tiistaina, huhtikuuta 12, 2022

Tyhjä talo

Rafan jäähyväissyli

 Neljä päivää sitten viisikon viimeinen pentu lähti uuteen kotiin. Talossa on ihmeellinen rauha, lattioille ei seilaa leluja ja paperin riekaleita eikä nenään osu pienen pennun tuoksu. Omat aamutoimet ehtii tehdä rauhassa, kahvi lehden parissa tuntuu luksukselta. Vaikka viimeiset pentuviikot olivat hektisiä, yöunet sekavia ja aikataulu kulki pentujen rytmin mukaan, en muistele niitä pahalla. Enemmänkin on tyhjän sylin syndrooma, pientä lämmintä pehmeää pentua ei enää löydy sylin lämmittäjäksi. Uusissa kodeissa on nyt reippaita pikkustaffeja, jotka juoksuttavat isäntäväkeä ja kokeilevat naskaleitaan housunlahkeisiin.

Vielä on maitobaari auki, vaikka kiinteää ruokaa olisi tarjolla

Monet kysyvät, ikävöikö emo pentujaan, ja vastaus on että ei ainakaan näkyvästi. Ensimmäisenä pennuttomana päivänä Isla tosin poti vatsavaivoja, se oksensi ja ripuloi. Ei ollut kuumetta eikä mitään outoa vatsaontelossa ja iltaan mennessä se jo oli aivan normaali. Arvelen, että imetyksen loppuminen ja pennuista luopuminen saattoivat olla vatsaoireiden syynä. Parina päivänä se kävi tarkastamassa pentuhuoneen (joka on siivottu) ja nuuski makuualustoja aivan kuin olisi etsinyt pentuja. Nyt se on unohtanut äitiyden ja palannut takaisin leikkivän nuoren tytön rooliin. Hedy taitaa olla myös onnellinen, kun kaveri ehtii taas painia ja vetää lelua.


Rafa teroittaa hampaita

Olisiko mamman ruokakupissa parempaa sapuskaa?

Sandy tutustuu sisarpuoleen, Jadeen
Islaa leikittää jo











Ei kommentteja: