Talvea etsimässä

Kävimme etsimässä talvea jouluviikolla kun pojan perheen kanssa matkasimme Kemijärven mökille. Jukan nelihenkinen perhe kääpiösnautseri Valman ja parson Voiton kanssa matkasivat Turusta ja minä taas otin junakyydin Pasilasta. Varaan aina VR:n lastausavun ja siksi asemalle pitää tulla jo 2,5 tuntia ennen junan lähtöä. Tällä kertaa pitkä odotusaika oli tarpeen, sillä asemalla huomasin tietokonelaukkuni jääneen kotiin. Pakko se oli saada mukaan, siinä laturit ja muut tärkeät härpäkkeet. Sen enempää miettimättä tilasin taksin jotta pääsisin hakemaan laukun. Koirat eivät millään uskoneet, että pitää hypätä takaisin autoon, ne pelkäsivät että jäävät pois junamatkalta. Vauhdilla ajettiin takaisin Espooseen, laukku mukaan ja taksi oli takaisin asemalla juuri sopivaan aikaan. Lasku oli 110 e, mutta kun juna oli Kemijärvellä tunnin myöhässä, sain korvausta matkasta saman verran ja reissusta jäi vain hauska anekdootti kerrottavaksi.

Tontu kurkistavat

Räisälässä mökki odotti kodikkaana lumisessa maisemassa. Ruoat oli hankittu etukäteen eikä joulun aluspäivinä tarvinnut tungeksia kaupoissa. Kaamos toi päivään rauhaa, iltapäivän aikainen pimeys antoi luvan heittäytyä sohvalle lukemaan tai pelaamaan. Valoisaan aikaan teimme pitkiä kävelyjä koko koiralauman kanssa. Illalla tähyilimme taivaalla revontulia ja olimme onnekkaita kun saimme nähdä komean valonäytelmän.

Joulukoirat Kayla ja Isla

Jukan poika oli tarjonnut joulupukin käyntejä mökkiläisille ja me saimme siten myös oman joulupukin. Odotellessamme joulupukkia kierrokselta oli aikaa pelata lautapelejä ja katsoa Netflixin Jouluksi kotiin sarjaa. Jouluaterian herkut juuri ja juuri mahtuivat pöytään ja nautimme niitä maltilla niin ettei vatsa puhkunut ylensyönnistä.

Kystää kyllä

Ei joulukiireitä 

Viikko sujahti nopeasti ja taas piti pakata, nyt kotiin lähtöä varten. Jukan perhe lähti päivää aikaisemmin ja minä käytin extra-päivän mökin siivoamiseen vuokralaisia varten. Kun illan suussa ajoin Kemijärvelle Hannes-myrskyn ensimmäiset puuskat jo hyökkäsivät kimppuun. Junassa konduktööri toivotteli hyvää matkaa ja samalla varoitteli myrskyn mahdollisista esteistä. Yöllä heräsin kun juna seisoi pitkän aikaa, mutta vasta aamulla selvisi, että rata oli rikkoutunut Ylivieskassa. Siitä oltiin selvitty mutta nyt juna oli 3 tuntia myöhässä. Kärsivällisesti koirat makoilivat vaunussa ja pystyivät pidättelemään vaikka matkaa kertyi yhteensä 16 tuntia. Tästäkin matkasta VR antoi korvausta ja kun vielä hytin kylppäriin ei tullut vettä, sain palautuksen hinnasta. Kun minulla ei ollut ongelmaa jatkoyhteyksistä, olin oikeastaan tyytyväinen kun kalliin matkan hinta näin puolittui.

Seuraavalla viikolla Lapissa oli lähes 40 asteen pakkaset ja niissä oloissa ei olisi enää ulkoilu maistunut. Nyt täällä Espoossa saa jo tehdä lumitöitä, sillä lunta satelee melko tiuhaan. 

Märkää ja pimeää

 

Lokakuussa vielä aurinkoa ja värejä

Marraskuun etuliite tarkoittaa etymologisen sanakirjan mukaan "kuolemaisillaan, kuoleman kielissä oleva, raihnas; kuollut, vainajan, kuoleman enne, kalmankalpea". Juuri tänään luonto on kuvauksen mukainen, tihkusade vie värit viimeisistä lehdistä, maa on musta ja kurainen eli luonto on kuolemassa ennen talven tuloa. Tällaisella säällä kiittelen koirieni turkkia, ulkoilun jälkeen vatsan alta tarvitsee vain pyyhkiä kosteus ja jokuset hiekanmurut. Puen tosin niille sadetakit jos taivaalta tulee vettä reilusti, mutta muuten en vielä käytä mantteleita. Vasta kun lämpömittari kääntyy miinusasteille, on takkien aika. Kun koira on koko ajan liikkeessä, se pitää itsensä lämpimänä, mutta jos joudutaan seisoskelemaan ja odottelemaan, tietenkin on järkevää pukea mantteli. 

Tällä hetkellä meillä puetaan housuja, sillä Kaylan toinen juoksu on meneillään. Monen nartun jälkeen on ihmeellistä, että tämä tyttö suostuu pitämään housuja eikä revi niitä pois. Osaltaan se johtuu mainiosta "prinsessa" mallista, missä vyötärönauha on leveä ja tarra pitävä. Hieman vaisumpaa kuin tavallisesti on meno, mutta kyllä Isla ja Kayla edelleen leikkivät paljon yhdessä.

Kaylan housuaika

Vielä hyvän sään aikana eli syyskuun lopulla ehdittiin viettää pentutreffit Agility Sport Teamin kentällä. Mukaan pääsi neljä pentua eli Lucky, Cookie, Laila ja Nipsu. Pennut saivat myös tavata vanhemmat eli Jade-mamman ja Basil-isän. Kasvattikodista olivat mukana Isla ja Kayla. Ylpeänä seurailin koiralaumaa, hienoja hyväkäytöksisiä staffeja. Ohjelmassa oli esittäytyminen, nakinsyöntikilpailu ja agilityn alkeita. Islan kanssa annoimme oikean agilitynaytöksen. Oli mukava iltapäivä, aurinko paistoi, reippaat koirat pyörivät jaloissa ja ihmisillä riitti kokemuksien jakamista. Kaiken kukkuraksi skoolasimme kuohuvalla Cookien emännän merkkipäivän johdosta.

Koirieni treenit ovat jääneet valitettavan vähäisiksi osittain Kaylan juoksun vuoksi, mutta myös omien aikataulujeni vuoksi. Ilmoittauduin Islan kanssa kyllä Lohjalle agilitykisoihin, mutta edellisenä iltana se alkoi ontua toista takajalkaa ja tietenkin peruin kisan. Seuraavana päivänä ei ontumisesta ollut tietoakaan ja pelkoni mahdollisesta ristisidevammasta oli turha. Taidan tutkia taas agilitykouluttajien kurssitarjontaa ja etsiä ainakin Kaylalle sopivan kurssin.

Lucky pääsi myös mukaan aamulenkille

Leikitäänkö? Lucky oli hoidossa 

Kesämuistoja

Junaa odottelivat myös nämä komeat hirvakset

Makuuvaunussa nukutaan sikeästi

 Kolme viikkoa Kemijärvellä hurahti nopeasti ja huomasin että viihdyn hyvin itseni kanssa. Olihan seurana tietenkin Isla ja Kayla sekä vierailemassa poika ja pojanpoika opiskelijakavereineen. Mukavaa oli kuitenkin palata Espoon kotiin ja tuttujen toimien pariin. Tosin töitäkin riitti sillä piha oli kuin viidakko, kukkaistutukset huusivat vettä ja rikkaruohot tunkivat esiin pihalaattojen saumoista. Helle oli paljon tukahduttavampi kuin mökillä, siellä järven tuulet sentään toivat hieman raikkautta. Nyt voi jo sanoa hyvästit kesälle, sillä sade vihmoo ikkunaan ja lämpömittari nousee tuskin 15 asteeseen. 

Jaden pennut ovat jo puolivuotiaita, rimppakinttuja kuten tähän ikävaiheeseen kuuluu. Olin ohjeistanut omistajia seuraamaan hampaiden vaihtoa, varsinkin kulmureiden asettumista oikeaan väliin. Luckyn toinen kulmuri näytti aluksi menevän vinoon, mutta ohjeistin Ristoa painamaan/vetämään sitä ulospäin jopa monta kertaa päivässä. Tämä onnistui hyvin, sillä Risto vietti juuri "työlomaa" Jäppilässä ja hänellä oli timpurin töiden välissä hampaan vetotaukoja. Nyt kulmuri on oikein paikoillaan ja Luckyn hammasrivi moitteeton.

Luckyn kulmuria odotellaan

Kaylalla oli ikävä emäntää 

Parin vuoden tauon jälkeen järjestimme taas perheen rapukestit täällä Tammitiellä. Viime vuonna oli vielä niin tuoreessa muistissa Eliaksen lähtö, että juhliminen ei tuntunut oikealta. Nyt päätimme juhlia nimenomaan Eliasta muistellen, miten tärkeää hänelle oli perheen kokoontuminen, hauskan pito, laulaminen ja herkutteleminen. Tällä kertaa koko perhe osallistui järjestelyihin, tein "projektikaavion", johon merkattiin osallistuja eri tehtäviin, aikataulut ja hankinnat. Hienosti se toimi eikä emännän tarvinnut tuntea rasittuneensa järjestelyjen takia. Koirat olivat tietenkin mukana eli 17 henkilön lisäksi pöydän ympärillä pyöri neljä staffia, parsonrusseli ja kääpiösnautseri. Jaksan aina ihailla näiden koirien yhteensopivuutta, ei tule kinaa mistään ja kaikki löytävät paikkansa laumassa. 

Maanantaina palasin jo perinteeksi muodostuneelta Stresan matkalta. Kustannusosuuskuntamme jäsenet ovat kokoontuneet Italian Stresassa jo 8 kertaa ja taas matkassa oli paljon tuttua mutta myös jotain uutta. Ohjaajamme Mari Mörö oli antanut tehtäväksi kirjoittaa essee novellin aiheesta Varautumisia, ja tekstejä analysoimme ahkerasti. Aihe antoi myös paljon aihetta pohdintaan. "Työn" lisäksi ehdimme nauttia kulttuurista, herkullisista aterioista ja Lago Maggioren ihanista maisemista. Kotimiehinä olivat Henrik ja Aleksandra ja saatoin olla huolettomana matkoilla, sillä heillä on "hyvä koirakäsi".

Lago Maggiore

Kotimiehet ottivat Islan mukaan katsomaan kuunpimennystä 

Maiseman vaihtoa

 

 

"Tänään lämpimämpää kuin eilen" ilmoittaa puhelimen näytön säätiedotus. Asteluku on +12, joten ei vielä lämpöaaltoa ole odotettavissa. Tämän aamun lämpötila oli + 10 astetta, mutta nyt on oikeasti lämpöaalto odotettavissa, viikonloppuna ehkä jopa 27 astetta. Tämä säätiedotus tulee Kemijärven mökiltä, mutta positiivista on että etelän saderintama ei tänne yltänyt .

Viime perjantaina pakkasin auton ja koirat Kemijärven junaan ja yön yli nukuttuamme kömmimme makuuvaunusta kolealle Kemijärven rautatieasemalle. Mökki oli kuitenkin lämmin, siitä piti sähkölämmitys ja ilmalämpöpumppu huolen. Sää on tietenkin vain pukeutumisasia ja onhan minulla täällä lämpöisiä vaatteita tikkitakista villasukkiin.

Kayla on jo mukana toista kertaa, mutta viime marraskuussa se oli vain 4 kuukautta, eikä silloin päästy liikkumaan pitkälti maastossa. Nyt teemme pitkiä kävelyjä enimmäkseen pitkin metsiä ja saamme kaikki monipuolista liikuntaa ja tasapainoharjoittelua. Annan koirien juosta vapaana, mutta taluttimet ovat kädessäni valmiina, jos tulisi kytkemisen paikka. Kerran porot osuivat aivan kävelyreitille, mutta tiukalla käskyllä sain molemmat palaamaan vierelleni. Porot haluaisivat tulla ihan pihapiiriin sillä täällä on rehevä niitty ja paljon maukasta heinää.

Osaan iloita ja nauttia hiljaisuudesta ja jopa yksinäisyydestä. Tosin en tunne itseäni yksinäiseksi, kun koirat pyörivät ympärillä ja niille tulee juteltua. Siivoilen ja järjestelen paikkoja, katson ympärilleni myös vieraiden silmin ja huomaan miten paljon turhaa tavaraa on tänne kertynyt. Mökin vuokraus Airbnb:n kautta alkoi kesäkuussa ja kolme ensimmäistä vierailua on jo takana. Viiden pisteen arviot lämmittävät, mutta aina voi asiat tehdä paremminkin. Paljon varauksia on jo tullut syksylle ja talvelle, varsinkin Keski-Euroopasta tulee varauksia.

Aamulenkillä mukavat maisemat

Porot tykkäävät niitystä

Kaylan ensimmäinen virallinen näyttely on takana ja oikein positiivinen kokemus se lopultakin oli. Näyttelypaikalla oli kova kuhina ja aluksi Kayla oli ihmeissään, kun staffeja ja ihmisiä oli joka puolella. Ravikentällä sijaitsevalla näyttelyareenalla ei ollut suojaisia nurkkia minne olisi voinut vetäytyä rauhoittumaan. Kaylan luokassa, junioreissa oli 6 osanottajaa, joista 4 sai erinomaisen ja 2 hyvän arvion. Kaylan Erinomainen oli hieno saavutus ja varsinkin tuomarin sanallinen arvio tuntui hyvältä. "10 kk, feminiininen, sopivan kokoinen narttu. Ihana koira ja ilme. Hyvin kehittynyt runko ikäisekseen. Hieno selkälinja, hyvä hännän kiinnitys. Hyvät kulmaukset, liikkuu vapaasti". Nyt iski näyttelykuume ja olen ilmoittanut Kaylan Mäntsälän näyttelyyn 2.8.

Matonpesua ja siivousta

Aina yhtä jännittää seurata, millaisia tulppaanin sipuleita olen istuttanut syksyllä 

Yritän kirjoittaa blogia mutta Isla änkeää syliini, rapsuttaa ja nuolee. Se on taas sylivauva, kun pennut ovat lähteneet talosta kolmisen viikkoa sitten. Kun Isla palasi evakosta Riston luota, missä se oli paikannut Jade-mamman koiratyhjiötä, se oli kovin vaisu ja hiljainen. Epäilin sen olevan sairas ja siksi olen jo tilannut terveystarkastauksen eläinlääkäriltä. Vaisu käytös taisi olla vain oireilua toisaalta ikävöinnistä ja toisaalta pikkupentujen aiheuttamasta elämänmuutoksesta. Kayla, joka oli ollut kotona koko pentueen ajan, ei reagoinut mitenkään. Nyt nämä kaksi peuhaavat ja leikkivät kuten ennen.

Koti on oudon hiljainen ja jopa melkoisen siisti. Olen pessyt mattoja, kerännyt pentuleluja talteen ja asetellut huonekalut paikoilleen. Nyt on ollut myös aikaa tehdä pitkiä lenkkejä Islan ja Kaylan kanssa ja joskus mittariin kertyy 5-6 kilometriä. Kevät houkuttelee uusille reiteille ja vaikka olen asunut täällä kauan, aina löytyy jotain uutta. Viime viikolla kävelin Iivisniemen alueella minulle uutta reittiä ja hiljennyin kuuntelemaan lintujen konserttia. Avasin puhelimessa Muuttolintujen tunnistuksen ja sain muutamassa minuutissa pitkän listan laulajien nimiä: satakieli, sirittäjä, peippo, tikli, hömötiainen, viherpeippo, punarinta. Luonto tarjosi myös hieman vaarallisia löytöjä: lähempänä kotia pysähdyi tutkimaan tiellä olevaa kasaa ja se lähtikin liikkeelle. Kyy siinä paistatteli päivää ja luikerteli sitten ojan heinikkoon. Isla olisi kovin innoissaan lähtenyt sen perään. Saman tien reunalla kasvoi korvasieniä, myrkyllisiä nekin. Mieleen muistui parin vuoden takainen sieniretki, jolloin Hedy söi kannon päälle nostetut korvasienet.

Pentujen kuulumisia odottelen aina innolla ja tuntuu hyvältä kuulla, että pikkustaffit ovat reippaita, touhukkaita ja kotiväkensä ilo. Lucky on kyläillyt meillä usean kerran ja muistaa varmasti synnyinkodin, koska se aina alussa käy kurkistamassa pentuhuonetta. Erityisen iloinen olen, että kaikki kolme aikuista narttua sallivat Luckyn leikkiä vuoroin kaikkien kanssa. Tilanne voisi olla myös sellainen, että Jade-mamma olisi mustasukkainen tai Isla-isoäiti komentelisi villikkoa. Seuraamme aina tilannetta ja ennalta ehkäisemme mahdolliset överit. 

Lucky uuden kodin pihalla

Pari viikkoa sitten osallistuin staffiyhdistyksen järjestämään Staffi-päivään Kaylan kanssa. Seuraksi lähti Basilin emäntä Karoliina ja hän myös esitti Kaylan nuori-staffi  epävirallisessa näyttelyssä. Kayla sopeutui hienosti Karoliinan kanssa esiintymiseen ja melkein unohti minut. Kaylan juoksu oli juuri alkanut ja ainoa moite oli takaosan lievä kouristus, mikä saattoi johtua juuri juoksusta. 

ARVOSTELU:

"Yhdeksän kuukauden ikäinen, erinomaista tyyppiä oleva juniori narttu, jolla jo ikäisekseen oikea kallon  ja kuono-osan vahvuus. Erinomaiset silmät, hyvä otsapenger, hyvät korvat, erinomaiset posket, hyvä kaula, hyvä häntä, hyvä rintakehän pituus, hieman pysty lantio, oikea raajaluuston vahvuus, tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu riittävän tehokkaalla askeleella, mutta etuosa putoaa liikkeessä. Miellyttävä, rauhallinen käytös."

Tämän innoittamana katselen jo näyttelyaikatauluja, jospa vihdoin innostuisin. 

Kaylan ensimmäinen esiintyminen näyttelykentällä

Juoksuprinsessa

Ovet auki maailmaan

Pallomeressä leikkii myös Kayla

Kimppaleikki Kaylan kanssa

 Kirjaimellisesti ovet ovat auki, sillä pentuhuone ei enää riitä kohta 7-viikkoisille pennuille. Ensin purettiin pentulaatikko ja sitten raotettiin huoneen  porttia. Paluuta ei enää ollut sillä huuto portin takana on niin kova että mieluummin päästän vesselit eteiseen ja sieltä muihin huoneisiin. Alakerran porrasaukon ympärillä on tiukka verkko, sillä utelias pentu voi vahingossa pudota kaiteen aukkojen välistä. Jade on sallinut Kaylan avustamaan ja se leikkii ihanasti villikkojen kanssa. Usein Jade-mamma makaa sohvalla ja nauttii yksinäisyydestä. 

Viimeinen viikko pentulassa on meneillään ja ensi keskiviikkona lähetevät kotiin tyttö 1 ja tyttö 3. Sunnuntaihin mennessä kaikki ovat jättäneet syntymäkodin ja saan siivota työhuoneeni ja laittaa tavarat paikoilleen. Tällä kertaa pennut jäävät lähelle, tyttö1 eli Lucky jää Jaden kaveriksi, tyttö 2 eli Cookie menee heidän tuttavaperheeseen ja tyttö 3 eli Laila lähtee Saloon. Pojista nró 1 eli Nipsu saa kodin Hämeenlinnassa ja nro 2 eli Riku Lopella. Mukava yksityiskohta on, että Lailan kodissa on ollut pentu ensimmäisestä kasvattamastani pentueesta.

Koirien kanssa saa varautua moneen ja tällä kertaa mursin etusormeni lenkillä Jaden ja Kaylan kanssa. Kayla halusi tervehtiä ohi kulkevaa cottonia ja seurasin näiden kahden touhuja. Toisessa kädessä oli Jaden hihna ja yht'äkkiä se tempaisi ja ryntäsi leikkivän parin luo. Hihna oli kietoutunut etusormen ympäri ja ymmärsin heti kivusta että nyt tapahtui jotain ikävää. Kun sormi ei seuraavana aamuna ollut rauhoittunut päin vastoin turvotus ja kipu oli pahempi, lähdin Jorviin. Siellä todettiin 1. ja 2. nivelen välisen luun murtuneen ja käteen laitettiin ns sisarsidos eli teipattiin etu- ja keskisormi yhteen. Positiivinen asenne sanoo, että onneksi vasen käsi, onneksi ei kipsiä ja onneksi ei särky ole paha. Vuosien aikana minulla on ollut monia murtumia, kylkiluut, olkapää, pikkuvarvas, kaksi kertaa nilkka ja nyt sormi. Ehkä pitäisi vain istua nojatuolissa  niin ei pääsisi telomaan jäseniään. 

Poika 1 Nipsu

Tyttö 1 Lucky

Tyttö 2 Cookie

Tyttö 3 Laila

Poika 2 Riku

Pentulaatikon viisikko

 

Pitkät odotuksen päivät menivät kuitenkin nopeasti ja juuri ohjeiden mukaisesti tiineyden 61. päivänä Jaden synnytys alkoi. Olin seurannut sen ruumiinlämpöä, joka oli laskenut 36,6 asteeseen. Kun se tiistaina 4.3. alkoi nousta, tiesin että synnytys tapahtuu vuorokauden sisällä. Aamulla 5.3. Jade oli kovin levoton, läähätti ja jopa oksensi. Huomaamattani se oli pedannut sänkyäni niin että untuvatyynyt hajosi purkaen valkoiset untuvat ympäriinsä. En voinut uskoa että pienestä tyynystä leviää niin paljon valkoista ainetta, koko sänky oli kuin lumivuoren peitossa. Kevyt untuva vain levisi ympäriinsä kun yritin imuroida sitä sekä puhdistaa tekstiilejä. Ulkona nurmikko oli kuin lumen peitossa ravisteltuani peittoa. Jotain hyvääkin saimme aikaan, sillä ikkunasta näin miten pikkulinnut keräsivät untuvia  pesätarvikkeiksi.

Hälytin Riston paikalle puolen päivän aikaan ja hän asettautui viereeseen huoneeseen pitämään työpalaveria. Kello 12.30 huusin hänelle, että "Nyt tulee" ja ensimmäinen tyttö oli pian maailmassa. Putsasimme pennun yhdessä Jaden kanssa ja laitoin sen sitten nisälle. Imurefleksi alkoi heti ja niin ensimmäiset tärkeät ternimaitopisarat auttoivat pennun elämän alkuun. Papereihin merkitsin kellonajan, värin musta valkoisin merkein sekä painon 300 g. Kauaa ei Jade ehtinyt imettää, kun seuraava pentu halusi maailmaan. Se oli reipas poika, musta valkoisin merkein ja saman painoinen siskonsa kanssa. Onneksi se ehti imeä hetken nisää kunnes Jade valmistautui päästämään kolmannen pennun maailmaan. Saatiin toinen tyttö, sekin saman painoinen ja väritykseltään musta-valkoinen. Avustajat saivat pitää kiirettä sillä vain 20 minuutin kuluttua Jade työnsi neljättä pentua maailmaan. Sen ulos saaminen olikin työn takana, autoin ja vedin varovasti ja onneksi Jade ponnisti kunnolla. Kun lopulta sain pennun ulos, tarkistin ensin että se hengittää pitkän työstämisen jälkeen. Iso reipas tyttö painoi jopa 400 g ja onneksi se ei ollut kärsinyt hieman pitemmästä työstämisestä. Eipä Jade ehtinyt kauaa hengähtää kun jo viides pentu halusi ulos, sekin melko iso poika 380 g ja hieman autettava ulos saamisessa. Kaikki oli tarkistuksen jälkeen kunnossa, ja se pääsi nisälle muiden viereen . 

Pentulaatikossa Jade makasi kyljellään viisi pentua nisillään ja aikaa oli kulunut vain kolme ja puoli tuntia. Miten hienosti kaikki menikään, emme tarvinneet ulkopuolista apua, saimme hoitaa synnytyksen keskellä päivää ja seurata ensimmäisen päivän vaiheita valoisan aikana. Kannoin retkisängyn pentulaatikon viereen ja nukuin ensimmäisen yön katkonaista unta valvoen pikkupentujen alkutaivalta.  

Kohta kaksi viikkoa on kulunut ja pennut ovat kaksinkertaistaneet painonsa. Tänään aukesivat silmät ja kohta jalat kantavat jo juoksuun. Jade on huolellinen mutta rento mamma, se oleilee jo Kaylan kanssa toisissa huoneissa mutta juoksee heti pentulaatikolle kuultuaan pienimmänkin äännähdyksen. Kayla tietää ilman kieltoa, että pentuhuoneeseen ei saa mennä mutta se kurkkii usein portin ritilöiden välistä ja nuuhkii ilmaa. Uskoisin että sitten kun pennut lähtevät liikkeelle ja leikkivät, Kayla saa liittyä leikkeihin.

 

Pennuilla jo tunnistuskaulapannat. Tytöt punainen, keltainen
 ja valkoinen. Pojat sininen ja vihreä

 

Viimeisiä viedään - päivä 55

Päivä 55 tarkoittaa että Jaden tiineysaika on loppusuoralla ja penikoimista voi odottaa viikon sisällä eli päivänä 62-64.

Tänään tarkistettiin tilanne Lazlon klinikan röntgenissä ja monien silmien tarkastelun perusteella arvio on, että kohdussa on varmasti viisi pentua, piilossa ehkä kuudes bonuspentu. Olen aloittanut Jaden lämmön mittaamisen, ja tänään se oli vielä normaali 37,8 astetta. Kun lämpö tipahtaa alas noin 36 asteeseen, penikoiminen on alkamassa vuorokauden sisällä. Aivan täsmällisen tarkkaa arvioita näinkään ei saa, mutta ainakin osaan olla valmiustilassa. Pentulaatikko on nyt pedattu valmiiksi ja Jade käy usein tarkistamassa petauksen.

Alkuviikosta minulla oli kolme staffia hoidettavana ja täytyy myöntää, että kolmen ulkoiluttaminen ei ole aivan pikku juttu. Taluttimet sotkeutuvat ja yksi löytää mielenkiintoisen hajun kadun toiselta puolelta kun taas toinen vastakkaiselta puolelta. Kayla haluaa kävelyn ohessa hieman leikkiä ja hyppelee edestakaisin. Eilen Kayla lähti kyläilemään pojanpoika Roy ja Iidan luo ja siellä Vohveli riemastui saadessaan tyttökaverin. Sain eilen illalla videon pariskunnan juoksuleikistä ja Kayla jäi kyllä toiseksi vikkelän cockapoon vauhdissa. 

Kolmen kopla, Jade, Isla ja Kayla huilaavat leikkien jälkeen

Kayla rakastaa pörröpetiä ja omaa nallea

Elävä nalle eli Vohveli cockapoon kanssa

Siellä Jaden pikkustaffit vielä kasvavat

Koirien vaihtoa

Siellä ne ovat. Jaden rentoutusasento

Jade-mamma voi paksusti, mutta vielä se jaksaa hyvin lenkkeillä ja leikkiä. Lenkit ovat kyllä supistuneet kymmenien kilometrien pituisista muutamaan kilometriin. Kuuden päivän päästä se siirtyy tänne Tammitielle odottelemaan synnytystä ja tietenkin myös tutustumaan pentulaan, jota olen jo alkanut sisustaa.

Perheen koirat sukkuloivat siis ristiin rastiin tarkoituksena helpottaa minun työtäni pennutuksen valmisteluissa ja myöhemmin myös pentujen hoitoa. Jade tulee luokseni jo ensi lauantaina, koska Risto lähtee matkoille ja Sarin työpäivät voivat venyä myöhään. Kolmen koiran ulkoiluttaminen voi olla minulle aika hankalaa, ja siksi Kayla siirtyy pojanpoika Royn perheeseen, missä se saa leikkikaverikseen cockapoo Vohvelin. Kun Risto palaa matkoilta, Isla lähtee heidän luokseen ja Kayla saa palata kotiin. Jos et pysynyt kärryillä, myönnän että on aikamoinen koiranvaihtosirkus suunnitteilla. Parasta on että kaikki nämä koirat tulevat mainiosti toimeen keskenään. Tosin viime viikonloppuna Jukan luona Valma-käppänä oli aika tiukkana, saavatko Isla ja Kayla tulla kylään. Heillä on melko ahdas tuulikaappi ja Valma komenteli ovella niin että Isla päätti perääntyä. Kayla yritti väistää  komentelijaa, mutta vasta kun isäntä otti Valman komentoon, tytöt uskalsivat sisään. Sen jälkeen ei kyllä ollut mitään nokkapokkaa, löhöiltiin samalla sohvalla ja haisteltiin ulkona samoja viestejä. Voitto-parson vietti samana päivänä 12-vuotissynttäreitä, mutta kovin riehakkaita juhlia ei ollut tarjolla. Voitto ei ihmisten hösäämisestä välitä. 

Jaden kammassa on enää melko vähän piikkejä, maksimissaan kymmenen. Ensi viikon keskiviikkona menemme Lazlon luo röntgeniin ja sen jälkeen uskallan jo aika monelle odottajalle antaa lupauksen pennusta. Tietenkin jännitystä lisää sukupuoli, onko poika- vai tyttövoittoista vai meneekö jako tasan.

Pentulaatikon raamit jo koossa

Lapsiportti pentulaan