Maailman katolla

Mt.Everest perusleiri

Olen tehnyt henkilökohtaisen oman korkeusennätyksen. En suinkaan ole tehnyt sitä korkeushypyssä, vaan matkaamalla maailman korkeimman vuoren juurelle, Mt. Everestin perusleirille 5245 metrin korkeuteen. Matka alkoi Helsingistä Pekingiin, missä tutustuimme parin päivän ajan must-paikkoihin eli Kiinan muuriin ja kiellettyyn kaupunkiin. Pekingistä lensimme lähes 4000 metrin korkeudella Tiibetin pääkaupunkiin Lhasaan. Ensimmäiset oireet korkeasta ilmanalasta alkoivat heti saapumispäivänä, hengästytti, janotti ja päätä jomotti. Oireiden helpottamiseksi piti juoda runsaasti vettä, levätä ja syödä hiilihydraattipitoista ruokaa. Vuoristosairautta ei onneksi tullut ja jaksoimme hyvin osallistua matkaohjelmaan kuuluviin luostarivierailuihin. Kaikkein vaikuttavin käyntikohde Lhasassa oli Dalai Lamojen koti – Potalan palatsi. Sinne joutui kipuamaan satoja portaita, mutta kun muisti askeltaa rauhallisesti, vetää välillä syvään henkeä, jaksoi kuunnella innokkaan oppaan selostuksia eri Buddhista. Saimme jonkinlaisen käsityksen buddhalaisuudesta, opimme jopa erottamaan käsien asennon perusteella esimerkiksi mikä patsas esittää pitkäikäisyyden Buddhaa ja mikä suojelus-Buddhaa. Oma nähtävyytensä oli tiibetiläisten palvomisrituaalien seuraaminen. Ihmiset mutisivat mantrojaan, kaatoivat termoksistaan sulaa jakin voita alttarin kynttelikköön sekä tuikkasivat seteleitä sinne sun tänne. Erikokoisia seteleitä oli kulhoissa, lattioilla, seinien raoissa ja vaikka missä. Lahjoituksilla tiibetiläiset haluavat kertoa, miten tärkeä uskonto heille on ja miten he haluavat osallistua temppelien kunnostukseen.  

Paikallinen oppaamme oli kovin innokas esittelemään meille luostarien maailmaa ja buddhalaisuutta. Lhasassa kuuntelimme innokkaina Drepung-, Potala- ja Jonghang- luostareiden vaiheita ja tuijotimme Buddha-patsaita. Lähes jokaiselle päivälle oli varattu vähintään yksi luostarikäynti, mutta lopulta kaiken tiedon omaksuminen meni yli ymmärryskyvyn. Vaihtoehtoisesti olisi ollut kiinnostavaa tutustua myös tiibetiläiseen elämänmenoon, ihmisiin ja tapoihin. Matkatessamme Tiibetin ylängöllä ohitimme isoja ja pieniä kyliä, laajoja viljelyksiä, mutta vain kaukaa näimme ihmisiä työskentelemässä pelloilla. Matka jatkui yhä ylemmäksi vuoristoon ja maisemat sen kuin komistuivat. Kohokohta oli tietenkin käynti Mt. Everestin perusleirissä. Sää oli pilvipoutainen ja vuoren huippu näyttäytyi ajoittain koko komeudessaan. Tuntui epätodelliselta kivuta viimeiset metrit perusleiriin ja kuvitella, miten vuorikiipeilijät valmistautuvat sieltä käsin huiputtamaan maailman korkeimman vuoren. Oppaamme, reilut 30-kymppinen Anne-Mari oli valloittanut Mt.Everestille neljä vuotta aikaisemmin ja kuuntelimme innokkaina hänen kertomuksiaan kiipeämisestään.

Himalajan ylitettyämme aloimme laskeutua Nepalin puolelle. Siellä odotti toisenlainen seikkailu, nimittäin maanvyöryn rikkoma tie ja maastoesteet. Pahimmalla kohdalla jouduimme jättämään auton ja kävelemään n. viisi kilometriä vyöryneiden maamassojen yli. Siinä kun me tasapainoilimme kivien ja soraharjanteiden yli, kantajat kantoivat yli 20 kiloa painavia laukkujamme melkein juoksujalkaa.

Kaikkien hienojen kokemusten ja hotelleissa nukuttujen öiden jälkeen koti tuntui taas maailman parhaalta paikalta. Vaikka sängyssä on taas ahdasta kolmen staffin vallatessa parhaat paikat, uni maistuu makealta. Lumihuippuisen Himalajan jälkeen syksyn ruskamaisema on kaunis ja rauhoittava. Samoin riisi- ja nuudelipitoisten aterioiden jälkeen kunnon suomalainen kotiruoka on gourmeeta. 

Potala - Dalai Lamojen palatsi Lhasassa

Jognhang-temppelin palvomismenoja

Yamrok Tso -pyhä järvi lähes 5000 m korkeudella

Pang La sola 5120 m

Tiibetinmastiffi

Everestin perusleirissä koira makoilee jakin lantakasassa

Drepung-luostarin koirat