 |
| Petollinen katuosuus |
 |
| Hedy hoitaa |
Ostin uudet Ice-bug -kengät, jotta pysyisin liukkaalle pystyssä, kun vanhat olivat jo kuluneet. Myyjän kanssa juttelin, miten petollinen voi olla jopa oma piha, aina talvikeleillä pitäisi vetää jalkaan piikkarit. Elämä on "pitäisi"- tilanteita ja jälkeenpäin on turha selitellä, miksi ei toiminut ohjeiden mukaan.
Kelit olivat olleet kuivia jo pitkään, kotikatu oli asfaltilla ja hiekka rohisi päällä. Laitoin päivällisruoan uuniin ja lähdin koirien kanssa pienelle iltalenkille korttelin ympäri. Kuivilla kaduilla askelsin reippaasti, kunnes näkymätön jää vei askeleen ja lensin selälleni. Huusin kivusta, nilkkaan koski ja se lenksui kuin nahkarukkanen. Viereisen talon nainen soitti ambulanssin, paikalle osunut automies lupautui viemään koirat kotiin. Hän ilmeisesti tunnisti minut ja koirat lähtivät empimättä mukaan. Sain soitettua Eliakselle, että makaan kadulla ja odotan ambulanssia. Tunnin sisällä olin jo Jorvissa, nilkka sidottiin ja kipulääkettä annettiin. Röntgen kertoi, että pohje- ja sääriluun päät olivat murtuneet ja lääkäri sanoi leikkauksen olevan edessä. Olin jo valmisteltu leikkaukseen, kun tuli tieto asiantuntijalausunnon perusteella, ettei leikatakaan vaan kipsataan oikeaan asentoon ja seurataan tilannetta tihein välein. Lähdin taksilla kotiin ja tunsin olevani melko hyvässä kunnossa. Iltatoimilla kylpyhuoneessa maailma alkoi pyöriä ja liuin lattialle makaamaan. Ehkä olin ollut pyörtyneenä noin tunnin, kun kuulin Eliaksen etsivän minua. En ollut herättänyt miestä kotiin tullessa ja hän vain totesi tavaroiden olevan kotona, mutta vaimo kadoksissa. No, avustettuna pääsin sänkyyn ja jopa nukahdin melko rauhallisena. Hedy järkyttyi niin, että se meni ripulille ja makasi rintani päällä "suojellen" minua.
Melkein kolme viikkoa on kulunut kipsijalkaisena, ja kyllähän monet yksinkertaiset asiat ovat nyt vaikeita. Onneksi särky ja turvotus on hellittänyt ja kontrolleissa nilkka on näyttänyt olevan hyvässä asennossa. Huomenna taas kuvataan ja toivon hartaasti, että luutuminen olisi jo alkanut ja saisin luvan varata hieman jalalle. Murtuma muutti myös menevän ihmisen aikataulun. Kalenterista pyyhittiin Las Palmasin matka, kokoukset, kosmetologi, teatteri- ja museokäynti.
Onnettomuus on tuonut myös yllättäviä mukavia asioita. Etsin koirille ulkoiluttajia, kun Elias ei oikein pärjää kahden koiran kanssa. Isla taas ei suostu kävelemään ilman Hedyä, joten reipas ulkoiluttaja oli haussa. Laitoin asuinalueen fb-ryhmään kyselyn ja ilokseni sai monta ulkoiluttajaehdokasta. Useilla ei ole omaa koiraa, mutta he haluavat "nauttia" koiralenkeistä. Hedy ja Isla toivottavat kaikki uudet ja entiset kävelyttäjät riemukkaasti tervetulleiksi ja paras palaute on ollut, että on "ilo ulkoiluttaa teidän koiria". Hauska palaute tuli myös vuokraamamme yksiön itävaltalaispariskunnalta. "Asunto oli hyvä ja koirat ihan mahtavia". Tietämättäni Hedy ja Isla ovat käyneet tervehtimättä. Lähtöpäivänä oli pihapöydälle ilmestynyt paketti koiran nameja.
Ystävänpäivänä Islan pennut juhlivat 1-vuotistaivaltaan. Ihania, komeita ja kauniita staffinuoria ovat kaikki ja kasvattajana saan iloita perheiden kanssa. Ronja ja Olle kävivät jopa kävelyttämässä Hedya ja Islaa
 |
| Pablo-hurmuri on perinyt isoäidin silmät. |
 |
| Olle on yhdistelmä kuuliaista ja vallatonta hurmuria |
 |
| Rafa-sapelihammastiikeri on omistajan mukaan ihana ja haasteellinen staffipoika. |
 |
| Sandy miettii syviä, kun on jo nuori aikuinen. Se on tullut isoäiti Hedyyn. |
 |
| Äiti-lapsikävelyllä Ronja ja Isla. Kuin kaksoset jos Mamman harmaa ei paljastaisi ikää |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti