Lomaltapaluu stressiä

On mukava olla lomalla, mutta rankkaa palata takaisin arkirutiineihin. Eteinen on täynnä laukkuja, nyssyköitä ja sekalaisia vaatekasoja, jotka pitää lajitella ja asetella paikoilleen. Mustikat ja hillat vaativat pikaista pakastamista, pihan marjapensaista pitää kerätä sato ennen kuin linnut vievät sen.  Piha on villiintynyt viidakoksi ja ruoho paikoin niin pitkää, ettei leikkuri pysty siihen. Toisaalta olen jo kaivannut ryhtiä aikatauluihin, työtä, liikuntaa, harrasteita ja tietenkin agilityä. Ensimmäisenä paikkasin agilityvajeen ja vein jo heti viikonloppuna Finan Kirkkonummen ja Järvenpään kisoihin. Kuukauden tauko kyllä näkyi ja tuntui, ensimmäisen päivän kisoissa ohjausvirheitä tuli hyllytysten verran. Tänään JAU:n kisoissa meni jo paremmin, vaikka emme aivan virheettömiä ratoja suorittaneetkaan. Fina liikkui hyvin ja ohjaajakin pysyi kohtuullisen hyvin suunnitelmissaan.

Kemijärvellä tarjouduin kouluttamaan seuran agilityharrastajia, ja ehdin vetämään heille yhdet treenit. Paikalla oli viisi koirakkoa, jotka tosiaan vain harrastavat lajia, eivät ehkä aiokaan kilpailla. Melkoista motivaatiota tarvitaan, että asiat maltetaan opetella oikein. Mielestäni jopa yhden illan aikana tapahtui selkeää kehittymistä. Hyvää jatkoa vaan Kemijärven kennelkerhon agilityharrastajille, ehkäpä ensi kesänä treenataan taas yhdessä.

Neljä viikkoa Piilopirtillä tuntui kesän alussa pitkältä lomalta, mutta niin vain aika hurahti ja vieraat täyttivät ohjelman, ettemme ehtineet tehdä perinteistä tunturivaellusta. Viimeisellä viikolla saimme vieraaksi Jukan Pyry-pojan, jonka kanssa teimme minivaelluksen Sallan Salmijoen kanjonin reitille. Pakkasimme mukaan teltan ja yöpymisvarusteet, trangian ja retkiruoat ja niin rinkat saatiin melkein täytettyä, vaikka paino oli puolet normaalista.  Emme asettaneet retkelle suuria vaatimuksia, tärkeintä oli viedä Pyry ensimmäiselle telttaretkelle. Olipa tosiaan aika lähteä tutustumaan lähimaastojen maisemiin, eikä vain hakea elämyksiä matkojen päästä. Harvoin olemme telttailleet niin upealla paikalla. Teltan alla oli pehmeä sammalmatto ja ovesta aukeni huikeat maisemat järven kalliorannoille. Sää helli meitä, aurinkoa ja lämpöä riitti niin että vaatteita oli mukana aivan liikaa. Pelasimme vielä iltamyöhällä teltassa seiskaa ja aamulla siristelimme silmiä huikaisevan kirkkaassa valossa.

Pyry ensimmäisellä telttaretkellä

Kalliojärvi

Teltassa Pyryn unikavereina Fina ja Lisko

Viimeinen ilta Piilopirtillä, kuvattu klo 23.15.

Espooseen matkasimme taas autojunalla, sillä meistä on tullut mukavuudenhaluisia tai laiskoja. Makuuvaunussa oli tunnelmaa, eväät ja juoma maistuivat, koirat kuorsasivat alapetillä, Pyry halusi kuulla tarinoita ja lopulta vaunun tasainen keinunta vaivutti meidät uneen. Järvenpään kohdalla avasin ikkunaverhon ja enkä ollut varma halusinko palata ruuhka-Suomeen. 

Makuuvaunussa nukuttaa

Lomatunnelmissa

Runsas viikko Piilopirtillä, Kemijärven Luvisankadulla on saanut niin ihmiset kuin koirat lomamoodiin. Päivät sujuvat verkkaiseen tahtiin, rytmittäjänä on aurinko, silloin kun se näkyy.Vasta kun se klo 23 paikkeilla painuu vaarojen taa, on aika harkita nukkumaan menoa. Arkiset askareet ovat enemmänkin puuhastelua, siivotaan kun siihen tarvetta syntyy, laitetaan ruokaa kun vatsa kertoo nälästä ja käydään järvellä kun aallot ovat maltillisia. Eevillä ja Finalla on eri kujeet kuin Espoossa, täällä ei ikkunasta voi tarkkailla kävelyllä olevia koiria. Poro, joskus useampikin, saattaa käydä portin pielessä ja silloin pitää ainakin näytellä urheaa vahtikoiraa. Eevi tosin joutui perääntymään, kun poro uhitteli ja painoi päänsä tanaan kuin puskeakseen.  Fina juoksee poron perään vasta turvallisen  välimatkan saatuaan ja palaa kuistille helpottuneena kun emäntä kutsuu. Muistelen vieläkin kauhulla niitä aikoja, kun kanta-emo Cessi säntäsi porojen perään aina kun se pääsi vähänkin hajulle. Pisin karkureissu kesti kokonaisen vuorokauden.

Nyt koirat ovat huilanneet pari päivää Ginan lähdettyä kotiin. Risto oli täällä viikon poikien kanssa ja toi myös Ginan lomailemaan Lapin maisemiin. Se oli kuin herhiläinen Eevin ja Finan kimpussa, ja Fina oli useimmiten valmis leikkiin. Eevi osallistui lenkeillä raivoisiin keppileikkeihin, mutta ei osannut lopettaa ajoissa. Säikähdimme kun se tuli metsästä pää vinossa ja kroppa täristen. Etsimme tikkua hampaista turhaan ja lopulta annoimme vain varmuuden vuoksi Rimadyl-särkylääkettä. Pian Eevi oli taas entisellään, mutta seuraavan päivän lenkillä oireet taas palasivat. Eliaksen diagnoosi on, että Eevillä on mahdollisesti niskanikaman välilevyn pullahdus tai sitten vain niskalihaksen revähdys. Tänään Eevi oireili vain vähän, mutta särkylääke antoi taas avun. Ehkä tosiaan on kyse vain lihasrevähdyksestä, kun särkylääke tuntuu auttavan niin nopeasti. Nyt kiellämme kyllä rajut keppileikit tykkänään.

Eeviltä on nämä leikit vastedes kiellettyjä

Finan ja Ginan leikki

Roy ja Juho uivat Nurkkalammella, Fina ja Gina vahtivat

Tänään on ollut tiukka siivous- ja paikkojen kunnostuspäivä, sillä huomenna haemme Helsingin junalta amerikkalaisvieraat, Leenan ja Davidin. Vuoroin vieraissa käydään, eli heidän luonaan vierailimme kesäkuussa Coloradossa. Huomenna saamme myös päivävieraaksi veljen tyttären perheen neljän lapsen ja kahden salukipojan kera. Se siitä hiljaisuudesta ja verkkaisuudesta. Kokosimme tänään myös kaksi sohvaa, jotka olimme tilanneet Ikealta jo ennen juhannusta. Viime hetkeen meni toimitus, onneksi vieraiden ei tarvitse istua lattialla. Eevi ja Fina testasivat sohvat heti ja hyväksyivät ne.

Hyvätapainen koira

Nyt ainakin tiedän, että Fina osaa koirankieltä, tietää paikkansa erilaisissa laumakokoonpanoissa ja sopeutuu muuttuviin tilanteisiin. Kun kesäkuun puolessa välissä Milka tuli taas hoitamaan koiria USA:n matkan ajaksi, pyysin häntä ottamaan oman Fiinan, 2-vuotiaan Cotton de tulearin mukaan. Koirat olivat jo aiemmin tutustuneet toisiinsa ja tulleet toimeen keskenään. Yhteiselo sujuikin oikein hyvin, vaikka pikku-Fiina otti komennon haltuunsa ja saneli käyttäytymisohjeet Eeville ja Finalle. Meidän Finalla ei ollut enää asiaa Milkan sänkyyn, stoppi tuli jo makuuhuoneen ovella. Eevi ja Fina luopuivat myös suosiolla TV-huoneen sohvasta, mitä nyt kurkkivat vähän ovenraosta huoneeseen. Yhtään rähinää ei tullut, meidän koirat alistuivat pikku-Fiinan komentoon mukisematta.

Toinen todistus Finan yhteistyökyvystä ilmeni, kun seurakaveri Shanti haki sen kotiinsa omien Australian-paimenkoirien seuraksi. Shanti oli hieman huolissaan koirien sopeutumisesta, mutta turhaan. Kun Denverissä luin Shantin fb-viestin, ihan silmät kostuivat: ” .. Fina on ollut pikku enkeli! ...hain Finan tänään jo treenaamaan vielä kerran kontakteja ja meille to-pe ajaksi koska tuli niin hyvin juttuun mun koirien kanssa. Oli oikein mielin kielin niille ja tulivat ihan hyvin toimeen”.  Kun vielä saisin kitkettyä remmirähinät pois, Finan saisi käytösarvosanan 10+. Harjoittelusta huolimatta SM-kisoissa ei tullut menestystä.

Denverissä järjestettyyn ACVIM:in (American College of Veterinary Internal Medicine) kongressiin kokoontui noin pari tuhatta eläinlääkäriä ja minäkin maallikkona pääsin hieman kurkistamaan kokoussaleihin ja näyttelyihin. Elias oli kutsuttu puhumaan tutkimuksestaan haiman vajaatoiminnan toteamisesta ja hoidosta, ja ainakin osallistujamäärästä päätellen aihe oli kiinnostava. Suuri sali oli viimeistä istuinpaikkaa myöten täynnä, ja vain seisomapaikkoja tarjottiin ovensuusta. Kongressin jälkeen kyläilimme suomalais-amerikkalaisen ystäväperheen luona ja ehdimme jopa päivän vaellukselle vuoristoon. Ihmeen monet olivat ottaneet koiransa mukaan vaellukselle ja suurin osa niistä kulki vapaana, silti hyvin omistajansa hallinnassa.

Tästä voisi Suomi ottaa esimerkkiä eikä kriminalisoida koiran vapaana olemista.

Olimme ylimitoittaneet matkakestävyyden, kun olimme lupautuneet lähtemään heti kotiintulon jälkeen juhannuksen viettoon Houtskäriin Jukan perheen luo. Kun takana oli yli 20 tunnin matka aikaeroineen, ei automatka juhannusruuhkassa oikein houkutellut. Aivan kuin säiden haltija olisi ymmärtänyt levon tarpeemme, se nostatti hirmumyrskyn torstai-iltapäiväksi. Ei ollut menemistä merelle, ja niin siirsimme juhannusvierailua vuorokaudella. Juhannuspäivien sää oli tyyni, aurinkoinen ja lämmin. Ihan ilmaiseksi emme hengähdystaukoa saaneet, sillä myrskytuuli kaatoi suuren vaahteran alapihalla.

Eevi ja Fina kimittivät kalliolla kun lapset uivat. Taisi vähän pelottaa

Liian syvää Finalle, ei voi mennä kahlaamaan.

Hauskaa silti!

Pyry ja Eevi tunnelmoivat

Hieno tyttö

Finan palkinto

Nimi on enne, Fina on hieno tyttö, fina flickan. Finalla on myös useita esikuvia ja kaimoja, tunnetuin niistä on Toscanan San Gimignanon pyhimys Santa Fina. Olen seissyt Santa Finan sarkofagin äärellä San Gimignanon katedraalissa ja lukenut nuorena kuolleen pyhimyksen ihmeteoista. On myös Santa Finan nimeä kantava museo, jäätelöä ja ihmevoidetta.  Vaikka Fina onkin ihana, ei se onneksi ole sentään pyhimys.

Tämän vuodatuksen taustalla on helatorstain ihmeteko. Janakkalan agilitykisoissa lähdimme radalle luokan alkupäässä ja nopean 0-suorituksen ansiosta johdimme kisaa aivan loppumetreille asti. Viimeinen kilpailija kuitenkin alitti aikamme parilla sekunnilla ja tuloksena oli toinen sija. Koska tämä kilpailija ei voinut vastaanottaa agilitysertifikaattia (säännöt -  http://www.agilityliitto.fi/wordpress/?page_id=13 ), serti siirtyi seuraavaksi parhaalle koirakolle eli meille. En ollut edes uneksinut, että Fina voisi saada sertin tahikka agilityvalion arvon, mutta nyt tutkailen jo seuraavia kilpailuja ”sillä silmällä”. SM-yksilökilpailuihin vaadittavaa tuplanollaa emme saavuttaneet, ja niin Fina osallistuu Shantin kanssa vain perjantain virallisiin kilpailuihin ja lauantaina joukkuekilpailuun. Kisojen aikaan olen Coloradossa ja 8 tunnin aikaeron vuoksi valvon varmaan edellisen yön netin ääressä tuloksia jännittäen.

Gina oli viime viikolla lonkkakuvauksissa ja silmätarkastuksessa.  Käynnin jälkeen Risto soitti ja sanoi, että Gina ei ole aivan täydellinen. ”No mitä sanottiin”, älähdin. ”Toinen lonkka oli A, mutta toinen B ja silmät terveet”, Risto jatkoi.  Tutkimuksen suorittaja, eläinlääkäri Pelle Axelsson oli vakuuttanut, että lonkkatulokset pysyisivät sellaisina myös SKL:n Limanin tarkastuksen jälkeen. Pianhan se varmistuu. Joka tapauksessa nyt on varmistettu, että Gina soveltuu astutukseen. Jos juoksuaikataulu pysyy vakaana, astutus tapahtuisi elo-syyskuun vaihteessa. Sulho on vielä harkinnassa, mutta hyvin mahdollista on että isä olisi Stormvindens-kennelin  Andy.  

Kesä on päässyt täyteen kukoistukseen ja kaiken ihanuuden joukossa väijyvät myös viholaiset. Viime viikolla polun varrella paistatteli päivää kyy, mutta kaikeksi onneksi koirat ohittivat sen huomio muualle kiinnittyneenä. Tänään poistin Finalta ensimmäisen punkin, vaikka punkinestolääkitys on annettu vajaa kuukausi sitten.

Agiliitoa

Ohje ”Älä hukkaa pelivälinettä” sopii kaikkiin pallopeleihin, mutta erinomaisen hyvin myös agilityradalle. Tänään Hiiden Haukkujen kisaradalla unohdin tuon ohjeen, ja niin pelivälineeni eteni omatoimisesti ja sujahti lähimpään putken suuhun.  Hylkäys siitä tietenkin tuli, ja oli harmin paikka että siihen asti virheetön suoritus nollaantui. Sen verran adrenaliinia taisi kertyä kehooni, että seuraavalla radalla olin erityisen tarkka ja jämäkkä ja pidin pelivälineen tarkasti hallussa. Maaliesteen ylitettyämme saatoimme tuulettaa hienoa 0-rataa. Silti vieläkin harmittaa tuo sokkarin (koiran ohi juokseminen ja ohjaaminen perässä)  epäonnistuminen eli Finan katoaminen näköpiiristä ja väärän esteen suoritus.  Siinä menetimme mahdollisuuden saada tuplanolla,  joka meiltä vielä puuttuu vaadittavista SM-kisojen osallistumiskriteereistä.

Fina on jo valittu AST:in SM medi-joukkueeseen, mutta samalla kisamatkalla se voisi osallistua myös yksilökilpailuihin. Itse olen tuolloin 17.-19.6. Coloradossa, mutta Finalla on jo varaohjaaja Shanti. Hän on taitava kisaaja, ja uskon että hän yltää Finan kanssa parhaisiin suorituksiin. Shanti on jo harjoitellut muutaman kerran Finan ohjaamista ja hyvältä näyttää. Kun viime viikolla tapasimme taas kentällä, Fina tervehti Shantia ylitsevuotavalla staffityylillä ja Shanti vuorostaan ihmetteli Finan tuttavallisuutta. Sellainen staffi on. Luottaa ihmiseen, on jokaisen kaveri ja lähtee innolla mukaan kaikkeen uuteen.

Olen aloittanut treenaamaan myös Ginan kanssa, kun Riston perheen elämä näyttää pyörivän poikien palloiluharrastuksen ympärillä. Kun jokainen poika pelaa eri joukkueessa, treenaa 6 päivänä viikossa ja pelaa viikonloppuisin turnauksia, on ymmärrettävää ettei Ginan treenaamiselle tahdo löytyä aikaa. Gina oli ensimmäisissä treeneissä melko ymmällä ja stressaantunut, mutta toisella kerralla se rentoutui jo iloitsemaan koirakavereista ja esteiden suorittamisesta. Itse hämmästelin taas, miten alkeiden opettelu on tarkkaa ja vaativaa ja tajusin samalla miten suuri työ on tehty Finan taitojen eteen.

Eevi pääsee kentän reunalle haistelemaan ilmapiiriä ja lenkille muiden koirien kanssa. Jos kentällä ei ole muita, saatan antaa sen suorittaa muutamia esteitä, lähinnä putkia, pujottelua ja matalia hyppyjä. Eivät vanhat taidot minnekään katoa, ja Eevin silmiin syttyy iloinen pilke radalla kirmaillessaan. Välillä se ihan kimittää onnellisena ja napsii kiitospalat niin että saa varoa sormenpäitään. Tänään se pääsi Eliaksen kanssa juoksemaan metsälenkille ja osoitti taas erinomaisen kuntonsa jaksaessaan juosta täysillä viitisen kilometriä.

Muuten uusi agilitytähti on syttynyt. Heka nousi kolmosluokkaan tänä viikonloppuna. Taisipa olla nopeusennätys meidän staffiperheessämme, sillä Hekan ensimmäinen startti oli vajaa vuosi sitten. Äiti-Fina ja kasvattaja onnittelevat komeettaa.

Erilainen pääsiäinen

Fina nautti täysin siemauksien  Annan hellistä rapsutuksista

Vielä viikko sitten pohdin,  miten saamme pääsiäispyhät kulumaan Espoossa, kun yleensä olemme aina viettäneet ne Piilopirtillä keväthangilla hiihtäen. Tänä vuonna Espoo kuitenkin voitti Kemijärven, jos aktiviteetteja käytetään mittatikkuna. Tiistaiaamuna työmatkan ohessa  Jukka toi Pyryn ja Annan kyläilemään. Tammitiellä lelut kaivettiin kaapista, varasängyt haettiin esille ja vanhat Aku Ankka –videot syötettiin nauhuriin. Pikkukakkonen pauhasi aamuin  illoin ja kylpyamme sai vaahtotäytteen sekaan kaksi loiskivaa lasta. Fina yritti hypätä mukaan vesileikkeihin, mutta lapset eivät halunneet sitä kylpykaveriksi. Hoitolasten lisäksi saimme myös hoitokoiran eli Ginan, kun Riston perhe matkasi Latviaan Henrikin jalkapalloturnaukseen. Pyry ja Anna palasivat Turkuun eilen, mutta Gina jatkaa kyläilyä vielä pari päivää. Mukavaa ja vauhdikasta on ollut, mutta nyt osaa taas arvostaa omaa aikaa ja hiljaisuutta.  Yöunet ovat myös arvossaan, kun sängyssä mahtuu vaihtamaan kylkeä ja oikomaan jalkoja. Vaikka meillä on uudet leveät sängyt, ne kävivät ahtaaksi kun kaksi lasta ja kolme koiraa halusivat päästä kahden aikuisen viereen nukkumaan.

Tänä iltana pitää koirat saada uskomaan että on ulkoiltu jo tarpeeksi, eikä illan metsälenkkiä ole tarjolla. Fina sai liikuntakiintiön täyteen Purinan pääsiäiskisoissa, missä  kolmen startin yhteydessä tehtiin sekä lämmittelyt ja jäähdyttelyt eli ulkoiltiin lähes viisi tuntia. Eevi ja Gina vuorostaan saivat aamulla tehoulkoilua seuratessaan Eliasta 6 kilometrin maastolenkille Latokasken metsiin. Iltapäivän kaikki kolme ovat viettäneet pihalla myötäillen isäntäväen kunnostus- ja siivoustöitä. Fina on kaivanut kiviä, Eevi tarkkaillut ohikulkevaa liikennettä, ja Gina juoksennellut edestakaisin aina sinne missä on luullut tapahtuvan jotain. Gina sai myös harjoitella agilityä takapihalle koottujen hyppyesteiden parissa.  Naapurissa on myös hoitokoira, Anssi, johon Gina on tehnyt vaikutuksen. Valitettavasti nuoret saivat seurustella vain aidan säleikön läpi.

