Askartelua

Kun Hedy oli täyttänyt vuoden kesäkuun puolessa välissä, arvelin että se ei enää kokeilisi hampaitaan huonekaluihin, ei pissaisi matoille, ei maistelisi saunan lauteita eikä pesuhuoneen vesiputkia. Otin lehtiön ja kynän ja aloitin kierroksen talossa. Jokaisessa huoneessa silmäilin kriittisesti ympärille ja merkitsin muistiin korjattavat kohdat. Merkintöjä syntyi lähes kolmekymmentä. Huh, huh, onpa pikku staffityttö ollut melkoisen aikaansaava. Osa tuhoista oli saanut jo alkunsa Finan pentuaikana, Hedy oli vain jatkanut työstämistä. Ostin rautakaupasta puumassaa, Multifill-täyteainetta, erilaisia ja –värisiä maaleja, pensseleitä, hiekkapaperia ja liimaa. Korjaustöiden aloitus tekeytyi mielessäni pari kuukautta, kunnes toissa viikolla otin ns. härkää sarvista. Kun pääsin alkuun ja aloin nähdä työn tuloksia, innostus valtasi minut ja taisin lopulta korjata muutakin kuin vain Hedyn jälkiä. Jopa eteisen kulunut kynnys sai makeoverin betonimaalin avulla. Amatöörientisöijäksi tein mielestäni hyvää jälkeä, ja varmaan oppisin taitavaksi tekijäksi, jos jatkaisin harrasteluani. Puhtaat ja raikkaat matot on myös levitetty lattioille.

Vanhan tuolin kulmat ovat olleet herkullista nakerreltavaa

Puumassa ja maalaus tekivät vanhasta tuolista uuden vanhan

Arkussa olikin jo enemmän korjattavaa

Hedyn hampaanjäljet peitelty

Hedy on ollut ensimmäistä kertaa yökylässä yksin, kun Riston perhe otti sen mukaansa Jäppilään. Gina vuorostaan tuli meille yökylään, kun olin ilmoittanut sen lauantaiksi oman seuran agilitykilpailuihin. Vain lahjattomat treenaa pätee Ginaan, sillä kolmeen kuukauteen se ei ole käynytkään agilitykentällä. Siihen suhteutettuna sen kisat sujuivat hienosti. Ensimmäisellä radalla tuli vain yksi virhe, keppien loppuosassa. Toisella radalla tuli usea kieltovirhe, joista sitten tuli hylkäys. Kuitenkin meno oli niin lennokasta, että jopa tuomari kehui Ginaa. Ilmoitin Ginan nyt talvitreeneihin, sillä noita luontaisia taitoja kannattaa kyllä jalostaa ja samalla saada yhteistyöhön varmuutta. Raportti Jäppilästä tuli sunnuntaiaamuna ja siihen mennessä Hedy oli jyrsinyt superlonpatjan palasiksi. Oli kuulemma vanha huono patja. Tänään tuli multimediaviesti, missä Hedy istuu pöydällä kun Risto editoi läppärillä valokuvia. Ei meillä sentään koirat istu pöydällä. Kun tänä iltana vaihdamme koirat takaisin, saattaa olla että tarvitaan yhden vuorokauden lepo ennen kuin viikonlopun stressi on saatu karistettua pois.

Alla video Ginan kisaradasta

Lopuksi vielä jatkoa Elisa-tarinalle. Reklamaatioon tuli lopulta vastaus, jossa pahoiteltiin tapahtunutta. Luvattiin myös hyvittää heinäkuun matkapuhelinlasku (aika jolloin puhelimet eivät toimineet) sekä puolet seuraavasta laajakaistamaksusta. Seuraavalla viikolla tuli sitten elokuun matkapuhelinlasku, jossa yllättäen oli 10 euro lisä maksuhuomautuksesta. Kun soitin asiakaspalveluun, kävi ilmi että huomautus koski hyvitettävää laskua. Maksu luvattiin poistaa seuraavassa laskussa. Seuraavana päivänä tuli postissa sekä huomautuslasku että muistutus (hyvityslaskusta). Siis ensin laskutetaan, sitten huomautetaan. Laskussa oli myös 18 euroa asiointipuheluista, jotka olin joutunut käymään kun samaan sopimukseen kuuluva maksupääte oli viallinen. Summa luvattiin myös hyvittää seuraavassa laskussa. Täytyypä syynätä tuo tuleva lasku tarkkaan ja katsoa että luvatut hyvitykset on hoidettu. Elisa ei tosin maksa ajasta, jonka olen käyttänyt puheluihin, virheellisten toimitusten tarkastamiseen ja laskujen oikaisemiseen.

 Katsotaan täyttyykö vastedes Elisan lupaus "Toivomme, että voimme jatkossa palvella teitä odotustenne mukaisesti" toteutuu.

Hellettä pohjoisessa ja etelässä

Ailigaksen riviera Kemijärvellä

Neljän viikon lomasää Kemijärvellä oli keskimäärin oikein kesäinen. Kun puolet ajasta päivälämpö pysytteli 12 asteen paikkeilla, ja lopun aikaa hipoi jopa 30 astetta, keskiarvo oli noin 20 astetta. Päällimmäiseksi muistiin jäivät retket Kemijärven hienoille uimarannoille ja leppeät illat kuistilla auringon painuessa myöhään vaarojen taa. 

Tyyni järvenselkä ja auringonlasku vaarojen taakse puolen yön maissa on niin sykähdyttävä näky, että sitä ei koskaan lakkaa ihailemasta.

Lämmin sää edisti Finan uimaharjoittelua ja se uskaltautui yhä kauemmaksi veteen lelun perään. Se olisi jatkanut pulikoimista loputtomiin ja siksi uimalelu piti piilottaa välillä. Eevi ui maltillisesti muutaman metrin, mutta Hedy kasteli nipin napin varpaansa rantavedessä. Pohdin jo olisiko Finasta vesipelastuskoiraksi, sillä niin rohkeasti se syöksyi veteen. Muutaman kerran sain sen houkuteltua jopa hyppäämään laiturilta.

Vaikka mökin nimi on Piilopirtti, tien sinne löytävät helposti niin sukulaiset kuin ystävät. Parhaimmillaan muona vahvuus oli seitsemän ihmistä ja neljä koiraa. Roy ja Werner (15 ja 15) matkustivat elämänsä ensimmäisen kerran junalla ilman vanhempien tukea ja turvaa. Kemijärven asemalla hieman huolestuimme, kun kaikki matkustajat näyttivät jo tulleen ulos, mutta poikia ei vain näkynyt. Lopulta Elias kävi herättelemässä pojat makuuvaunusta. Pojat pitivät huolta ruokahankinnoista, sillä heti ensimmäisenä iltana uistimeen tarttui 4,5 kilon hauki. Sen perkaaminen oli melkoinen urakka, siihen tarvittiin jo järeämpiä aseita kuin pelkkä fileerausveitsi. Pojat osallistuivat myös Räisälän hauenuistelukisaan, mutta parikiloinen saalis ei tuottanut kärkipään sijoitusta.

Ensimmäisen illan saalis, hauki 4,5 kg

Paria päivää myöhemmin saimme vieraaksi Jukan, Pyryn, Annan ja Voitto-parsonin. Jukka ja Pyry pakkasivat retkeilyvarusteet ja kanootin autoon ja lähtivät edelleen Oulankajoelle yöretkelle. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä, sillä kanootti juuttui koskissa kiviin veden vähyyden vuoksi ja siksi retki piti lyhentää puoleen. Jukan kalastusvälineet unohtuivat lounaspaikalle ja niin retken toinen tärkeä osa meni mönkään. Seuraavana aamuna haimme heidät Oulankajoen kanjonista ja kannoimme kanootin metsän kautta autolle.

Anna aamulenkillä staffityttöjen ja parsonpojan kanssa

Puolivuotias Voitto on kehittynyt reippaaksi ja tottelevaiseksi koiraksi. Se muisti hyvin lauman järjestyksen; Eevin hännänalusta ei saa haistella, Finalle pitää alistua, mutta Hedyn kanssa voi leikkiä mielin määrin. Kun tilanne kävi kovin jännittäväksi, Voitto painui talon alle tarkkailuasemiin eikä tullut pois, vaikka nameilla houkuteltiin. Porot kiinnostivat sitä kovasti, ja korvat lukkiutuivat jopa Jukan käskyille, kun aidan takana piti tutkia poron jälkiä.

Hedyn ja Voiton painit

Voi Elisa!

Kun jotain on mennäkseen pieleen, yleensä menee oikein kunnolla pieleen. Elisan laajakaistasopimuksen päivityksen piti olla rutiinijuttu, mutta kun sähköpostiosoitteet katoavat ja nettisivut kaatuvat, rutiinista tuleekin katastrofi.  Kun aikani kokeilin kirjautumista sähköpostiin ja sain näytölleilmoituksen: ”Tunnus ja salasana eivät ole käytössä”, oli aika soittaa tekniseen tukeen.

-          Sopimuksenne on purettu eilen”, sanoi asiakaspalvelija.

-          Ei takuulla ole, parahdin. 

Kävi ilmi, että laajakaistamodeemin päivityksessä olisi pitänyt myös päivittää sähköposti- ja nettisivusopimu, mutta asentaja oli unohtanut asian. Elisan puolelta valitettiin kömmähdystä ja luvattiin korjata virhe mahdollisimman pian. Sähköpostit olivat jumissa kaksi vuorokautta, mutta nettisivut kahdeksan vuorokautta. Sitä ennen olin soittanut tekniseen tukeen lähes joka päivä ja vasta kun vaadin saada puhua päällikön kanssa, asia näytti korjaantuvan. Samaan sopimuksen päivitykseen sisältyi myös lankapuhelinliittymän muutos mobiilinumeroksi, siten että Eliaksen kännykkällä piti voida vastaanottaa soitot sekä vanhasta  mobiilinumerosta  että entisestä  lankanumerosta. Eipä sekään ollut yksinkertainen toimenpide Elisalle. Ensin sim-kortti oli väärää tyyppiä, sitten lankanumero ei toiminut, sitten vaihdettiin sim-kortti ja eikä sittenkään kännykkänumero toiminut. Numerot toimivat nyt, mutta väärässä järjestyksessä.  Jos siis joku on turhautunut yrittäessään turhaan soittaa Eliakselle, vika ei ole ollut puhelimen haltijassa vaan Elisan töppäilyssä. Kaksisivuinen reklamaation lähti eilen matkaan, odotan mielenkiinnolla Elisan vastausta ja toimenpiteitä.

Kaksi viikkoa sitten jätimme kesän taaksemme ja asettauduimme lomailemaan Räisälän Piilopirtille kylmästä hytisten ja sadetta pidätellen. Kahteen viikkoon lämpötila ei ole noussut 15 astetta korkeammalle, öisin se on laskenut jopa 5 asteeseen. Fleecet ja tuulitakit ovat olleet tarpeen, villasukat ovat pitäneet varpaat lämpimänä. Tänään olemme saaneet kesän takaisin, ja noin parinkymmenen asteen lämpö tuntuu ylelliseltä. Taivas on sininen ja aurinko hopeoi Kemijärven aallot. Illalla saamme ensimmäistä kertaa ihailla auringonlaskua Hirvasvaaran taaksen puolen yön aikaan. Tiedotusvälineet ovat rummuttaneet ennätyssatoa hillajängille, mutta täällä Koillismaalla halla on vienyt kaikki hillat. Vain ruskeita kuivuneita suppuja löytyy soilta.Ennätyssato on etelämpänä  eli Ranuan soilla sekä Sodankylän pohjoispuolella, missä hillat kukkivat vasta pakkasten jälkeen.

