maanantaina, maaliskuuta 27, 2006

Kissa kiitoksella elää

ja niin taidan minäkin ainakin vähän aikaa. Pennuilta tai oikeastaan niiden kotijoukoilta on tullut niin kauniita kiitoksia ja palautteita, että olen melkein häkeltynyt. Tänään sain myös meilin Eevin aikaisemman pennun emännältä, jossa hän mm. sanoi näin: "Älyttömän hienon koiran olen sinulta saanut, en olisi ikinä uskonut että elikko voi olla noin täysin palkein mukana, onpa kyseessä sitten vaikka nukkuminen!". Eihän ole minun ansiotani, että nämä pennut ovat niin suurenmoisia, mutta ehkä uskallan myöntää, että jalostuslinjojen valinta ja kodin olosuhteet ovat myötävaikuttaneet hyvään tulokseen.

Fina nukkuu sylissäni, kun kirjoitan tätä. Se väsähti vihdoin pyörittyään innokkaana ympäri työhuonettani. Erityisesti se hullaantui johtohärdellistä tietokonepöydän alla. Kun nettisivu ilmoitti: Palvelinta ei löydy, arvasin Finan kajonneen laajakaistapiuhaan. Finalle ei tänä aamuna maistunut ruoka ollenkaan, ja yritin syöttää sitä kädestä, josta se näykki jotain suuhunsa. Seuraavalla aterialla se sai jauhelihan sijasta lusikallisen sydänpateeta ja johan ruokahalu palasi. Se nuoli kupin puhtaan kiiltäväksi sisältä ja ulkoa. Se olikin vain nirsoillut, mutta varmaan ruokailukavereiden puuttuminen oli osaltaan syynä haluttomuuteen. Eevi kyllä söisi joka murusen Finan kupista.

Kävin aloittamassa nettikurssin ja tästä lähtien kommunikoin 40 opiskelijan kanssa vain sähköisesti. Jopa lopputentti hoidetaan verkossa. Työni ei ole siis paikkasidonnaista ja niinpä lähdemme huomenna viikoksi Kemijärvelle hiihtelemään. Toivottavasti kuitenkin gprs-yhteys toimii, sillä minun on oltava verkon tavoitettavissa päivittäin. Fina pääsee ensimmäiselle juna- ja automatkalleen. Nyt pitää pakata huolellisesti Finan tavarat, niin että se pärjää junassa 12 tuntia.

Ei kommentteja: