keskiviikkona, marraskuuta 02, 2011

Lupaavaa


Kotimatkalla Juvanmalmin treeneistä poikkesin Laaksolahteen katsastamaan Ginaa, ja tietty myös tapaamaan Riston perhettä. Kun käänsin autoa parkkipaikalle, Gina pyörähti vierelle. Se oli juuri päästetty takapihalle, mutta auton äänen kuullessaan oli päässyt jostain aidankolosta ulos. Kilpajuoksu Riston ja Ginan välillä siis jatkuu; mies korjaa aitaa ja Gina näyttää, missä vielä on koiran mentävä aukko. Voi sitä riemua, kun Fina ja Gina tapasivat. Äiti ja tytär pyörivät hyrränä, juoksivat kehää ja Gina loikki sohvan selkänojan yli kuin aitajuoksija. Kun vihdoin sain Ginan rauhoittumaan, tutkin nisät ja vatsanympäryksen, ja ainakin kuvittelin näkeväni  jo merkkejä raskaudesta. Kolmas viikko on meneillään, mutta vasta viidennellä viikolla vien sen ultraan ja sitten saadaan 100 %:nen varmuus, kelluuko kohdussa pallukoita. Finalla ultrassa näkyi viisi, mutta pentuja syntyikin kuusi.

Sunnuntaina palasimme kahden viikon safarilta Tansaniasta. Matka oli elämys, eikä mikään löhöloma. Yövyimme osan ajasta teltoissa, matkustimme luonnonpuistoissa pitkiä matkoja kuoppaisilla ja pölyisillä teillä jeepissä, jonka jousista ei ollut tietoakaan. On huimaa kuulla yöllä teltan lähettyvillä leijonien karjuvan ja virtahepojen puhkuvan. Savannilla antiloopit, seeprat, kirahvit, puhvelit ja norsut laiduntavat kuin Eedenin puutarhassa ja sateenkaaren väriset linnut lentelevät puissa. Hienoa, että Tansania on pystynyt säilyttämään laajat luonnonpuistot, mm. Seregetin ja Ngorongoron ja antamaan villieläimille luonnolliset elinolosuhteet.  Liikuimme myös paljon alueilla, missä maasait elävät paimentolaisina. Siellä punakaapuiset paimenpojat kaitsivat lehmälaumoja heinäaroilla ja naiset keräsivät polttopuita ja heinäpaaleja. 

Kotona koiralaumaa hoiti kokenut dogsitter Milka. On aina vain helpompaa lähteä matkoille, kun tietää Milkan pärjäävän mainiosti koirien kanssa ja pitävän hyvää huolta talosta. Mukana oli Milkan oman cotton tulear, pikku-Fiina. Se otti taas haltuunsa lauman johtajuuden ja piti Eevin ja Finan tiukassa komennossa. Ne eivät edes uskaltaneet syödä, jos pikku-Fiina oli keittiössä. Kerran iso-Fina oli yrittänyt vallata Milkan petin, mutta pikku-Fiina rähähti ja syntyi vähältä-piti-tilanne. Lenkeillä kaikki kolme kuitenkin kulkivat nätisti remmeissä ja tutkivat kuonot yhdessä hajuviestejä.

Maasai-paimen koiranpennun kanssa


Maasai-kylässä





Maasai-koira päivälevolla


Leijona päivälevolla



Tämä norsu päätti kävellä auton edellä tiellä




Ei kommentteja: