sunnuntaina, huhtikuuta 10, 2016

Päivä 52



Loppusuoralla ollaan sillä oppaiden mukaan "Narttukoiran tiineys kestää 9 viikkoa (63 vrk) +/- 5 vrk astutusajankohdasta". Meillä on yleensä synnytetty 62. päivä, joka olisi tiistai 19.4. Hedyn synnytys voi alkaa aikaisemminkin, sillä suuren pentumäärän vuoksi kohdussa on ahdasta. Hedy on jo kovin "raskaana", se liikkuu rauhallisesti ja nukkuu paljon. Mahaa tunnustelemalla voi todeta, että melkoinen vilske sen kohdussa käy. Välillä se ei tahdo löytää sopivaa makuuasentoa, vaan huokailee ja kääntyilee useasti. Eilen kasasimme pentulaatikon ja vaikka työ ei ole kovin monimutkainen, ähelsimme ja puhkuimme sen parissa tuntikaupalla. Laatikko on ollut käytössä jo kahdeksassa pennutuksessa, se on patinoitunut ja naarmuuntunut, mutta aivan toimiva. Fina hyppäsi heti laatikkoon muistelemaan vanhoja aikoja, mutta Hedy suhtautui siihen ennakkoluuloisesti. Se suostui hyppäämään laatikkoon, mutta ei näyttänyt ymmärtävän vielä mikä sen tarkoitus on. Penikoimisen lähestyessä, se varmasti alkaa viihtyä siellä ja tehdä pesää.

Vielä viimeiset kiinnitysruuvit






Fina kertoo Hedylle mihin laatikkoa tarvitaan

















Pitkästä aikaa kävimme taas koirien kanssa (ei Hedyn) kanssa uimassa koirauimala Sippurassa. Arvelin että vesijumppa tekisi hyvää Finan jalalle ja Gina taas saisi lisää uimaopetusta. Fina kiskoi jo oven aukaisulla kohti allasta, ja kun pesun jälkeen olimme valmiita, se loikkasi heti pulikoimaan. Gina kahlasi innokkaana matalassa päässä, mutta uimaan se ei aluksi suostunut menemään omin päin. Kannoin sen altaan toiseen päähän ja laskin sen veteen ja hienosti se ui koko altaan mitan. Uimatunnin lopulla se jo loikkasi pariin kertaan altaaseen pallon perään. Eiköhän kesään mennessä saada uimari Ginastakin.

Me aloitimme tänään pyöräilykauden aurinkoisen sään houkuttelemina. Sää ei ollutkaan kovin lämmin, ja kaduin liian kevyttä pukeutumista. Rantaraitilla oli muitakin auringon ulos houkuttelemia liikkujia ja saimme pujotella kävelijöiden ja pyöräilijöiden joukossa. Päiväkahvit oli tarkoitus nauttia Matinkylän Cafe Meritähdessä, mutta luovuimme suunnitelmasta, kun ravintolaan näytti olevan kymmenen metrin jono. Päiväkahvit omassa keittiössä maistuivat sitten erikoisen hyvältä tunnin pyöräilylenkin jälkeen.

Ei kommentteja: