torstaina, maaliskuuta 16, 2017

Talven uhri

Runsaat kolme viikkoa sitten aamulenkillä Hannusmetsässä varoittelin toista koiranulkoiluttajaa liukkaista poluista. Itse tunsin kävelyn tukevaksi, sillä minulla oli Icebugit jalassa. Miehellä vain tavalliset talvisaappaat. Lenkki sujui hyvin emmekä liukastelleen kovin pahasti. Päivällä kuuntelin työhuoneeni radiosta Töölön tapaturmasairaalan lääkärin varoitusta erittäin liukkaasta kelistä. Hän sanoi poliklinikan olevan ruuhkaan asti täynnä jalkavammaisia.

Hedy-hoitaja potilaan kaverina
Koirien iltapäivälenkki päätettiin tehdä katuympäristössä, koska metsässä olisi niin liukasta. Taas Icebugit jalkaan ja varoituksen sanoja siipalle. Sää oli kylmennyt ja pientä pakkaslunta satoi jäätyneeseen maahan. Jo kotiinpäin palatessamme jalkakäytävällä, joka näytti hiekoitetulta, jalka vain petti, ja putosin sen päälle. En muista että olisin koskaan kokenut sellaista kipua, makasin kadulla selälläni ja huusin. Lopulta Elias sai kiskottua minut ylös ja sitten hyppelin yhdellä jalalla viimeiset 300 metriä kotiin. Nilkka turposi heti ja arvasin jotain pahaa tapahtuneen. Lähdimme Jorvin päivystysklinikalla, mutta tietenkin se oli tupaten täynnä kohtalotovereita ja muita sairaita. Numerolapun mukaan edelläni oli noin 300 henkilöä. Muistin lopulta, että minulla on tapaturmavakuutus ja jatkoimme matkaa yksityiselle lääkäriasemalle. Röntgenissä selvisi että ulompi kehräsluu oli poikki ja jalka kipsattiin polveen asti. Tuomio oli kuusi viikkoa kipsiä ja jalalle ei saisi aluksi varata ollenkaan. Siinä muuttuivat hetkessä suunnitelmat, liikuntaprojektit ja agilityharrastukset.


Ihanat avustajat Anna ja Fina   




Olimme lähdössä viikon sisällä Espanjaan pojan perheen kanssa ensiksi hiihtämään Pyreneille ja sitten vierailemaan heidän kotonaan Las Palmasissa. Emme peruneet matkaa, vaikka varoituksen sanoja kuului. Matka sujui olosuhteisiin nähden hyvin, mukana oli kevyt pyörätuoli ja kepit. Oli mielenkiintoista kokea maailmaa pyörätuolista käsin ja nähdä miten paljon auttavaisia ihmisiä on ympärillä.

Nyt olemme palanneet kotiin ja kontrolliröntgenin mukaan murtuman parantuminen on edennyt hyvin. Nyt vielä malttia toiset kolme viikkoa, ja sitten kipsi otetaan pois. Varoituksen sanoja on myös kuulunut siitä, että kipsin poisoton jälkeen vasta hankalaa onkin. Lihakset ovat surkastuneet, nivelet jäykkiä ja liikkuminen hankalaa. No, katsotaan sitten, kun kipsistä vapautumisen aika on.

Andorrassa ihailin majapaikan terassilta vuoria sillä aikaa kun muu seurue oli hiihtämässä

Lopulta minäkin pääsin vuoren huipulle
  
Gran Canarialla tehtiin kahden päivän patikointiretki 



Pääsin autokuljetuksella Gran Canarian korkeimmalle  
vuorelle  Pico Las Nievesiin (1994 m) missä yövyttiin Refugiossa




Pyörätuolilla pääsi myös patikointipoluille






Las Palmasin Canterasillekin pääsi suhteellisen helposti.


Ei kommentteja: