Eteisessä kenkiemme säilytyspaikka on nykyisin hattuhylly. Kengät eivät ole kenkäfriikki Finalta turvassa enää edes naulakon oven takana, sillä se osaa avata oven ja napata juuri piiloon pannun kengän purulelukseen. Vaikka aikuistumisen olettaisi vähentävän nuoren koiran puruhaluja, meidän Finan puruhalut näyttävät vain lisääntyvän. Tämän kesän kenkäsaldo lähentelee jo tusinaa. Fina tuntuu olevan erityisen oraaliorientoitunut, se kuljettaa koko ajan suussaan jotain, useimmiten onneksi kuitenkin sallittua purulelua. Se yritti tehdä myös Eevin malliin neulansyöntitempun, mutta onneksi olin lähettyvillä ja ehdin estämään yrityksen. Olin lyhentänyt uusien pitkiksien lahkeet ja pöydälle oli jäänyt tuo samainen, jo lähes historiallinen muistoesine eli keskimmäisen pojan koulukäsityönä tehty liikuttava neulatyyny. Ehdin nähdä Finan retuuttamassa sitä, se oli jo nyppinyt neulat irti ja repi vimmoissaan neulatyynyn sisuksia. Poimin neulat lattialta ja lähes haikeana heitin pitkään palvelleen muistoesineen roskiin. Tänään Fina oli napannut eteisen pöydältä Keskon pistekuponkeja 10 euron edestä ja repinyt ne niin pieniksi paloiksi, ettei teippauksenkaan avulla kuponkeja enää pysty esittämään liikkeessä ostohyvitystä varten. Muistui siinä mieleeni Cessi-vainaan kirjainnostus sen ollessa saman ikäinen. Minulla oli ollut pitkä lukurupeama Michenerin yli 1000-sivuisen Centennial-kirjan parissa. Kun kirjasta oli lukematta enää n. 10 sivua, Cessi oli napannut sen yöpöydältäni ja silpunnut juuri nuo viimeiset 10 sivua. Epätoivoisena rakensin sivuista palapeliä ja sain kuin sainkin palaset teipattua niin, että sivuista tuli luettavia. Ei kulunut kuin muutama päivä, kun Cessi repi sivut uudelleen, mutta nyt niin pieneksi silpuksi, ettei niitä saanut enää koottua. Kirja oli ostettu antikvariaatista Kansasin Manhattan-kaupungissa, eikä vastaavaa kirjaa ollut saatavilla Suomessa. Vuosia myöhemmin näin kirjan Dallasin lentoaseman kirjakaupassa ja ostin sen noiden 10 lukemattoman sivujen vuoksi ja siten sain pitkän tarinan päätökseen. - Juuri nyt, tätä kirjoittaessani Fina toi minulle kylpyhuoneen lattiakaivon kannen. Sen erikoisiin harrastuksiin kuuluu lattiakaivojen irroittaminen ja niiden kuljettaminen ympäri taloa.
Viikonloppu on ollut hyvin intensiivistä seurustelua 2-vuotiaan pojanpoika Pyryn kanssa. Vanhemmat ovat viikonloppumatkalla Amsterdamissa ja äsken sain puhelinsoiton heiltä kuullen että Helsingin lento on peruttu ja Pyry tarvitsee hoitoa vielä vuorokauden lisää. Eiköhän me jakseta vielä yksi vuorokausi. Rajussa ukonilmassa salama oli iskenyt koneeseen Helsingin kentällä ja niinpä matkalaiset jäivät ilman paluulentoa. Eevi suhtautuu pieneen vieraaseen rauhallisesti, mutta Fina aivan ilmeisesti kokee olevansa samalla aaltopituudella ja haluaa innokkaasti leikkiä Pyryn kanssa. Pikkuautot, legopalikat ja muovieläimet ovat kiinnostuksen kohteena ja vähän väliä joudun kaivamaan Finan suusta Pyryn leluja. Pyry on oppinut komentamaan Finaa ja sanoo sille topakasti "Ittu". Fina tottelee ja istahtaa kuuliaisesti Pyryn viereen.
Vatsankutittelua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti