sunnuntaina, lokakuuta 09, 2022

Kaksi kertaa ruskaa

Mökin laiturilta


 










Tänä vuonna heinäkuun Lappi-viikot siirrettiin syyskuulle, eikä se ollut ollenkaan huono päätös. Kemijärvellä ruska oli jo maalannut maaston ja puut keltaisella ja punaisella pensselillä. Päivä päivältä värit syventyivät ja kameraan tallentui satoja kuvia. Laiturin edessä laulujoutsenpari kaitsi poikasparveaan ja niiden seuraaminen oli mieluisa näytelmä. 

Laulujoutsenemo ohjaa lapset kotipesälle

Metsän mättäät olivat kukkuroillaan puolukoita ja otin jokaiselle lenkille pienen ämpärin mukaan. Marjoja kertyi ainakin 15 litraa ja ne riittävät mainiosti puolukkahillon ja marjapuuron valmistukseen. Hedy ja Isla maiskuttelivat vieressä, enkä muista että ne aikaisemmin olisivat syöneet puolukoita. Lähdin myös etsimään karpaloita ja vinkin saatuani löysinkin oikeanlaisen suon, missä nuo herkut piileskelivät. Karpaloiden poiminta on hidasta, sillä ne uppoutuvat hennon varren takia rahkasammaleeseen. Toisaalta ne ovat isoja ja kiinteitä marjoa, ja sain aika nopsasti astian täyteen. Parin viikon hiljaiselon jälkeen oli taas mukava palata etelän hälinään ja menoihin. Ruskailotulitus oli vasta alullaan ja nyt olen saanut seurata värien muuttumista jo yli kolme viikkoa.

Karpalosuolla






Pentusuunnitelmissa on jo hieman valon kajastusta, sillä Jaden juoksu on alkanut. Seuraavasta juoksusta joskus kevään korvalle on suunnitteilla astutus. Katsotaanpa nyt, miten luoja ajastaa Jaden hormonit ja tehdään vasta sitten tarkkoja aikatauluja. Useita odottajia jo on, mutta vasta kun astutus on onnistunut, otan vastaan sitovia varauksia.

Jade tähyää ikkunasta sulhasehdokkaita

Ennen Lapin matkaa ehdittiin pitää pentutreffit AST:n kentällä. Vain Rafa Tampereelta ei päässyt mukaan. Hienoja nuoria staffeja koko joukko ja yhdessä oli niin mukavaa. Viihdyttiin niin, että minun piti jo lähteä sovittuun paikkaan, mutta omistajat jäivät vielä seurustelemaan ja vertailemaan kokemuksia.  Tämä on ihan parasta verkostoitumista.  

Sandy, Ronja, Olle ja Pablo seurustelevat










maanantaina, elokuuta 29, 2022

Ei enää läähätystä

Pihakarkelot lämpöisessä yössä

Seuraavana iltana pihalla tanssivat vain rakeet


 Äskeinen iltalenkki oli aivan poikkeuksellinen, minua palelsi ja mietin että olisi pitänyt laittaa käsineet käsiin. Hedy ja Isla eivät pitäneet viileää tuulista lenkkisäätä ollenkaan pahana, sillä nyt ne jaksoivat tempoilla ojan penkalta toiselle ilman että kuumuus olisi vaivannut. Helteet rasittivat niitä melkoisesti. Isla on jopa oppinut pyytämään päästä kanssani suihkuun, se seisoo kiltisti vierellä ja odottaa vuoroaan. Nyt olisi ollut hyvä sauma saada se innostumaan uimisesta. Iltalenkillä oli myös herttainen kohtaaminen parivuotiasta tyttöä rattaissa työntävän äidin ja koirien kesken. Tyttö hoki "hauva hauva" nähdessään koirat ja niinpä pysähdyimme juttelemaan sopivalla etäisyydellä. Pidin koiria lyhyessä remmissä, ettei tyttö säikähtäisi. Hän halusi kuitenkin silittää koiria ja niin Isla ja Hedy saivat sylihalit ja rapsutukset sekä äidiltä että pikkutytöltä. Sellaisia Nanny-dogeja nämä ovat. 

Kun elokuun viimeiset päivät ovat menoillaan, voi jo puhua menneestä kesästä, vaikka varmasti vielä on kesää jäljellä. Meidän kesälomasuunnitelmamme muuttuivat siten, että perinteiset heinäkuun lomaviikot Kemijärven Räisälässä siirtyivät syyskuulle. Toivottavasti ruska panee parastaan silloin. Oikeastaan on ollut rentoa ja mukavaa olla ihan vain omalla pihalla nauttimassa kesän vehreydestä ja lämmöstä. On ollut myös aikaa osallistua kulttuuririentoihin: Eija Ahvon laulu- ja runoilta Veikkolassa, Urkuyö ja Aaria (pari kertaa) ja Espoonlahden kesäteatterin Hello Dolly. Pääkaupungin puolella kävin katsomassa Suurkirkon portailla esitetyn Anybody's Architecture -tanssinäytöksen. Aikaa on liiennyt myös koirien harrastuksille, aika monilla kisakentillä olemme juosseet ja aina välillä tuoneet myös palkintoja kotiin.

Perinteitä kunnioittaen Irma-mummin
 snapsilasit

Perinteistä on myös rapukestien vietto perheen kanssa. Lauantai-iltana pihalle kokoontui viisitoista rapuherkuttelijaa ja viisi koiraa. Koska säätiedotus lupaili vielä kaunista ja lämmintä säätä, uskalsimme kattaa rapupöydän pihalle. Nuoret hoitivat pihan koristelun ja uskon, että tällä kertaa siellä oli ihan paras design. Ilma oli satumainen, lämmin ja tuuleton, niinpä viihdyimme ulkona lähelle puolta yötä. Mika oli tuonut pianon ulos ja tanssimme livemusiikin tahdissa. Jukka toimi tututtuun tapaan laulun vetäjänä ja naapuritkin saivat varmaan nauttia "moniäänisistä" pöytälauluista. Koirat Hedy, Isla, Gina, Voitto ja Valma osallistuivat lattiatasolla ja nauttivat pöydästä putoavia sattumia. Jade oli poissa joukosta, sillä se oli otettu mukaan Tahkolla järjestettyihin mökkibileisiin. 

 

Seniorijuhlija Gina 13,5 v

Rapupöytä on katettu 15 hengelle


Myrtynyt Isla, joka ei saanut yhtään rapua syötäväksi






maanantaina, kesäkuuta 06, 2022

Rentoa menoa

Hamami omalla pihalla

Kevät on antanut odottaa itseään, mutta tänään nautitaan kevään vehreydestä ja kukkaloistosta. Pääsimme jo maistelemaan kevättä kuukausi sitten Milanossa, kun vierailimme juniorin luona. Vaatevalinta meni tosin hieman pieleen, kun ensimmäiset päivät satoi ja sää oli viileä. Sateen ansiosta kuitenkin vehreys oli sanoin kuvaamattoman kaunista. 

Milano sateessa
Stresan Isolabella

Islan pennut ovat pian neljän kuukauden ikäisiä reippaita pikkustafferoita. WhatsApp-ryhmässä pääsen seuraamaan kuulumisia ja edistysaskeleita. Tottelevaisuuden perusteet ovat jo kunnossa ja joka päivä opitaan uusia taitoja. Kasvattaja on helpottunut, kun kaikki uutiset ovat positiivisia, pikkuongelmista selvitään omin voimin. Tapasimme pari viikkoa sitten Ollen, Sandyn ja Ronjan kesken ja oli mielenkiintoista nähdä, miten yksilöllisiä pennut jo ovat niin ulkomuodoltaan kuin käytökseltään.  Onneksi kaikilla pennuilla on jo hyviä koirakavereita, mallioppiminen aikuisten koirien kanssa on aivan parasta.

Isla on heittänyt äitiyden roolin menemään ja on taas leikkisä, iloinen staffityttö. Vaikka Hedy lähentelee jo 10. ikävuotta, se antautuu täysin rinnoin leikkeihin Islan kanssa. Hedy leikkii myös itsekseen palloilla ja pehmoleluilla, se heittelee niitä ja syöksyy saalistamaan. Hedystä on vaikea päätellä sen ikää, se on hyväkuntoinen ja vain hieman harmaantunut. Isla on päässyt taas treenaamaan agilityä ja se purkaa patoutuneen energiansa kentällä. Opit eivät ole mammaloman aikana kadonneet, mutta se on niin intoa täynnä, ettei malta kuunnella ohjeita. Kävimme jopa kokeilemassa yhteistyötä kisaradalla, mutta melkein jo päätin luopua koko harrastuksesta, kun Islan meno oli niin päätöntä. Eilen kuitenkin saimme palkinnon sinnikkäästä harjoittelusta, Isla voitti puhtaalla tuloksella yhden kisan ja tuli kakkoseksi toisessa. Voitto merkitsee sitä, että se sai ensimmäisen luokanvaihtomerkinnän kisakirjaan. Toisessa luokassa (Islan luokka) tarvitaan kolme luokanvaihtomerkintää, jotta saa siirron kolmanteen eli ylimpään kisaluokkaa. Taidetaan kuitenkin vain nauttia kakkosluokan kivoista radoista ja rennosta kisatunnelmasta. Kolmannessa luokassa kisataan jo niin totisesti, että hauskuus on joskus kaukana. 

Hedyn leluvarasto 


"Serkut" Voitto ja Valma olivat hoidossa
Palkintorohmu 




Hedy omi Islan palkintonallen




tiistaina, huhtikuuta 12, 2022

Tyhjä talo

Rafan jäähyväissyli

 Neljä päivää sitten viisikon viimeinen pentu lähti uuteen kotiin. Talossa on ihmeellinen rauha, lattioille ei seilaa leluja ja paperin riekaleita eikä nenään osu pienen pennun tuoksu. Omat aamutoimet ehtii tehdä rauhassa, kahvi lehden parissa tuntuu luksukselta. Vaikka viimeiset pentuviikot olivat hektisiä, yöunet sekavia ja aikataulu kulki pentujen rytmin mukaan, en muistele niitä pahalla. Enemmänkin on tyhjän sylin syndrooma, pientä lämmintä pehmeää pentua ei enää löydy sylin lämmittäjäksi. Uusissa kodeissa on nyt reippaita pikkustaffeja, jotka juoksuttavat isäntäväkeä ja kokeilevat naskaleitaan housunlahkeisiin.

Vielä on maitobaari auki, vaikka kiinteää ruokaa olisi tarjolla

Monet kysyvät, ikävöikö emo pentujaan, ja vastaus on että ei ainakaan näkyvästi. Ensimmäisenä pennuttomana päivänä Isla tosin poti vatsavaivoja, se oksensi ja ripuloi. Ei ollut kuumetta eikä mitään outoa vatsaontelossa ja iltaan mennessä se jo oli aivan normaali. Arvelen, että imetyksen loppuminen ja pennuista luopuminen saattoivat olla vatsaoireiden syynä. Parina päivänä se kävi tarkastamassa pentuhuoneen (joka on siivottu) ja nuuski makuualustoja aivan kuin olisi etsinyt pentuja. Nyt se on unohtanut äitiyden ja palannut takaisin leikkivän nuoren tytön rooliin. Hedy taitaa olla myös onnellinen, kun kaveri ehtii taas painia ja vetää lelua.


Rafa teroittaa hampaita

Olisiko mamman ruokakupissa parempaa sapuskaa?

Sandy tutustuu sisarpuoleen, Jadeen
Islaa leikittää jo











lauantaina, maaliskuuta 19, 2022

Pikku-piranhat

Piranhat Olle ja Pablo

Kun ikää on melkein viisi viikkoa, pikkupennun maailma on ihmeitä täynnä. Kasvattajan varpaisiin hyökkää viisi naskalihampaista pentua, pyyhkeet ja makuualustat saavat kyytiä ja vessa on siellä missä hätä tulee. Pentuajan ensimmäiset kolme viikkoa menivät helposti pallukoita ihastellessa, kun Isla-mamma imetti niitä ahkeraan ja uni maistui. Pienin askelin opeteltiin syömään kiinteää ruokaa, ja sehän maistui, vaikka tähtäys ruokakuppiin ei aina osunut. Pieniä ulostekasoja ilmaantui yhä tiuhempaan, eikä emo enää siivonnut kaikkea. Kun silmät aukesivat, pallukoista alkoi kuoriutua pikkustaffeja. Korvat ovat vielä söpösti lupsallaan, mutta pian nekin alkavat nousta ruusulle. 

Aivan hellyttävä hetki oli, kun ensimmäiset leikin alkeet löytyivät. Nyt ei enää alkeista ole tietoakaan, huoneesta kuuluu välillä hurjaa melskettä ja murinaa. Kaikki viisi pentua ovat tasavertaisia, kukaan ei vetäydy syrjään eikä tunnu arastelevan uusia asioita. Tänä aamuna luututessani lattiaa Rafa osoitti kyllä olevansa joukon uteliain ja ehkä rohkein. Neljä pentua istui nurkassa ja ihmetteli laitetta, mutta Rafa kävi uuden "lelun" kimppuun.  

Ronjan eläinlääkärintarkastus

Huomenna  Elias pistää pentusille sirut niskaan ja sitten pääsen tekemään pentueilmoituksen. Tutustumispakkaukset on jo tilattu Musti@Mirristä ja Royal Caninilta ja pentuoppaan viimeistely on työn alla. Vaikka tiedän  tulevien kahden viikon olevan työntäyteistä aikaa, pyrin nauttimaan joka hetkestä, pentuhuoneen hajusta ja sotkuista, pikkuisten ihanista nukkuma-asennoista ja villeistä leikeistä ja jopa naskalihampaiden puraisuista. 

Pablo, of Greenline Lucky Laugher


Rafa, of Greenline Leads The Gang


Olle, of Greenline Lonely Rider




Sandy, of Greenline Love Me Tender


Ronja, of Greenline Love Is In The Air



lauantaina, helmikuuta 26, 2022

Pentulive

 

Juuri nyt pentulaatikossa on hiljaista, kaikki viisi pötkylää nukkuu kasassa aamuaterioinnin jälkeen. Ajoittain kuuluu vingahdus, jopa haukahdus, kun joku näkee unta emon nisästä. Joku haukottelee, toinen venyttelee, kolmas lupsuttaa unissaan. Pennuilla on ikää 12 vuorokautta ja jokainen päivä on iso askel kehityksessä. . Eilen aukesivat yhden tytön silmät, tänään toisen pojan. Huomenna varmaan jo kaikki näkevät uuden ihmeellisen maailman. Jalat kantavat jo melko hyvin, liikkuminen on vikkelää ryömimisen ja juoksun sekoitusta.  Isla on rauhallinen mamma, antaa pienten imeä mahansa täyteen, mutta sitten se siirtyy muiden koirien ja ihmisten seuraan. Aluksi olin huolissani, ettei se syötä pentuja tarpeeksi, mutta vaaka kertoo toista. Kaikkien paino on jo kaksinkertaistunut.

Isla on myös hyvä synnyttäjä. Avustajilla oli kiire ottaa vastaan pennut, kun se putkautti niitä maailmaan lähes puolen tunnin välein. Islan vyötäröympäryksen laajuuden perusteella oletin, että pentuja olisi tullut jopa kahdeksan, mutta röntgen näytti vain kuusi sikiötä. Kaikki pennut olivat syntyessään elinvoimaisia ja alkoivat heti imeä, mutta silti suureksi suruksi yksi tyttöpentu menehtyi yöllä. Valvoin pentulaatikon vierellä, mutta kun hetkeksi nukahdin, sillä välin pentu oli muuttunut elottomaksi. Ehkä luonto määräsi näin, pennulla ei ehkä ollut elinmahdollisuuksia.  Nyt olen seurannut herkeämättä muiden pentujen kehitystä ja lähes kahden viikon ikäisinä uskaltaa uskoa, että ne ovat selvinneet elämän alkuriskeistä. Olen kuitenkin nöyrä, ja uskon että hyvästä hoidosta huolimatta luonto päättää pentujen elinkelpoisuudesta.   

















tiistaina, helmikuuta 01, 2022

Vielä kaksi viikkoa

Seuraan Eläinkääkäri.fi -sivuston koiran tiineyskalenteria. Tälle viikolle teksti alkaa:  "Tiineys 7-8 viikkoa: Pennuilla on jo kuonot ja karva alkaa kasvaa. Nyt kannattaa hankkia synnytykseen tarpeellisia välineitä ja laittaa pentulaatikko valmiiksi.....". 

Pentulaatikon laidat ovat jo seinän vieressä odottamassa, ne ovat helppo ja nopea koota. Mother&Puppy -ruokasäkki sekä Baby Milk -jauhetta on hankittu. Ostoslistalla on koiraportti sekä Termo-matto. 

Isla on pyöristynyt melkoisesti, joko sillä on tusina pentuja kohdussa tai sitten vaan kudokset ovat löystyneet edellisen tiineyden vuoksi. Paino on noussut runsaat 2 kiloa, suositus on n 25 % painosta eli 4 kiloa. Ensi viikolla menemme tiineysröntgeniin ja silloin saadaan melko varma pentuluku. Isla nukkuu paljon, etsii asentoa useasti eli vatsa jo hankaloittaa elämää. Islan ruokahalu on valtava ja se kerjää keittiössä aina kun touhuan ruoanlaitossa. Se ei ole kovin halukas menemään ulos asioilleen, mutta kun laitetaan ulkoiluvarusteet päälle, innostus nousee ja se kävelee lenkillä reippaasti. Välillä jopa lelut houkuttelevat ja tietenkin kadulla kävelevät koirakaverit innostavat kommentoimaan.  



Läheisyyden tarve


keskiviikkona, tammikuuta 19, 2022

Odottavan aika on pitkä

Jedi (of Greenline Join The Gang) ja Isla (Zesiro Twinflower of Greenline)

 Isla on viime aikoina pitänyt huolen siitä, ettei elämämme ole aivan suoraviivaista ja ennalta arvattavaa. Viime kerralla kerroin verisestä jouluyöstä, mutta veri on ollut merkittävä tekijä muutenkin. Joulukuun alussa löytyi muutama veritiplu vuodevaatteista ja arvelin Islan juoksun alkaneen noin kuukautta odotettua aikaisemmin. Muutaman päivän kuluttua saatoin jo todeta, että selvät juoksuajan merkit olivat olemassa. Koska olin suunnitellut, että seuraavaksi tulossa olevan juoksun aikaan astuttaisin Islan, nyt oli siis sen aika. 

Viime kerralla astutus tapahtui juoksun 14. päivänä, ja siksi tilasin progesteronimäärityksen jo 8. päivälle. Se antaisi suuntaa oikealle astutusajalle. Nartun astutus on hoidettava yleensä 12.-18. juoksupäivien välisenä aikana, sillä niiden ulkopuolella uros ei yleensä ole edes kiinnostunut eikä narttu halukas. Sovittu uros tuli kylään 14. juoksupäivänä, mutta nuorten lemmenleikit eivät johtaneet astumiseen.  Kun uroksen omistajan oli kahden päivän harjoittelun jälkeen lähdettävä kotiin, pyysin toista (myös alunperin suunnitelmissa ollutta urosta) paikalle, mutta sama leikkisä kisailu jatkui. Otin yhteyttä Reprovetiin, koiran lisääntymisasioihin erikoistuneeseen eläinlääkäriasemaan, ja kysyin arviota tilanteesta. Otettiin uusi progesteroninäyte joka kuitenkin kertoi, ettei narttu ole vieläkään valmis. Uros lähti kotiin ja taas annettiin päivien kulua. Kun näytteiden mukaan Islalla oli h-hetki, uros haettiin takaisin. Päädyttiin varmuuden vuoksi kuitenkin keinosiemennykseen, kun kunnon astuminen oli epävarmaa. Eläinlääkärin mukaan sekä uros että nartu olivat priimakunnossa ja hän lupaili 100-prosenttista onnistumista. Totta se oli, sillä viikko sitten Isla kävi ultrassa ja kohdussa näkyi ainakin kuusi virkeää pennunalkua. Piilossa saattoi olla 1-2 sikiötä. Vaikka yli 10 astutusta hoitaneena voisin sanoa, että olen jo kokenut, jokainen kerta on erilainen ja yllätyksellinen. 

Siellä jo yhden pennun sydän sykkii energisenä

Synnytyksen laskettu aika on viikolla 7, helmikuun puolessa välissä. Pentuhuoneen valmistelut ovat jo käynnissä ja pentulaatikon laidat ovat odottamassa kokoamista. Isla on pyöristynyt silmissä, mutta vielä sille maistuvat leikit Hedyn kanssa. Siitä on tullut ahmatti, joka kerjää ruokaa jatkuvasti. Pitää kuitenkin syöttää sitä maltillisesi, vielä se ei tarvitse erikoisruokavaliota eikä lisäravinteita. Ensi viikolla Isla saa matokuurin, sillä raskaus aktivoi toukkien munat ja madot alkavat lisääntyä. Inhottava asia, mutta kaikilla koirilla on elimistössään toukkien alkioita.





5 viikon tiineys pyöristää jo vatsalinjaa. Isla on Mamma Madonna

keskiviikkona, joulukuuta 29, 2021

Vain yksi kynsi

Turun joulurauhaa
Ystävät tekevät joulun. 

Jätimme joulutohinat Espooseen, pakkasimme autoon koirat, ruoat sekä lahjapussit ja suuntasimme auton nokan kohti Turkua. Ensimmäinen pysähdys oli hotelli Julian parkkihallissa, mistä pääsee kätevästi hissillä hotellin vastaanottoon ja edelleen huoneeseen. Koirat kulkivat tottuneina matkaajina perässä, ja heti huoneessa ne testasivat sängyt. Tilatussa lemmikkihuoneessa oli vesikuppi ja pyyhe, mutta muuten koiria ei ollut huomioitu mitenkään, vaikka maksoimme kaksikymmentä euroa ekstraa vuorokaudelta. Hetken huilaamisen jälkeen jatkoimme matkaa Jukan perheen luo Varissuon Karjakujalle. Äänekkäästä vastaanotosta pitivät huolen Voitto-parson ja Valma-käppänä. Tavaroita purettaessa huomattiin, että Jukan joulusaunaan tarkoitettu vihta oli unohtunut ottaa mukaan, samoin yksi lahjasäkki. Olisi pitänyt tarkastaa vielä yhden kerran, ovatko kaikki tavarat mukana.

Jouluaattona seurasimmein Turun joulurauhan julistusta televisiosta, sillä itse tori oli aidattu tiukasti estämään yleisön paikalle pääsy. Lähdimme sen sijaan ulkoilemaan Aurajoen rannalle Pähkinämäkeen. Koirat saivat kirmailla vapaana laajoilla peltoaukeilla, kun lunta ei ollut vielä upottamiseen asti.  Isla ja Valma juoksivat yhdessä, Hedy ja Voitto vanhempina ottivat maltillisia juoksupyrähdyksiä. Parin tunnin ulkoilun jälkeen oli mukava valmistella joulupöytään kannettavia herkkuja. 


Ulkoilua Aurajoen rannalla

Jouluherkut


Pitkän päivän päätteeksi tuntui hyvältä antaa taksin kuljettaa meidät Juliaan. Odotuksissa oli hetken rentoutuminen nojatuolissa joulukirjoja lukien ja viiniä maistellen. Rentoilu muuttuikin paniikiksi. Huoneeseen päästyämme huomasimme runsaasti verijälkiä lattialla. Tarkemman tutkimisen jälkeen lähteeksi osoittautui Isla. Sen takatassusta oli kynsi irronnut ja varpaasta vuosi runsaasti verta. Pientä laastaria lukuunottamatta mukana ei ollut ensiaputarvikkeita. Sidoimme tassun kasvopaperin ja maskin avulla, kuminauhoista saatiin hyvät sidokset. Heppoinen side ei tyrehdyttänyt verenvuotoa,  ja pian huomasin että sänkyni oli tahrautunut vereen jopa patjaan asti.  Lähdin hakemaan vastaanotosta ensiaputarvikkeita ja avuliaan virkailijan kanssa valitsimme erilaisia painosidepakkauksia. Huoneessa tehtiin taas uusi sidonta, nyt todella paksu paketti jalkaan. Isla ei kipuillut, mutta makasi kuin halvaantuneena, ehkä pelästyneenä meidän kauhistelustamme. Hedy läähätti myötätunnosta. Lukuhetki siirtyi tulevaisuuteen ja yritimme rauhoittua yöksi. Aamulla Isla käveli normaalisti, mutta viedessäni koirat aamupissalle, huomasin että se oli yöllä jättänyt verijälkiä hissiin, hotellin käytävään ja vastaanottoon. Muut majoittujat saattoivat ihmetellä, mikä verityö hotellissa on tehty. Meille mysteeriksi jäi, missä vaurio oli syntynyt. Ehkä Islan tassu oli jäänyt jotenkin rappujen väliin. Onneksi Juliassa oltiin ymmärtäväisiä, eikä veloitettu meitä huoneen ja vuodevaatteiden sotkemisesta. Kotona Espoossa oli kunnollisia sidostarpeita, mutta Isla on tosi näppärä repimään paketin irti. Nyt se saa tulehduksen estoon antibioottia, mutta tassu saa olla ilman pakettia.


Maskista ei ole tassusidokseksi


Kotoa löytyi jo tukevampaa sidosmateriaalia