keskiviikkona, toukokuuta 26, 2021

Sulhasehdokas

Islan innokas sulhasehdokas

 Islan hormoonikierto on melko säännöllinen, runsas seitsemän kuukautta on tasaantunut juoksujen väliksi. Sopivan pitkä aika, jolloin koira ehtii hyvin palautua edellisestä juoksusta, eikä valmistautuminen seuraavaan ala ihan heti. Juoksun jälkeen kahden kuukauden ajan narttu saattaa käyttäytyä kuin se olisi tiineenä, se jopa saattaa kehittää valeraskauden ja kehittää nisiin maitoa. Sen elämä on vakavaa, ja entinen leikkisä tyttö on kadonnut. Se saattaa tehdä pesää ja ottaa pehmelelun hoitaakseen. Joskus valeraskaus on niin rankka, että tarvitaan hoitoa sen taltuttamiseksi. Joillakin edellisillä nartuillani on juoksujen väli ollut vain neljä-viisi kuukautta, ja se on tehnyt koiran elämän melko rankaksi. Pienillä roduilla juoksuvälit ovat lyhyempiä kuin isoilla, joilla väli on usein vuoden pituinen. Pentueen suunnittelu on haastavaa, kun juoksuvälit ovat pitkät. Jos yksi astutus epäonnistuu, seuraavaan yritykseen menee ainakin vuosi.

Nyt kun on oletettavissa, että Islan seuraava juoksu on vuoden vaihteessa, suunnittelen sille jo toista pentuetta. Jos aikataulu pitäisi, pennut syntyisivät maalis-huhtikuussa ja luovutus olisi kesän korvalla. Aivan ihanteellinen suunnitelma, mutta kaikki on vain oletusta ja käytäntö vasta näyttää mikä toteutuu. 

Islalla on jo yksi pentuvaraus, mutta perhe tiedostaa kaikki epävarmuustekijät. Läheltä piti, ettei pentuja olisi ollut tulossa jo tästä juoksusta, sillä sinnikäs sulhasehdokas päivysti toissapäivänä piha-aidan takana. Päästin koirat aamupissalle kuten tavallisesti, mutta ihmettelin miksi Isla seisoo aidan vierellä ja heiluttaa häntää.  Siellä vehnäterrieripoika yritti tunkeutua aidan läpi tutustumaan ihanaan neitoon. Koira päivysti pihan laitamilla tuntikausia ja useat ohikulkijat tulivat ilmoittamaan siitä. Koiralla ei ollut pannassa yhteystietoja, mutta tiesin sen kyllä asustavan jossain lähistöllä. Yritin ottaa sen kiinni ja viedä autolla Espoon eläinsairaalaan, missä sirun avulla voitaisiin saada selville omistaja. Poika veti pään pannan läpi, ja nyt se huomasi, että ihmisen lähelle ei pidä mennä. Vein Islan taluttimesta tyrkylle, jolloin poika unohti varovaisuuden. Mika pujotti lasson sen kaulan ympärille ja yhdessä saimme vastustelevan kaverin nostettua autoon. Eläinsairaalassa ei oltu halukkaita ottamaan karkulaista sisään, vaan sain kehotuksen joko soittaa poliisille tai viedä se Viikin löytöeläintaloon. Poliisista ei vastattu, eikä minulla ollut aikaa lähteä toiselle puolelle kaupunkia. Ilmoitin, että päästän sitten koiran vapaaksi ja annan sen juosta liikenteen seassa. Uhkaus tehosi ja koira otettiin sisään. Jatkosta en tiedä, muuta kuin että meidän pihapiiri on saanut olla tungettelijalta rauhassa. Kauhistuttaa ajatella, millaisia pentuja olisi syntynyt vehnäterrierin ja staffin sekoituksesta. Isla ei ollut yhtään kauhistunut, päin vastoin se oli suunnattoman ihastunut poikaan ja tarjosi innoissaan sille tötteröään. 

Viime talvena treenitauon aikana arvelin, että tuskin me Islan kanssa enää jatketaan agilityharrastusta. Kun kävimme kerran kokeilemassa seuran kentällä, innostus puraisi jälleen. Nyt yhteiseen harrastukseen menee useampi ilta viikossa, ja kisoihin jopa viikonloppu. En voi keksiä parempaa yhteistä tekemistä koiran kanssa. Agilityssä yhdistyvät tottelevaisuus, yhteistyö, taito ja ketteryys. Tämä siis sekä ihmisellä että koiralla. Viime viikolla tarjosin kasvateilleni agilityn alkeisoppia seuran kentällä. Hauskaa oli huomata, miten helposti opit menevät perille. Toisaalta myös opittiin, että paljon työtä vaaditaan lajin oppimisessa.


Islan 4-vuotissynttäreitä vietettiin pitkällä metsälenkillä.
Hedyn vasen korva noteeraa, että lähistöllä on toinen koiranulkoiluttaja




Löytöretkeilyä Uudellamaalla. Rörsvikin luontopolku




Ei kommentteja: