Kun viime torstaina Rovaniemeltä Helsinkiin lähtevään autojunaan saatiin lastattua täpötäysi Mondeo, sen matkustajat hakeutuivat etsimään omaa makuuvaunua. Eevi ja Fina vetivät jalat tanassa kohti junaa ja yrittivät sisään heti ensimmäiseen vaunuun. Ensin kuitenkin piti tehdä lenkki aseman viereisessä metsikössä, jotta kahdentoista tunnin matka kestettäisiin ummessa. Makuuvaunussa koirat hyppäsivät oitis alapetille ja pötköttivät siinä kuin sfinksit. Tosin Fina nostettiin tällä kertaa Eliaksen seuraksi yläpetille, jotta minä saisin nukkua jotenkuten ojentuneena.
Espoon piha oli muuttunut viidakoksi loissaollessamme. Lämpöisen ja sopivan kostean kesän ansiosta pensaat olivat villiintyneet ja kukkapenkit täyttyneet muistakin kuin istutetuista yksilöistä. Viirukanukan oksat olivat peittäneet portin niin, että heti alkajaisiksi kolautimme autolla portin pieleen. Nyt on pensaita leikattu, rikkaruohoja kitketty ja käytäviä avattu ja piha alkaa näyttää kohtuullisen siivolta. Vihreän värisävyt ovat täällä upean moninaisia, kun pohjoisen luonnossa vuorottelevat soiden keltaisenruskeus ja vaarojen tummat sävyt. Kaipaan kovasti pohjoisen valoisia ja kuulaita iltoja, siellä aurinko paistoi pihalle vielä lähes puoleen yöhön.
Kävimme Espoossa vain purkamassa auton ja matkasimme jo heti seuraavana päivän Heinolan seudulle tuttavien hulppeaan kesäpaikkaan. Koolla oli taas tuttu tennisfanien joukko ja helteiseltä tenniskentältä kuului pallojen mäiske aamusta iltaan. Viikonloppuun mahtui myös uimista, saunomista, grillausta ja vadelmien poimintaa. Eevi ja Fina olivat aivan uupuneita sunnuntaina, sillä ne saivat leikittäjäksi 14-vuotiaan Samuelin. Hänellä on erityisen hyvä ote koiriin ja Eevi ja Fina seurasivat poikaa kantapäihin liimautuneina. Erityisen suosittua näytti olevan piiloleikki, varsinkin kun tontilla oli runsaasti tilaa piilotella. Sunnuntaina näytti siltä että Fina hieman ontuu ja toppuuttelimme jo rajua menoa.
Tänään oli sellainen aamu, että ovella innokkaasti ulospyrkivät koirat tekivät äkkipysähdyksen ja jäivät teputtelemaan räystään alle. Lopulta Eevi uskaltautui pikaisesti niiaamaan nurmikolla, mutta Finaa piti oikein jahdata ettei se livahtaisi saman tien sisään. En edes ehtinyt nähdä, saiko se tarpeitaan tehdyksi. Sadepäivä sai minut energiseksi, ja aloitin syksyn kuntoilun taas Elixiassa. Osallistuin steppitunnille ja Coreen ja vaikka rankkaa oli, nautin täysin sydämin.
Kohta aloitamme taas agilitytreenit ja kalenteri alkaa täyttyä kisoista ja koulutuksista. Yllättäen jouduin AST:in hallituksen puheenjohtajaksi edellisen puheenjohtajan paikkakunnalta muuton takia. Toivottavasti loppuvuosi sujuu ilman yllättäviä käänteitä tai ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti