Ovet auki maailmaan

Pallomeressä leikkii myös Kayla

Kimppaleikki Kaylan kanssa

 Kirjaimellisesti ovet ovat auki, sillä pentuhuone ei enää riitä kohta 7-viikkoisille pennuille. Ensin purettiin pentulaatikko ja sitten raotettiin huoneen  porttia. Paluuta ei enää ollut sillä huuto portin takana on niin kova että mieluummin päästän vesselit eteiseen ja sieltä muihin huoneisiin. Alakerran porrasaukon ympärillä on tiukka verkko, sillä utelias pentu voi vahingossa pudota kaiteen aukkojen välistä. Jade on sallinut Kaylan avustamaan ja se leikkii ihanasti villikkojen kanssa. Usein Jade-mamma makaa sohvalla ja nauttii yksinäisyydestä. 

Viimeinen viikko pentulassa on meneillään ja ensi keskiviikkona lähetevät kotiin tyttö 1 ja tyttö 3. Sunnuntaihin mennessä kaikki ovat jättäneet syntymäkodin ja saan siivota työhuoneeni ja laittaa tavarat paikoilleen. Tällä kertaa pennut jäävät lähelle, tyttö1 eli Lucky jää Jaden kaveriksi, tyttö 2 eli Cookie menee heidän tuttavaperheeseen ja tyttö 3 eli Laila lähtee Saloon. Pojista nró 1 eli Nipsu saa kodin Hämeenlinnassa ja nro 2 eli Riku Lopella. Mukava yksityiskohta on, että Lailan kodissa on ollut pentu ensimmäisestä kasvattamastani pentueesta.

Koirien kanssa saa varautua moneen ja tällä kertaa mursin etusormeni lenkillä Jaden ja Kaylan kanssa. Kayla halusi tervehtiä ohi kulkevaa cottonia ja seurasin näiden kahden touhuja. Toisessa kädessä oli Jaden hihna ja yht'äkkiä se tempaisi ja ryntäsi leikkivän parin luo. Hihna oli kietoutunut etusormen ympäri ja ymmärsin heti kivusta että nyt tapahtui jotain ikävää. Kun sormi ei seuraavana aamuna ollut rauhoittunut päin vastoin turvotus ja kipu oli pahempi, lähdin Jorviin. Siellä todettiin 1. ja 2. nivelen välisen luun murtuneen ja käteen laitettiin ns sisarsidos eli teipattiin etu- ja keskisormi yhteen. Positiivinen asenne sanoo, että onneksi vasen käsi, onneksi ei kipsiä ja onneksi ei särky ole paha. Vuosien aikana minulla on ollut monia murtumia, kylkiluut, olkapää, pikkuvarvas, kaksi kertaa nilkka ja nyt sormi. Ehkä pitäisi vain istua nojatuolissa  niin ei pääsisi telomaan jäseniään. 

Poika 1 Nipsu

Tyttö 1 Lucky

Tyttö 2 Cookie

Tyttö 3 Laila

Poika 2 Riku

Pentulaatikon viisikko

 

Pitkät odotuksen päivät menivät kuitenkin nopeasti ja juuri ohjeiden mukaisesti tiineyden 61. päivänä Jaden synnytys alkoi. Olin seurannut sen ruumiinlämpöä, joka oli laskenut 36,6 asteeseen. Kun se tiistaina 4.3. alkoi nousta, tiesin että synnytys tapahtuu vuorokauden sisällä. Aamulla 5.3. Jade oli kovin levoton, läähätti ja jopa oksensi. Huomaamattani se oli pedannut sänkyäni niin että untuvatyynyt hajosi purkaen valkoiset untuvat ympäriinsä. En voinut uskoa että pienestä tyynystä leviää niin paljon valkoista ainetta, koko sänky oli kuin lumivuoren peitossa. Kevyt untuva vain levisi ympäriinsä kun yritin imuroida sitä sekä puhdistaa tekstiilejä. Ulkona nurmikko oli kuin lumen peitossa ravisteltuani peittoa. Jotain hyvääkin saimme aikaan, sillä ikkunasta näin miten pikkulinnut keräsivät untuvia  pesätarvikkeiksi.

Hälytin Riston paikalle puolen päivän aikaan ja hän asettautui viereeseen huoneeseen pitämään työpalaveria. Kello 12.30 huusin hänelle, että "Nyt tulee" ja ensimmäinen tyttö oli pian maailmassa. Putsasimme pennun yhdessä Jaden kanssa ja laitoin sen sitten nisälle. Imurefleksi alkoi heti ja niin ensimmäiset tärkeät ternimaitopisarat auttoivat pennun elämän alkuun. Papereihin merkitsin kellonajan, värin musta valkoisin merkein sekä painon 300 g. Kauaa ei Jade ehtinyt imettää, kun seuraava pentu halusi maailmaan. Se oli reipas poika, musta valkoisin merkein ja saman painoinen siskonsa kanssa. Onneksi se ehti imeä hetken nisää kunnes Jade valmistautui päästämään kolmannen pennun maailmaan. Saatiin toinen tyttö, sekin saman painoinen ja väritykseltään musta-valkoinen. Avustajat saivat pitää kiirettä sillä vain 20 minuutin kuluttua Jade työnsi neljättä pentua maailmaan. Sen ulos saaminen olikin työn takana, autoin ja vedin varovasti ja onneksi Jade ponnisti kunnolla. Kun lopulta sain pennun ulos, tarkistin ensin että se hengittää pitkän työstämisen jälkeen. Iso reipas tyttö painoi jopa 400 g ja onneksi se ei ollut kärsinyt hieman pitemmästä työstämisestä. Eipä Jade ehtinyt kauaa hengähtää kun jo viides pentu halusi ulos, sekin melko iso poika 380 g ja hieman autettava ulos saamisessa. Kaikki oli tarkistuksen jälkeen kunnossa, ja se pääsi nisälle muiden viereen . 

Pentulaatikossa Jade makasi kyljellään viisi pentua nisillään ja aikaa oli kulunut vain kolme ja puoli tuntia. Miten hienosti kaikki menikään, emme tarvinneet ulkopuolista apua, saimme hoitaa synnytyksen keskellä päivää ja seurata ensimmäisen päivän vaiheita valoisan aikana. Kannoin retkisängyn pentulaatikon viereen ja nukuin ensimmäisen yön katkonaista unta valvoen pikkupentujen alkutaivalta.  

Kohta kaksi viikkoa on kulunut ja pennut ovat kaksinkertaistaneet painonsa. Tänään aukesivat silmät ja kohta jalat kantavat jo juoksuun. Jade on huolellinen mutta rento mamma, se oleilee jo Kaylan kanssa toisissa huoneissa mutta juoksee heti pentulaatikolle kuultuaan pienimmänkin äännähdyksen. Kayla tietää ilman kieltoa, että pentuhuoneeseen ei saa mennä mutta se kurkkii usein portin ritilöiden välistä ja nuuhkii ilmaa. Uskoisin että sitten kun pennut lähtevät liikkeelle ja leikkivät, Kayla saa liittyä leikkeihin.

 

Pennuilla jo tunnistuskaulapannat. Tytöt punainen, keltainen
 ja valkoinen. Pojat sininen ja vihreä

 

Viimeisiä viedään - päivä 55

Päivä 55 tarkoittaa että Jaden tiineysaika on loppusuoralla ja penikoimista voi odottaa viikon sisällä eli päivänä 62-64.

Tänään tarkistettiin tilanne Lazlon klinikan röntgenissä ja monien silmien tarkastelun perusteella arvio on, että kohdussa on varmasti viisi pentua, piilossa ehkä kuudes bonuspentu. Olen aloittanut Jaden lämmön mittaamisen, ja tänään se oli vielä normaali 37,8 astetta. Kun lämpö tipahtaa alas noin 36 asteeseen, penikoiminen on alkamassa vuorokauden sisällä. Aivan täsmällisen tarkkaa arvioita näinkään ei saa, mutta ainakin osaan olla valmiustilassa. Pentulaatikko on nyt pedattu valmiiksi ja Jade käy usein tarkistamassa petauksen.

Alkuviikosta minulla oli kolme staffia hoidettavana ja täytyy myöntää, että kolmen ulkoiluttaminen ei ole aivan pikku juttu. Taluttimet sotkeutuvat ja yksi löytää mielenkiintoisen hajun kadun toiselta puolelta kun taas toinen vastakkaiselta puolelta. Kayla haluaa kävelyn ohessa hieman leikkiä ja hyppelee edestakaisin. Eilen Kayla lähti kyläilemään pojanpoika Roy ja Iidan luo ja siellä Vohveli riemastui saadessaan tyttökaverin. Sain eilen illalla videon pariskunnan juoksuleikistä ja Kayla jäi kyllä toiseksi vikkelän cockapoon vauhdissa. 

Kolmen kopla, Jade, Isla ja Kayla huilaavat leikkien jälkeen

Kayla rakastaa pörröpetiä ja omaa nallea

Elävä nalle eli Vohveli cockapoon kanssa

Siellä Jaden pikkustaffit vielä kasvavat

Koirien vaihtoa

Siellä ne ovat. Jaden rentoutusasento

Jade-mamma voi paksusti, mutta vielä se jaksaa hyvin lenkkeillä ja leikkiä. Lenkit ovat kyllä supistuneet kymmenien kilometrien pituisista muutamaan kilometriin. Kuuden päivän päästä se siirtyy tänne Tammitielle odottelemaan synnytystä ja tietenkin myös tutustumaan pentulaan, jota olen jo alkanut sisustaa.

Perheen koirat sukkuloivat siis ristiin rastiin tarkoituksena helpottaa minun työtäni pennutuksen valmisteluissa ja myöhemmin myös pentujen hoitoa. Jade tulee luokseni jo ensi lauantaina, koska Risto lähtee matkoille ja Sarin työpäivät voivat venyä myöhään. Kolmen koiran ulkoiluttaminen voi olla minulle aika hankalaa, ja siksi Kayla siirtyy pojanpoika Royn perheeseen, missä se saa leikkikaverikseen cockapoo Vohvelin. Kun Risto palaa matkoilta, Isla lähtee heidän luokseen ja Kayla saa palata kotiin. Jos et pysynyt kärryillä, myönnän että on aikamoinen koiranvaihtosirkus suunnitteilla. Parasta on että kaikki nämä koirat tulevat mainiosti toimeen keskenään. Tosin viime viikonloppuna Jukan luona Valma-käppänä oli aika tiukkana, saavatko Isla ja Kayla tulla kylään. Heillä on melko ahdas tuulikaappi ja Valma komenteli ovella niin että Isla päätti perääntyä. Kayla yritti väistää  komentelijaa, mutta vasta kun isäntä otti Valman komentoon, tytöt uskalsivat sisään. Sen jälkeen ei kyllä ollut mitään nokkapokkaa, löhöiltiin samalla sohvalla ja haisteltiin ulkona samoja viestejä. Voitto-parson vietti samana päivänä 12-vuotissynttäreitä, mutta kovin riehakkaita juhlia ei ollut tarjolla. Voitto ei ihmisten hösäämisestä välitä. 

Jaden kammassa on enää melko vähän piikkejä, maksimissaan kymmenen. Ensi viikon keskiviikkona menemme Lazlon luo röntgeniin ja sen jälkeen uskallan jo aika monelle odottajalle antaa lupauksen pennusta. Tietenkin jännitystä lisää sukupuoli, onko poika- vai tyttövoittoista vai meneekö jako tasan.

Pentulaatikon raamit jo koossa

Lapsiportti pentulaan

Vilskettä mahassa

Tästä se alkoi. Basil-sulho odottaa Jade-neitoa aidan takana ja Kayla ihmettelee

 Tänään koitti se jännittävä ja odotettu päivä, jolle oli varattu Jade ultraus. Olihan sen tiineydestä jo selviä merkkejä, pahoinvointia. nisät turvonneet ja ympärysmitta kasvanut, mutta silti jopa valeraskaus voi harhauttaa kokeneenkin kasvattajan. Olin kai hieman hermostunut, kun yöllä ei oikein uni tahtonut tulla ja matkalla Kirkkonummelle valitsin aivan väärän reitin ja myöhästyin. Lazlo Ignatisakin vastaanotolla on kuitenkin aina rento ja vapaa tunnelma, eikä varatut ajat ole aivan minuutin päälle. Kun Lazlo aloitti liikutella anturia Jaden vatsalla, löytyi heti ensimmäinen sikiö, sitten toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes ja jopa seitsemäs. Lisäksi kohdun onkaloissa voi vielä olla jokin sikiö piilossa. Eipä turhaan arveltu Jadea tiineeksi, se on todellakin tiine. Viimeisellä tiineysviikolla menemme vielä röntgeniin, jolloin saadaan yleensä pentujen tarkka lukumäärä selville. Synnytyksen alkamista odotan 3.3. lähtien, mutta viimeistään 7.3. pitäisi pentujen jo olla maailmassa. 

Mitään erityisjärjestelyitä Jaden kohdalla ei vielä tarvitse tehdä, mutta ravinnoksi se aloittaa Werraton Emo- ja penturuoan nauttimisen. Samaa ruokaa se syö koko imetyksen ajan ja myös pennut aloittavat kiinteän ruoan samalla. Ensi viikolla Jade saa myös loishäädön, sillä tiineys voi aiheuttaa ei aktiivisten loisten aktivoitumisen. 

Jade muuttaa meille viikkoa ennen synnytystä ja Isla-äiti siirtyy Sarin ja Riston kotiin täyttämään koiratyhjiötä. Kayla saa jäädä kotiin ja toivottavasti se pärjää itsenäisesti, vaikka minä olen kiinni pentujen hoivaamisessa. 

Kayla täyttää kohta 6 kuukautta ja on jo ihan oikean staffitytön näköinen. Korkeus on varmaan jo saavutettu, mutta lihakset saavat vielä kasvaa. Nyt sillä on "vasikkavaihe", honkkelit jalat ja hoikka kroppa. En malta olla kehumatta Kaylaa, sillä se on hyväpäinen fiksu tyttö, Islan ja minun ilopilleri. 

Kayla odottaa treenivuoroa

Sitten rentoutus

Juhlakausi

Isla ja Kayla hetken jouluasuissaan. 

 

Syntymäpäiviä, pikkujouluja, iso joulu, uusi vuosi ja loppiainen, niistä on vuodenvaihteen juhlakausi tehty. Perheessämme syntymäpäivät ajoittuvat juuri joulukuulle ja juhlapäiviä siten riittää. Nykyaikana onnittelut ovat kyllä enimmäkseen siirtyneet someen, perheen Whatsapp ryhmässä viestitellään korttien ja juhlien sijaan. Jouluaattoa vietin kuitenkin livenä Jupperissa keskimmäisen pojan perheen luona ja tietenkin myös koirat olivat tervetulleita. Joulupöydän ympärillä pyöri viisi koiraa, joista kolme staffia, yksi cockapoo ja yksi havannese. Sopu säilyi hyvin, vaikka Isla vanhimpana antoi välillä käyttäytymisohjeita villille cockapoo-pojalle. Kaylan ensimmäinen joulu oli ihmeitä täynnä, ja Islan ohjauksessa se sopeutui äänekkääseen joukkoon oikein hyvin. Tosin ulos pyytäminen ei vieraassa paikassa oikein onnistunut ja niinpä se valitsi jätöksilleen olohuoneessa Jaden pedin. Kauhistelujen sijaan näytelmä kirvoitti illan makeimmat naurut. Koiraperheessä ollaan joustavia eikä kauhistella vahinkoja.

Jade aloitti joulun aikoihin kiiman ja sen aikataulun seuraaminen oli juhlan jälkeen tärkein tehtävä. Tällä viikolla otatin ensimmäisen  progesteroni-näytteen, joka osoitti että astutusaika on pian käsillä.  Perjantain verinäyte kertoikin että h-hetki oli juuri käsillä ja siksi piti sulho saada nopeasti vierailulle.  Onneksi Basil-poika asuu Leppävaarassa ja sovimme että se tulee tänne Tammitielle yökylään. Olin hieman toivonut että saisin jostain apuvoimia astutuksen tueksi. Eipä tarvinnut, sillä pariskunta oli heti tapaamisesta lähtien yksimielinen ja astutus onnistui hienosti. Basil sai asua alakerran "sviitissä" ja sieltä se kutsui pitkin yötä Jadea kaverikseen, mutta portaiden yläpäässä oleva portti oli esteenä. Tänä aamuna nuoret päättivät rikkoa raja-aidan ja pääsivät vielä yhteistoimin pentujen tekoon. Neljän viikon kuluttua käytän Jaden ultrassa,  Jos se on positiivinen, pentuja odotetaan maailmaan maaliskuun ensimmäisellä viikolla. 

Reissuja

Makuuvaunussa kohti Kemijärveä

 

Seitsemän viikkoa pentuarkea on sujunut hienosti ja sujuu päivä päivältä paremmin. Meillä on reipas ja rohkea pikkustaffi Kayla, joka sopeutuu yllätyksiin aivan kuin ne kuuluisivat joka päiväiseen elämään. Hotelliyö Turussa oli ensimmäinen reissukokemus ja hyvinhän se sujui. Vietettiin isänpäivää Jukan luona, mutta kun hänen luonaan oli niin monta yöpyjää, päätin ottaa koirien kanssa yösijan Sokoksen Kupittaa-hotellista. Vastaanotto oli ystävällinen ja respan nainen ei malttanut lopettaa Kaylan hyväilyä. Jukan luona Kayla sai tutustua "serkkuihin" Valma-käppänään ja Voitto-parsoniin ja osoitti hallitsevan "koirakielen" erinomaisesti. Kun Valma ei ollut aivan vakuuttunut pennun ihanuudesta ja hieman komensi, Kayla ymmärsi asian heti ja jätti Valman rauhaan. Voitto ei osoittanut hyväksyntää eikä paheksuntaa, se vain totesi uuden perheenjäsenen hyväksytyksi.

Porot etsivät tienvarsilta heinää

Kemijärvi jäätyy

 Kemijärven mökkireissu pari viikkoa sitten olikin Turkua vaativampi kokemus. Menomatka autojunalla Kemijärvelle sujui mallikkaasti, aivan kuin Kayla olisi jo kokenut matkustaja. Perillä oli mukava talvikeli, ei vielä paljoa lunta ja vain muutama pakkasaste. Järjestelin mökkiä vuokrauskuntoon ja koirat viihtyivät sohvalla takkatulen lämmössä. Kävelylenkit olivat jotain uutta, kun sai vapaana juosta jängällä uusia hajuja etsien. Jopa porot näyttäytyivät ja Isla, Kayla perässään teki pienen juoksukierroksen. Sen jälkeen Kaylalla ei ollut enää uutta jumpperiaan päällä enkä löytänyt sitä vaikka kuinka etsin. Mökillä oli sentään isojen koirien jumpperi, josta yritin pienentää sopivaa vaatetta.

Tämä hieno jumpperi jäi metsään porojahdin jälkeen

Kotiinpalu oli kaikkea muuta kuin helppo ja sujuva. Lähtöpäivänä VR ilmoitti että autovaunut eivät ole päässeet Kemijärvelle ja minun pitäisi ajaa illaksi Rovaniemelle (150 km) lastaamaan auto. Koska tiesin että etelästä saapuva lumimyrsky ulottuisi pian matkareitille, tuli hirvittävä kiire pakata tavarat ja laittaa mökki luovutuskuntoon. Eläessäni en ole pelännyt ajaa autoa, mutta nyt jouduin shokkiin. Lumimyrsky puhalsi vaakatasossa ja hävitti kaiken näkyvyyden. Vastaan tulevat autot nostattivat valkoisen seinän tielle ja odotin vain milloin humpsahdan ojaan tai joudun vastaantulevien kaistalle. Yritin tihustella aurauskeppejä jotta tietäisin missä tie kulkee. Matka, joka yleensä taittuu vajaassa 2 tunnissa, kesti nyt 4 tuntia. Rovaniemen asema oli ääriään myöten täynnä matkustajia, jotka myös olivat joutuneet muuttamaa matkasuunnitelmaa. Yhtään istuinpaikkaa ei ollut vapaana, yritin löytää edes jonkun sopen koirien kanssa. Lisäksi pentua ihastelevat matkustajat halusivat hyväillä koiraa, ja siksi Isla ja Kayla tempoivat taluttimissaan eri suuntiin. Kun vihdoin klo 21 pääsimme makuuvaunuun, olimme olleet syömättä ja juomatta lähes 6 tuntia. Vaunussa sitten tankattiin ja nukuttiin makeasti Pasilaan asti. Yhteenvetona on, että Kayla sopeutuu uusiin tilanteisiin mutkattomasti, ei pelkää eikä arastele. Se käyttäytyy kuin asiat olisivat jo ennestään tuttuja. 

Porot yrittävät pihaan

Aitoa tavaraa, lenkiltä löydetty

Pentuarkea

Korvakeiju on käynyt ja pieni alkaa jo näyttää staffila

 

Kayla täytti 12 viikkoa ja sai ensimmäisen rokotuksen. Nyt uskalletaan laajentaa reviiriä ja ulkoilla jo kotikatua pitemmällä. Neljä viikkoa pentuarkea on sujunut uskomattoman hyvin, en oikein edes muista millaista oli Islan pentuaikana. Kaylalla on selkeä päiväjärjestys: aamuaterian ja -touhujen jälkeen lyhyet unet, sitten ulkoilu, riehumista Islan kanssa, ruokailua ja pitkät päiväunet. Illalla sitten irrotellaan mutta osataan myös rauhoittua yöunille. Se on rauhallinen nukkuja, aamulla vasta kello 7 jälkeen raotetaan silmiä. Se nukkuu pedissä sänkyni vieressä ja ihmettelee kun Isla saa kölliä sängyssä. Eilen nauroin sen yritteliäisyydelle, se keksi kiivetä yöpöydän välihyllylle ja yritti päästä sitä kautta sänkyyn. Tiedän, että kun se ensimmäistä kertaa hyppää sänkyyn, sinne se pääsee sitten joka ilta. Minulle on unilääkettä koirien tuhina ja painautuminen jalkataipeeseen lämpöä antamaan.

Koti on kuin suuri leikkikenttä, Kaylan leluja, oikeita ja muovirasioita, pahvinpaloja ja papereita on lattiat täynnä. Minua sotku ei haittaa, pääasia että pennulla on aktivointi leluja. Yksi lampun johto on purtu poikki, mutta muuten olen saanut melko hyvin suojattua kriittiset paikat. Naskalit ovat ahkerassa käytössä, mutta se uskoo hyvin kieltoja ja lopettaa kun älähdän. Isla sietää kärsivällisesti riekkumisen, välillä joudun kyllä kieltämään liian rajut leikit. On aivan liikuttavaa nähdä Islan muodonmuutos hiljaisesta surijasta vauhdikkaaksi leikkijäksi. Kayla oppii siltä oikeaa koiran kieltä ja käyttäytyy hienosti myös vieraita koiria kohdatessa.

Sunnuntaina  vein Jaden treffeille eli tutustumaan tulevaan sulhoon Basiliin (Tulium Call Me A Sucker FI50923/21). Näidän kahden yhdistelmä on todettu parin asiantuntijan mielestä lupaavaksi ja niin suunnitellaan astutusta Jaden seuraavasta juoksusta. Sitä odotellaan lähikuukausina ja jos kaikki onnistuu, pentuja voisi olla maailmassa kevään korvalla. 

Ensi viikolla Kayla pääsee jo kokeilemaan junamatkustamista, sillä lähden käymään Kemijärven mökillä asioita järjestelemässä. Matkaamma autojunalla makuuhytissä ja siinä on pienellä koiralla taas maailman laajenemisen paikka.' Päivitän reissua sitten tänne. 

Islan kyljessä on turvallista

Keittiön piilopaikka 

Isla opettaa muffinstaikinan nuolemisen

 

Kayla tuli taloon

Pörröpeti on Kaylan mieleen, mutta ei Islan

8-viikkoisen muotokuva

  

Viime lauantaina 5.10. koitti vihdoin pennunhakupäivä. Pojantytär Anna Turusta oli luvannut tulla matkaseuraksi sekä avustajaksi ja aikaisin aamulla starttasin auton kohti Laukaata. Ajomatkaa oli navin mukaan 311 km ja se taittuisi runsaassa 3 tunnissa. Kun matka-aikaan lisättiin evästauko, matkasimme lähes 4 tuntia. Isla pääsi mukaan jotta se olisi ensi hetkiltä asti mukana pennun seurassa. Kiia Vuorenmaalla oli vielä kaksi pentua kotona, mutta myös toinen oli lähdössä samana päivänä, päinvastaiseen suuntaan, Rovaniemelle. Olin saanut pyynnön kuvata Islan ja Kaylan ensikohtaaminen ja sehän oli aivan hellyttävä tilanne. Kayla juoksi pihanurmikolla Islan luo ja Isla tutki sen tarkasti. Kotimatka sujui joustavasti, Kayla nukkui suuren osan matkasta Anna sylissä.

Kotona maistui heti ruoka

Kotona olin levitellyt mattoja ja pyyhkeitä lattialle, kaivanut esiin Islan leluja ja asettanut pienen ruokakupin Islan kupin viereen. Kayla vipelsi sisäänpäästyään ympäriinsä, tutki huoneita ja otti leluja suuhunsa. Isla ei vielä uskaltautunut leikkimään, mutta se suhtautui hyvin hellästi pieneen koiraan. Ensimmäinen yö sujui hienosti, minä nukuin omassa sängyssäni ja Kayla omassa pedissään sängyn vieressä. Nukuin katkonaisesti, kun en muka kuullut minkäänlaista ääntä pienestä. Kayla sen sijaan nukkui aamu kahdeksaan asti ja aloitti uuden päivän tarmokkaalla viuhtomisella. Se on siitä lähtien nukkunut yhtämittaisesti kaikki yöt, ja minäkin osaan jo rauhoittua nukkumaan. 

Viikko kotiintulosta on vierähtänyt ja nyt voi jo sanoa, että pentuelämä on saanut vakiintuneet muodot. Islan ja Kaylan leikit ovat vauhdittuneet, ja pienet naskalit käyvät jo aika napakasti kiinni vaatteisiin ja kenkiin. Sisäsiisteys ei vielä ole hallinnassa, mutta jos ehdin viedä Kaylan ulos heti unien päätyttyä, se kyykistyy pihanurmikolle. Sisällä meillä on  kissan pellettialusta ja aika usein isot asiat tulevat sinne. 

Ensimmäinen pieni kävelylenkki asianmukaisesti pukeutuneena

Olen onnellinen ja iloinen pienestä viuhottajasta ja erityisesti Islan ilosta ja leikkisyydestä. Se osaa hienosti sopeuttaa leikkinsä niin ettei Kayla pelästy eikä sitä satu hammasotteista. 

Tänään Islan seurana agilitykisoissa. 

Lähtöjä ja syntymisiä

Hedy, Of Greenline In the Mood 14.6.2012 - 1.8.2024

Onnellisen Lapin kesäloman jälkeen kohtalo taas kuritti minua ja kyyneleet, jotka uskoin ehtyneen, kastelivat posket. Elokuun ensimmäisenä päivänä olin juuri keskustellut kasvattini omistajan kanssa ja puhelu päättyi sanoihin "onneksi Hedy on niin hyvässä kunnossa". Kahden tunnin kuluttua Hedy oli jättänyt meidät ja siirtynyt sateenkaarisillalle.

Lähdimme reippaina lenkille ja kävelytiellä tuli vastaan tyttö koiran kanssa. Hedy ehdotti leikkiä ja seurustelimme siinä hetken. Sitten käännyin lähteäkseni metsänn ja päästin koirat irti polulle. Ne spurttasivat  metsään tuttuun tapaansa ja astelin perään. Noin 10 metrin päässä löysin Hedyn tuupertuneena mättäälle. Se oli täysin eloton, yritin ravistella ja painella sitä rintalastasta, mutta minkäänlaista elonmerkkiä ei ilmaantunut. Isla pysytteli matkan päässä, ei halunnut ulla vierelle. Lähdin juoksemaan kotiinpäin ajatuksena hakea auto ja ajaa se läheiselle tienpätkälle. Onneksi sain kiinni pojan, joka lähti hakemaan meitä, ja auttoi Hedyn kantamisessa autoon. En edes lähtenyt eläinlääkäriin, sillä Hedyn elottomuus oli niin ilmeinen. Kun kerroin tapauksesta myöhemmin eläinlääkärille, hän arveli kyseessä olleen sydämen vajaatoiminnan ja veren täydellisen blokkautumisen rasituksen vuoksi. Kun nyt jälkeenpäin yritän muistella Hedyn vointia, ymmärrän että pieniä merkkejä sydänvaivasta on ollut. Joskus öisin olin havahtunut sen läähättämiseen, mutta arvelin kuuman kesän olevan aiheuttaja. Joskus Hedy halusi ulos keskellä yötä, vaikka se oli n 3 tuntia aikaisemmin käynyt ulkona. Ajoittain löytyi kotona lattialta oksennus, mutta arvelin Islan olevan sen takana. Nyt kuukausien jälkeen ei yhtään oksennusta ole löytynyt. Hedy myös nukkui kovin sikeästi, mutta siihenkin löysin selitykseksi huonon kuulon. Ymmärrän ja hyväksyn nyt eläinlääkärin lausahduksen: "Hedy lähti onnellisena, niin minäkin haluaisin lähteä täältä".

Ilon pilkahduksiakin löytyy, sillä eilen kävin Zesiron kennelissä tutustumassa uuteen tyttöpentuun Kaylaan. Vain viikko Hedyn lähdön jälkeen Zesiroon syntyi 9 reipasta pentua ja Kiia Vuorenmaa lupasi minulle yhden tytön Islan kaveriksi. Isla on koko elämänsä ollut Hedyn ohjauksessa ja nyt se on ymmällään ja ihmeissään, kun ei ole johtajakoiraa näyttämässä mitä milloinkin tehdään. Se seuraa minua lenkillä jalan juuressa, kotona se ei juuri leiki eikä touhua. Nyt sentään ruoka maistuu, mutta selvästi se suree ja ikävöi kaveriaan ja johtajaansa. 

Kayla, Zesiro Joy Mood of Greenline

Vielä 3 viikkoa odotusta ja sitten meillä on uusi vahde elämässä pennun viuhtoessa ympäriinsä. Tänään ostin jo  pennulle uuden pedin, kierrätyskeskuksesta sain muutamalla eurolla 5 pehmolelua. Islakin on hankkinut pennulle kivan lelun, sillä viime viikon agilitykisoissa sijoituimme kakkosiksi ja palkintopussissa oli suloinen turkoosi pehmolelu. Se odottaa pikku Kaylaa. 

Porskin kisoissa

Sade mahdollista

Makuuvaunussa on mukavaa

Jos saisi valita optimaalisen kesäsään, aurinko paistaisi pilvien lomasta, lämpötila olisi n 20 astetta ja vieno tuuli puhaltaisi. Suomen kesäsää kuitenkin vaihtelee lähes ääripäihin, on tuskaista hellettä tai koleaa ja sateista. Alkukesän hellejakso koetteli niin ihmisiä kuin koiriakin, joten helpompaa on kun voi tarvittaessa vain pukea päälle lämmintä ja tuulen pitävää. Varsinkin Isla on herkkä kuumuudelle ja pienikin ponnistus saa sen läähättämään ja etsimään varjoista viileää paikkaa. Isla hakeutuu myös treenien jälkeen pesuhuoneeseen odottamaan suihkua. Tällä hetkellä on tarve sadevarusteille sillä Kemijärven rantamilla puhaltaa navakka pohjoistuuli ja taivaalta ripottelee vettä tiuhaan.

Sängyn valtaajat

Ensimmäistä kertaa uudessa elämäntilanteessani olen mökillä yksin, tai onhan minulla koirakaverit mukana. Ajoin auton junaan ja kiipesimme koirien kanssa makuuvaunun yläkerroksen lemmikkihyttiin. Koirat rakastavat junamatkustamista ja ne valtasivat heti pedin ja viihtyivät siinä viimeiseen matkaminuuttiin asti. Mökissä kaikki asiat ovat ennallaan, mutta samaa ei voi sanoa pihan kohdalta. Talvella suoritetun saunamökin remontin jälkeen pihan ovat raiskanneet iso maansiirtokone ja kaivinkone. Saunamökki, joka oli vajoamassa toisesta päästä, siirrettin väliaikaisesti sivuun, maapohja alustettiin ja mökki siirrettiin takaisin. Puun rankoja, lautoja, suojapeitteitä ja sorakasoja on  ympäriinsä ja mietinnän alla on miten siivoustyö on parasta hoitaa. 

Sodankylän kisassa oli hyvät palkinnot

Viikonloppuna tein "pienen" kisamatkan Sodankylään, missä osallistuin Islan kanssa kolmeen agilityhyppykisaan. Tunnelma oli kodikas, hyvin toisenlainen kuin pääkaupunkiseudun suurissa kisoissa. Juttukavereita riitti ja joku tuttukin löytyi. Isla sijoittui 2 kertaa toiseksi ja kolmannessa kisassa se hylättiin. Eivät suorituksen olleet silti häävejä mutta oltiin kuitenkin parempia kuin muut. 

Koirien lenkkimaastossa on vaihtelua katukävelyyn verrattuna, nousemme tietä pitkin vaaran laelle ja palaamme maaston kautta mökille. Iso urosporo käy päivittäin pihalla ja koirat ovat ymmällään, miten pitäisi toimia. Ikkunan takaa on turvallista haukkua, mutta pihalla voi ottaa pienen spurtin ja uskaltautu ajamaan poro pois. Isla on jopa hieman pelokas, mutta tärkeintä on ettei sillä herää metsästysvietti. 

Pihaporo

Lähtöjä

Hopeakuono Gina

 Sivustoni  aloituskuvassa on aivan sattumalta symboliikkaa. Siinä Ginan katse on kohti iltataivasta aivankuin se haluaisi tavoittaa taivaanrannan. Toissapäivänä se saavutti taivaanrannan. Sieltä pilvenreunalta se katselee nyt laumaansa. Gina vietti 15-vuotispäiviään 1.3. ja oli reipas ja hyväkuntoinen ikäisekseen. Pian se alkoi kuitenkin laihtua ja voimat ehtyivät päivä päivältä, kunnes tuli jäähyväisten aika. 

"Minä saatan sinut pehmeään lehtoon koirille varattuun ikuiseen kehtoon Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen Silitän kerran, itken kesäsateen verran Ihan kaikesta kiitän muistot lohdukseni elämäni kirjaan litän." -Johanna Niskanen-

Kyyneleistä ei tahdo tulla loppua, sillä olen viikko sitten saattanut Eliaksen viimeiselle matkalle . Edellisessä kirjoituksessani kerroin kohtalokkaasta Las Palmasin matkasta ja  Eliaksen saamasta sairaalabakteerista Taistelu jatkui täällä Suomessa ja  välillä jo uskoimme bakteerin hävinneen, Se kuitenkin hyökkäsi yhä uudelleen, miehen kunto heikkeni ja lopulta hän antoi periksi. Ahdistus yli viiden kuukauden sairausjakson jälkeen on ehkä hieman hellittänyt, mutta suru ja kaipaus on suuri. Onneksi Hedy ja Isla terapoivat minua, nukkuvat kyljessä, kävelyttävät ja ilahduttavat touhuillaan. Vaikeimman surun aikana Hedykin ahdistui, se läähätti ja meni nurkkaan. Isla taas istui vieressäni ja katsoi intensiivisesti kohti. 

"Joutui ilta, painuu päivän kulta, 

utuisiksi lientyi lahden rannat,

tuuli tyyntyi, talttui rannan aalto,

poistui punapilvi, haapain helke

kuiskeeks' suli tuskin kuultavaksi."