sunnuntaina, lokakuuta 10, 2021

Terminen syksy



 

Vielä on uimakelit, vaikka lokakuu

Tuuli lennättelee viimeisiä keltaisia lehtiä, taivas on lyijynharmaa ja vihmoo ajoittain vettä. On silti pehmeän lämmintä, yli 10 plusasteen, mikä tarkoittaa että terminen syksy on vielä täällä. Vasta kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvämmin 0 asteen alapuolelle voidaan sanoa termisen talven alkaneen. Meille tämä on tällä hetkellä olennainen tieto, sillä vastaanottotilojen remontti voidaan aloittaa pakkasten saapuessa. Silloin remonttiporukan aitaprojekti jää talvitauolle ja aikaa on meidän talon muutostöille. Tänä viikonloppuna Lennart apumiehensä kanssa on ahkeroinut uusien ikkunoiden asentamisessa. Ihailemme työn jälkeä ja uusien ikkunoiden antamaa avaraa vaikutelmaa.

Kelpaa katsella pihaa keittiön upouuden ikkunan läpi

Alkusyksystä kävin Islan kanssa ahkerasti agilitaamassa ja tulokset olivat vaihtelevia. Välillä pääsimme yhteiseen flow-tilaan, välillä taas yhteistyö takkuili niin, että lopetin radan kesken. Myös Jade pääsi kokeilemaan taitojaan, ja osoitti lahjakkuuteensa lajissa.  Otin sen mukaan seuramestaruuskisoihin  ja muutaman lämmittelyhypyn jälkeen starttasimme "supermölliradalle". Esteinä on vain hyppyjä ja putkia. Jade seurasi ohjaustani täsmällisesti ja vain yhdessä kohdassa se juoksi hyppyesteen ohi. Sekin oli minun ohjausvirheeni. Jade taisi olla ensimmäistä kertaa ilman isäntäväkeä vieraiden koirien joukossa ja käyttäytyi aivan upeasti. Nyt Risto on luvannut rakentaa pihalle joitakin esteitä Jaden treenaamiseksi.

Jaden ensimmäinen palkintosuoritus

Seuramestaruuskilpailuisssa odotti toinen mukava yllätys, kun minut kukitettiin lahjapullon kera. Olen nyt virallisesti seuran kunniajäsen. Hienoa, että työtäni arvostetaan, varsinkin kun olin aktiivisesti mukana nykyisen kenttäpaikan hankkimisessa. 

Kunniajäsenen kukitus

Tällä hetkellä yritän olla kärsivällisesti yksikätinen, sillä kaksi viikkoa sitten oikea olkapää leikattiin ja siihen jouduttiin asentamaan uusi nivel. Viime marraskuussa sattuneen sijoiltaanmenon seurauksena olkaluun päähän alkoi kehittyä luunekroosi ja ainoa keino saada liikeradat ennalleen ja kipu pois, oli tämä leikkaus. Mahdollisesti ensihoidossa on tapahtunut virhe, kesti liian kauan ennenkuin olkapää saatiin vedettyä paikoilleen sekä pieni murtuma korjaantumaan. Onneksi käytössä oli lisenssiin sisältyvä vakuutus, joka korvasi leikkauksen. Joudun pitämään kantosidettä 4 viikkoa, sitten 4 viikkoa kevyttä liikeharjoittelua, jonka jälkeen astettaista voimaharjoittelua. Nyt en saa nostaa edes maitotölkkiä ja kärsivällisyyttä todellakin vaaditaan arjen pienissäkin askareissa.


Rautaa olkapäähän

Katse on kuitenkin jo tulevassa ja yksi tärkeimmistä suunnitelmista on Islan seuraava astutus vuoden vaihteen tienoilla. Sulhasehdokas on jo löydetty ja sopivaksi matsiksi todettu. Islan epäsopiva sulhasehdokas, naapuruston vehnäterrieri kävi kuumana edellisen juoksun aikana, ja jos aita ja  portti eivät olisi pitäneet paria erillään, vehnisstaffi-lapsia olisi ollut odotettavissa. 

"Staffit ovat aivan ihania koiria", sanoi maan ensimmäinen nainen eli Jenni Haukio viime sunnuntaina Turun kirjamessuilla, kun Stresa-kustannus lahjoitti hänelle Tassunjälkiä-kirjan. Jenni kiitti ilahtuneena ja sanoi nuo kauniit sanat rodustamme. 

Isla pääsi mukaan kyläreissulle Porvoon Virvikiin.
Talon Peppi-spanielin  kanssa tultiin hyvin toimeen, 
Vaikka ei nyt ihan leikkimisyhteyttä löytynyt


Posiolta tuli herkkupostia, poronsarvia