Tasan kahdeksan viikkoa sitten kuusi pentua aloitteli elämäänsä pieninä hiiren näköisinä pallukoina alakerran pentulaatikossa. Tänään viimeinen kuudesta, musta kaunotar Saga, vipeltää uteliaana ja toimeliaana jaloissamme, kiskoo mattojen hapsuja, maistelee viherkasvien lehtiä ja repii papereita. Ihastelemme sen tomeraa olemusta ja rohkean uteliasta luonnetta. Fina leikkii Sagan kanssa piilosta, painii antaumuksella ja näykkii hellästi korvista. Jos Saga on liian tunkeileva, aikuiset koirat rähähtävät, mutta se osaa mielistellä. Se kierähtää selälleen tai nuolee vihoittelijan suupieliä. Meille tulee kyllä ikävä viimeistä pentua, kun se huomenna lähtee Tampereelle. Toisaalta on ihana tunne, kun voi siivota pentujen jäljet, kasata pentulaatikon, heittää roskiin sanomalehdet lattioilta, kerätä lelut nurkista ja hinkata lattiat puhtaiksi.
Eilen Fina pääsi yli kolmen kuukauden tauon jälkeen agilitykentälle, kun seuramme järjesti koulutusviikonlopun MM-tason agilitykilpailijan, Jaakko Suoknuutin johdolla. Itseäni hieman jännitti tuo kurssi, varsinkin kun meidät oli sijoitettu kovien kolmosluokkalaisten ryhmään. Jos itse arastelin osaamistani, ei Finakaan ollut vielä aivan terävimmillään. Hyvin kuitenkin pystyimme harjoittelemaan “pers-jättö”-vetoja, jaakotuksia, sylikäännöstä, saksalaista, kauko-ohjausta ja muita huipputason kommervenkkeja. Tänään kurssi jatkui, ja nyt oli Fina taas oma itsensä ja minäkin sain itseluottamusta. Fina laittoi turbovaihteen päälle, mutta silti se oli hyvin hallinnassa, kuunteli ohjeitani ja otti kontaktit millintarkasti. Koulutuksesta jäi hyvä mieli, toivottavasti osaan käyttää saamiani oppeja tulevissa kisoissa. Olen jo ilmoittanut Finan ensimmäisiin 3-luokan kisoihin kahden viikon päästä Järvenpäässä. Jännittävää!
Perjantaina olin esittelemässä staffeja eli Eeviä ja Finaa Koiranpäivä-tapahtumassa Tuomarinkartanossa. Tilaisuuden järjesti Helsingin seudun kennelpiiri, ja koko kenttä oli täynnä erilaisia koiratapahtumia. Eri rotujen esittely ei ollut erityisemmin hyvin järjestetty, marssimme peräkanaa terrieriryhmänä kentälle, seisoimme siellä hetken aikaa, kukaan ei kysynyt mitään, eikä juontajakaan osannut houkutella yleisöä osallistumaan. Minua oli pyydetty laatimaan parisivuinen esittely staffeista, mutta juontaja luki siitä yhden kokonaisen virkkeen! Taas tuli mieleen, miten tärkeää on osata antaa oikeita ohjeita, oikeasta asiasta, oikeassa paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti