Miniloma

Lago Maggiore

 Kesä hujahti suurelta osin pentulaatikon äärellä, eikä lomailu tullut kysymykseenkään. Olin tilanteeseen asennoitunut, enkä valita. Toisaalta ei kotinurkilla pysyttely tuntunut edes suurelta menetykseltä, kun tänä vuonna kesäkelit olivat enemmän sateisia ja tuulisia kuin aiemmin. Kun sitten syyskuun alussa koitti pitkään odotettu matka Pohjois-Italian Stresaan, tuntuivat nuo neljä päivää aivan suurenmoiselta lomalta. Matka oli Stresa-kustannuksen kirjailijoiden perinteinen syyskokoontuminen, jonka aikana analysoimme toistemme tekstejä, mutta nautimme myös Lago Maggioren upeista maisemista, italialaisesta elämänmenosta ja herkullisesta ruoasta. Majoitumme pieneen 2 tähden perhehotelliin aivan kaupungin keskustassa ja emäntä Lauran toivottaessa meidät tervetulleiksi tuntuu kuin kotiin tulisi.

Töitä tehtiin ahkerasti ja palkintona herkuteltiin

Isola Madren ihmeellinen puutarha

Stresan piazzalla muitakin suomalaisia, tässä Aki Kaurismäki 

Vaikka liikkuisin missä päin maailmaa tahansa, huomio kiinnittyy aina paikkakunnan koirapopulaatioon. Stresa on nimenomaan italialaisten, milanolaisten lomailukohde, minne otetaan koko perhe mukaan, myös koira. Niinpä piazzalla viihtyivät niin ihmiset kuin koirat hyvässä sovussa. En nähnyt yhtään ärisevää tai haukkuvaa koiraa, enkä myöskään astunut kaduilla koiran läjiin. Ainoan kerran minua säälitti mukaan otettu koira, kun englannin buldoggi matkasi isäntäpariskunnan kanssa vesibussilla Lago Maggioren Isola Madre -saareen. Sää oli lämmin, lähes 30 lämpöastetta ja buldoggi läähätti ja korisi pahasti. Sen koiran olisi ollut parempi jäädä viileään kotiin vesikupin äärelle.

Mamman matkan aikana Hedy ja Isla pääsivät viettämään viikonloppua Jäppilään. Siellä kelpasi kirmailla pihanurmella Ginan ja Jaden kanssa ja retkeillä metsän viileillä poluilla. Nämä neljä koiraa ovat aivan mainio lauma, leikkivät yhdessä, nukkuvat kimpassa ja antavat tarvittaessa toisilleen tilaa.

Niin, ja Stresan matkan kirjoitustehtäväkin sai mukavan palautteen kollegoilta ja kirjailija Mari Möröltä. Ensi viikolla uusin kirjani menee painoon, mutta sitä ennen on vielä oikoluettava se. Kansisuunnitelma tuli jo graafikolta ja on mielestäni aika mallikas. 

Äiti-lapsi -leikit, Isla ja Jade Jäppilässä

P.S.  Ilahdun joka kerta kun pentujen perheiltä tulee postauksia useimmiten kuvien kanssa. Ilahdun myös kuullessani, miten hyvin pennun kanssa on päästy yhteisen elämän alkuun, tehdään mukavia asioita ja opitaan koko ajan uutta. Tämä osuus kasvattajan elämässä on niin palkitsevaa.

Elämä palaa ennalleen

Isojen ruoka maistuu paremmalta

Sain taas työhuoneeni omaan käyttöön. Oviportti on irrotettu, lelut kerätty ja pallomeren pallot saanut pesun kylpyammeessa. Verkkoaita tietokonepöydän ympäriltä on pois ja ihmeen tilava huone minulla taas on käytössäni, saan levitellä omat tavarat ja paperit pelkäämättä, että pieni termiitti hyökkää kimppuun. Olen niin kiitollinen, että kaikki synnytyksestä pentujen luovutukseen asti on sujunut aivan mainiosti ja olen saanut luovuttaa uusiin koteihin reippaita hyväkuntoisia pikkustaffeja. Jade on palannut kotiin Ginan kaveriksi ja se saa nyt syödä niin paljon kuin haluaa, jotta lihaa kertyisi luiden ympärille ja turkki kasvaisi ennalleen. Äitiysmoodi on kadonnut ja se on taas leikkisä iloinen nuori koira. 

Pontus-poika jäi meille viikoksi pitempään kuin sisarukset, ja sain mainion tilaisuuden keskittyä vain yhteen pentuun. Pontus sai varmaan erinomaisen "siedätyksen" ennen kotiinlähtöä, sillä aikuiset koirat saivat nyt leikkiä sen kanssa, ja toisaalta se kulki niiden perässä oppien uusia asioita. Hämmästelin pienen pojan sopeutuvuutta lauman hajottua. Se nukkui hyvin yksin, leikki, söi reippaasti ja tuntui jo hieman oppivan kuuntelemaan puhetta ja kutsuja. 

Viikonloppuna vietimme taas perheen rapujuhlaa ja koolla oli 16 ihmistä ja 7 koiraa (5 staffia, parson ja kääpiösnautseri). Pontus vilisteli iloisena vieraiden ja koirien joukossa ja kiersi sylistä syliin. Tuntui että se ei vierastanut mitään eikä ketään, se on hieno staffirodun pikkuedustaja. 

Uusista kodeista on kuulunut vain hyviä uutisia, siellä on pidetty ihmisiä liikkeessä ja touhussa, mutta vain positiivisella tavalla. Vertaistuki Whatsapp-ryhmässä toimii hienosti ja onhan kasvattajalle aivan mainio asia, että saa nähdä ja kuulla kasvattiensa kuulumisia. 

Ravut maistuisivat koirillekin

Lakkakakku jälkiruokana on perinne

Ensi viikolla matkaan Italian Stresaan kirjoittajatapaamiseen. Novellini on valmiina arvioitavaksi ja samalla saan lukea kirjoittajakollegoiden tuotoksia. Toinen suuri asia on, että kirjaprojektini on loppusuoralla ja näillä näkymin kirja menisi painoon jo syyskuun aikana. Mahdanko pyöritellä peukaloita ensi kuussa, vai putkahtaako mieleen taas uusi projekti. 

Pontus kotiinlähtöpäivänä isomummin kainalossa

Pontuksen silmäluomessa oli punkki.
Lääkärivieras nappasi viholaisen
pois apuna Eliaksen instrumentit 

Ihanat naskalihampaat

Hammasesittely

Palleroista on kasvanut touhukkaita pikkustaffeja. Hammaskalusto on jo paikoillaan, ja kasvattaja saa varoa nilkkojaan hoitotoimenpiteissä. Pentujen vaatimustaso on kasvanut, nyt ei enää viihdytä pentulaatikossa, tuskin edes pentuhuoneessa.  Aikaisemmin pentulaatikko on purettu vasta kun pennut ovat lähteneet uusiin koteihin. Tämä porukka on niin meneväinen, että tilaa täytyy olla koko huoneen verran. Pentuhuoneestakin pääsee ainakin kerran päivässä juoksemaan ja eteisestä löytyy valtavasti uutta ja jännittävää.

Nyt ovat uudet omistajat jo saaneet hellitellä omaa tulevaa perheenjäsentään ja kutsumanimet ovat käytössä.  Meillä on hieno yhteisö, ja vaikka uudet kodit ovat maantieteellisesti kaukana toisistaan, yhteys somen kautta toimii.

Tällä viikolla pennut ovat saaneet sirut niskaansa. Ne eivät inahtaneetkaan, kun Elias pisti vähän hurjalta näyttävällä neulalla piston niskan vasemmalle puolelle. Siru laitetaan nahan alle ja sen voi helposti tuntea pienenä riisinkokoisena pallona. Kun sirutus oli tehty, saatoin alkaa rekisteröintitoimet. Onneksi kaikki sujuu nykyään digitaalisesti, vain valmiit rekisterikirjat tulevat postissa fyysisesti. Aluksi piti hoitaa Jaden jalostusoikeuden siirto minulle, mikä sekin hoitui netin välityksellä. Sitten ilmoitin pentueen rekisteriin, seuraavaksi syötettiin Eliaksen sivujen kautta sirunumerot kullekin pennulle, ja lopuksi hyväksyntä ja rekisteröinnin maksu. Puoli päivää sain hommaan menemään, mutta työ onnistui sentään kotona oman tietokoneen ääressä.

Ronald saa sirun niskaansa

Ulkoilukausi on myös aloitettu. Heti ensimmäisellä ulkoilukerralla pennut suhtautuivat uuteen ympäristöön luonnollisella uteliaisuudella. Tänään laajensin aitausta toisella elementtipaketilla, ja nyt innostuttiin kovasti juoksemaan ja leikkimään. Naapurista kuuluva traktorin säksätys ei pelottanut, oli vain jännittävää uutta kuunneltavaa. Sää on ollut sopiva, ei märkää eikä liian aurinkoista. 

Isla on päässyt jo agilitytreeneihin ja oli ilo nähdä sen into ja tekemisen halu. Viikolla kävimme kokeilemassa hyppykisaa, mutta paine taisi olla liian kova pitkän tauon jälkeen. Isla karkasi jo lähdössä, ja siitä eteenpäin se suoritti esteet sellaisella vauhdilla, että rimat lentelivät ja pujottelu osui väärään keppiväliin. Pääasia oli kai, että Islalla oli hauskaa. 

Ulos mennään kärrykuljetuksella

Ulkona on mukavaa

 

Ihanat pallerot

                                                 Pupu antaa turvaa 

Nyt on vielä hiljaista ennen vauhtiviikkoja, sillä pentuset eivät vielä osaa tulla ulos laatikosta. Ikää on runsaat kolme viikkoa ja nyt ulkonäkö on jo pienen staffin. Tummat silmät napittavat tarkkana hoitajaa, kiipeämistä laatikon reunan yli harjoitellaan ja painimisleikkejä opetellaan. Kiinteää ruokaa syödään jo kolme kertaa päivässä, ohravelliä pentumoussen kanssa. Syöminen onkin aikamoinen show, tassut uppoavat ruokakuppiin, puuroa on päälaella ja kuonon päässä. Kerta kerran jälkeen ruokailutavat siistiytyvät ja kohta ymmärretään ruokakuppien tehtävä. Jade vahtii vierellä odottaen, että kupit saa nuolla puhtaaksi. Kaikkien paino on noussut samaan tahtiin, ja pallerot lähentelevät jo 1,5 kiloa. Joka päivä tehdään tutustumisretkin ympäristöön eli nostan pennut laatikosta pois matolle. Vain muutama niistä tosin uskaltautuu hieman liikkumaan, useimmat jähmettyvät kauhistuneina paikoilleen huutamaan. Eipä kestä kauaa, kun huuto kuuluukin laatikosta, kun halutaan pois juoksemaan. 

Isla palautui kotiin ja koirakolmikon kohtaaminen sujui hienosti. Joskus saattaa käydä niin, että poissa ollut koira joutuu uudelleen hakemaan paikkaansa kotona. Nämä kolme, isoäiti Hedy, tytär Isla ja lapsenlapsi Jade ovat kyllä hieno kolmikko. Ruokakupilla maistellaan toisten ruokia sovussa, sohvalla köllötellään yhdessä ja emännän sängystä vallataan jalkopää mitä ihmeellisimmin nukkumisasennoin. 

Sukulaispoika kävi kylässä ja kuvasi pennut ammattilaiskuvaajan taidolla

Poika 1

Poika 2

Poika 3

Poika 4

Tyttö 1

Tyttö 2

Rauhallista

Maidon pumppaus

 Ensimmäinen ns tarkkailuviikko pentujen elämässä on jo takana, eikä onneksi minkäänlaisia ongelmia ole ilmaantunut. Uskomatonta, miten hienosti emon rooli istuu ensikertalaiselle synnyttäjälle. Jade syöttää pennut ilmeisen ravitsevalla maidolla, sillä laatikosta ei kuulu nälkäitkua. Pentujen paino on noussut tasaisesti ja tänään kaikki ovat yli kaksinkertaistaneet painonsa ja ovat kaikki yli 600 g painoisia. Pennut ovat jänteviä ja virkeitä, liikkuvat jo aika reippaasti ja kellahtelevat välillä selälleen unille. Jadesta kyllä näkyy, että se antaa kaikkensa, kylkiluut ja selkäranka törröttävät terävinä. Se saa syödäkseen ravitsevaa erikoisruokaa niin paljon kuin haluaa  Yöt se viettää pentulaatikossa, vaikka pystyisi kyllä avaamaan portin ja kaivautumaan minun viereeni sänkyyn. Ensi viikolla odotan jo pentujen silmien aukenevan ja sitten pian jo jalat kantavat. Kiinteän ravinnon antaminen on myös 2-viikkoisten ruokailuohjelmassa. Striimauksen kanssa oli aluksi ongelmia, vanha pöytäkoneeni ei jaksanut pyörittää videota. Vaihdoin läppäriin, jota tosin tarvitsen myös muuhun käyttöön. Uusi keskusyksikkö on tilattu ja eiköhän striimi sitten jaksa pyöriä koko ajan. Vaikka katkoksia on, youtubesta kannattaa etsiä video Jadenpennut4.

Isla siirtyi Jaden kotiin Ginan seuraksi ainakin viikoksi. Elämä rauhoittui huomattavasti, sillä näköjään Jade seurasi äitinsä liikkeitä herkeämättä ja juoksi heti ikkunaan tai ulos, kun Isla ilmaisi näkevänsä jotain. Samoin ulkoilutus vain 2 koiran kanssa on jopa helppoa, kolmen porukassa aina joku haluaa toiseen suuntaan tai jää haistelemaan kadun viestejä.

Tunnistan pennut jo melko hyvin, vaikka päältäpäin ne kaikki ovat mustia, Jotta ei aina tarvitse tarkistaa valkoisista merkeistä kuka on kukin, solmin niille kaulaan eri väriset nauhat. Voi olla, että ne eivät pysy kaulassa kauan, mutta sitten laitetaan uudet. Värikoodit ovat: 

Tyttö 1, punainen, tyttö 2 vaaleapunainen, poika 1 vaalean sininen. poika 2 vaalean vihreä, poika 3 lila, poika 4 sininen.

Maitohetki

Ruokalepo

Isla uskoo, että kohta haetaan taas kotiin 

Gina ja Isla pääsivät hotellilomalle Porvooseen

,. 

M-pentue

Ensimmäinen yhteispotretti muutaman tunnin ikäisinä

 Viime sunnuntaista lähtien Jade on ollut tarkkailun alla, sen lämpöä on mitattu ja vatsaa mittailtu. Tuntui jopa tuskastuttavalta, kun mitään muutosta olotilaan ei näyttänyt tapahtuvan. Sitten tiistaina lämpö putosi 36,5 asteeseen, ja sen jälkeen mittailtiin lämpöä jopa kahden tunnin välein. Taas se tuntui jämähtäneen paikoilleen. Apujoukotkin olivat valmiustilassa, mutta kun synnytys lopulta käynnistyi keskiviikon ja torstain välisenä yönä klo 2.15, olin yksi kätilönä. Jopa Eliaksen arvio kohdunsuun aukeamisesta oli väärä, hän sanoi kestävän vielä seuraavaan päivään ennen kuin synnytys alkaisi. Jade pani töpinäksi, pentuja syntyi nopeaan tahtiin, kun kuivasin yhtä, toinen pentu syntyi jo lattialle. Kuivasin, punnitsin, kirjasin tiedot ja laitoin pennun Jaden nisälle saamaan ensimmäisen maitotilkan. En edes ehtinyt herättää Eliasta, mutta mies heräsi kai ääniin pentuhuoneesta ja tuli ainakin henkiseksi tueksi. Kun kuudes pentu oli syntynyt klo 4.30, uskoin pentueen olevan valmis, päästin Jade pihalle asioille, annoin sille ruokaa ja asettauduin pentulaatikon viereen kootulle vierassängylle. Muutaman tunnin yöuni sai riittää ja pentujen hoivaaminen ja tarkkailu jatkui. 

Nyt lähes kahden vuorokauden päästä Jade hoitaa pentuja huolella, syöttää ahkerasti ja putsaa. Se osaa itse avata pentuhuoneen portin, ja tulee välillä seurustelemaan meidän kanssa. Heti jos pentulaatikosta kuuluu inahdus, se juoksee tarkistamaan tilanteen.  Pennut liikkuvat virkeästi ja syövät hyvin eli kaikki näyttää lupaavalta. Nyt toivotaan että ne kehittyvät ja kasvavat ja Jaden maito riittää. Varalla on myös maitokorviketta.

Olin jännittänyt tätä synnytystä jostain syystä tavallista enemmän, ehkä siitäkin syystä, että olen kuullut niin monista ongelmasynnytyksistä. Nyt uskallan sanoa, että linjani staffit ovat myös hyviä synnyttäjiä ja se on erittäin tärkeä ominaisuus rodun ominaisuuksien kannalta. 

Valmisteluja

Juhannusyö Ängholmissa

Jaden odotus on loppusuoralla, viikon sisällä pitäisi pentujen olla jo maailmassa. Koiran tiineyden arvioidaan kestävän 58–63 päivää, mutta laskutapa ei ole aivan tarkka, jos nartulle ei ole tehty progesteronimääritystä. Aikaisemmat penikoimiset ovat tapahtuneet 60.–61. päivä. Jadella on tänään keskiviikkona meneillään 55. päivä eli h-hetki on tosi lähellä. Synnytyksen lähestymistä voi arvioida nartun ruumiinlämmön mittauksella, sillä noin 24 tuntia ennen synnytystä se laskee alle 37 C ja heti kun nousu alkaa, voidaan odotella supistusten alkamista.  

Tänään Jade oli röntgenissä ja kuvassa näkyi varmasti kuusi selkärankaa, saattaa jopa olla seitsemäs ranka hieman piilossa. Koiran kohtu on kaksihaarainen ja pennut ovat haaroissa kuin helminauhassa ja siksi röntgenkuvan tarkka arvio on aina hieman epävarma. Joka tapauksessa valmistaudun suureen pentueen syntymiseen. Jadea hellitään nyt herkuilla, se saa syödä niin paljon kuin haluaa kerätäkseen voimia synnytykseen ja imetykseen. Keitin sille broilerinjauhelihaa, lisäsin siihen kermaviiliä ja pentunappuloita. Ruokakuppi tyhjeni nopeasti ja Isla-mamma seurasi kateellisena vierestä. Olen myös tilannut Royal Canin Starter ruokaa sekä Baby Dog -milkiä siltä varalta, että maitoa ei tule tarpeeksi.

Pentuhuoneessa on jo pentulaatikko valmiina ja asennamme pian kameran striimausta varten. Jaden emännän apteekista on tulossa imualustoja ja täällä keräilen vilttejä ja pyyhkeitä synnytyksen avuksi. Olen laatinut "neuvolalomakkeen" jolla voidaan seurata pennun vaiheita syntymästä lähtien. 

Juhannusta vietettiin eri paikkakunnilla, me olimme Korppoon saaristossa juniorin vieraana ja Jade oli oman perheen kanssa Jäppilässä. Sää suosi juhlijoita molemmissa paikoissa, mutta tästä eteenpäin ei olisi haitaksi, vaikka helle hieman hellittäisi. No, ainakaan pennut eivät tarvitse lämpölamppua eikä lämpöalustaa. 

Isla ja Hedy vilvoittelevat rantakalliolla

Jade veneilee Jäppilässä

Hedy-mummo neuvoo Jadea pentulaatikossa

Siellä!

Vaihtelevia kelejä

Perhepotretin onnistuminen on aina yhtä vaikeaa. Hedy 11 v, Jade 3 v ja Isla 6 v

 

Runsas viikko sitten ulkoiluun tarvittiin fleece ja kuoritakki, nyt etsitään vaatekaapista vilpoisinta asua. Mökkiviikko Kemijärvellä oli silti hieno, koleus oli vain pukeutumisasia. Kullerot niityllä, laulujoutsenpari laiturin edessä ja koko yön taivaalla pysyvä aurinko tuottavat aivan erityisen luontoelämyksen. 

Espoon kotiin palattuamme haimme Jaden meille hoitoon, kun isäntäväki oli työ- ja loma-asioissa toisaalla. Jade on pyöristynyt näkyvästi eivätkä tutut riehuntaleikit enää maistuneet. Enimmäkseen se lepäili ja ehkä se myös hieman ikävöi kotiväkeä, vaikka se niin usein vierailee meillä. Ruoka ei edes oikein maistunut, mutta houkuttelin sitä herkuilla syömään. Jade syö nyt erityistä odottavien koirien ruokaa. Tällä viikolla se sai myös madotuslääkityksen, joka suositellaan annettavaksi tiineyden 42. päivänä. Ajoitus johtuu siitä, että tiineyden 40. päivänä suolinkaisen ja hakamadon toukat lähtevät liikkeelle ja infektoivat syntymättömät pennut istukan kautta. Madotus toistetaan 3 viikkoa synnytyksen jälkeen ja silloin myös pennut saavat häätöhoidon. Ensi viikolla vien Jaden röntgeniin ja silloin saadaan lähes 100-prosenttinen varmuus pentujen lukumäärästä. Samalla se saa myös herpes-rokotuksen, millä varmistetaan, etteivät pennut saa herpestartuntaa. Herpestä ei ole varmuudella emokoirassa, mutta rokotus on hyödyllinen varotoimenpide. Ensi viikolla alan myös valmistella pentuhuonetta. Teemme koiravaihdon pojan perheen kanssa, Jade tulee meille ja Isla-mamma muuttaa heille. Hedy saa jäädä mummoksi kotiin.

Isla räjäytti palkintopöydän ja sai 1., 2. ja 3. palkinnon helteisissä agilitykisoissa. 

Hedy täytti viime viikolla 11 vuotta ja kyllähän ikä alkaa näkyä kuonon harmaantumisessa. Muuten se on vireä mummokoira, mutta kuulo ei ole enää aivan terävin. Keittiössä saa kutsua sitä syömään useamman kerran. Hedyn emo Gina on nyt 14 vuotta ja 4 kuukautta eikä vauhdissa ole suurtakaan eroa nuoruuden päiviin. Toivotaan että saamme pitää nämä kainalokaverit vielä pitkään mukana matkassa. 

Gina ja Jade pääsivät ensimmäiselle veneretkelle Jäppilässä

Kevät encore

 

Perinteistä poiketen jätämme tänä kesänä keskikesän lomailun Kemijärven mökillä väliin. Syynä tähän on Jade, jonka pentuja odotamme juuri heinäkuun alkuviikolla. Matka pohjoiseen kesän alussa ei ole ollenkaan huono idea. Kevät on parhaimmillaan, koivuissa on vielä hennot vihreät lehdet. Pihamaalla kukkivat villit kullerot ja nurmi on syvän vehreänä. Hyttysistä ei ole tietoakaan, osaksi viileän ilman vuoksi mutta myös aika navakan tuulen ansiosta. Isla ja Hedy istuvat mökin portailla ja värisyttävät kirsua uusien hajujen perään. Tänä aamuna laiturin edessä uiskenteli laulujoutsenpari, varmaan sama joka viime syksynä hoivasi täällä neljää harmaata poikastaan. 

Kullero ja korvasieni -koira Hedy

Toissa päivänä kiersimme lähistön hakkuualueita korvasieniä etsimässä. Löytyihän niitä vihdoin, onneksi viiden kilometrin lenkki ei ollut aivan turha. Pientä jännitystäkin saatiin, kun Hedy nappasi kannon päältä kaksi korvasientä ja ymmärtääksemme söi ne. Mökillä työnsin sen kurkkuun suolasta ja vedestä tehdyn pienen pallon ja se juoksi melkein heti oksentamaan. Tutkin oksennukset tarkkaan, mutta niistä löytyi vain muutamia korvasienen paloja. Lääkekaapista löytyi vielä lääkehiiltä ja seuraavaksi Hedy-paran kurkkuun työnnettii kolme hiilikapselia. Nyt parin päivän päästä se on aivan kunnossa, eikä missään vaiheessa ilmennyt myrkytysoireita. Korvasienen myrkky gyromitriini aiheutta munuais- ja hermovaurioita ja ainoa myrkytyksen esto niin eläimillä kuin ihmisillä on vatsan tyhjennys.

Kotona pojan perheen luona tuleva mamma Jade voi hyvin ja alkaa jo pyöristyä vatsan kohdalta. Se saa nyt erityisruokaa kantaville nartuille ja ensi viikolla ensimmäisen madotuksen. Perhe on hieman huolissaan Jade hyppimisestä sohvalle ja alas, mutta rauhoitin heitä sanomalla että koira saa elää normaalisti mutta ei sille ole hyväksi mikään ylen määräinen rasitus. Ensi viikolla kun palaamme, Jade tulee meille asumaan ja sitten voidaan jo alkaa järjestää pentuhuonetta.

Meidän koirat ovat aivan mainioita reissustaffeja. Junamatka makuuvaunussa Pasilasta Kemijärvelle sujui taas rennosti, ne pötköttivät sängyllä rauhassa siihen asti, kunnes juna pysähtyi pääteasemalla. Koirien kanssa on aina niin sosiaalista matkustaa, useat ihmiset pysähtyvät juttelemaan ja tervehtimään koiria. Jos minulla ei olisi taluttimen päässä koiria, turkin kukaan näistä sanoisi sanaakaan. 

Heti perillä huomattiin renkaan olevan tyhjä. Kun ei ole vararengasta eikä paikkaustarvikkeita, piti auto hinata Kemijärven keskustaan korjaamolle.

Korvasieniä pitkän etsinnän jälkeen 

Metsälenkit ovat parasta

Pieniä mustia pallukoita

Kukkaistyttö Hedy tarkkailupaikallaan

Jadea on tarkkailtu viime aikoina lähinnä mahdollisen tiineyden takia. Se on edelleen hoikka eikä vatsalinja ole muuttunut, mutta nisät ovat hieman kasvaneet. Ehkä se on ollut hieman vaisu, ei edes kyläily tuttavaperheen Fanny-whippetin luona saanut sitä leikkimään. Monet merkit viittasivat tiineyteen, ja vihdoin koitti tämä tärkeä päivä, joka purki jännityksen.  Jade aseteltiin selälleen hoitopöydän telineeseen, vatsalla levitettiin geeliä ja sitten eläinllääkäri alkoi pyöritellä lukijaa kohdun päällä. Heti nähtiin yksi musta pallukka, sitten toinen ja kolmas ja neljä ja ehkä viides. Ultran lukema ei koskaan ole sataprosenttisen varma, vaan vasta röntgen viikkoa ennen synnytystä antaa lähes varman pentuluvun. Silti on käynyt niin, että bonuspentuja on syntynyt. Näillä näkymin pentuja olisi maailmassa 5.-8.7.. Jade saa elää normaalia elämää omilla ehdoillaan, mutta mitään yleenpalttista rasitusta sille ei enää saa sallia. Ruokinta muutetaan odottavan nartun ravinnoksi ja lähiviikkoina se saa madotuskuurin. Ennen penikoimista annetaan myös herpes-rokotus, millä varmistetaan etteivät pennut saa tartuntaa. Tämä on vain varmistuskeino, herpes aikuisella koiralla ei anna itsestään merkkejä. Aika paljon emoon on jo tähän mennessä satsattu; 3 progesteroninäytettä, astutusmatka ja ultraus. Edessä vielä röntgen ja herpesrokotus. Toivottavasti synnytys sujuu normaalisti kotioloissa. Koputan puuta ja sanon että tähän mennessä kaikki narttuni ovat olleet hyviä synnyttäjiä ja pennut ovat tulleet vauhdilla maailmaan.

Jadea ei huvita leikkiä Fannyn kanssa

Kuinka monta mustaa pallukkaa näet

Jaden kanssa reissussa

Kohti Laukaata Jaden kanssa

 Jännittäviä päiviä on eletty ja odoteltu, milloin Jaden on aika lähteä kyläilemään Horus-pojan luo. Olemme käyneet Reprovetissä otattamassa progesteroni-näytettä, sillä haluan varmistuksen oikeasta astutusajasta ennen kyläilyä. Horus asustaa Kiia Vuorenmaan Zesiro-kennelissä Laukaassa, eli noin 4 tunnin ajomatkan päässä. Kolmas kerta eli perjantaina 5.5. eläinlääkäri ilmoitti progesteronin määräksi 4,73 ng/ml, mikä tarkoittaa, että astutusaika on käsillä. Pakkasin pienen yöpymislaukun, hain Jaden Jupperista pojan luota ja niin lähdettiin reissuun. Matka sujui hyvin ja illan suussa nuori pari jo kisaili pihamaalla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kiian neljä staffinarttua pysyivät kiltisti sisällä. Islan mamma Hathor kiehnäsi koko ajan vierelläni, pyrki syliin ja pusutteli. Aivan kuin se olisi tiennyt, että minä olen Isla-tyttären ihminen. 

Aamulenkki lammen ympäri

Aamulla lenkkeilimme Kiian ja koirien kanssa metsälammen ympäri ja sitten taas nuoret päästettiin keskenään ulos. Eipä kestänyt kauaa, kun Horus hoiti homman ja me ihmiset saimme olla sivusta katsojia. Kun olen astuttanut eri koiriani yli kymmenen kertaan, joukkoon on mahtunut vaikka minkälaisia seikkailuja. Joskus narttu on ollut vihainen uroksen lähentelylle, joskus uros taas ollut liian arka lähestymään, joskus on ollut helle ja olen pelännyt, että koirat saavat lämpöhalvauksen. Olen kykkinyt sateessa ja pimeässä pihapuskassa, olen kontannut nartun perässä pihamaalla jne. Pari kertaa on tarvittu eläinlääkärin apua keinosiemennyksen avulla. Romantiikka on joskus ollut kaukana, mutta tällä kertaa pihalla leikki rakastunut pari, joiden touhuihin ihmisen ei tarvinnut kajota.

Tällä matkalla taas sain huomata, miten hieno koira Jade on. Se nukkui automatkan ja perille asettautui heti kuin kotiinsa. Se osasi rauhoittua, kun tarve oli, ruoka ja uni maistui. Kiia ihaili Jaden kaunista ulkomuotoa ja hienoa liikkumista. 

Nyt pidetään peukkuja, että Jadensisällä tapahtuu elämän ihme ja pienet pennut alkavat kehittyä. Neljän viikon kuluttua vien sen ultrattavaksi, ja sitten vasta alan valmistautua pennutukseen (noin 7.7.). Silloin myös saadaan arvio, montako sikiötä on kehittymässä ja montako onnellista kotia odottaa staffivauvaa.

Horus ja Jade kainosti kuvattavana

Ihana kevät

Hedyn tekee jo mieli uimaan

 

Edellinen postaukseni oli melko ikävissä merkeissä, kun kipsi jäykisti jalan ja kävely oli köpöttelyä kahden sauvan varassa. Koirien ulkoilutus onnistui apuvoimien avulla ja oma kuntoni romahti liikunnan puutteesta. Tänään aurinko paistaa pilvettömältä taustalta ja viimeinenkin lumi ja jää on sulanut pihamaalta. Uteliaana odottelen maasta pilkistäviä versoja, mitkä tulppaanit ehtivät ensimmäisinä ja miten rodot ovat talvehtineet. Kaikkein parasta on, että kävely sujuu lähes normaalisti, vaikka jäykkä nilkka tekee liikkeestä hieman epäkeskon. Pisimmät lenkit ovat jo olleet 6 kilometriä ja päivittäinen 2-3 km on jo ihan leikkiä. 

Islan kanssa olemme jo palanneet treenihallille ja tehneet pieniä agilityharjoituksia. Yllättäen Isla irtoaa esteille kauko-ohjattuna paremmin kuin että juoksisin vierellä ja ohjaisin. Ehkä totuus onkin se, että minun liikkuminen (hösääminen) häiritsee Islaa, mutta kun seison keskellä kenttää ja annan ohjeita, se tekee rataa itsenäisesti. Minun handikappini pakottaa palaamaan Back to the basics -tilanteeseen ja se voikin olla vain hyväksi.

Ginan 14-vuotispäiviä vietettiin viime kuussa ja sankari sai ansaitusti nauttia syntymäpäiväherkuista. Gina on ilmiö, se juoksee 3-vuotiaan Jaden kanssa metsälenkeillä kuin nuori tyttö ja kaukaa katsottuna on joskus vaikea erottaa kumpi on kumpi. Ginan emo, Eevi-staffi eli melkein 16-vuotiaaksi, ehkä tytär on perinyt äitinsä geenit. Ainakin urheilullinen elämäntapa ja aktiiviset metsälenkit pitävä vanhan rouvan kunnossa. Pentueesta on elossa vielä Neggu ja Heka, hekin hyväkuntoisia senioristaffeja. Huomenna Isla saa herkuttella synttärikakulla 6-vuotispäivän kunniaksi. 

Kevät tuo myös muuttolinnut Espanjasta eli senioripoikamme Mika saapuu parin viikon päästä 4 kuukauden pituiselle "kesälomalle" Suomeen. Mika on mukana Tampereen yliopiston luonnonmukaisen rakentamisen projektissa, joten hän on hyvin työllistetty täällä olo ajan. Mikan aikaisemmin suoritettu tutkimustyö luonnonmukaisesta rakentamisesta on vihdoin saanut tuulta ja pystyy käyttämään osaamistaan nyt toivottavasti jo käyttöön otettavissa rakennussuunnitelmissa.

Jade ja Gina 

Gina Jäppilässä 8 km:n lenkin jälkeen