Kun ulkona sataa ja on kylmä, sohva kutsuu

Vanhaa väsyttää ja nuori tarjoaa tuen

Eevi, Fina ja Hedy ovat omaksuneet täällä uuden päivärytmin. Vaikka ne saavat olla vapaina pihalla eikä tontilla ole aitaa, ne pysyttelevät vain pihapiirissä. Aamupalan jälkeen Eevi komentaa meidät ihmiset lenkille, ja kävelemme yhdessä mökkitietä pitkin vaaran laelle ja teemme kierroksen metsässä. Koirat voisivat kirmata sinne aivan vapaasti pihasta käsin, mutta lenkistä tulee vasta oikea, kun ihmiset kävelevät mukana taluttimet käsissään. Lenkin jälkeen Hedyllä ja Finalla on leikkihetki. Ne painivat nurmikolla, juoksevat ympäri mökkiä ja välillä vain näykkivät hellästi toisiaan. Fina on saanut täällä aivan uuden leikkivaiheen, mikä tekee aikuiselle oikein hyvää. Kun Fina kyllästyy leikkimään, Hedy jatkaa yksin. Se heittelee lelua pitkin pihamaata, kierii ja loikkii hassun lailla. En muista, että mikään staffeistamme olisi leikkinyt noin paljon itsekseen. Eevi ei nuorten riehumiseen osallistu, se istuu portailla ja tarkkailee pihamaata.

 Äsken poro käveli tontin sivutse, huomasin sen vasta kun Fina alkoi heiluttaa häntää. Se odotti kai saavansa uuden leikkikaverin. Kytkin varmuuden vuoksi Hedy kiinni, sillä se on kovin kiinnostunut poron hajuista. Hedy oli kyllä kovin kiihkoissaan, enkä takaa sen kuuliaisuutta, jos poro osuisi ihan kohdalleen.

Ystävät Sirkka ja Markku kävivät vierailulla ja ottivat hyviä kuvia koirakolmikosta.

Eevi tarkkailee

Fina on vaihtanut kiven palloon

Muistaakohan Hedy miten se vuosi sitten juoksenteli tällä nurmella pienenä pentuna?

Eilen kohtasimme metsässä vaatimen ja vasan ja tein uhkarohkean kokeilun. Kun porot olivat jo painuneet metsään, päästin Hedyn vapaaksi. Se säntäsi porojen perään, mutta kääntyi  noin sadan metrin päässä ja palasi luokseni.

Novascotian noutaja ui hakemaan veneen ja hinaa sen rantaan

Kemijärvellä toimiva Koillis-Lapin kennelkerho on aktiivinen seura, vaikka koiramäärät eivät vedä vertoja etelän massoille ja matkat kisapaikoille ovat usein pitkiä. Viikko-ohjelmassa on agilityä, tokoa, vesipelastusta ja näyttelyharjoituksia. Lauantaina Yöttömän yön soudun maaliintulojuhlassa. K-L KK esitti vesipelastusnäytöksen ja saatoimme vain ihailla koirien pelotonta vesityöskentelyä. Eilen olin tuomaroimassa seuran epävirallisia agilitykisoja ja vauhdikasta menoa oli mukava seurata. Koirien kautta saa usein ystäviä, täällä Kemijärvellä koiraharrastus on tuonut taas monia uusia tuttavuuksia. 

Juhannushulinat

 Juhannusjuhlinta otti koirien voimille, sillä vielä maanantaiaamuna ne makasivat pedeissään kuin kivettyneinä. Ei edes kutsu aamulenkille saanut korvia kohoamaan tai silmäluomia nousemaan. Aloin jo huolestua varsinkin Finan kunnosta, mutta onneksi iltapäivään mennessä se oli nukkunut väsymyksen pois ja koko porukalla oli taas normaali vaihde päällä.

Eevi ui hakemaan lelun, Fina ja Gina odottavat saalista

Tänä juhannuksena lähes koko perhe eli 14 ihmistä ja 5 koiraa kokoontui Jukan mökille Houtskärin Ängholmin saareen. Sään haltijat tarjosivat aurinkoa melkein yötä päivää, ja vietimme suurimman ajan pitkästä viikonlopusta rantakalliolla maisemia ihaillen, herkkuja nautiskellen tai pihaniityllä erilaisia pelejä pelaten. Staffit Eevi 13,5 v, Fina 7 v, Gina 4 v ja Hedy 1 v sekä Voitto-parson 4 kk kirmailivat tontilla edes takaisin ja yrittivät olla aina paikalla kun jotain tapahtui. Ne vahtivat lasten uimista, kävivät itsekin uimassa, etsivät käpyjä ja keppejä, ja kärkkyivät ruokapöydän ympärillä maahan putoavia murusia. Voitto, jonka reviirin staffitytöt olivat valloittaneet, otti aluksi tarkkailijan roolin. Toisena päivänä se lähestyi varovaisesti Hedyä ja ehdotteli leikkimistä. Lämmittelyn jälkeen Hedy suostui mukaan, ja kun leikin makuun päästiin, siitä ei hevillä luovuttu. Milloin koirat kierivät kallionkolon sammalikossa, milloin peuhasivat hiekkalaatikossa ja sitten taas juoksivat hippaa varvikossa. Kun väsymys hillitsi menoa, ne makasivat sammalpedillä kuonokkain ja suukottelivat.

Gina seurasi kaveruksia pienen välimatkan päästä, häntä oudosti koukistuneena. Sen asennosta olisi jo pitänyt ennakoida, että Ginan hermot olivat kireällä. Kolmiodraamalle olivat ainekset koossa, kun Hedy oli hylännyt Ginan ja leikki vain parsonpojan kanssa. Lopulta Ginan pinna katkesi, ja se hyökkäsi erottamaan kaverukset. Onneksi Eliaksen varmuuden vuoksi mukaan otettuja ompeluvälineitä ei tarvittu, sillä yhteenotosta tuli vain muutama nirhama, ja äiti ja tytär saivat sovittua erimielisyyden. Lauantaina järjestettiin sitten terassilla Hedyn 1-vuotiskemut ja sopuisasti kaikki viisi koiraa malttoivat syödä oman ”kakkunsa”, eikä riitaa syntynyt naapurin nameista.

Hedyn 1-vuotisjuhlat

Arvelin jo vierailun aikana, että koirat juoksevat itsensä näännyksiin, mutta oli turhaa yrittää komentaa ne lepäämään. Voitto osasi onneksi hakeutua suojaiseen paikkaan lepäämään, mutta Fina ei tainnut malttaa levätä muulloin kuin isäntäväen nukkuessa. Yritin välillä viedä Eevin makuuaittaan huilaamaan, mutta se änkesi itsensä ulos oven raosta.

Samuel ja Pyry hoivaavat väsynyttä Voittoa

Sammuneet juhannusjuhlijat pöydän alla

Voitto osasi hiljentyä lepäämään

Viimeksi kerroin tulevista agilityn SM-kisoista ja nyt parin viikon jälkeen voin kertoa, että hyvin mukavasti ne sujuivat. Perjantain ”lämmittelykisoissa” sijoituimme Finan kanssa 14 sijalle 96 koirakon joukosta, mikä tulos antoi luvata menestymistä varsinaisessa SM-kisassa. Finaaliin emme kuitenkaan päässeet, sillä Fina kävi kurkistamassa väärää putken suuta ja siitä seurasi hylkäys. Ohjaukseni oli tietenkin epätarkkaa, eikä Fina ollut oikein varma miten siihen putkeen olisi pitänyt mennä. Loppurata sujui sitten alun kommelluksen jälkeen oikein mallikkaasti, joten jossitellen voisin sanoa, että melkein pärjäsimme hyvin.