Porostaffit

Keskiyön aurinko kultaa mökkiniityn

Kemijärven autojuna vei minut ja koirat Lappiin tänä vuonna tavallisesta aikaisemmin eli jo 14.6. Suunnitteilla oli Piilopirtin 50-vuotisjuhlat juhannuksena poikien perheiden kanssa  ja halusin olla paikalla jo  hieman aikaisemmin. Tällä kertaa junamatka sujui aikataulussa ilman kommelluksia ja kipusimme Kemijärven asemalaiturille viileänä ja sateisena aamuna. Pienten hankintojen jälkeen jatkoin Räisälään ja jo ajaessani näin, että täällä on satanut todella runsaasti. Mökkitie oli pehmennyt perunapelloksi ja nipin napin sain auton ajettua pihaan. Hyttyset  ottivat meidät iloisina vastaan, kun tiedossa oli lisääntymiselle niin tärkeää ihmisverta. Mökki oli täydellisen siisti Inkerin jäljiltä, ei roskan roskaa, sohvatyynyt ja matot oikaistuina ja keittiö kiiltävänä. Eipä kauaa kestänyt kun onnistuin taas aikaansaamaan kodikkaan sotkun.

Mökkirauha rikkoontui positiivisella tavalla kun perhekuntia alkoi saapua. Mika ja Sirkku tulivat junalla, Risto ja Sari autoilivat Jäppilästä ja Jukan perhe saapui seuraavana päivänä autojunalla Olimme vuokranneet läheisen Tölliniemen talosta yöpymistilaa sillä kaikki eivät mahtuneet Piilopirttiin. Yhdentoista henkilön lisäksi mökkiympäristössä kirmaili kuusi koiraa. Juhannusruokien hankinnasta tehtiin yhteinen verkkotilaus Kuusamon Prismaan ja kun olin syöttänyt kaikki tarvikkeet, listalla oli 90 tuotetta. Riston tilavaan autoon mahtuivat kaikki laatikot ja nyt kun juhlat ovat ohi ja väki lähtenyt, ruokavarastot ovat melkein tyhjiä. 

Ruokaa juhannuväelle

Juhannusaattona sää selkeni iltaa kohden ja juhla sai aurinkoiset puitteet. Vietimme yötöntä yötä auringon paistaessa pihalle vielä puolen yön jälkeen. Vieraitakin oli kutsuttu ja kesäkeittiössä tarjoilimme  grilliherkkuja, muurinpohjalettuja ja kunkin makuun sopivia juomia. 

Kokko sytyttetty klo 22

Kun tiistaina viimeinen auto lähti pihasta, jäin tyytyväisenä nauttimaan taas hiljaisuudesta. Ruokapöydän ääressä on kannettava avoinna ja naputtelen hiljaiseen tahtiin juttujani. Välillä unohdun vain tuijottamaan maisemaa, joka vaihtuu sään antaessa sille erilaisia värityksiä. Aamulenkit Islan ja Kaylan kanssa ovat pidentyneet, ja tänään poiketessani tieltä metsäpolulle molemmat säntäsivät poron perään. Olen opettanut koirille pillikutsun ja Isla tulikin pian takaisin. Kayla viipyi ajoretkellä puolisen tuntia ja ehdin jo hieman säikähtää. Vaikka sillä on nimikyltti pannassa, alueella ei ole muuta asutusta eikä kukaan voisi ilmoittaa löytökoirasta.  Yht'äkkiä se juoksi polulla luokseni ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Juuri nyt tätä kirjoittaessani kaksi poroa juoksee mökin ohi ja sohvalla koirat pomppaavat ikkunaan haukkumaan. Ovi pysyy kyllä kiinni hetken aikaa niin että porot saavat edetä kauemmaksi. 

Sunnuntaina vien Kaylan näytille Rovaniemen koiranäyttelyyn. Harjoittelu on jäänyt vähälle ja hyttyseen puremat päässä näkyvät ikävästi. Otetaan reissu rennosti ja viihtyisästi. 

Kaksi viikkoa vielä mökkielämää ja siinä ajassa pitäisi myös kunnostaa nurkkia, siivota kaappeja ja tehdä hankintoja. Vuokraustoimintaa on taas tiedossa ja ensimmäiset vieraat tulevat jo heinäkuun lopulla. 

Missä porot?

Aurinko on piiloutunut mutta maisema silti kaunis

 

Kevättä etsimässä

Reipas ja viisas 8-vuotias Isla odottaa vielä hyviä vuosia 

Talvi tuli voimalla, pakkaskausi kesti lähes kaksi kuukautta. Usein kuulee kysymyksen, miten koirani pärjäävät talvessa. Eipä ollut sellaista lenkkiä että olisi pitänyt kääntyä takaisin kylmyyden takia. Kun koira on reippaassa liikeessä, tassut eivät ehdi paleltua. Sopiva talvipomppa taas suojaa vatsanalusta, joka on staffeilla melko karvaton. Minulle pakkastalvi oli miellyttävä, sillä kadut ja tiet pysyivät kuivina eikä jäätä muodostunut lähes ollenkaan. Silti piikkilenkkarit olivat jokapäiväisessä käytössä.

Tänä aamuna käveltiin yli 5 kilometrin lenkki hiljaisessa Nöykkiössä. Muutama koiran ulkoiluttaja tuli vastaan, mutta aivan rauhassa ja omissa ajatuksissani kävelin ja koirat nuuskivat innokkaina lumen alta paljastuneita ruohopuskia. Kävelyä hidastutti jäniksenpapanoiden runsaus, niitä koirat napsivat suuhunsa kuin karkkeja.

Erityisen iloinen olen Islan reippaasta lenkkeilystä. Vuoden vaihteessa vein sen tutkimuksiin runsaan juomisen takia ja itse epäilin joko virtsatietulehdusta tai Cushingin tautia. Islan maha tuntui kasvaneen, se pömpötti kuin pentuodotuksen viimeisinä viikkoina. Pahin pelko oli että vatsasta löytyisi kasvain. Kun virtsa oli puhdasta eikä ulkoisella tutkimuksella löytynyt erikoista, epäily Cushingin taudista vahvistui. Jatkotutkimukset perusteellisilla verikokeilla vahvistivat epäilyn, Islan kortisoliarvot olivat koholla ja viittasivat vahvasti Cushingiin. Islalle aloitettiin lääkitys ja jo viikon kuluttua testeissä osoittautui, että kortisolitaso oli normalisoitumassa. Isla virkistyi silmin nähtävästi ja leikit alkoivat taas maistua. Seurannassa 3 viikon kuluttua tilanne oli lähes normaali ja vahvistus oikealle diagnoosille saatiin. Toisaalta myös perusteellisissa kuvauksissa (ultra ja magneetti) suljettiin pois mahdolliset muut aiheuttajat. Taudin aiheuttaja, hyvänlaatuinen kasvain pikkuaivoissa toivottavasti pysyy rauhallisena ja sen aiheuttamat häiriöt  hoidetaan lääkkeillä. Onneksi Islan vakuutus on vielä voimassa, sillä tutkimukset tähän mennessä ovat maksaneet melkoisesti ja lääkkeet maksat n 250 e kuukaudessa. Islalla on oma dosetti, jonka avulla tabletit tulee annettua ajallaan.  Isla sai myös dieettiohjeet, painoa pitäisi pudottaa ainakin kaksi kiloa. Sairaus aiheuttaa vahvan ruokahalun ja vaatii myös emännältä tahdon lujuutta pidättäytyä ruoan säännöstelyssä. Nyt on jo yksi kilo pudonnut, mikä näkyy selvästi vatsan profiilissa. 

Islan tytär Jade täytti 6 vuotta ja Jaden tytär Lucky vuoden 

Kun koiralle kertyy ikää, helposti hyväksyy sen että se ei enää ole aivan yhtä innokas leikkijä kuin nuori koira. Myös kilojen kertyminen  hyväksytään iän tuomana oireena, samoin vatsalihasten veltostumisen. Kun joskus on ohimenevä ripuli tai muutama pulauttellu, niidenkin lasketaan vain kuuluvan elämään. Kun Isla tänään on saanut lääkitystä kolme kuukautta, se leikkii villisti Kaylan kanssa ja on usein aloitteellinen. Yhtään ripulia ei ole ollut eikä oksentelua eli nuo kaikki harmittomilta tuntuneet oireet olivatkin Cushingi taudin oireita. Kun koira ei osaa puhua, ihmisen on osattava reagoida muutoksiin, mutta siinäkin pitää olla malttia. Ei muutaman satunnaisen ripuloinnin takia tule lähdettyä eläinlääkäriin. 

Cushingin tauti  eli hyperadenokortismi ei ole perinnöllinen enkä ole tietoinen yhdestäkään toisesta tapauksesta yli 50 jälkeläisteni joukossa. Se ei myöskään ole tyypillinen staffien tauti, sen sijaan yleinen villakoirilla, mäyräkoirilla, bichoneilla. . 

Sängyn valtaajat

Talvea etsimässä

Kävimme etsimässä talvea jouluviikolla kun pojan perheen kanssa matkasimme Kemijärven mökille. Jukan nelihenkinen perhe kääpiösnautseri Valman ja parson Voiton kanssa matkasivat Turusta ja minä taas otin junakyydin Pasilasta. Varaan aina VR:n lastausavun ja siksi asemalle pitää tulla jo 2,5 tuntia ennen junan lähtöä. Tällä kertaa pitkä odotusaika oli tarpeen, sillä asemalla huomasin tietokonelaukkuni jääneen kotiin. Pakko se oli saada mukaan, siinä laturit ja muut tärkeät härpäkkeet. Sen enempää miettimättä tilasin taksin jotta pääsisin hakemaan laukun. Koirat eivät millään uskoneet, että pitää hypätä takaisin autoon, ne pelkäsivät että jäävät pois junamatkalta. Vauhdilla ajettiin takaisin Espooseen, laukku mukaan ja taksi oli takaisin asemalla juuri sopivaan aikaan. Lasku oli 110 e, mutta kun juna oli Kemijärvellä tunnin myöhässä, sain korvausta matkasta saman verran ja reissusta jäi vain hauska anekdootti kerrottavaksi.

Tontu kurkistavat

Räisälässä mökki odotti kodikkaana lumisessa maisemassa. Ruoat oli hankittu etukäteen eikä joulun aluspäivinä tarvinnut tungeksia kaupoissa. Kaamos toi päivään rauhaa, iltapäivän aikainen pimeys antoi luvan heittäytyä sohvalle lukemaan tai pelaamaan. Valoisaan aikaan teimme pitkiä kävelyjä koko koiralauman kanssa. Illalla tähyilimme taivaalla revontulia ja olimme onnekkaita kun saimme nähdä komean valonäytelmän.

Joulukoirat Kayla ja Isla

Jukan poika oli tarjonnut joulupukin käyntejä mökkiläisille ja me saimme siten myös oman joulupukin. Odotellessamme joulupukkia kierrokselta oli aikaa pelata lautapelejä ja katsoa Netflixin Jouluksi kotiin sarjaa. Jouluaterian herkut juuri ja juuri mahtuivat pöytään ja nautimme niitä maltilla niin ettei vatsa puhkunut ylensyönnistä.

Kystää kyllä

Ei joulukiireitä 

Viikko sujahti nopeasti ja taas piti pakata, nyt kotiin lähtöä varten. Jukan perhe lähti päivää aikaisemmin ja minä käytin extra-päivän mökin siivoamiseen vuokralaisia varten. Kun illan suussa ajoin Kemijärvelle Hannes-myrskyn ensimmäiset puuskat jo hyökkäsivät kimppuun. Junassa konduktööri toivotteli hyvää matkaa ja samalla varoitteli myrskyn mahdollisista esteistä. Yöllä heräsin kun juna seisoi pitkän aikaa, mutta vasta aamulla selvisi, että rata oli rikkoutunut Ylivieskassa. Siitä oltiin selvitty mutta nyt juna oli 3 tuntia myöhässä. Kärsivällisesti koirat makoilivat vaunussa ja pystyivät pidättelemään vaikka matkaa kertyi yhteensä 16 tuntia. Tästäkin matkasta VR antoi korvausta ja kun vielä hytin kylppäriin ei tullut vettä, sain palautuksen hinnasta. Kun minulla ei ollut ongelmaa jatkoyhteyksistä, olin oikeastaan tyytyväinen kun kalliin matkan hinta näin puolittui.

Seuraavalla viikolla Lapissa oli lähes 40 asteen pakkaset ja niissä oloissa ei olisi enää ulkoilu maistunut. Nyt täällä Espoossa saa jo tehdä lumitöitä, sillä lunta satelee melko tiuhaan.