Lähtöjä

Hopeakuono Gina

 Sivustoni  aloituskuvassa on aivan sattumalta symboliikkaa. Siinä Ginan katse on kohti iltataivasta aivankuin se haluaisi tavoittaa taivaanrannan. Toissapäivänä se saavutti taivaanrannan. Sieltä pilvenreunalta se katselee nyt laumaansa. Gina vietti 15-vuotispäiviään 1.3. ja oli reipas ja hyväkuntoinen ikäisekseen. Pian se alkoi kuitenkin laihtua ja voimat ehtyivät päivä päivältä, kunnes tuli jäähyväisten aika. 

"Minä saatan sinut pehmeään lehtoon koirille varattuun ikuiseen kehtoon Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen Silitän kerran, itken kesäsateen verran Ihan kaikesta kiitän muistot lohdukseni elämäni kirjaan litän." -Johanna Niskanen-

Kyyneleistä ei tahdo tulla loppua, sillä olen viikko sitten saattanut Eliaksen viimeiselle matkalle . Edellisessä kirjoituksessani kerroin kohtalokkaasta Las Palmasin matkasta ja  Eliaksen saamasta sairaalabakteerista Taistelu jatkui täällä Suomessa ja  välillä jo uskoimme bakteerin hävinneen, Se kuitenkin hyökkäsi yhä uudelleen, miehen kunto heikkeni ja lopulta hän antoi periksi. Ahdistus yli viiden kuukauden sairausjakson jälkeen on ehkä hieman hellittänyt, mutta suru ja kaipaus on suuri. Onneksi Hedy ja Isla terapoivat minua, nukkuvat kyljessä, kävelyttävät ja ilahduttavat touhuillaan. Vaikeimman surun aikana Hedykin ahdistui, se läähätti ja meni nurkkaan. Isla taas istui vieressäni ja katsoi intensiivisesti kohti. 

"Joutui ilta, painuu päivän kulta, 

utuisiksi lientyi lahden rannat,

tuuli tyyntyi, talttui rannan aalto,

poistui punapilvi, haapain helke

kuiskeeks' suli tuskin kuultavaksi."