Pieniä mustia pallukoita

Kukkaistyttö Hedy tarkkailupaikallaan

Jadea on tarkkailtu viime aikoina lähinnä mahdollisen tiineyden takia. Se on edelleen hoikka eikä vatsalinja ole muuttunut, mutta nisät ovat hieman kasvaneet. Ehkä se on ollut hieman vaisu, ei edes kyläily tuttavaperheen Fanny-whippetin luona saanut sitä leikkimään. Monet merkit viittasivat tiineyteen, ja vihdoin koitti tämä tärkeä päivä, joka purki jännityksen.  Jade aseteltiin selälleen hoitopöydän telineeseen, vatsalla levitettiin geeliä ja sitten eläinllääkäri alkoi pyöritellä lukijaa kohdun päällä. Heti nähtiin yksi musta pallukka, sitten toinen ja kolmas ja neljä ja ehkä viides. Ultran lukema ei koskaan ole sataprosenttisen varma, vaan vasta röntgen viikkoa ennen synnytystä antaa lähes varman pentuluvun. Silti on käynyt niin, että bonuspentuja on syntynyt. Näillä näkymin pentuja olisi maailmassa 5.-8.7.. Jade saa elää normaalia elämää omilla ehdoillaan, mutta mitään yleenpalttista rasitusta sille ei enää saa sallia. Ruokinta muutetaan odottavan nartun ravinnoksi ja lähiviikkoina se saa madotuskuurin. Ennen penikoimista annetaan myös herpes-rokotus, millä varmistetaan etteivät pennut saa tartuntaa. Tämä on vain varmistuskeino, herpes aikuisella koiralla ei anna itsestään merkkejä. Aika paljon emoon on jo tähän mennessä satsattu; 3 progesteroninäytettä, astutusmatka ja ultraus. Edessä vielä röntgen ja herpesrokotus. Toivottavasti synnytys sujuu normaalisti kotioloissa. Koputan puuta ja sanon että tähän mennessä kaikki narttuni ovat olleet hyviä synnyttäjiä ja pennut ovat tulleet vauhdilla maailmaan.

Jadea ei huvita leikkiä Fannyn kanssa

Kuinka monta mustaa pallukkaa näet

Jaden kanssa reissussa

Kohti Laukaata Jaden kanssa

 Jännittäviä päiviä on eletty ja odoteltu, milloin Jaden on aika lähteä kyläilemään Horus-pojan luo. Olemme käyneet Reprovetissä otattamassa progesteroni-näytettä, sillä haluan varmistuksen oikeasta astutusajasta ennen kyläilyä. Horus asustaa Kiia Vuorenmaan Zesiro-kennelissä Laukaassa, eli noin 4 tunnin ajomatkan päässä. Kolmas kerta eli perjantaina 5.5. eläinlääkäri ilmoitti progesteronin määräksi 4,73 ng/ml, mikä tarkoittaa, että astutusaika on käsillä. Pakkasin pienen yöpymislaukun, hain Jaden Jupperista pojan luota ja niin lähdettiin reissuun. Matka sujui hyvin ja illan suussa nuori pari jo kisaili pihamaalla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kiian neljä staffinarttua pysyivät kiltisti sisällä. Islan mamma Hathor kiehnäsi koko ajan vierelläni, pyrki syliin ja pusutteli. Aivan kuin se olisi tiennyt, että minä olen Isla-tyttären ihminen. 

Aamulenkki lammen ympäri

Aamulla lenkkeilimme Kiian ja koirien kanssa metsälammen ympäri ja sitten taas nuoret päästettiin keskenään ulos. Eipä kestänyt kauaa, kun Horus hoiti homman ja me ihmiset saimme olla sivusta katsojia. Kun olen astuttanut eri koiriani yli kymmenen kertaan, joukkoon on mahtunut vaikka minkälaisia seikkailuja. Joskus narttu on ollut vihainen uroksen lähentelylle, joskus uros taas ollut liian arka lähestymään, joskus on ollut helle ja olen pelännyt, että koirat saavat lämpöhalvauksen. Olen kykkinyt sateessa ja pimeässä pihapuskassa, olen kontannut nartun perässä pihamaalla jne. Pari kertaa on tarvittu eläinlääkärin apua keinosiemennyksen avulla. Romantiikka on joskus ollut kaukana, mutta tällä kertaa pihalla leikki rakastunut pari, joiden touhuihin ihmisen ei tarvinnut kajota.

Tällä matkalla taas sain huomata, miten hieno koira Jade on. Se nukkui automatkan ja perille asettautui heti kuin kotiinsa. Se osasi rauhoittua, kun tarve oli, ruoka ja uni maistui. Kiia ihaili Jaden kaunista ulkomuotoa ja hienoa liikkumista. 

Nyt pidetään peukkuja, että Jadensisällä tapahtuu elämän ihme ja pienet pennut alkavat kehittyä. Neljän viikon kuluttua vien sen ultrattavaksi, ja sitten vasta alan valmistautua pennutukseen (noin 7.7.). Silloin myös saadaan arvio, montako sikiötä on kehittymässä ja montako onnellista kotia odottaa staffivauvaa.

Horus ja Jade kainosti kuvattavana

Ihana kevät

Hedyn tekee jo mieli uimaan

 

Edellinen postaukseni oli melko ikävissä merkeissä, kun kipsi jäykisti jalan ja kävely oli köpöttelyä kahden sauvan varassa. Koirien ulkoilutus onnistui apuvoimien avulla ja oma kuntoni romahti liikunnan puutteesta. Tänään aurinko paistaa pilvettömältä taustalta ja viimeinenkin lumi ja jää on sulanut pihamaalta. Uteliaana odottelen maasta pilkistäviä versoja, mitkä tulppaanit ehtivät ensimmäisinä ja miten rodot ovat talvehtineet. Kaikkein parasta on, että kävely sujuu lähes normaalisti, vaikka jäykkä nilkka tekee liikkeestä hieman epäkeskon. Pisimmät lenkit ovat jo olleet 6 kilometriä ja päivittäinen 2-3 km on jo ihan leikkiä. 

Islan kanssa olemme jo palanneet treenihallille ja tehneet pieniä agilityharjoituksia. Yllättäen Isla irtoaa esteille kauko-ohjattuna paremmin kuin että juoksisin vierellä ja ohjaisin. Ehkä totuus onkin se, että minun liikkuminen (hösääminen) häiritsee Islaa, mutta kun seison keskellä kenttää ja annan ohjeita, se tekee rataa itsenäisesti. Minun handikappini pakottaa palaamaan Back to the basics -tilanteeseen ja se voikin olla vain hyväksi.

Ginan 14-vuotispäiviä vietettiin viime kuussa ja sankari sai ansaitusti nauttia syntymäpäiväherkuista. Gina on ilmiö, se juoksee 3-vuotiaan Jaden kanssa metsälenkeillä kuin nuori tyttö ja kaukaa katsottuna on joskus vaikea erottaa kumpi on kumpi. Ginan emo, Eevi-staffi eli melkein 16-vuotiaaksi, ehkä tytär on perinyt äitinsä geenit. Ainakin urheilullinen elämäntapa ja aktiiviset metsälenkit pitävä vanhan rouvan kunnossa. Pentueesta on elossa vielä Neggu ja Heka, hekin hyväkuntoisia senioristaffeja. Huomenna Isla saa herkuttella synttärikakulla 6-vuotispäivän kunniaksi. 

Kevät tuo myös muuttolinnut Espanjasta eli senioripoikamme Mika saapuu parin viikon päästä 4 kuukauden pituiselle "kesälomalle" Suomeen. Mika on mukana Tampereen yliopiston luonnonmukaisen rakentamisen projektissa, joten hän on hyvin työllistetty täällä olo ajan. Mikan aikaisemmin suoritettu tutkimustyö luonnonmukaisesta rakentamisesta on vihdoin saanut tuulta ja pystyy käyttämään osaamistaan nyt toivottavasti jo käyttöön otettavissa rakennussuunnitelmissa.

Jade ja Gina 

Gina Jäppilässä 8 km:n lenkin jälkeen

Petollinen talvi

 

Petollinen katuosuus

Hedy hoitaa

Ostin uudet Ice-bug -kengät, jotta pysyisin liukkaalle pystyssä, kun vanhat olivat jo kuluneet. Myyjän kanssa juttelin, miten petollinen voi olla jopa oma piha, aina talvikeleillä pitäisi vetää jalkaan piikkarit. Elämä on "pitäisi"- tilanteita ja jälkeenpäin on turha selitellä, miksi ei toiminut ohjeiden mukaan.

Kelit olivat olleet kuivia jo pitkään, kotikatu oli asfaltilla ja hiekka rohisi päällä. Laitoin päivällisruoan uuniin ja lähdin koirien kanssa pienelle iltalenkille korttelin ympäri. Kuivilla kaduilla askelsin reippaasti, kunnes näkymätön jää vei askeleen ja lensin selälleni. Huusin kivusta, nilkkaan koski ja se lenksui kuin nahkarukkanen. Viereisen talon nainen soitti ambulanssin, paikalle osunut automies lupautui viemään koirat kotiin. Hän ilmeisesti tunnisti minut ja koirat lähtivät empimättä mukaan. Sain soitettua Eliakselle, että makaan kadulla ja odotan ambulanssia. Tunnin sisällä olin jo Jorvissa, nilkka sidottiin ja kipulääkettä annettiin. Röntgen kertoi, että pohje- ja sääriluun päät olivat murtuneet ja lääkäri sanoi leikkauksen olevan edessä. Olin jo valmisteltu leikkaukseen, kun tuli tieto asiantuntijalausunnon perusteella, ettei leikatakaan vaan kipsataan oikeaan asentoon ja seurataan tilannetta tihein välein. Lähdin taksilla kotiin ja tunsin olevani melko hyvässä kunnossa. Iltatoimilla kylpyhuoneessa maailma alkoi pyöriä ja liuin lattialle makaamaan. Ehkä olin ollut pyörtyneenä noin tunnin, kun kuulin Eliaksen etsivän minua. En ollut herättänyt miestä kotiin tullessa ja hän vain totesi tavaroiden olevan kotona, mutta vaimo kadoksissa. No, avustettuna pääsin sänkyyn ja jopa nukahdin melko rauhallisena. Hedy järkyttyi niin, että se meni ripulille ja makasi rintani päällä "suojellen" minua. 

Melkein kolme viikkoa on kulunut kipsijalkaisena, ja kyllähän monet yksinkertaiset asiat ovat nyt vaikeita. Onneksi särky ja turvotus on hellittänyt ja kontrolleissa nilkka on näyttänyt olevan hyvässä asennossa. Huomenna taas kuvataan ja toivon hartaasti, että luutuminen olisi jo alkanut ja saisin luvan varata hieman jalalle. Murtuma muutti myös menevän ihmisen aikataulun. Kalenterista pyyhittiin Las Palmasin matka, kokoukset, kosmetologi, teatteri- ja museokäynti. 

Onnettomuus on tuonut myös yllättäviä mukavia asioita. Etsin koirille ulkoiluttajia, kun Elias ei oikein pärjää kahden koiran kanssa. Isla taas ei suostu kävelemään ilman Hedyä, joten reipas ulkoiluttaja oli haussa. Laitoin asuinalueen fb-ryhmään kyselyn ja ilokseni sai monta ulkoiluttajaehdokasta. Useilla ei ole omaa koiraa, mutta he haluavat "nauttia" koiralenkeistä. Hedy ja Isla toivottavat kaikki uudet ja entiset kävelyttäjät riemukkaasti tervetulleiksi ja paras palaute on ollut, että on "ilo ulkoiluttaa teidän koiria".  Hauska palaute tuli myös vuokraamamme yksiön itävaltalaispariskunnalta. "Asunto oli hyvä ja koirat ihan mahtavia". Tietämättäni Hedy ja Isla ovat käyneet tervehtimättä. Lähtöpäivänä oli pihapöydälle ilmestynyt paketti koiran nameja. 

Ystävänpäivänä Islan pennut juhlivat 1-vuotistaivaltaan. Ihania, komeita ja kauniita staffinuoria ovat kaikki ja kasvattajana saan iloita perheiden kanssa. Ronja ja Olle kävivät jopa kävelyttämässä Hedya ja Islaa

 

Pablo-hurmuri on perinyt isoäidin silmät.

Olle on yhdistelmä kuuliaista ja vallatonta hurmuria

Rafa-sapelihammastiikeri on omistajan mukaan ihana ja haasteellinen staffipoika.

Sandy miettii syviä, kun on jo nuori aikuinen.
Se on tullut isoäiti Hedyyn. 

Äiti-lapsikävelyllä Ronja ja Isla. Kuin kaksoset
jos Mamman harmaa ei paljastaisi ikää

Valkoinen joulu

Lumikaaos vasta alkamassa

Melkein pääsisi kotiovelta hiihtoladuille, tai ainakin pari viikkoa sitten pääsi. Nyt ovat kaupungin ahkerat aurat ja hiekoitusautot olleet töissä ja kävelijälle keli on mitä mainioin. Meidän koirat eivät kovasti riehaannu uudesta lumesta, mutta Kanarialta käymässä ollut vanhin poika Mika kyllä innostui. Entisenä kilpahiihtäjänä hän hakeutui laduille heti kun latuinfo kertoi latukoneen tehneen uraa. Kovimpana pyrypäivänä hän jopa hiihto asioimaan kauppakeskus Iso Omenaan. Mikä teki myös hiihtovaelluksen Nuuksiosta tänne Eestinmalmin nurkille ja retkestä saaliina oli voittajamieli ja upeita kuvia. Vaikea uskoa että kuvat olivat Espoon kaupungista. Kylmimpinä päivinä puettiin jo koirille talvimanttelit. Isla inhoaa vaatetusta ja hieroo itseään jokaiseen mahdolliseen puunrunkoon tai pylvääseen. Niinpä jouduin jo korjailemaan uutta talvimanttelia, kun saumat repesivät. Koirien pukemisessa pidän rajana n. 5 pakkasastetta, sillä kyllä ne liikkeessä pitävät itsensä lämpimänä.

Kaupunkimaisema Espoossa

Joulua otettiin vastaan tänä vuotta täällä Tammitiellä Riston perheen kanssa. Flunssa kaatoi yhden pojan vuoteeseen, mutta nettiyhteydellä toivotimme hyvät joulut ja paranemista. Jaloissa pyöri neljä staffia, Gina melkein 14 v, Hedy 10 v, Isla 5 v ja Jade 2 v. Hienosti tämä lauma tulee keskenään toimeen, ei edes lahjapakettien rapinat kiihdyttänyt liiaksi. Ainoa pieni komennus tuli Hedyltä, kun otin sen mamman Ginan syliin tutkittavaksi. Suusta tuli hieman verta, mutta vamma oli vain jokin pieni osuma ikeneen. Hedyn mielestä emäntä ei sentään saa ottaa syliin vierailevaa koiraa. 

Olen vaihtamassa kotisivujen ylläpitäjää 1.1.2023 lähtien, joten tuttu etusivu linkkeineen jää pois. Uuteen kotisivuun tulee myös linkki blogspotiin, mutta joudun vielä tekemään töitä ulkoasun kanssa. Toivottavasti uusi kotisivu löytyy hakusanoilla esim. kennel of Greenline. 

Kiitos lukijoille kuluneesta vuodesta ja toivottelen entistä parempaa vuotta 2023. Jos suunnitelmat pitävät meillä on toivottavasti pentulive ensi kesänä.

Läheisyys lämmittää

Islalla ei ole kiire aamuasioille

Ihan Gina-mummeli

Kaksi kertaa ruskaa

Mökin laiturilta

 

Tänä vuonna heinäkuun Lappi-viikot siirrettiin syyskuulle, eikä se ollut ollenkaan huono päätös. Kemijärvellä ruska oli jo maalannut maaston ja puut keltaisella ja punaisella pensselillä. Päivä päivältä värit syventyivät ja kameraan tallentui satoja kuvia. Laiturin edessä laulujoutsenpari kaitsi poikasparveaan ja niiden seuraaminen oli mieluisa näytelmä. 

Laulujoutsenemo ohjaa lapset kotipesälle

Metsän mättäät olivat kukkuroillaan puolukoita ja otin jokaiselle lenkille pienen ämpärin mukaan. Marjoja kertyi ainakin 15 litraa ja ne riittävät mainiosti puolukkahillon ja marjapuuron valmistukseen. Hedy ja Isla maiskuttelivat vieressä, enkä muista että ne aikaisemmin olisivat syöneet puolukoita. Lähdin myös etsimään karpaloita ja vinkin saatuani löysinkin oikeanlaisen suon, missä nuo herkut piileskelivät. Karpaloiden poiminta on hidasta, sillä ne uppoutuvat hennon varren takia rahkasammaleeseen. Toisaalta ne ovat isoja ja kiinteitä marjoa, ja sain aika nopsasti astian täyteen. Parin viikon hiljaiselon jälkeen oli taas mukava palata etelän hälinään ja menoihin. Ruskailotulitus oli vasta alullaan ja nyt olen saanut seurata värien muuttumista jo yli kolme viikkoa.

Karpalosuolla

Pentusuunnitelmissa on jo hieman valon kajastusta, sillä Jaden juoksu on alkanut. Seuraavasta juoksusta joskus kevään korvalle on suunnitteilla astutus. Katsotaanpa nyt, miten luoja ajastaa Jaden hormonit ja tehdään vasta sitten tarkkoja aikatauluja. Useita odottajia jo on, mutta vasta kun astutus on onnistunut, otan vastaan sitovia varauksia.

Jade tähyää ikkunasta sulhasehdokkaita

Ennen Lapin matkaa ehdittiin pitää pentutreffit AST:n kentällä. Vain Rafa Tampereelta ei päässyt mukaan. Hienoja nuoria staffeja koko joukko ja yhdessä oli niin mukavaa. Viihdyttiin niin, että minun piti jo lähteä sovittuun paikkaan, mutta omistajat jäivät vielä seurustelemaan ja vertailemaan kokemuksia.  Tämä on ihan parasta verkostoitumista.  

Sandy, Ronja, Olle ja Pablo seurustelevat

Ei enää läähätystä

Pihakarkelot lämpöisessä yössä

Seuraavana iltana pihalla tanssivat vain rakeet

 Äskeinen iltalenkki oli aivan poikkeuksellinen, minua palelsi ja mietin että olisi pitänyt laittaa käsineet käsiin. Hedy ja Isla eivät pitäneet viileää tuulista lenkkisäätä ollenkaan pahana, sillä nyt ne jaksoivat tempoilla ojan penkalta toiselle ilman että kuumuus olisi vaivannut. Helteet rasittivat niitä melkoisesti. Isla on jopa oppinut pyytämään päästä kanssani suihkuun, se seisoo kiltisti vierellä ja odottaa vuoroaan. Nyt olisi ollut hyvä sauma saada se innostumaan uimisesta. Iltalenkillä oli myös herttainen kohtaaminen parivuotiasta tyttöä rattaissa työntävän äidin ja koirien kesken. Tyttö hoki "hauva hauva" nähdessään koirat ja niinpä pysähdyimme juttelemaan sopivalla etäisyydellä. Pidin koiria lyhyessä remmissä, ettei tyttö säikähtäisi. Hän halusi kuitenkin silittää koiria ja niin Isla ja Hedy saivat sylihalit ja rapsutukset sekä äidiltä että pikkutytöltä. Sellaisia Nanny-dogeja nämä ovat. 

Kun elokuun viimeiset päivät ovat menoillaan, voi jo puhua menneestä kesästä, vaikka varmasti vielä on kesää jäljellä. Meidän kesälomasuunnitelmamme muuttuivat siten, että perinteiset heinäkuun lomaviikot Kemijärven Räisälässä siirtyivät syyskuulle. Toivottavasti ruska panee parastaan silloin. Oikeastaan on ollut rentoa ja mukavaa olla ihan vain omalla pihalla nauttimassa kesän vehreydestä ja lämmöstä. On ollut myös aikaa osallistua kulttuuririentoihin: Eija Ahvon laulu- ja runoilta Veikkolassa, Urkuyö ja Aaria (pari kertaa) ja Espoonlahden kesäteatterin Hello Dolly. Pääkaupungin puolella kävin katsomassa Suurkirkon portailla esitetyn Anybody's Architecture -tanssinäytöksen. Aikaa on liiennyt myös koirien harrastuksille, aika monilla kisakentillä olemme juosseet ja aina välillä tuoneet myös palkintoja kotiin.

Perinteitä kunnioittaen Irma-mummin
 snapsilasit

Perinteistä on myös rapukestien vietto perheen kanssa. Lauantai-iltana pihalle kokoontui viisitoista rapuherkuttelijaa ja viisi koiraa. Koska säätiedotus lupaili vielä kaunista ja lämmintä säätä, uskalsimme kattaa rapupöydän pihalle. Nuoret hoitivat pihan koristelun ja uskon, että tällä kertaa siellä oli ihan paras design. Ilma oli satumainen, lämmin ja tuuleton, niinpä viihdyimme ulkona lähelle puolta yötä. Mika oli tuonut pianon ulos ja tanssimme livemusiikin tahdissa. Jukka toimi tututtuun tapaan laulun vetäjänä ja naapuritkin saivat varmaan nauttia "moniäänisistä" pöytälauluista. Koirat Hedy, Isla, Gina, Voitto ja Valma osallistuivat lattiatasolla ja nauttivat pöydästä putoavia sattumia. Jade oli poissa joukosta, sillä se oli otettu mukaan Tahkolla järjestettyihin mökkibileisiin. 

 

Seniorijuhlija Gina 13,5 v

Rapupöytä on katettu 15 hengelle

Myrtynyt Isla, joka ei saanut yhtään rapua syötäväksi

Rentoa menoa

Hamami omalla pihalla

Kevät on antanut odottaa itseään, mutta tänään nautitaan kevään vehreydestä ja kukkaloistosta. Pääsimme jo maistelemaan kevättä kuukausi sitten Milanossa, kun vierailimme juniorin luona. Vaatevalinta meni tosin hieman pieleen, kun ensimmäiset päivät satoi ja sää oli viileä. Sateen ansiosta kuitenkin vehreys oli sanoin kuvaamattoman kaunista. 

Milano sateessa

Stresan Isolabella

Islan pennut ovat pian neljän kuukauden ikäisiä reippaita pikkustafferoita. WhatsApp-ryhmässä pääsen seuraamaan kuulumisia ja edistysaskeleita. Tottelevaisuuden perusteet ovat jo kunnossa ja joka päivä opitaan uusia taitoja. Kasvattaja on helpottunut, kun kaikki uutiset ovat positiivisia, pikkuongelmista selvitään omin voimin. Tapasimme pari viikkoa sitten Ollen, Sandyn ja Ronjan kesken ja oli mielenkiintoista nähdä, miten yksilöllisiä pennut jo ovat niin ulkomuodoltaan kuin käytökseltään.  Onneksi kaikilla pennuilla on jo hyviä koirakavereita, mallioppiminen aikuisten koirien kanssa on aivan parasta.

Isla on heittänyt äitiyden roolin menemään ja on taas leikkisä, iloinen staffityttö. Vaikka Hedy lähentelee jo 10. ikävuotta, se antautuu täysin rinnoin leikkeihin Islan kanssa. Hedy leikkii myös itsekseen palloilla ja pehmoleluilla, se heittelee niitä ja syöksyy saalistamaan. Hedystä on vaikea päätellä sen ikää, se on hyväkuntoinen ja vain hieman harmaantunut. Isla on päässyt taas treenaamaan agilityä ja se purkaa patoutuneen energiansa kentällä. Opit eivät ole mammaloman aikana kadonneet, mutta se on niin intoa täynnä, ettei malta kuunnella ohjeita. Kävimme jopa kokeilemassa yhteistyötä kisaradalla, mutta melkein jo päätin luopua koko harrastuksesta, kun Islan meno oli niin päätöntä. Eilen kuitenkin saimme palkinnon sinnikkäästä harjoittelusta, Isla voitti puhtaalla tuloksella yhden kisan ja tuli kakkoseksi toisessa. Voitto merkitsee sitä, että se sai ensimmäisen luokanvaihtomerkinnän kisakirjaan. Toisessa luokassa (Islan luokka) tarvitaan kolme luokanvaihtomerkintää, jotta saa siirron kolmanteen eli ylimpään kisaluokkaa. Taidetaan kuitenkin vain nauttia kakkosluokan kivoista radoista ja rennosta kisatunnelmasta. Kolmannessa luokassa kisataan jo niin totisesti, että hauskuus on joskus kaukana. 

Hedyn leluvarasto 

"Serkut" Voitto ja Valma olivat hoidossa

Aamupeuhut

Palkintorohmu 

Hedy omi Islan palkintonallen

Tyhjä talo

Rafan jäähyväissyli

 Neljä päivää sitten viisikon viimeinen pentu lähti uuteen kotiin. Talossa on ihmeellinen rauha, lattioille ei seilaa leluja ja paperin riekaleita eikä nenään osu pienen pennun tuoksu. Omat aamutoimet ehtii tehdä rauhassa, kahvi lehden parissa tuntuu luksukselta. Vaikka viimeiset pentuviikot olivat hektisiä, yöunet sekavia ja aikataulu kulki pentujen rytmin mukaan, en muistele niitä pahalla. Enemmänkin on tyhjän sylin syndrooma, pientä lämmintä pehmeää pentua ei enää löydy sylin lämmittäjäksi. Uusissa kodeissa on nyt reippaita pikkustaffeja, jotka juoksuttavat isäntäväkeä ja kokeilevat naskaleitaan housunlahkeisiin.

Vielä on maitobaari auki, vaikka kiinteää ruokaa olisi tarjolla

Monet kysyvät, ikävöikö emo pentujaan, ja vastaus on että ei ainakaan näkyvästi. Ensimmäisenä pennuttomana päivänä Isla tosin poti vatsavaivoja, se oksensi ja ripuloi. Ei ollut kuumetta eikä mitään outoa vatsaontelossa ja iltaan mennessä se jo oli aivan normaali. Arvelen, että imetyksen loppuminen ja pennuista luopuminen saattoivat olla vatsaoireiden syynä. Parina päivänä se kävi tarkastamassa pentuhuoneen (joka on siivottu) ja nuuski makuualustoja aivan kuin olisi etsinyt pentuja. Nyt se on unohtanut äitiyden ja palannut takaisin leikkivän nuoren tytön rooliin. Hedy taitaa olla myös onnellinen, kun kaveri ehtii taas painia ja vetää lelua.

Rafa teroittaa hampaita

Olisiko mamman ruokakupissa parempaa sapuskaa?

Sandy tutustuu sisarpuoleen, Jadeen

Islaa leikittää jo