Kasvukäyrät nousussa

Ei pentusia saa viedä pesästä

Mun lapsiani ette saa.

Lähes viikko on kulunut tiiviisti pentulaatikon äärellä, ja sekä Hedy-mamma että kasvattaja voivat jo hieman rentoutua. Pennut syövät hyvin ja ovat kasvaneet. Niilla on jo selkeä rytmi, ne nukkuvat tuhisten kylki kyljessä, ja sitten taas ryntäävät emon nisille parhaista paikoista taistellen. Hedy on hellävarainen mutta tarmokas emo, se putsaa pentuja niin voimalla, että ne välillä pyörivät ympäri. Toisaalta se osaa varoa tallomasta niitä ja asettautuu makuulle varovaisesti, ettei kukaan jää alle. Kun putsaan pentulaattikoa ja nostan pennut viltille lattialle, se nostelee niitä niin nopeasti takaisin että tuskin ehdin levittää uutta alustaa. Pennut eivät tykkää tuosta nostelusta, ne kiljuvat vastalauseensa. Se on toisaalta sen merkki, että tervettä energiaa riittää. Hedy on myös alkanut "lomailla" ja ilmestyy aika ajoin yläkertaan tai hyppää vierashuoneen sänkyyn lepäilemään. Pentuhuoneen ovi on nykyisin auki ja silloin tällöin Fina käy siellä. Hedy ei hermostu, mutta näen sen korvien asennosta, että se on varuillaan. Se tarkkailee myös meidän tekemisiämme ja juoksee heti eteiseen, kun alamme pukeutua ulkotamineisiin ja otamme taluttimet esille. Lenkillä se touhuilee normaalisti, mutta kun käännytään kotiinpäin, se yht'äkkiä muistaa äitiyden ja alkaa vetämään hurjalla kiireellä takaisin.

Kaikilla pennuilla on jo oma koti odottamassa. Vielä seitsemän viikkoa, ja sitten tomera pikkustaffi pääsee totuttelemaan uuteen asuinympäristöön. Siihen mennessä täällä synnyinkodissa emo ruokkii, opettaa ja leikkii lasten kanssa ja kasvattaja juoksee tiuhaan pentulaatikon ja keittiön väliä.Väliin mahtuu toki ihania hiljaisia hetkiä, kun kuusi pötkylää tuhisee mitä ihmeellisimmissä asennoissa toistensa kyljessä.