattuna heinäkuun alun helteisiin Etelä-Suomessa tällainen on minulle paljon miellyttävämpi lomasää.

Koirien ulkoiluttamisella on ollut loman aikana kolme teemaa. Heinäkuun puolessa välissä oli vaellusteema, sillä koirat osallistuivat kanssamme 4 päivän vaellukselle Ruotsiin Kebnekaisen tunturialueelle. Alueen kartta antoi jo esimakua vaelluksen haasteista, sillä tunturihuiput kohoavat yli 2000 metrin korkeuteen. Tähän mennessä korkein vaelluskohteemme on ollut runsas 1000 metriä korkea Halti. Pohdimme kovasti, voisiko Finan ottaa jo mukaan tunturivaellukselle. Koska pyrimme pitämään päivämatkat kohtuullisina ja pitäisimme tiuhaan lepotaukoja, luotimme lähes 6-kuukautisen pennun voimien kestävän vaelluksen rasitukset. Kylmyydestä, kivikkoisesta maastosta ja korkeuseroista huolimatta Eevi ja Fina jaksoivat kulkea mukanamme reippaasti ja ne jopa näyttivät nauttivan uusista haasteista kuten esim. lumessa leikkimisestä.

Toinen ulkoiluteema on ollut suolenkkeily. Hilloja on ollut lähisoilla runsaasti ja niinpä yhden viikon ajan poimimme melkein päivittäin näitä herkullisia marjoja. Isäntäväen kyykkiessä hillamättäiden ääressä koirat juoksentelivat jängällä ja kahlasivat hetteiköissä. Tassut ja vatsanalusta saivatkin siten ihoa elvyttävää turvekylpyä. Teholenkkeilyn ansiosta kylmävarastossa on nyt kaksi sangollista hilloja odottamassa lopullista säilöntää.

Kuluneen viikon ulkoilulenkit on suoritettu mustikanpoimintaan yhdistäen. Mustikkakin on nyt arvomarja, kun eilisten uutisten mukaan lähes koko Etelä-Suomen mustikkasato on tuhoutunut. Täällä marjoja on niin paljon, etten koskaan ole nähnyt moista marjarunsautta. Eevi ja Fina nauttivat mustikoita ”naturel” suoraan pensaasta, ja usein kun löydän oikein hyvän apajan, kostea kuono ilmaantuu napsimaan mustikoita samasta kohdasta. Koirat maiskuttelevat ja nassuttavat mustikoita syödessään ja marjat näyttävät olevan niiden mielestä herkullisia. Väliin Fina nappaa suoraan marja-astiasta mustikoita suuhunsa. Se oppi syömään jopa hilloja, ja haukkasi joskus herkullisen marjan juuri sormieni edestä. Eilen muutama poro tuli kurkistelemaan pihan nurkalle ja koirat olivat tohkeissaan. Onneksi Eevi on porovarma eikä Finakaan yritä lähteä elukoita jahtaamaan. Olen suuresti helpottunut tästä, sillä vieläkin on muistissa Cessin ja Cindyn hurjat poronjahtaukset. Kun kaverukset joko näkivät poron tai edes pääsivät hajulle, ne säntäsivät jängälle kielloista huolimatta. Yleensä Cindy tuli takaisin 10 minuutin jälkeen kadotettuaan näköyhteyden, mutta Cessi saattoi viipyä poronajossa pitkäänkin. Usean kerran olen odottanut sitä kotiin palaavaksi iltahämärissä ja kerran se eksyi jahtausmatkallaan niin, että löytyi vasta seuraavana päivänä. Hurjinta oli, kun Cindy kerran hyppäsi auton ikkunasta porojen perään. Tämä sattui kun hidastimme auton vauhtia vähän ja avasimme takaikkunan antaaksemme takapenkillä matkaajille kuvausmahdollisuuden.

Fina on nyt puolivuotias ja murrosiän kynnyksellä. Tuttavamme ihmettelevät, miten staffipentu voi olla näin rauhallinen ja tottelevainen. Verrattuna Eeviin se todellakin on hyvin rauhallinen, vaikka toisaalta leikkisyyttä ja vauhtia on ihan riittämiin. Kun Eevi haukkuu ja hyppelee innostuessaan, Fina istahtaa tarkkailemaan tilannetta rauhallisesti. Se antaa lasten ottaa sitä syliinsä ja nauttii retkottaessaan pienten kainalossa. Mutta jos sen unia häiritään sohvalla, se ilmoittaa mielipahansa selvällä äänellä. Se on hyvin itsenäinen ja saattaa lähteä omilla tutkimusmatkoilleen ilman äidin tai emännän turvallista seuraa. Naapurimökin Karista on tullut sen suosikki, sillä Karilla on aina jokin herkkupala koirille. Kun huomaamme koirien kadonneen pihapiiristä, ne löytyvät Karin mökiltä seurustelemasta. PS. Sillä välin kun kirjoitin tätä Fina oli hajoittanut sohvatyynyt. Pihanurmikko näytti kuin se olisi täynnä lumipalloja valkoisen täytevanun täplittäessä sen. Nytko tuo murrosikä siis alkoi?