maanantaina, elokuuta 27, 2007

Joka ilta jotain

Syksy on tulollaan, tänään piti jo vetää pitkähihaista päälle, aamulla ulkolämpömittari oli painunut lähelle 10 astetta. Perjantai-iltana taiteiden yön kulkijoita sen sijaan hellittiin pehmeän lämpöisellä säällä, mekin kannoimme koko turhaan illan villapaitoja kainalossa. Oli sellainen tunne, kuin olisi turistina vieraassa kaupungissa, keskustan katukahvilat olivat viimeistä tuolia myöten täynnä, kadunkulmiin keräytyi ihmisiä seuraamaan taiteilijoiden esityksiä ja Espan puistossa istuskeltiin nurmikolla ilta-auringosta nauttien. Kävimme syömässä Kaartin torilla, kuuntelemassa jazzia Nordean pankkisalissa, seuraamassa tangoa Postitalossa, ihmettelemässä pyörätemppuja Kiasman aukiolla ja lopulta ihailemassa Eduskuntatalon portailla Strange Fruit –akrobaatteja. Oli epätodellinen tunne katsella Helsinkiä siitä perspektiivistä, ihmisiä oli silmänkantamattomiin, junat sahasivat ratapihalla sisään ja ulos ja lopulta seurata läheltä visuaalista ja taiturimaista akrobatiaa.

Lauantaina kisasin Finan ja Eevin kanssa Järvenpäässä, mutta kotiin ei tuotu yhtäkään palkintoa. Finan kanssa sentään saimme suoritettua hyväksytyn radan, se oli Finan ensimmäinen virallinen tulos, tosin virheitä tuli jonkin verran. Sijoituimme 23 kilpailijan joukossa puoleen väliin. Askel eteenpäin tämä kuitenkin oli edellisen hylätyn radan jälkeen. Eevi joutui odottelemaan vuoroaan iltapäivään asti, ja ehkä sen vuoksi oli ihan villinä radalla, pudotteli rimoja, tuli ulos pujottelusta, huiteli puomin kontaktin miten sattuu ja hyppäsi lopulta aidan väärältä puolelta. Nyt on taas kerran sellainen tunne, että Eevi pitäisi ehkä laittaa hyllylle. Silti olen jo ilmoittanut sen seuraaviin kilpailuihin, jaksan vieläkin uskoa ihmeeseen.

Viime viikolla aloitimme Finan kanssa ns. arkitoko-koulutuksen ja vaikka olemme kotonakin opetelleet näitä asioita, on hyvä saada kokeneen ohjaajan opastusta. Aloitimme kontaktin otolla eli Finan piti katsoa minuun, ennenkuin sai palkinnon. Asia meni niin tehokkaasti perille, että se kulki koko illan tuijottaen intensiivisesti minuun ja odottaen tietenkin sitä palkintoa. Toki opimme muitakin asioista, tai siis Fina oppi, ja nopeasti. Muutaman kerran jälkeen se tajusi mistä on kyse, sitten taas hurrattiin ja palkittiin. Vastaantulijan ohittaminen sujuu nyt melko hyvin, käytän Nätisti-käskyä ja Fina keskittyy vain minun seuraamiseen. Jos oikein hyvin menee, voitaisiin ruveta harjoittelemaan tokoa vakavamminkin kuin vain perustottelevaisuuteen.

Koiraharrastus täyttää viikon melko tiiviisti, melkein joka päivälle on jotain: tänään tokoa, huomenna Eevin vyöhyketerapia ja treenit, to Finan treenit, la AST:in kisat. Tämän lisäksi käyn koirien kanssa lenkillä tai omaehtoisesti treenaamassa kentällä. Hullutusta voisi joku sanoa, mutta meillä se on elämäntapa.

torstaina, elokuuta 16, 2007

Finan ensimmäinen agilitykisa

Fina on nyt virallinen agilitykilpailija, sillä viime sunnuntaina osallistuimme Riihimäellä ensimmäiseen kisaan ja tuomari tarkasti paperit ja allekirjoitti kilpailukirjan. Menestys ei ollut huima, se hylättiin päivän molemmissa kisoissa. Lievänä puolustuksena täytyy sanoa, että radat olivat erityisen vaikeita. Sen todistaa jo se, että 22 parista ensimmäisellä radalla 5 ja toisella radalla vain 3 saivat hyväksytyn tuloksen. Melkoista huitelua menomme kuitenkin oli, Fina hyppäsi putken yli, kun piti mennä sisään, keinun se suoritti lentäen aivan kuin ottaen vauhtia nousuosalta. Pitkän kesätauon jälkeen harjoittelu on taas tarpeen meille molemmille.

Eevin takapää ei ole vieläkään aivan entisen veroinen, se hyppää kyllä, mutta ei kovin ketterästi. Olemme käyneet nyt kaksi kertaa vyöhyketerapeutilla ja nyt tuntuu apua löytyvän. Ensimmäisen käsittelyn jälkeen Eevi aivan silmin nähtävästi hoikkeni ja kiinteytyi, nyt sillä on taas vyötärö ja kylkiluutkin hahmottuvat. Terapeutti sanoi Eevissä olleen paljon turvotusta ja toisen hoitokerran jälkeen sen liikkuminenkin näyttää paljon paremmalta. Käymme vielä kontrollissa parin viikon kuluttua, katsotaan sitten onko tilanne parantunut vai palannut entiselleen. On mysteerio, mistä tämä voi johtua, mutta alun perin arvio oli, että sterilisaation ja nisien leikkauksen jälkeen sen aineenvaihdunta häiriintyi. Voi olla niin tai sitten ei. Eipä ole mikään aikaisemmista koiristani käynyt osteopaatilla ja vyöhyketerapeutilla, mutta tänä päivänä koirilleki on tarjolla monenlaisia hoitomuotoja samaan malliin kuin ihmisille. Mitä ei koiranomistaja tekisi lemmikkinsä parhaaksi.

Kesälomien päätyttyä hellekausi tuli aivan kuin ärsytykseksi, hiki pukkaa niskaan vaikka istuisi vain tietokoneen ääressä kirjoittamassa. Sormenpäät takertuvat näppäimiin, ranteet ovat tahmaiset ja niskavillat kostuvat. Vaikka monen vuoden puurtamisen tulos, Tehokkaasti toimistossa -kirja, tuli vihdoin painosta, kirjoittamista riittää. Vielä on työn alla opettajan verkkomateriaali, yritän puristaa sen valmiiksi vaikka työmotivaatio ei ole korkeimmillaan. Kirja näyttää ihan mukavalta, toivottavasti se löytää myös käyttäjäkohteensa. Siinä sivussa olen työstänyt koirakirjan kässäriä, vielä muutama luku, niin kokonaisuus on koossa. Milloinkahan uskallan lähestyä kustantajia?