 |
| Aina yhtä jännittää seurata, millaisia tulppaanin sipuleita olen istuttanut syksyllä |
Yritän kirjoittaa blogia mutta Isla änkeää syliini, rapsuttaa ja nuolee. Se on taas sylivauva, kun pennut ovat lähteneet talosta kolmisen viikkoa sitten. Kun Isla palasi evakosta Riston luota, missä se oli paikannut Jade-mamman koiratyhjiötä, se oli kovin vaisu ja hiljainen. Epäilin sen olevan sairas ja siksi olen jo tilannut terveystarkastauksen eläinlääkäriltä. Vaisu käytös taisi olla vain oireilua toisaalta ikävöinnistä ja toisaalta pikkupentujen aiheuttamasta elämänmuutoksesta. Kayla, joka oli ollut kotona koko pentueen ajan, ei reagoinut mitenkään. Nyt nämä kaksi peuhaavat ja leikkivät kuten ennen.
Koti on oudon hiljainen ja jopa melkoisen siisti. Olen pessyt mattoja, kerännyt pentuleluja talteen ja asetellut huonekalut paikoilleen. Nyt on ollut myös aikaa tehdä pitkiä lenkkejä Islan ja Kaylan kanssa ja joskus mittariin kertyy 5-6 kilometriä. Kevät houkuttelee uusille reiteille ja vaikka olen asunut täällä kauan, aina löytyy jotain uutta. Viime viikolla kävelin Iivisniemen alueella minulle uutta reittiä ja hiljennyin kuuntelemaan lintujen konserttia. Avasin puhelimessa Muuttolintujen tunnistuksen ja sain muutamassa minuutissa pitkän listan laulajien nimiä: satakieli, sirittäjä, peippo, tikli, hömötiainen, viherpeippo, punarinta. Luonto tarjosi myös hieman vaarallisia löytöjä: lähempänä kotia pysähdyi tutkimaan tiellä olevaa kasaa ja se lähtikin liikkeelle. Kyy siinä paistatteli päivää ja luikerteli sitten ojan heinikkoon. Isla olisi kovin innoissaan lähtenyt sen perään. Saman tien reunalla kasvoi korvasieniä, myrkyllisiä nekin. Mieleen muistui parin vuoden takainen sieniretki, jolloin Hedy söi kannon päälle nostetut korvasienet.
Pentujen kuulumisia odottelen aina innolla ja tuntuu hyvältä kuulla, että pikkustaffit ovat reippaita, touhukkaita ja kotiväkensä ilo. Lucky on kyläillyt meillä usean kerran ja muistaa varmasti synnyinkodin, koska se aina alussa käy kurkistamassa pentuhuonetta. Erityisen iloinen olen, että kaikki kolme aikuista narttua sallivat Luckyn leikkiä vuoroin kaikkien kanssa. Tilanne voisi olla myös sellainen, että Jade-mamma olisi mustasukkainen tai Isla-isoäiti komentelisi villikkoa. Seuraamme aina tilannetta ja ennalta ehkäisemme mahdolliset överit.
 |
| Lucky uuden kodin pihalla |
Pari viikkoa sitten osallistuin staffiyhdistyksen järjestämään Staffi-päivään Kaylan kanssa. Seuraksi lähti Basilin emäntä Karoliina ja hän myös esitti Kaylan nuori-staffi epävirallisessa näyttelyssä. Kayla sopeutui hienosti Karoliinan kanssa esiintymiseen ja melkein unohti minut. Kaylan juoksu oli juuri alkanut ja ainoa moite oli takaosan lievä kouristus, mikä saattoi johtua juuri juoksusta.
ARVOSTELU:
"Yhdeksän kuukauden ikäinen, erinomaista tyyppiä oleva juniori narttu, jolla jo ikäisekseen oikea kallon ja kuono-osan vahvuus. Erinomaiset silmät, hyvä otsapenger, hyvät korvat, erinomaiset posket, hyvä kaula, hyvä häntä, hyvä rintakehän pituus, hieman pysty lantio, oikea raajaluuston vahvuus, tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu riittävän tehokkaalla askeleella, mutta etuosa putoaa liikkeessä. Miellyttävä, rauhallinen käytös."
Tämän innoittamana katselen jo näyttelyaikatauluja, jospa vihdoin innostuisin.
 |
| Kaylan ensimmäinen esiintyminen näyttelykentällä |
 |
| Juoksuprinsessa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti