Hedy, Of Greenline In the Mood 14.6.2012 - 1.8.2024 |
Onnellisen Lapin kesäloman jälkeen kohtalo taas kuritti minua ja kyyneleet, jotka uskoin ehtyneen, kastelivat posket. Elokuun ensimmäisenä päivänä olin juuri keskustellut kasvattini omistajan kanssa ja puhelu päättyi sanoihin "onneksi Hedy on niin hyvässä kunnossa". Kahden tunnin kuluttua Hedy oli jättänyt meidät ja siirtynyt sateenkaarisillalle.
Lähdimme reippaina lenkille ja kävelytiellä tuli vastaan tyttö koiran kanssa. Hedy ehdotti leikkiä ja seurustelimme siinä hetken. Sitten käännyin lähteäkseni metsänn ja päästin koirat irti polulle. Ne spurttasivat metsään tuttuun tapaansa ja astelin perään. Noin 10 metrin päässä löysin Hedyn tuupertuneena mättäälle. Se oli täysin eloton, yritin ravistella ja painella sitä rintalastasta, mutta minkäänlaista elonmerkkiä ei ilmaantunut. Isla pysytteli matkan päässä, ei halunnut ulla vierelle. Lähdin juoksemaan kotiinpäin ajatuksena hakea auto ja ajaa se läheiselle tienpätkälle. Onneksi sain kiinni pojan, joka lähti hakemaan meitä, ja auttoi Hedyn kantamisessa autoon. En edes lähtenyt eläinlääkäriin, sillä Hedyn elottomuus oli niin ilmeinen. Kun kerroin tapauksesta myöhemmin eläinlääkärille, hän arveli kyseessä olleen sydämen vajaatoiminnan ja veren täydellisen blokkautumisen rasituksen vuoksi. Kun nyt jälkeenpäin yritän muistella Hedyn vointia, ymmärrän että pieniä merkkejä sydänvaivasta on ollut. Joskus öisin olin havahtunut sen läähättämiseen, mutta arvelin kuuman kesän olevan aiheuttaja. Joskus Hedy halusi ulos keskellä yötä, vaikka se oli n 3 tuntia aikaisemmin käynyt ulkona. Ajoittain löytyi kotona lattialta oksennus, mutta arvelin Islan olevan sen takana. Nyt kuukausien jälkeen ei yhtään oksennusta ole löytynyt. Hedy myös nukkui kovin sikeästi, mutta siihenkin löysin selitykseksi huonon kuulon. Ymmärrän ja hyväksyn nyt eläinlääkärin lausahduksen: "Hedy lähti onnellisena, niin minäkin haluaisin lähteä täältä".
Ilon pilkahduksiakin löytyy, sillä eilen kävin Zesiron kennelissä tutustumassa uuteen tyttöpentuun Kaylaan. Vain viikko Hedyn lähdön jälkeen Zesiroon syntyi 9 reipasta pentua ja Kiia Vuorenmaa lupasi minulle yhden tytön Islan kaveriksi. Isla on koko elämänsä ollut Hedyn ohjauksessa ja nyt se on ymmällään ja ihmeissään, kun ei ole johtajakoiraa näyttämässä mitä milloinkin tehdään. Se seuraa minua lenkillä jalan juuressa, kotona se ei juuri leiki eikä touhua. Nyt sentään ruoka maistuu, mutta selvästi se suree ja ikävöi kaveriaan ja johtajaansa.
Kayla, Zesiro Joy Mood of Greenline |
Vielä 3 viikkoa odotusta ja sitten meillä on uusi vahde elämässä pennun viuhtoessa ympäriinsä. Tänään ostin jo pennulle uuden pedin, kierrätyskeskuksesta sain muutamalla eurolla 5 pehmolelua. Islakin on hankkinut pennulle kivan lelun, sillä viime viikon agilitykisoissa sijoituimme kakkosiksi ja palkintopussissa oli suloinen turkoosi pehmolelu. Se odottaa pikku Kaylaa.