Agilityä

Osallistuimme Eevin kanssa Kirkkonummen kennelkerhon järjestämiin agilitykilpailuihin. Eevi kilpailee medi 2 -luokassa ja tänään oli ns. hyppykisa, jossa ei ole kontaktiesteitä. Tulimme ajoissa kisapaikalle ja ulkoilin Eevin kanssa sekä harjoittelin ulkokentällä muutamia esteitä. Eevi on yleensä tällaisissa tilanteissa täydellisen hallittava, se tekee kaiken rauhallisesti ja täsmällisesti. Vein sen autoon odottelemaan ja seurasin edellisen ryhmän eli maxi 2-luokan kisaa. Siinä rata on muuten samanlainen, mutta hyppyrimat ovat korkealla. Se näytti melko vaikealta, varsinkin pujotteluun meno näytti pahalta. Pitkän hyppysuoran jälkeen käännyttiin 180 astetta. Jos käännös meni pitkäksi, oli edessä viimeinen hyppyeste, jonka koira aina mielellään hyppää. Yritin olla rauhallinen enkä antaa vaikealta näyttävän radan suggeroida itseäni menettämään peliä.

Ennen lähtöä harjoittelimme paikoilleen jäämistä ja odottamista ja kaikki sujui hienosti. Kuitenkin kun seisoimme lähtöviivalla, Eevi oli jäykkänä jännityksestä enkä saanut siihen minkäänlaista kontaktia. Heti pannan irroituksen jälkeen se otti varaslähdön ja pudotti ensimmäisen riman. Peli oli siis jo menetetty. Silti tuntui että etenimme radalla lennokkaasti ja reippaasti. Muurin kapulat putosivat ja se johtui varmaan siitä että yritin vähän hidastaa aivan kuin antaa jo merkkiä kepeille kääntymisestä. Eevi ohitti ensimmäisen kepin, mistä tuli kieltovirhe. Siinä olikin kaikki radan virheet ja loppu meni sitten puhtaasti. Aika alittui melkein 2 sekuntia ja tuloksella 15 sijoituimme 6. sijalle. En tiedä mitä voisin tehdä tälle varaslähtöongelmalle, sillä se pilaa koko suorituksen. Ne kerrat, jolloin Eevi on jäänyt odottamaan ja minä ns. saanut määräysvallan radalla, suoritus on onnistunut hienosti.

Tulevalla viikolla on ohjelmassa paljon agilityä. Huomenna on taas treenit ja ehkä vihdoin löydän jonkin ratkaisun tähän ongelmaan. Tiistaina menemme Turkuun kisaamaan, perjantaina Riihimäelle, lauantaina Keravalle epävirallisiin kisoihin ja sunnuntaina Lohjalle.