 Finan ja minun agilitymenestyksessä on havaittavissa nouseva trendi. Viime lauantaina Kirkkonummella saimme 0-tuloksen ja vähältä piti toisenkin, mutta silti hyväksytyn radan. Tänään Purinalla tuloksena oli lähes sama kokoonpano: nolla-rata ja toinen 5 virhepisteen rata. Yllätykseksemme sijoituimme Friskies Cupin osakilpailuissa 2. sijalle. Ensi viikolla alkavat tehotreenit AST:in kentällä ja toivottavasti kouluttaja pystyy antamaan meille sellaista potkua, että nousujohde jatkuu. Osallistun Ginan kanssa myös aloittelevien koirakkojen treeniryhmään seurassamme ja olen oikein innostunut näkemään, millaisiin tuloksiin pääsemme.

Hiihtokauden päätös

Anna on reipas hiihtäjä

Pyryn, Annan ja Eevin After ski

Arkkitehti taitaa iglun rakentamisen

Kivisalmi pysyy sulana läpi talven

Tarkasti katsoen kolme joutsenta lentää taivalla.

 

Pyykkikone pyörittää viidettä rummullista talvivaatteita. Olen varma, että lämpökerrastoja, hiihtoasuja eikä hiihtosukkia tarvita enää tällä talvikaudella. Sukset on viety varastoon ja suksiboksi auton katolla otetaan alas tänään. Sitten autokin pääsee pesuun ja saa alleen kesäkengät. 

Tänä keväänä ajoitimme Piilopirtin kevätloman ajallisesti aivan nappiin. Kymmenen päivää ihanaa aurinkoa, yöpakkasia ja hohtavia, kestäviä hankia oli parasta mitä talvilomalta voi toivoa. Monen vuoden jälkeen myös Kemijärven jäällä pystyi hiihtämään jopa hankikannolla. Teimme hiihtoretken Jatulinsaaren tulistelupaikalle, paistoimme makkarat ja ihastelimme auringon kultaamaa jääkenttää. Paluuretkellä Kivisalmen kautta näimme kolme laulujoutsenta virtapaikan sulassa. Kettu oli matkalla Kälkäjänsaareen, mutta muutti reittinsä hiihtäjien säikäyttämänä.

Eevi ja Fina hullaantuivat hankikannosta ja juoksentelivat pihalla keppien perässä. Lumi oli jo sulanut mökin nurkilta sen verran, että Fina pääsi kaivamaan kiviä. Keräsin niitä pois sitä mukaa kun Fina niitä noukki, ja viikon aikana kertyikin melkoinen kivikasa kuistin pöydälle. Savusaunan alla piti käydä värjäämässä turkki, mikä ei tietenkään heti paljastunut Finan kohdalla mutta kylläkin Eevin valkoisessa niskaturkissa. Saunomisen aikana koirat säntäsivät rantaan lumi takajaloista pöllyten, vaistonvaraisesti olettaen että hassut ihmiset taas hyppäävät veteen. Noloina ne palasivat huomattuaan että talvisaunasta ei mennäkään uimaan.

Iltaisin päivällispöytään katettiin seitsemän lautasta, sillä seuranamme olivat Mika, Jukka, Riitta, Pyry ja Anna. Aterioiden valmistaminen oli vaatinut huolellista etukäteissuunnittelua, sillä mahdollisia puuttuvia tarvikkeita ei enää voinut ostaa kylältä. Pietilän kyläkauppa oli sulkenut ovensa viime kesänä ja  lähin seuraava kauppa  oli 25 km:n päässä Joutsijärvellä. Kemijärven Kauppapaikasta lastasimme auton täyteen ruokatarvikkeita ja kävipä mielessä, että olisi kätevää kotonakin suunnitella ruokaostokset  pitkällä tähtäimellä ja säästää kaupassa juoksemista. Jos jokin ainesosa oli unohtunut, sovelsimme reseptiä ja aina ruoka oli maistuvaa.

Lähtöpäivänä aurinko piilotteli paksun pilviverhon takana ja vesisade sulatti hankia. Mikan rakentama iglu romahti ja lumisohjo peitti mökkitien. Onnittelimme itseämme oikean loma-ajan valinnasta ja surkuttelimme niitä, jotka vasta aloittelevat lomaansa. Autojunassa kotimatka taittui mukavasti eväitä syöden ja lukien. Fina pääsi Eliaksen kanssa yläpetiin, jota Eevillä ja minulla olisi hieman enemmän tilaa.