lauantaina, heinäkuuta 29, 2017


MAAILMA AVARTUU

Vuosi sitten kuvasin tällä sillalla Finan ja Hedyn. Nyt Isla ja Hedy
Pieni Isla-staffi on ehtinyt jo nähdä maailmaa kotipihaa laajemmalta. Kolme viikkoa sitten pakkasimme varusteet ja koirat ensin autoon ja ajoimme sitten VR:n autojuna-asemalle. Auto jäi kuljetusvaunuun ja me siirryimme Pasilan asemalle odottamaan junan saapumista. Meluisa ja tungokseen asti täynnä oleva asema ei hätkähdyttänyt Islaa, sen pää pyöri ja silmät olivat selkosellaan uusia asioita ihmetellessä. Makuuhytissä nukuimme makeasti Rovaniemelle asti ja sitten taas pakkauduttiin autoon ja ajettiin Kemijärven Räisälän mökille.
Luonnon puutarha mökin edustalla
Aluksi vahdin Islaa herkeämättä ja pelkäsin, että se hukkuu syvään heinikkoon, jää jumiin talon alle tai hukkuu rantaveteen. Vahtiminen hellitti, kun näin miten hienosti se kulki Hedyn perässä ja tuli heti kutsusta luokse. Aamulenkit vaaran laelle olivat yhtä elämysretkeilyä, varsinkin kun tämän tästä löytyi tuoreita poronkikkareita. Ensimmäisinä päivinä Hedy oli vauhkoissaan poroista ja lähti kerran juoksemaan perään. Kokeilu näköjään riitti, sillä nyt se ei enää viitsi edes hätyytellä niitä vaikka kulkevat ihan tontin nurkilla.

Jukan perhe saapui toisella viikolla ja valmistauduimme tekemään kolmen päivän osa-Karhunkierroksen. Olin löytänyt Islalle hyvän hoitopaikan lähikylästä, mutta Hedy pääsi mukaan tottuneena vaelluskoirana. Hoitopaikassa oli Islaa hieman vanhempi ajokoira, aikuiset havannese ja saksanseisoja sekä pari kissaa ja neljä lasta. Isla valloitti ihmisten sydämet ja se luovutettiin takaisin kyynelsilmin. Olen onnellinen ja ihastunut Islan sopeutuvuudesta, se ei tunnut hätkähtävän mistään uudesta.

On sentään jotain asioita, joista Isla on säikähtänyt. Alkupäivinä se seurasi meitä aamu-uinnille laiturille, mutta ei sentään itse halunnut mennä uimaan. Se osoitti kuitenkin uimataitonsa, kun horjahti Eliaksen uimahypyn seurauksena laiturilta veteen. Reippaasti se ui rantaan mutta ei ole sen jälkeen suostunut tulemaan laiturille Eliaksen kanssa.

Kerrankin olemme osuneet lomanviettoon oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan ainakin säiden suhteen. Tällä viikolla meteorologin kartassa Lappi on näytetty punaisena eli helteisenä. Tänä aamuna kuuntelin radiosta, että Oulussa Q-festivaaleilla satelee. Meillä aurinko porottaa ja lämpömittari kipuaa 25 asteen tienoille. Kesä on tosin kovin myöhässä ja tänä vuonna voimme unohtaa marjastamisen. Mustikat vasta alkavat sinertää ja hillat ovat supullaan.
Isla on vienyt blogissa palstatilaa nyt kahden päivityksen verran ja olen aivan unohtanut mainita toisesta uudesta tulokkaasta. Runsaan vuoden uurastuksen ansiosta novellikokoelmani tuli painosta ja löytää toivottavasti tiensä mahdollisimman monelle lukijalle. Kokoelmassa on novelleja elämästä, ihmisistä ja ilmiöistä. Räisälä on näyttämönä usealle novellille. Yksi novelli on koira-aiheinen, mutta varastossa on koiratarinoita aivan uutta kirjaa varten. Kirja tulee pian myyntiin nettikaupassa, mutta sen jälkeen myös perinteisillä markkinoilla. 

Rinkat pakattuna vaellukselle


Oulankajoen töyräällä


Hellepäivän retki Kälkäjälle


Painomusteelle tuoksuva lämpimäinen
 


tiistaina, heinäkuuta 04, 2017

Staffivauva talossa

Kesätyttö Isla 10 viikkoa
Kaksi viikkoa taloamme on hallinnut staffivauva Isla. Viidessä vuodessa oli täysin unohtunut, miten päivät täyttyvät pennun hoivasta ja vahtimisesta. Isla on tosin erinomaisen sopeutuva ja tasapainoinen. Ensi hetkestä lähtien se on käyttäytynyt kuin olisi aina kuulunut laumaamme. Pitkä kotimatka Jyväskylästä Espooseen sujui hienosti, se ei itkenyt eikä voinut pahoin, vaan nukkui Hedyn kyljessä rauhallisesti. Pari päivää meni taloon tutustumisessa, ja sitten alkoi menovaihe. Hedy tutki sitä aluksi kuin omaa vauvaansa, mutta omi sen sitten kaveriksi. Leikit ovat vauhtiintuneet päivä päivältä, ja välillä pitää jo kavereiden menoa toppuutella. En muista että Hedy olisi koskaan aikaisemmin leikkinyt näin paljon. Syynä saattaa olla se, että se on nyt lauman vanhin ja saa toimia omilla ehdoillaan. Se on aina ennen lauman nuorimpana ollut Fina-mummon ja Eevi iso-mummon komennossa.

Isla on osoittanut jo matkustuskuntonsa, sillä heti kotiintulosta viikon päästä otimme sen mukaan Jäppilään juhannuksenviettoon. Gina otti Islan hienosti vastaan ja metsäkävelyllä kaksi aikuista ja yksi pieni staffi juoksivat riemuissaan mustikkavarvikossa. Pieni kärhämä syntyi kuitenkin, kun yritin kuvata kaikkia kolmea kiven päällä istumassa. Kun Gina hyppäsi Islan perässä alas, Hedy syöksyi Ginan kimppuun "pelastamaan" lapsen. Hieman jouduimme putsailemaan hampaanreikiä, mutta tikkejä ei sentään tarvittu. Onneksi koirat eivät ole pitkävihaisia, pian kirmailtiin taas hyvässä sovussa pihalla. Juhannukseviettoon tuli myös Voitto-parson, mutta se ei paljoa ipanasta piitannut.

Korvani ovat herkistyneet pennun touhuille ja tunnistan aika hyvin, milloin sillä on kiellettyä purtavaa suussa. Yritämme olla tarkkoja ja sulkea ovet kiellettyihin huoneisiin. Silti Islan hampaat ehtivät eilen jo nakertaa palan sohvankulmaa. Matot on kerätty lattioilta ja johdot kerätty piiloon, mutta kunhan Isla kasvaa, se ulottuu vamasti pöydille ja säilytystasoille. Aikoinaan Hedy ehti syödä puhelimen, kameran ja silmälasit ja lukemattomia kenkiä. Arvailen, että Isla tulee olemaan yhtä toimelias. Silti päivääkään en vaihtaisi pois, ihanainen Isla saa varmaan paljon anteeksi.

Suvun kesätapaamisessa Hedy tapasi uusia koirasukulaisia. Tässä Floridassa asuva Wilson. Mukana myös bc Bertta ja lapinkoira Jedi. Kaikki saivat juoksennella vapaana ja hauskaa oli.
                                                                 

Isla varmistaa, että pääsee mukaan juhannusmatkalle
Veneretki Sorsaveden saareen. Voitto varmistui etteivät neulaset pistele

Isla ei osaa päättää, leikkisikö Hedyn vai Ginan kanssa

Aamulenkillä Hannusmetsässä