sunnuntaina, huhtikuuta 24, 2016

Kasvukäyrät nousussa

Ei pentusia saa viedä pesästä







Mun lapsiani ette saa.
Lähes viikko on kulunut tiiviisti pentulaatikon äärellä, ja sekä Hedy-mamma että kasvattaja voivat jo hieman rentoutua. Pennut syövät hyvin ja ovat kasvaneet. Niilla on jo selkeä rytmi, ne nukkuvat tuhisten kylki kyljessä, ja sitten taas ryntäävät emon nisille parhaista paikoista taistellen. Hedy on hellävarainen mutta tarmokas emo, se putsaa pentuja niin voimalla, että ne välillä pyörivät ympäri. Toisaalta se osaa varoa tallomasta niitä ja asettautuu makuulle varovaisesti, ettei kukaan jää alle. Kun putsaan pentulaattikoa ja nostan pennut viltille lattialle, se nostelee niitä niin nopeasti takaisin että tuskin ehdin levittää uutta alustaa. Pennut eivät tykkää tuosta nostelusta, ne kiljuvat vastalauseensa. Se on toisaalta sen merkki, että tervettä energiaa riittää. Hedy on myös alkanut "lomailla" ja ilmestyy aika ajoin yläkertaan tai hyppää vierashuoneen sänkyyn lepäilemään. Pentuhuoneen ovi on nykyisin auki ja silloin tällöin Fina käy siellä. Hedy ei hermostu, mutta näen sen korvien asennosta, että se on varuillaan. Se tarkkailee myös meidän tekemisiämme ja juoksee heti eteiseen, kun alamme pukeutua ulkotamineisiin ja otamme taluttimet esille. Lenkillä se touhuilee normaalisti, mutta kun käännytään kotiinpäin, se yht'äkkiä muistaa äitiyden ja alkaa vetämään hurjalla kiireellä takaisin.

Kaikilla pennuilla on jo oma koti odottamassa. Vielä seitsemän viikkoa, ja sitten tomera pikkustaffi pääsee totuttelemaan uuteen asuinympäristöön. Siihen mennessä täällä synnyinkodissa emo ruokkii, opettaa ja leikkii lasten kanssa ja kasvattaja juoksee tiuhaan pentulaatikon ja keittiön väliä.Väliin mahtuu toki ihania hiljaisia hetkiä, kun kuusi pötkylää tuhisee mitä ihmeellisimmissä asennoissa toistensa kyljessä.

maanantaina, huhtikuuta 18, 2016

Tervetuloa J-pentue!

Hedy ja parin tunnin ikäiset pennut
Pentulaatikosta kuuluu vaimeaa vikinää ja rahinaa, kun kuusi staffivauvaa kilpailee Hedyn parhaista maitokanavista. Hedy makaa rauhallisen raukeana ja putsailee pienokaisia tai vain nauttii äitiydestään. Hedy ilmoitti lähestyvästä synnytyksestä jo vuorokausi sitten, mutta vasta illalla klo 21 paikkeilla alkoi olla tosi kysymyksessä. Kun mitään ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan, minä aloin olla jo kärsimätön. Elias rauhoitteli ja sanoi ponnistusvaiheen voivan kestää useita tunteja. Vaikka tämä oli jo minulle kymmenes pennutus, hermoilin melko lailla. Tunnit tosiaan kuluivat ja vasta puolenyön aikoihin Hedy alkoi ponnistaa tosissaan. Se ei kuitenkaan saanut pentua ulos, sillä se oli takaperin. Elias auttoi varovaisesti vetämällä ja niin saatiin ensimmäinen poika maailmaan klo 01.17. Muilla pennuilla olikin sitten kiire päästä ulos, 20 minuutin väliajoin syntyi narttu ja kaksi urosta. Kello 3 tuli melkein lentäen ulos taas uros, mutta sitten Hedy päätti ottaa aikalisän. Se oli putsannut kaikki pennut, ja ne pumppasivat tarmokkaasti jo maitoa nisistä. Kun kaikki näytti olevan rauhallista, nukahdin pentulaatikon viereen, mutta hätkähtelin hereille lähes puolen tunnin välein ja tarkistin että kaikki on hyvin. Klo 6 heräsin äänekkääseen nuolemiseen ja vikinään ja tajusin Hedyn putsaavan uutta pentua. Se oli hoitanut kuudennen pennun synnytyksen omin voimin. Energinen narttupentu oli jo vauhdissa etsimässä emon nisää. Saldo on siis neljä urosta ja kaksi narttua. Muutama pentu näyttää melko mustalta ja loput ovat selkeästi brindlejä.  Kaikilla on mukavasti valkoisia merkkejä.


Pentu 1, poika. Minä halusin olla hieman erilainen ja tulla maailmaan häntä edellä


Pentu 2, tyttö. Minulla on hieno valkoinen kaulus


Pentu 3, poika. Minulla on valkoinen liivi.
Pentu 4, poika. Minulla on raidallinen takki

Pentu 5, poika. Minulla taas on valkoinen paidankaulus
Pentu 6, tyttö. Minä tulin maailmaan ihan ilman ihmisten apua ja heti osasin löytää maitohanan
Fina on ollut ihmeissään pentuhuoneen tapahtumista, Tänään asensimme oveen lapsiportin, niin että Hedy ja Fina voivat puolin ja toisin seurata talon tapahtumia. Annoin Finan käydä pentulaatikolla, se nuuhkaisi ilmaa ja aivan kuin todeten "Ai, tollaisia rääpäleitä" se kääntyi pois. Hedyä ei Finan käynti hermostuttanut, se vain kohotti hieman korviaan. Tämä tietää hyvää, sillä Fina pääsee varmaan leikkitädiksi, kunhan pennut pääsevät temmeltämään laatikon ulkopuolelle. 

sunnuntaina, huhtikuuta 10, 2016

Päivä 52



Loppusuoralla ollaan sillä oppaiden mukaan "Narttukoiran tiineys kestää 9 viikkoa (63 vrk) +/- 5 vrk astutusajankohdasta". Meillä on yleensä synnytetty 62. päivä, joka olisi tiistai 19.4. Hedyn synnytys voi alkaa aikaisemminkin, sillä suuren pentumäärän vuoksi kohdussa on ahdasta. Hedy on jo kovin "raskaana", se liikkuu rauhallisesti ja nukkuu paljon. Mahaa tunnustelemalla voi todeta, että melkoinen vilske sen kohdussa käy. Välillä se ei tahdo löytää sopivaa makuuasentoa, vaan huokailee ja kääntyilee useasti. Eilen kasasimme pentulaatikon ja vaikka työ ei ole kovin monimutkainen, ähelsimme ja puhkuimme sen parissa tuntikaupalla. Laatikko on ollut käytössä jo kahdeksassa pennutuksessa, se on patinoitunut ja naarmuuntunut, mutta aivan toimiva. Fina hyppäsi heti laatikkoon muistelemaan vanhoja aikoja, mutta Hedy suhtautui siihen ennakkoluuloisesti. Se suostui hyppäämään laatikkoon, mutta ei näyttänyt ymmärtävän vielä mikä sen tarkoitus on. Penikoimisen lähestyessä, se varmasti alkaa viihtyä siellä ja tehdä pesää.

Vielä viimeiset kiinnitysruuvit






Fina kertoo Hedylle mihin laatikkoa tarvitaan

















Pitkästä aikaa kävimme taas koirien kanssa (ei Hedyn) kanssa uimassa koirauimala Sippurassa. Arvelin että vesijumppa tekisi hyvää Finan jalalle ja Gina taas saisi lisää uimaopetusta. Fina kiskoi jo oven aukaisulla kohti allasta, ja kun pesun jälkeen olimme valmiita, se loikkasi heti pulikoimaan. Gina kahlasi innokkaana matalassa päässä, mutta uimaan se ei aluksi suostunut menemään omin päin. Kannoin sen altaan toiseen päähän ja laskin sen veteen ja hienosti se ui koko altaan mitan. Uimatunnin lopulla se jo loikkasi pariin kertaan altaaseen pallon perään. Eiköhän kesään mennessä saada uimari Ginastakin.

Me aloitimme tänään pyöräilykauden aurinkoisen sään houkuttelemina. Sää ei ollutkaan kovin lämmin, ja kaduin liian kevyttä pukeutumista. Rantaraitilla oli muitakin auringon ulos houkuttelemia liikkujia ja saimme pujotella kävelijöiden ja pyöräilijöiden joukossa. Päiväkahvit oli tarkoitus nauttia Matinkylän Cafe Meritähdessä, mutta luovuimme suunnitelmasta, kun ravintolaan näytti olevan kymmenen metrin jono. Päiväkahvit omassa keittiössä maistuivat sitten erikoisen hyvältä tunnin pyöräilylenkin jälkeen.

sunnuntaina, huhtikuuta 03, 2016

Vatsa kasvaa

Tiineyskalenteri toteaa näin:
"Tiineys 7-8 viikkoa: Pennuilla on jo kuonot ja karva alkaa kasvaa. Nyt kannattaa hankkia synnytykseen tarpeellisia välineitä ja laittaa pentulaatikko valmiiksi". Hedy on kuin pieni lehmä, sen vatsa pyöristyy päivä päivältä ja edelleen vahvistuu usko, että ultrauksen suorittava eläinlääkäri oli oikeassa nähdessään vähintää kuusi palleroa. Hedyn liikkuminen on  kasvavan mahan vuoksi jo hidastunut, mutta kyllä se silti ottaa pyrähdyksiä pihalle päästyään. Se pitää häntää kummallisessa asennossa varmaan sen vuoksi että olo tuntuu oudolta. Mieleltään se on iloinen ja leikkisä, mutta ruokaa se alkanut kerjätä. Eilen se sai torut yrittäessään napata lohivoileipää pöydälle asettamaltani lautaselta. Lautanen putosi ja särkyi ja herkkuleivän päällykset levisivät ympäriinsä. Toruista huolimatta se vielä yritti syödä leivät lattialta. Tänä aamuna yllätin sen vetämästä leikkelerasiaa keittiön pöydältä. Gina-äiti oli samanlainen odotusaikanaan, kerran se söi kaikki jäähtymään laitetut muffinsit keittiön pöydältä ja toisen kerran sienipiirakan ja paljon paljon  muuta.

Vakavaksi vetää tämä outo tila
Eilen juhlimme Ginan kanssa uskomatonta onnistumista agilitykisoissa. Saavutimme kaksi peräkkäistä 0-tulosta eli saimme kisakirjaan merkinnän tuplanollasta. Nyt mietitään jo osallistumista SM-kisoihin kesäkuussa, sillä vaadittavista seitsemästä 0-tuloksesta (joissa pitää olla yksi tuplanolla) kasassa on nyt kuusi. Gina oli mahtavassa vedossa, se enemmänkin liiteli kuin hyppäsi esteiden yli ja teimme myös nopeusennätyksen. Sijoitus oli kuitenkin vain 10 parhaan joukossa, sillä nuorien urheilunaisten ja -miesten joukossa ei minulla ole realistisia mahdollisuuksia sijoittua kärkeen.