Kesä jatkuu Espoossa

Näkemiin Piilopirtti

Kun muutama kesä sitten Kemijärvellä pakkasin kotiinpaluuta varten kesävaatteet koskemattomina laukkuun, tänä kesänä tein samoin lämpöisille jakuille ja paksuille ulkoiluhousuille. Runsas kolme viikkoa Kemijärven rantamilla oli Suomen parasta kesää, siedettävän lämmintä, aurinkoa puoleen yöhön asti ja vain satunnaisia sadekuuroja ilman raikastumiseksi. Monet tutut kyselivät, miten pärjäsimme hyttysten kanssa. Heille kerroimme, että hyttysiä ei ollut lainkaan, emme tarvinneet karkotteita emmekä hyttysvoiteita. 

Monen vuoden jälkeen hillakausi oli runsas ja poimimme lähisuolta marjoja niin paljon kuin jaksoimme. Nyt on pakasteessa kuusi kiloa kullankeltaisia suuria hilloja odottamassa talven juhla-aterioita. Hedy ja Isla olivat ahkeria hillastajia, mutta kaikki marjat menivät niiden omiin suihin. Hedy oli mestari nappaamaan sormieni ulottuvilta juuri sen komeimman hillan. Loppukuusta myös mustikat kypsyivät, niitä oli paljon ja ne olivat suuria kuin viinirypäleet. Marjastajakoirat olivat vaaran rinteellä mukana, ja vierestäni kuului kova nassutus, kun mustikat katosivat koirien kuonoihin. Myöhemmin pihatien varrelta löytyi outoja mustia pökäleitä, ja ihmetys olisi ollut suuri ellei olisi tiennyt mustikoiden osuutta väriin.

Aamulenkillä kerättyä 

Hedy ahmii hilloja

Mustikassa porojen kanssa

Espoon kodissa kaikki oli hyvin, pienen siivoamisen ja kitkemisen jälkeen etupiha on taas ihana viherhuone. Takaosassa sen sijaan on käynyt hävitys, naapuri on vihdoin aloittanut rakennusurakan. Tällä viikolla on porattu ja louhittu kauhealla ryminällä. Koirat ovat hieman peloissaan, varsinkin Isla hakee turvaa luotani räjäytyksen tärisyttäessä koko taloa. Toivon hartaasti, ettei se kehittäisi itselleen paukkupelkoa.

Valma ja isot tytöt

Eilen pääsimme tutustumaan suurperheen uuteen koiratulokkaaseen, Jukan perheen 12-viikkoiseen kääpiösnautseri Valmaan. Se on ottanut paikkansa rohkeasti Voiton "pikkusiskona", vaikkei Voitto ole vielä oikein lämmennyt kaverin suhteen. Hedy ja Isla ottivat pennun vastaan hienosti, tutustuivat siihen ensin hellävaraisesti ja kutsuivat sitten leikkiin. Eilen illalla pihalla viiletti kaksi staffia, perässä pieni käppänä ja arvokkaasti sivulta seuraava parson. Olen oikein ylpeä omien koirien käytöksestä, ne hallitsivat koirakielen täydellisesti. Kun Jade kävi viikolla meillä, meno oli kyllä toisenlaista. Aluksi Jadelle kerrottiin, ketkä tässä talossa määräävät ja Jade totteli heittäytyen selälleen. Sitten alkoivat villit peuhut ja leikkien välillä pusuteltiin ja halattiin.

Isoäiti Hedy ja Jade

Etupiha

Takapiha

Kotimaan roadtrip

Nukkuma-aika, mutta aurinko vain hehkuu iltataivaalla

Monien kuuliaisten suomalaisten lailla päätimme myös suosia kotimaan matkailua. Toki olisimme joka tapauksessa lähteneet Kemijärven mökille heinäkuuksi, mutta junalla kuten tavallisesti. Nyt suunnittelimme matkareitin Pohjanmaan rannikkotietä pitkin. Pienet rannikkokaupungit on aina ohitettu muka kiireen takia, mutta nyt päätimme käyttää matkaan runsaat kolme vuorokautta. Ensimmäinen etappi oli Rauma, missä yöpyminen oli varattu hotelli Raumanlinnaan. Lemmikkihuone oli varattuna ja jopa vesikuppi oli odottamassa, Kävelykierros puutalokaupungissa oli viehättävä ja illallinen Kapteenin huone -ravintolassa nautittava. Hedy ja Isla testasivat huoneen sängyn ja hyväksyivät sen mukavaksi. Läheisessä puistossa oli paljon ja mielenkiintoista haisteltavaa.

Aamulla koirat hyppäsivät innokkaina autoon omaan häkkiin ja matka jatkui Yyterin kautta Porin Ahlaisiin. Siellä kävelimme kierroksen kirkkomaalla  sukuni esi-isien hautoja etsiskellen. Isäni esi-isä Olof Inberg on muuttanut Tukholmasta Ahlaisiin vuonna 1620. Juurien etsintä jatkui Vaasassa, missä kävin ensimmäistä kertaa isovanhempieni, isän vanhempien haudalla. Olen siis pohjalaista sukujuurta, vaikka isäni on viettänyt lapsuuden ja nuoruuden Säkkijärvellä.

Pieni Uudenkaarlepyyn kaupunkin oli seuraava yöpymispaikka. Navi ohjasi meidät Juthbackan kartanohotelliin joen rannalle peltojen keskelle. Ihmettelimme tosin missä itse kaupunki on. Hotellivirkailija kertoi keskustan löytyvän joen toiselta rannalta puolen kilometrin päästä. Hotellikoiraekspertit pitivät ulkoilumaastosta, mutta huoneen sängyt olivat niiden mielestä turhan kapeat. Keskipohjanmaalla tutut tiekyltit vilahtelivat ohi: Seinäjoki n 100 km, Vöyri 10 km, Kuortane 150 km. Muistelimme Eliaksen kunnaneläinlääkärivuosia Lehtimäellä, jolloin nämä pitäjät tulivat tutuiksi. Pojat ovat syntyneet Lehtimäellä ja aloittaneet koulunkäynnin siellä.

Spontaani kolmas yöpymisvaraus oli Pudasjärven Iijoki-hotellissa. Valtava hirsirakennus ei varmastikaan ollut ensisijaisesti rakennettu hotellikäyttöön, vaan jonkinlaiseen Metsähallituksen majoitus- ja kokouskäyttöön. Olimme ilmeisesti ainoat yöpymisvieraat. Mahduimme hyvin huoneeseen, sauna, keittiö ja parveke toivat lisäarvoa. Koirien mielestä huone oli mukiinmenevä, sänkyihin ei tosin mahtunut hyvin ilman että ihmisen jalat potkivat peittoa. Pihalla haisteltiin ensimmäiset poronpapanat ja löydettiin hyvät puskat asioiden hoitamiseen. Hedy ja Isla ovat mainioita reissukoiria. Ne nukkuvat auton häkissä ajomatkan aikana, uusissa paikoissa haistelevat innokkaina nurkkia ja hotellissa majoittuvat tyytyväisinä ihmisten valitsemiin huoneisiin. Ne jäävät luottavaisesti huoneeseen odottamaan, kunnes palaamme omilta kierroksilta.

Mökillä meidät vastaanottivat pojanpojat Roy ja Werner tyttöystävineen. Herkullinen ateria oli pöydässä, vene vesillä ja tavarat ihanasti levällään. Koirat olivat onnessaan kun raaputtajia ja syliinottajia oli joka puolella. Ensikertalaiset Lapin matkaajat Iida ja Susanna olivat hullaantuneita; maisemat, valo, tunturit ja vehreys ihastuttivat. Hyttyset olivat kilttejä, pysyivät loitolla tuulenvireen ja hyttyskarkoitteiden avulla. Roy kalasti yömyöhään ja niin saimme myös ruokapöytään paistettua haukea ja ahventa.

Nuoret lähtivät eilen ja me vanhukset koirien kera jäimme nauttimaan hiljaisuudesta ja kesäyön auringosta. Aamulla Isla herätti meidät raivokkaalla haukulla, iso hirvasporo käyskenteli pihaniityllä heinää syömässä. Nyt Isla luulee koko ajan näkevänsä liikettä mökkipihalla ja haukkuu jopa liikkuvia oksia. Lapinpöllö, jota ihailimme helmikuussa, asustaa jossain lähistöllä. Iltaisin se liitelee matalalla pihan yli läheiseen metsään.

Hedy pääsi Iidan  ja Royn kanssa kalalle

Isla odottaa kalastajia

Energiaa puretaan sohvalla

Juhannus yhdessä

Tervetuloa Jäppilän Suontlahteen

Ilmoitus karanteenin keventymisestä antoi perheelle luvan  kokoontua yhteiseen juhannuksen viettoon. Kolme ja puoli kuukautta olimme kuuliaisesti pitäneet etäisyyttä läheisiin, tavanneet perheenjäseniä muutaman kerran, mutta vain ulkosalla turvavälejä noudattaen. Kutsu kävi Riston ja Sarin kesäpaikkaan Jäppilään Pieksämäen lähistölle. Entisessä maalaistalossa olisi riittävästi tilaa pitää etäisyyttä, jos epidemia olisi yllättäen pahentunut. Me riski-ryhmäläiset koirien kanssa saimme varmuuden vuoksi nukkumapaikat piha-aitassa. Juniori antoi lääkärin valtuuksilla luvan halata ja kyllähän me rutistettiin toisiamme oikein kunnolla. Yhdentoista ihmisen ja viiden koiran lauma mahtui sopuisasti laajalle pihanurmelle. Sää oli kuten varmaan kaikkien suomalaisten unelmissa juhannussään pitää olla. 

Hedy, Isla ja Jade aamukävelyllä

Jade väsähti

Hedyn 8-vuotissynttärit

Anna ja Jade

Koiranvaihtoja: Roy ja Voitto 

Aprikoin etukäteen, miten hyvin Gina antaa Hedyn ja Islan seurustella Jaden kanssa. Huoli oli turha, sillä koirat hoitivat suhteet mallikelpoisesti. Näytti aivan siltä, että leikkivuorot olisi jaettu etukäteen. Islan ja Jaden leikit olivat erityisen innokkaita, emon suhtautuminen omaan pentuun oli hellyttävää seurattavaa. Ensimmäisenä  päivänä koirat riehuivat melkein tauotta, mutta seuraavana päivänä ne osasivat jo ottaa lepotaukoja. Olin hieman huolestunut Jaden väsymisestä, mutta se vain tankkasi voimia seuraavia leikkejä varten. Aikuiset osasivat myös leikkiä. Piha-alueella pingispöydän ympärillä kaikuivat voittohuudot kuten myös häviäjän manaukset. Aitan takana olevalla sulkapallokentällä sai lyödä palloa ilman että järveltä puhaltava tuuli häiritsi. Frisbee-golfin teline kilisi tiuhaan, kun heitto osui suoraan maaliin. Pesäpallokentäksi muutetulla mansikkapellolla kiisteltiin siitä, oliko juoksu oikeasti kunnari. Jos ei löytynyt pelikaveria, onnistui tennislyöntien harjoittelu navetan tiiliseinää vasten.

Jaden ja Islan leikki

https://photos.app.goo.gl/WkLQrAhcxCXst5Yh7

  

Ihana Jade

Aivan tyhjäksi talo ei sentään jäänyt, kun Jade jäi meille odottelemaan kotiin pääsyä. Siellä nuorisolla on meneillään viimeiset kiireiset päivät sisäänpääsykokeiden valmistautumisiin. Ymmärrettävästi suloinen pieni pentu veisi huomion lukemiselta. Oikeastaan on mielenkiintoista ja hyödyllistä seurata, miten pentu kehittyy, kun sen lauma hajaantuu. Ensimmäisenä päivänä Jade oli hieman vaisu, eikä ruoka oikein maittanut. Seuraavana päivänä ikävä oli unohtunut ja se oli täysillä mukana ihmisten ja talon koirien touhuissa. Jade nukkuu pitkän yön sänkyni vieressä, ja on aivan suunnattoman iloinen kun se huomaa minun heräilevän. Päästän kaikki kolme koiraa ulos pihalle ja Jade ymmärtää jo, että pitää tehdä asiat nurmikolle. Ei se vielä sisäsiisti ole, sisältä löytyy pieniä lätäköitä ja kikkareita, mutta se ainakin yrittää tehdä asiansa samoille paikoille. Ruoka maistuu, mutta parasta on kuitenkin aikuisten koirien ruokakupista löytyvät isot papanat. Niitä se rouskuttelee pienillä hampaillaan.
Isla leikkii jaden kanssa hellästi ja väsymättä, se ei hermostu vaikka naskalihampaat iskevät poskinahkaan tai häntään. Hedy sen sijaan komentaa Jadea melko kovakouraisesti, mutta pentu ei säiky, vaan alistuu niinkuin pennun kuuluu.

Jade on päässyt jo muutaman kerran kävelylle isojen koirien kanssa ja pysyy hyvin vauhdissa. On niin paljon uusia hajuja ja erilaista maastoa. Pihalla se on innokas kaveri levittämään multaa ja kaivamaan kuoppaa uusille kasveille. Kuopat vaan tahtovat tulla vääriin paikkoihin. Se myös haluaa antaa minulle kukkia, ja katkoo kauneimmat tulppaanit ja narsissit. Ei haittaa, uusia kukkia ja kasveja kasvaa tilalle ja kuopat tasoitetaan.

Puutarha-apulainen

Rajoitusten hellitettyä seurani AST on avannut kevään harjoituskauden. Olen käynyt kaksi kertaa Hedyn kanssa agilitytreeneissä, ja olemme molemmat nauttineet haasteista. Hedy on taitava, mutta vaikeutta tuottaa oikea-aikainen ohjaaminen ja nopea liikkuminen. Jos en anna sille ohjetta oikea-aikaisesti, se päättää itse, mikä este suoritetaan. Isla on kuntoutunut hyvin pentujen hoidosta ja sen turkki alkaa taas kiiltää. Nisät ovat kutistuneet ja ehkä sekin pääsee jo pian urheilemaan.

Elias ja Jade lukevat Suomen Kuvalehteä

Päikkärit Hedy-mummun kanssa

Ruokaillaan yhdessä 

  

Tyhjä talo

Nytkö kaikki on ohi? Ei onneksi aivan, sillä pikku-Jade viipyy meillä vielä 10 päivää kunnes Henrikin pääsykoetentit ovat tehtynä. Olettamus on, että suloinen pentu veisi opiskelijan keskittymiskyvyn. Meille järjestely sopii oikein hyvin, saadaan pehmeä lasku pentujen luovutukseen. Toisaalta olen onnellinen ja helpottunut, kun viikkoja kestänyt siivous-, syöttö- ja leikitysrumba on ohi. Olin unohtanut, miten paljon työtä onkaan aktiivisen pentulauman hoitamisessa. En valita, sillä palkintona oli iloisten ja reippaiden pentujen seuraaminen ja kehittyminen. Suurin palkinto oli kuitenkin pentujen luovuttaminen vastuuntuntoisille ja onnellisille uusille omistajille. Ensimmäiset palautteet kotiutumisista ovat olleet ilahduttavia. Pienet staffit poseeraavat kuvissa niin tyytyväisinä.

Juuri päivää ennen kotiinlähtöä ehdin ottaa kameran esille, kun kolme tyttöä peuhasi pentuhuoneen pallomeressä. Lähetin videon Ylen "Elämää poikkeusoloissa" -ohjelmaan. Seuraavana aamuna juuri kun tein aamuvenyttelyjä, kuulin aamutv:n juontajan sanovan: "Nyt pääsemme katsomaan suloisia koiranpentuja pallomeressä". Ruudulle levähti pentuhuoneemme pallomeri, missä Hani, Jade ja Lili peuhasivat kaiken kansan nähtävillä.

Ennen kotiinlähtöä pennut ja Isla luovuttivat ELT Johanna Anturaniemen suorittamaan staffien terveystutkimukseen uloste- ja virtsanäytteen sekä putken verta. Varsinkin pissanäytteen ottaminen vaati nopeutta ja ketteryyttä, kun pennun vatsan alle piti sujauttaa soppakauha heti kun se kyykistyi. Homma ei ollut helppo, mutta tutkimuspäivänä kaikki 16 minigrip- pussia olivat valmiina pakasteessa odottamassa Johannaa. Tutkimukseen otettuja koiria seurataan koko eliniän tarkoituksena löytää ravinnon, elinolojen ja aktiviteettien vaikutusta terveyteen. Mielenkiintoista ja hyödyllistä, lisäksi tämä kaikki tapahtuu ilman omistajalle aiheutuvia kustannuksia. 

Jade on juossut ulkona Islan ja Hedyn kanssa, kaivanut multaa ja möyrinyt pensasaidan alla. Nyt se nukkuu sikeästi touhukkaan päivän jälkeen. Päivällä se vuorostaan juoksutti meitä ihmisiä, ja sai aikaan ainakin minulle sydämentykytystä. Se oli kadonnut ilman että kukaan oli huomannut sen lähteneen pediltään. Lopulta se löytyi Eliaksen nojatuolin alta kyyristelemästä. Se oli ilmeisesti pelästynyt ruohonleikkurin käynnistymistä.

Jadelta otetaan verinäyte

Ruokaa odotellessa

WC.rullapakkaus saa kyytiä

Isla tutkii Friidua

Vauhtia vaan ei myrskyä

Viime tekstissä uumoilin, että rauhallisten alkuviikkojen jälkeen pentujen hoidossa on odotettavissa vauhtia ja myllerrystä. Kyllä vauhtia on, mutta paljon vielä levätään ja kerätään voimia kasvuun. Siivoamista tosin riittää varsinkin aamuisin, kun yön aikana pentuhuoneeseen on ilmaantunut lätäköitä, pikkukasoja ja sanomalehden riekaleita. Viiden viikon ikäisten punnitus näytti, että kaikki ovat kasvaneet huimasti, paino on jo runsaat kaksi kiloa. Kasvun ja kehittymisen ohella myös aktiivisuus on lisääntynyt, nyt leikitään ja välillä räyhätäänkin. Kun kaikki pennut ovat kooltaan ja ulkonäöltään melko samanlaisia, ei myöskään luonteissa ole huomattavissa suuria eroja. Web-kameraa seuranneet tulevat omistajat tosin ovat olleet näkevinään, että tyttö 6 eli sininen olisi aktiivisin.

Eilen Elias sirutti pennut ja samantien rekisteröinti Kennelliittoon lähti sähköisesti. Rauhallisesti kukin pieni suhtautui sirupiikin pistämiseen, vaikka ihmisen mielestä ohjainneula näyttää hurjan suurelta. Siru pistetään niskanahkaan, eikä siinä ilmeisesti ole suurta hermotusta.

Eilen pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ulos, kun ilma oli lämmennyt sopivasti. Iloisina ne kirmailivat nurmikolla ja ottivat sitten päiväunet aitauksen varjossa.

Hankalin asia on nyt saada Isla vieroitettua, kun pennut hyökkäävät emon nisien kimppuun aina kun se lähestyy. Isla on surkean näköinen, kylkiluut törröttävät, posket ovat kaventuneet ja turkki kiilloton. Vaikka Isla on kovin nälkäinen, nyt on pakko vähentää sen ruokaa maidon ehtymiseksi. Pennut saavat kyllä tarpeeksi ruokaa, ne syövät neljä kertaa päivässä liotettuja nappuloita, tattaripuuroa ja jotain laktoositonta maitotuotetta. Ruoka maistuu hyvin ja ne pärjäisivät jo mainiosti ilman emon maitobaaria.

Viikonloppuna kaikki tulevat pentujen omistajat saivat ensi kosketuksen omaan pikkuiseen. Pidimme turvavälit, mutta pystyimme hyvin vaihtamaan ajatuksia ja sopimaan pennun kotiutumisesta. On aina jännittävää kohdata uudet omistajat ensimmäistä kertaa. Mukavia uusia tuttavuuksia kaikki, ja mielelläni luovutan pennun jokaiseen kotiin. Uskon että yhteistyö heidän kanssaan jatkuu hyvissä merkeissä.

Pihasyöttö

Siruneulojen laatikosta kertakäyttölelu

Pentuhuoneesseen lisää leikkipaikkoja

Siivoustiimi löysi WC-paperipussin

Isla aloittelee leikkejä 

Hiljaista myrskyn edellä

Talossa on aivan hiljaista, vaikka täällä on ihmisten lisäksi kaksi aikuista staffia ja seitsemän lähes neljäviikkoista pentua. Ihmiset ovat nauttineet kevään ensimmäisen grilliaterian ja koirat kulhollisen nappuloita. Kaikki ovat tyytyväisiä. Pennut ovat tosin saaneet välipalaksi huikan maitoa Islan nisistä, ja nyt on päivänokosten aika. Kurkistin juuri pentuhuoneeseen, ja siellä tuhistaan monimuotoisessa röykkiössä. Joku pennuista röhnöttää selällään, toinen roikkuu pää alaspäin kaverin selässä, kolmas nukkuu istuallaan pää pentulaatikon reunaan tukien. Mikään kamera ei kunnolla pysty ikuistamaan näitä nukkumisasentoja .

Pennut ovat saaneet kaksi kertaa vuorokaudessa liotettuja nappuloita, seassa hieman jauhelihaa ja Baby-maitoa. Ruokakupit tyhjenevät vauhdilla, mutta ruokailutavoissa on vielä korjaamisen varaa. Isla on jo selvästi alkanut vieroittamaan pentuja, se käy pikaisesti tarjoamassa maitoa, mutta ei anna pentujen lupsuttaa turhan kauan. Hedy on saanut käydä pentulaatikon reunalla, mutta nyt se on jo tajunnut, että siellä onkin pieniä koiria, jotka voivat näykkiä sitä neulahampaillaan. Tosiaan pentujen hampaat ovat puhjenneet, ja kurkistin jokaisen suuhun tarkistamaan purennan. Kaikkien purenta on hyvä tällä hetkellä, mutta vielä on pitkä matka siihen, että voidaan sanoa koko hammaskaluston olevan kohdillaan. Pysyvät hampaat tulevat vasta viiden kuukauden iässä, mutta siihen mennessä täytyy olla tarkkana ja katsoa, että hampaiden vaihto sujuu oikein ja ajallaan.

Kunhan kelit lämpenevät, rakennan pihanurmelle aitauksen ja pentuset saavat totuttautua ulkoilmaan. Kevät on paras aika pentujen kasvattamiselle, ne saavat purkaa energiaa ulkona, oppivat aikaisemmin sisäsiistiksi ja tottuvat ääniin ja erilaisiin luonnon ilmiöihin.

Henrik ja Aleksandra asentavat koiraporttia

Kasassa 

Nappulat lentävät suihin 

Huoleton staffimamma

Miten pentutalossa voikaan olla näin rauhallista? Muistelen näitä päiviä sitten parin viikon päästä, kun pennut vilistävät laatikossa, yrittävät tulla laidan yli, huutavat ruokaa ja kakkaavat sinne sun tänne. Islalta tulee ilmeisen paljon ja ravitsevaa maitoa, sillä pennut ovat tuplanneet painonsa ja nukkuvat syöttöjen välillä rauhallisesti. Olen jopa hieman huolestunut siitä, että Isla viihtyy meidän kanssamme enemmän kuin pentujen luona. Hedy käy kurkkaamassa laatikon reunalla, nuuhkaisee tai nuolaisee pentuja. Siitä on varmaan paljon apua, sitten kun tarvitaan leikittäjää.

Eilen leikkasin kaikkien kynnet, yhteensä 28 pientä terävää uloketta. Pennun jalassa on kyllä viisi kynttä, mutta se viides on takaosassa anturassa. Tarkkana sai olla, etteivät sakset osuneet pieneen tassuun. Tänään ovat silmät auenneet melkein kokonaan ja nyt pennut alkavat saada pienen staffin ilmeen. Ylihuomenna aloitan loishäädön eli jokainen pentu saa suuhunsa nokareen Canex-tahnaa. Madotus toistuu joka toinen viikko, kunnes pentu on 12-viikkoinen.

Silmät sirrillään

Hedy hoitaa

Kaverihali

Raitatyttö erottuu helposti

Veli ja siskot

Vikinää ja pennun tuoksua

Islan 62. tiineyspäivä oli kääntymässä iltaan, ja olimme jo hieman kärsimättömiä, kun synnytys ei näyttänyt alkavan. Tosin Isla oli kovin väsynyt ja läähätti välillä, pieniä vihjeitä siitä, että muutosta oli odotettavissa. Kello 22 aikoihin, kun se makasi sänkyni jalkopäässä, huomasin vaimeita ponnistusliikkeitä. Kaappasin Islan syliin ja vein pentulaatikkoon, en halunnut että se synnyttää sänkyyni. Elias ei uskonut, että vähään aikaan tapahtuisi mitään. Istuin pentuhuoneen tuolilla ja odotin Islan ryhtyvän töihin. Se petasi vimmoissaan pentulaatikon patjaa ja huopia. Kohdun avautumisvaiheeseen kuuluu juuri hermostunut petaaminen ja pyöriminen. Puolen yön aikoihin supistukset alkoivat voimistua ja myös Elias tuli synnytysavustajaksi. 

Kello 00.30 syntyi ensimmäinen poika, brindle valkoisin merkein. Kuivasin pennun, annoin Islan nuolla sen ja laitoin sen nisälle. Imemisreflekti oli hämmästyttävä, pentu alkoi äänekkäästi lupsuttaen imeä nisää. On tärkeää että pentu saa heti imeä hetken ja sen jälkeen emo voi jatkaa putsaamista. Kun alkutoimet oli hoidettu, Isla työnsi maailmaan jo toisen pennun, tällä kertaa raitaisen ison tytön. Nämä vaiheet vuorottelivat puolen tunnin välein; pentu nisälle, seuraavan syntyminen kunnes viisi pentua oli maailmassa kello 3.00. Saldo oli siinä vaiheessa kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Röntgenin mukaan kaksi pentua olisi vielä tulossa, mutta Isla otti aikalisän. Elias meni nukkumaan ja pyysi herättämään, itse torkuin tuolilla Islan vieressä. Puoli viiden maissa syntyi neljäs tyttö ja sitten vielä pentueen viimeinen tyttö. Synnytys oli sujunut hyvin, ilman kommelluksia, pennut olivat virkeitä ja vahvoja ja Isla rauhallinen. Laitoin itselleni pedin pentulaatikon viereen ja nukuin pari tuntia. Seuraava päivä vahvisti, että Isla hoitaa pentujaan huolella ja varovaisesti. Kaikki pennut painoivat yli 300 grammaa syntyessään, mikä takaa sen että ne jaksavat imeä ja ovat rauhallisia. Joskus on pentueessa ollut jopa 170 g painava tyttö ja sitä syötin tuttipullolla joka toinen tunti, koska se ei jaksanut imeä nisää. Se tyttö on nyt 11-vuotias ja saman kokoinen kuin sisarukset. 

Poika 1

Tyttö 1

Tyttö 2

Tyttö 3

Poika 2

Tyttö 4

Tyttö 5

Ruokalevolla

Hedy on kovin utelias ja haluaisi hoitaa pentuja. Jos hiemankin silmä välttää tai ovi on raollaan, löydän sen pentulaatikosta. Isla on nöyrä ja antaisi Hedyn tulla mukaan, mutta yritän pitää sitä poissa kunnes pennut ovat kunnolla jaloillaan. 

Isla on tauolla

Saimme vihdoin web-kameran ja striimauksen toimimaan ja näin tarjoamme etäyhteyden pentujen tuleville omistajille ja muille kiinnostuneille. Pidämme kameran  auki n. kello 8.00-22.00. Osoite on  https://youtu.be/7bcbDbFShzA

Valmiusasemissa

Islan 8. eli toiseksi viimeinen odotusviikko on alkanut. Sen maha on pullea ja pinkeä ja edellisiin koiriin verrattuna tuntuu kuin se olisi paljon suurempi. Ensi viikon perjantaina menemme röntgeniin ja sitten saamme vastauksen odotettavissa olevien pentujen lukumäärään. Sukupuolta ei sentään röntgenissä tunnisteta, joten jännitystä riittää. Koiran kohtu on kaksiosainen, runko-osasta lähtee kaksi sarvea ja pennut ovat niissä peräkkäin kuin helminauhassa. Yritän tunnustella mahdollisia pentujen liikkeitä, mutta en ole varma onko jokin pieni potkaisu jo tuntunut. Isla voi hyvin ja on pirteä, mutta se ei enää ota pitkiä pyrähdyksiä Hedyn kanssa. Hyvä niin. Hedy ehdottaa välillä leikkiä, mutta hyvin vaisusti Isla niihin vastaa. Ruoka maistuu vaihtelevasti, mutta herkut yhtä ahnaasti kuin ennen. Isla saa nyt myös matolääkettä, ja kuuri jatkuu vielä kaksi viikkoa pentujen syntymän jälkeen. Koiran suolistossa on aina matojen ennakkomuotoja, jotka aktivoituvat tiineyden aikana ja siirtyvät imetyksen kautta pennuille ellei ehkäisyä hoideta oikea-aikaisesti. Onneksi Isla nauttii neljä isoa kapselia ahneesti herkkujen mukana.

Pyysin tuttavaa puuseppää tekemään uuden pentulaatikon, sillä aikaisemmin käytetty on melko huonossa kunnossa. Se tuotiin tänään ja koottiin pentuhuoneen lattialle. Se on reilun kokoinen ja jos pentuja on paljon, siinä on tilaa liikkua ja leikkiä. Houkuttelin Islan laatikkoon ja pyysin Hedyn seuraksi, mutta vielä se ei ollut halukas tulemaan sinne itsenäisesti. Ihmetteli kai, että tämä on taas joku uusi temppu. Yleensä synnytysajan lähestyessä narttu hakeutuu itse laatikkoon ja haluaa tehdä pesän. Perjantaina 27.3. aloitan mittaamaan Islan ruumiinlämpöä. Synnytyksen lähestyessä koiran progesteroni-hormonitason jyrkkä lasku aiheuttaa lämpötilan selvän ja nopean laskun. Lasku tapahtuu yleensä 2-3 vuorokautta ennen synnytystä.


Kalenterista on pyyhkiytynyt kaikki menot toistaiseksi, joten nyt voi hyvällä ajalla paneutua Islan pentujen hoitoon. Toivottavasti rajoitukset päättyvät niin, että huhtikuun lopulla voin päästää pentujen tulevia omistajia käymään. Ollaan varovaisia ja huolellisia hygienian kanssa ja noudatetaan ohjeita, kukin osaltammen, niin tämä ikävä koronavirus hellittää otteensa. 

Miksi tänne piti hypätä, Isla kysyy

Hedy kertoo, että tällaisessa paikassa hoidetaan pentusia.