Terminen syksy

 

Vielä on uimakelit, vaikka lokakuu

Tuuli lennättelee viimeisiä keltaisia lehtiä, taivas on lyijynharmaa ja vihmoo ajoittain vettä. On silti pehmeän lämmintä, yli 10 plusasteen, mikä tarkoittaa että terminen syksy on vielä täällä. Vasta kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvämmin 0 asteen alapuolelle voidaan sanoa termisen talven alkaneen. Meille tämä on tällä hetkellä olennainen tieto, sillä vastaanottotilojen remontti voidaan aloittaa pakkasten saapuessa. Silloin remonttiporukan aitaprojekti jää talvitauolle ja aikaa on meidän talon muutostöille. Tänä viikonloppuna Lennart apumiehensä kanssa on ahkeroinut uusien ikkunoiden asentamisessa. Ihailemme työn jälkeä ja uusien ikkunoiden antamaa avaraa vaikutelmaa.

Kelpaa katsella pihaa keittiön upouuden ikkunan läpi

Alkusyksystä kävin Islan kanssa ahkerasti agilitaamassa ja tulokset olivat vaihtelevia. Välillä pääsimme yhteiseen flow-tilaan, välillä taas yhteistyö takkuili niin, että lopetin radan kesken. Myös Jade pääsi kokeilemaan taitojaan, ja osoitti lahjakkuuteensa lajissa.  Otin sen mukaan seuramestaruuskisoihin  ja muutaman lämmittelyhypyn jälkeen starttasimme "supermölliradalle". Esteinä on vain hyppyjä ja putkia. Jade seurasi ohjaustani täsmällisesti ja vain yhdessä kohdassa se juoksi hyppyesteen ohi. Sekin oli minun ohjausvirheeni. Jade taisi olla ensimmäistä kertaa ilman isäntäväkeä vieraiden koirien joukossa ja käyttäytyi aivan upeasti. Nyt Risto on luvannut rakentaa pihalle joitakin esteitä Jaden treenaamiseksi.

Jaden ensimmäinen palkintosuoritus

Seuramestaruuskilpailuisssa odotti toinen mukava yllätys, kun minut kukitettiin lahjapullon kera. Olen nyt virallisesti seuran kunniajäsen. Hienoa, että työtäni arvostetaan, varsinkin kun olin aktiivisesti mukana nykyisen kenttäpaikan hankkimisessa. 

Kunniajäsenen kukitus

Tällä hetkellä yritän olla kärsivällisesti yksikätinen, sillä kaksi viikkoa sitten oikea olkapää leikattiin ja siihen jouduttiin asentamaan uusi nivel. Viime marraskuussa sattuneen sijoiltaanmenon seurauksena olkaluun päähän alkoi kehittyä luunekroosi ja ainoa keino saada liikeradat ennalleen ja kipu pois, oli tämä leikkaus. Mahdollisesti ensihoidossa on tapahtunut virhe, kesti liian kauan ennenkuin olkapää saatiin vedettyä paikoilleen sekä pieni murtuma korjaantumaan. Onneksi käytössä oli lisenssiin sisältyvä vakuutus, joka korvasi leikkauksen. Joudun pitämään kantosidettä 4 viikkoa, sitten 4 viikkoa kevyttä liikeharjoittelua, jonka jälkeen astettaista voimaharjoittelua. Nyt en saa nostaa edes maitotölkkiä ja kärsivällisyyttä todellakin vaaditaan arjen pienissäkin askareissa.

Rautaa olkapäähän

Katse on kuitenkin jo tulevassa ja yksi tärkeimmistä suunnitelmista on Islan seuraava astutus vuoden vaihteen tienoilla. Sulhasehdokas on jo löydetty ja sopivaksi matsiksi todettu. Islan epäsopiva sulhasehdokas, naapuruston vehnäterrieri kävi kuumana edellisen juoksun aikana, ja jos aita ja  portti eivät olisi pitäneet paria erillään, vehnisstaffi-lapsia olisi ollut odotettavissa. 

"Staffit ovat aivan ihania koiria", sanoi maan ensimmäinen nainen eli Jenni Haukio viime sunnuntaina Turun kirjamessuilla, kun Stresa-kustannus lahjoitti hänelle Tassunjälkiä-kirjan. Jenni kiitti ilahtuneena ja sanoi nuo kauniit sanat rodustamme. 

Isla pääsi mukaan kyläreissulle Porvoon Virvikiin.

Talon Peppi-spanielin  kanssa tultiin hyvin toimeen, 

Vaikka ei nyt ihan leikkimisyhteyttä löytynyt

Posiolta tuli herkkupostia, poronsarvia

Juhannuksen vieton uudet tuulet

Juhannuksen vietto on saanut perheessämme erilaisia muotoja sen jälkeen, kun äiti-mummi-isomummi Irma poistui luotamme runsaat kolme vuotta sitten. Siihen asti lähes jokainen juhannus vietettiin Asikkalan kesäpaikassa, minne kerääntyi aina suuri joukko perheenjäseniä. Perinteitä vaalittiin, syötiin seljankaa ja charlotte russea, juotiin boolia, pelattiin pihanurmella ja tanssittiin ja laulettiin sekä poltettiin kokko aina kun se oli luvallista. Perinnönjaossa Haasin kesäpaikka meni isoveli Jyrille ja pikkusisar Kati lunasti Koiraniemen paikan. Olemme olleet sen jälkeen kiertolaisia juhannuksena, viettäneet sitä Mikan perheen kanssa Vecklaxissa tai Jukan perheen kesäpaikassa Houtskärin Ängsholmenilla.

Tänä vuonna olin varannut majoituksen Piikkiön Tuorlasta, missä Tsau järjesti kaksipäiväiset juhannuskisat. Suunnitelmat muuttuivat sen verran, että Jukka yllytti meidät tulemaan juhannusaaton kisojen jälkeen saareen, mistä minä voisin palata juhannuspäivän kisoihin aamulla ja Eske jäisi vielä vuorokaudeksi nauttimaan saaristomaisemista. Suunnitelma oli lupaava, mutta toteutus osoittautui melkoisen stressaavaksi. Stressin aiheuttajana oli ensinnäkin sää, joka kasasi taivaalle vettä tihkuvia pilviä. Toinen ongelma oli aikataulutus. Juhannusaaton kilpailut sujuivat melko mukavasti, kaikista tuli tulos ja Fina sijoittui jopa kolmanneksi agilityradalla. Palkintojenjaon vuoksi pääsimme matkaan kuitenkin roimasti myöhässä, mikä sai taas Jukan hermoilemaan saaressa grillauksen ajastuksen kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin; söimme runsaan ja herkullisen aattoaterian ja iloksemme pilvet karkasivat pois ilta-auringon edestä. Istuimme rantakalliolla ihailemassa auringonlaskua ja hopeasiltaa ulapan yllä. Koirat iloitsivat vapaudesta, kisailivat rannalla ja tekivät uhkarohkeita syöksyjä kallioilla.

Juhannuspäivän aamuna Jukka lähti viemään minua ja koiria hyvissä ajoin Korppoon Galtbyn rantaan, jonne auto oli pysäköity. Merellä oli melkoinen myrsky, vene hakkasi aaltoihin raivoisasti, ja täytyy myöntää että pelkäsin hieman. Yritin myös rauhoitella tärisevää Eeviä ja Finaa. Jukka on kuitenkin kokenut ja taitava kippari, luotsasi venettä aaltojen suunnan mukaan ja melkein aikataulun mukaisesti pääsimme satamaan. Navigaattori kertoi että olisin perillä noin 20 minuuttia ennen kilpailun alkua, mutta usko meinasi mennä kun jouduin odottamaan Nauvon lauttaa mielestäni ikuisuuden. Näköjään Tomtom osaa myös laskea lauttaosuuden, sillä kurvasin Tuorlan pihaan jopa 25 minuuttia ennen kisan arvioitua alkua. Laitoin koirat kentän laidalle häkkiin ja odottelin rataan tutustumista. Juuri kun meidät kutsuttiin kentälle, näin että Fina oli tullut ulos häkistä, se oli purrur verkkoon reiän. Hädissäni pyysin radan reunalla istuvaa tuttavaa menemään Finan luo ja tein parhaani keskittyäkseni radan lukemiseen. Kun vielä Eevin kanssa olimme ensimmäiset lähtijät, ei ollut vaikeaa ennustaa että kaikki menisi pipariksi. Ohjasin sen jo kolmannelta esteeltä väärälle hypylle ja manasin omaa tyhmyyttäni. Maaliin tultuoaame juoksin kiinnittämään Eevin tolppaan ja kiiruhdin Finan kanssa odottamaan radalle kutsua. Eipä päästy pitemmälle kuin kolmannelle esteelle, nyt Fina teki oman valinnan ja meidät hylättiin. Toiseen kisaan olin ilmoittanut vain Finan ja yritin luoda itseeni uskoa, että nyt näytettäisiin mitä osataan. Hyvinhän kaikki meni siihen asti, kunnes käännyin hieman liian voimakkaasti ja annoin Finalle väärän vinkin. Se hyppäsi ylimääräisen hypyn ja tuomari vihelsi pilliin. Kolme kisaa ja kolme hylkäystä, päivän saldossa ei toden totta ollut hurraamista.

Kotiin ajaessani mietin, oliko tässä ollut mitään järkeä. Olisin voinut jäädä saareen nauttimaan kiireettömästä juhannuspäivästä sen sijaan että pelkäsin myrskyisellä merellä, hermoilin lauttajonossa ja jännitin agilityradan liepeillä. Hulluutta, hulluutta, totesin itsekseni, mutta lohduttauduin tiedolla että kaltaisiani hulluja on muitakin.

Rokkia ja renkaita

Pyry kurottelee lavan reunalla punaisessa takissaan

Rockfestivaalikesä tuli lauantaina avattua miellyttävissä merkeissä. Musiikki oli rentoa ja rytmikästä, ei lukinnut korvia eikä salvannut hengitystä. Mikä se sellainen rockfestivaali on? No, Pikkukivirock Kivenlahdessa, johon osallistuin kolmevuotiaan Pyryn kanssa. Päälavalla esiintyi Aarne Alligaattori ja Viidakkorumpu sekä teltassa Tomi Pulkkinen ja Kumppanit kitaroineen ja huuliharppuineen. Pyry ryntäsi heti lavan reunaan ja rokkasi täysillä, vaikka pienen miehen silmät eivät edes yltäneet lavan tasolle.

Jukan perhe on kylässä neljän päivän yhdistetyllä viihde- ja työmatkalla ja näin meillä on runsaasti aikaa seurustella ja osallistua kotikaupungin rientoihin. Tänään joukko lähti ystävien kanssa Korkeasaareen ja minä pääsin mieluisan agilityharrastukseni pariin eli kilpailemaan Finan kanssa IHAH:n kisoihin. Kotiin tuomisina oli sylillinen palkintoja, sillä sijoituimme toiselle sijalle. Kymmenestä kilpailijasta vain kaksi sai tuloksen, ja niinpä Finan 10 virhepisteen tulos vei meidät palkintopallille asti. Sijoitus oli sitäkin mukavampi, kun osallistumisen tiellä oli muutamia mutkia. Ensinnäkin netti-ilmoittaumiseni ei ollut tullut perille, mutta maksukuitin avulla pystyin todistamaan oikea-aikaisen ilmoittautumisen ja pääsimme lähtölistan viimeiselle sijalle. Kun seurasin kakkosluokan radan rakentamista ja arvioin sitä perusteellisesti seuratoverin kanssa, korvieni ohi meni kuulutus, että mini- ja medi-luokkien rataantutustuminen olikin ennakkotiedoista poiketen samaan aikaan. Tarkkaamattomuuten takia jouduin lähtemään radalle ilman viiden minuutin tutustumista. Perusteellisen ennakkoanalyysin ansiosta olin kuitenkin tehnyt radan suorittamistapa-arvion ja se onneksi toimi. Vältimme riskit ja etenimme jouhevasti ja sujuvasti. Loppusuoralla toiseksi viimeinen este oli rengas ja sen Fina valitettavasti taas suoritti raamin ja renkaan välistä. Sain sen vedettyä sivulta takaisin ja niin pääsimme maaliin hyväksytysti. Jotain outoa tuossa renkaassa kuitenkin oli, sillä puolisen tusinaa koiraa hyppäsi samalla tavoin välistä, eivät siis hahmottaneet, mikä on oikea renkaan reikä. Yllätys oli, että tuomariharjoittelija oli tuominnut virheeksi puomin kontaktin, katselijatkin väittivät kontaktin olleen ok. Joka tapauksessa Finan meno radalla on ollut mallikasta viime aikoina ja suoritusvarmuus säteilee myös omaan ohjaukseeni.

Fina on kerta kaikkiaan ihanassa iässä, se on vilkas, mutta kuulolla, läheisyyden kipeä, mutta itsenäinen ja erinomaisen tottelevainen. Pyryn ja Annan vierailu ei ole enää stressaavaa, sillä koirat antavat lasten leikkiä lattialla, eivät hypi eivätkä nuole. Aikaisemmin Pyry sanoi, että Eevi on jo lauhoittunut, mutta nyt Finakin saa tämän kunniamaininnan, se on myös lauhallinen.